Moikka !
Haluaisin luoda keskustelua aiheesta omilleen muuttamisesta. Haluaisin kuulla teidän kokemuksianne ja fiiliksiänne siitä, kun muutitte poies kotoa. Esimerkiksi, minkä ikäisiä olitte, mikä oli syy muuttonne ja muutitteko yksin sekä positiivisia ja negatiivisia puolia. Tai jos te ette ole vielä muuttaneet, niin haluaisitteko ja perusteluja mielipiteellenne !
Okei, eli siis meitsi on 18v täyttävä nuoren naisen alku, joka muutti vähän aikaa sitten poies vanhempien lämmöstä poikaystävän kanssa. Minä ja poikaystävämme olemme saaneet suurta tukea omilta vanhemmiltamme sekä isovanhemmiltamme, jotka asuvat kaikki 15km säteellä. Aluksi tätä meidän ideaamme oltiin suuresti vastaan, mutta kuukausien kuluessa he vain muuttivat mielensä ilman kinumista tai vonkamista - en tiedä miksi, ehkä meistä hehkui jonkinlainen " aikuisuus ". No, syy tälle suurelle muutokselle oli se että olemme asuneet käytännössä jo yli vuoden yhdessä ja tämä tuntui oikealta. Ei meillä oikeastaan ollut mikään kiirre, mutta tässä sitä ollaan. Me kummatkin kerettiin pohtia todella paljon kaikkia omilleen muuttamisen puolia - positiivisia kuin negatiivisia puolia, sitä itsenäistymisen ja vastuun määrää, jonka takia asuminen on ollut tähän asti aika pitkälti sitä mitä olimme kuvitelleet. Olemme tottuneet normaaleihin arki-asioihin, kuten ruuan laittoon ja siivoamiseen, laskujen maksamista lukuunottamatta, joten omalla tavalla tämä ei ollut kovin radikaali muutos. Mutta radikaalein ja negatiivisin muutos on se, ettei näe joka päivä samalla tavalla perhettä - vaikka ei olisi mitään puheenaihetta yms, niin ei vain näe kasvoja kotiin tultaessa. Henkilökohtaisesti varauduin tosi paljon koti-ikävään, ja vaikka sitä onkin, niin yllättävän hyvin olen siitä selviytynyt - mutta positiivinen asia muutossa on ollut oman rauhan ja kasvamisen lisäksi se, että olen tajunnut enemmän kuinka paljon arvostan ja rakastan perhettäni.
Haluaisin luoda keskustelua aiheesta omilleen muuttamisesta. Haluaisin kuulla teidän kokemuksianne ja fiiliksiänne siitä, kun muutitte poies kotoa. Esimerkiksi, minkä ikäisiä olitte, mikä oli syy muuttonne ja muutitteko yksin sekä positiivisia ja negatiivisia puolia. Tai jos te ette ole vielä muuttaneet, niin haluaisitteko ja perusteluja mielipiteellenne !
Okei, eli siis meitsi on 18v täyttävä nuoren naisen alku, joka muutti vähän aikaa sitten poies vanhempien lämmöstä poikaystävän kanssa. Minä ja poikaystävämme olemme saaneet suurta tukea omilta vanhemmiltamme sekä isovanhemmiltamme, jotka asuvat kaikki 15km säteellä. Aluksi tätä meidän ideaamme oltiin suuresti vastaan, mutta kuukausien kuluessa he vain muuttivat mielensä ilman kinumista tai vonkamista - en tiedä miksi, ehkä meistä hehkui jonkinlainen " aikuisuus ". No, syy tälle suurelle muutokselle oli se että olemme asuneet käytännössä jo yli vuoden yhdessä ja tämä tuntui oikealta. Ei meillä oikeastaan ollut mikään kiirre, mutta tässä sitä ollaan. Me kummatkin kerettiin pohtia todella paljon kaikkia omilleen muuttamisen puolia - positiivisia kuin negatiivisia puolia, sitä itsenäistymisen ja vastuun määrää, jonka takia asuminen on ollut tähän asti aika pitkälti sitä mitä olimme kuvitelleet. Olemme tottuneet normaaleihin arki-asioihin, kuten ruuan laittoon ja siivoamiseen, laskujen maksamista lukuunottamatta, joten omalla tavalla tämä ei ollut kovin radikaali muutos. Mutta radikaalein ja negatiivisin muutos on se, ettei näe joka päivä samalla tavalla perhettä - vaikka ei olisi mitään puheenaihetta yms, niin ei vain näe kasvoja kotiin tultaessa. Henkilökohtaisesti varauduin tosi paljon koti-ikävään, ja vaikka sitä onkin, niin yllättävän hyvin olen siitä selviytynyt - mutta positiivinen asia muutossa on ollut oman rauhan ja kasvamisen lisäksi se, että olen tajunnut enemmän kuinka paljon arvostan ja rakastan perhettäni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eipä tuo omillaan oleminen loppujen lopuksi ole niin ihmeellistä. Itse lensin pesästä jo ennen kuin täytin 17 eikä missään vaiheessa ollut koti-ikävää. Vähän aikaa menee tietysti totuttelussa ja suurin asia mikä siinä on on itsestään huolehtiminen ja laskujen maksaminen. Ruoan laitto on ehkä itselleni ollut haastavinta ku pitäisi keksiä paljon monipuolista ja ravintorikasta ravintoa ja vielä valmistaa se mutta siihenkin tottuu. Hyviä puolia on oma vapaus ku saa mennä ja tulla miten huvittaa ja negatiivisina mainittakoon että pitää tosiaan olla vastuullinen hoitaakseen laskut ja pitää kämppä siistissä kunnossa kaikinpuolin.
Ei siinä ku että hajotkaa tiskivuoroihin ja imuroimiseen