Tiedättekö ihmiset, joskus tulee hetki päästää irti. Antaa vain mennä ja liukua pois, kaikesta. Muistoista ja siitä mikä joskus kantoi sinua elämässä eteenpäin.
Ei ole mitään tiettyä yhtä ihmistä jota ikävöin tai kaipaan. Kaipaan monia ihmisiä, Entistä rakastettua, sisartani, naista jotka ehkä olivat kiinnostuneet minusta, ihastuksen kohdetta, "läheltä piti" naisia, myös jollain tapaa miespuolisia kavereitani jotka ovat jääneet menneisyyteen ja joihin en enää pidä yhteyttä tai en enää edes tunne...lista on pitkä.
Sitä kaikkea mitä olisi voinut olla ja mitä voisi olla nyt.
Sitten törmäsin erään henkilöön. Naiseen joka on vanhempi ja johon sillä hetkellä tajusin että voisin häneen rakastua. Tapaamisemme oli monimutkainen sattuma, joka johtui monien tekijöiden summasta.
Tajusin miten elämä oli mennyt että päätyisin juuri tuohon tilaan tuon henkilön kanssa. Suhteestamme tuskin koskaan voisi tulla mitään erilaisuutemme vuoksi, mutta näin hänen silmistään välittämisen.
Ikävöinnillä, kaipuulla ja muisteloilla sekä siihen liittyvillä haavekuvilla ei ole mitään väliä. Tajuan nyt mitä olen menettänyt, mutta olen valmis päästämään siitä irti. Olen vapaa ja tiedän että rakkaus on kohdaltani ohi.
Kiitos teille kaikille.
Ei ole mitään tiettyä yhtä ihmistä jota ikävöin tai kaipaan. Kaipaan monia ihmisiä, Entistä rakastettua, sisartani, naista jotka ehkä olivat kiinnostuneet minusta, ihastuksen kohdetta, "läheltä piti" naisia, myös jollain tapaa miespuolisia kavereitani jotka ovat jääneet menneisyyteen ja joihin en enää pidä yhteyttä tai en enää edes tunne...lista on pitkä.
Sitä kaikkea mitä olisi voinut olla ja mitä voisi olla nyt.
Sitten törmäsin erään henkilöön. Naiseen joka on vanhempi ja johon sillä hetkellä tajusin että voisin häneen rakastua. Tapaamisemme oli monimutkainen sattuma, joka johtui monien tekijöiden summasta.
Tajusin miten elämä oli mennyt että päätyisin juuri tuohon tilaan tuon henkilön kanssa. Suhteestamme tuskin koskaan voisi tulla mitään erilaisuutemme vuoksi, mutta näin hänen silmistään välittämisen.
Ikävöinnillä, kaipuulla ja muisteloilla sekä siihen liittyvillä haavekuvilla ei ole mitään väliä. Tajuan nyt mitä olen menettänyt, mutta olen valmis päästämään siitä irti. Olen vapaa ja tiedän että rakkaus on kohdaltani ohi.
Kiitos teille kaikille.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaikki loppuu aikanaan.
Kyllä, ennen kaikkea mikään ei kestä ikuisesti.
Kaikella on alku ja loppupiste vaikka se voi muuttua viivaksi, hämärtyä ettet ole varma ajankohdista. Energiaa ei kannata hukata noihin loppupisteisiin liikaa vaan muokata sitä jotta sitä riittää noihin alkupisteisiin.
Tavallaan olen samaa mieltä, tavallaan en. Et käsittele asiaa kohtaamalla sitä. Se on pelkuruutta.
Ei, pelkuruutta on se ettei päästä irti menneisyydestä ja siten ole valmis kohtaamaan tätä hetkeä.
Se on jumiutumista vanhoihin tuttuihin ajatuskuvioihin, "käsitellen" niitä. Hetkestä tulee tunti, tunnista päivä, päivästä viikko, viikosta kuukausi ja niin edelleen...
Pelkuruutta on loputtomasti käsitellä asiaa, käydä läpi jotain joka on jo tapahtunut ja on jo mennyt. Se ei ole pelkästään pelkuruutta vaan oman energiansa hukkaamista.
Just let go.
Ei. Pelkuruutta on toimia noin kuin sinä toimit. Sisimmässäsi tiedät sen. Pelkäät kiinnittymistä. En tahdo kiinnittyä. Tahdon ymmärtää. Minä en tahdo muuta kuin kohdata asian hänen kanssaan ja sitten jatkaa matkaa. Pelkäät kivun tuottamista, mutta tuotat sitä noin. Pelkuri olet.
Mutta mitäpä sitä menneistä... Tai pienistä niin kuin sanotaan. Toiselle pienet asiat ovat toiselle merkityksellisiä. On ihmisiä, jotka haluavat jättää ihmisiä tuosta noin taakseen. Se on heidän valintansa. Se täytyy hyväksyä.
Mitä siis pienistä, kun ei nekään meistä. Pidän häntä pelkurina ja välinpitämättömänä ihmisenä. Ihmisenä, joka toimii vastuuttomasti. Sen ymmärrän nyt ja olihan tämäkin jotain. Kiitos tästä oivalluksesta aloittajalle.
Niin tuo vanhempi nainen oli joku jonka olin tavannut vasta hiljattain eikä meidän välillä tapahtunut oikeastaan mitään. Tajusin vain kirkkaasti miten sattumanvaraista kaikki oli koska elämämme risteytyi tuossa hetkessä joka oli monien sattumusten summa.
Jos jäisin kiinni menneisyyteen niin se olisi pois kaikilta niiltä joita kohtaan jatkossa. Epäilen ettei rakkautta kohtaa enää tässä elämässä, mutta joidenkin asioiden jotka ovat jo mennyttä haikailu tai vanhan oman elämän "kadehdinta" eivät tuota mitään sellaista mikä kannattaisi.
Energiaa syöviä toimia on paljon ja yksi niistä on että pysyy menneisyyden vankina.
Vähemmän tärkeät tippuvat kuin torakat katosta. Liiskaat vain ne ja tulee uusia torakoita. Ei kannata välittää.
Jos asiat eivät natsaa, eikä itsekään ole valmis tekemään mitään asian hyväksi, on turha valittaa ja syyttää toista. Tilanne on hyväksyttävä ja todettava, ettei meistä siihen ollut. Sen kummempia syitä syviä on ihan turha repiä. Vaistolla nämä tunneasiat menevät.
Niin vaistoillaan kukin pelaa. Hyvä kun tuli päätökseen asia. Varmaan helpottaa eläminen kun jättää tyhjänpäiväset haikailut pois. Kukin tekee oman elämänsä kuten parhaaksi näkee. Jos kiusaa toista tahallaan tällaisen asian kanssa se vasta raukkamainen on. Parempi jättää rauhaan. Tämän kun oivaltaa niin asiat tulevat kuntoon. Tunne asiat ovat raskaita ja omaatuntoa pitää kuunnella. Oletkin pohtinut asiaa syvällisesti ja tehnyt päätöksen hieno homma!
Kiusaa toista??? Onko aloittaja puhunut koskaan sen naisen kanssa, veikkaan ettei. Hän ei vain välittänyt tästä naisesta tarpeeksi pysähtyäkseen asian äärelle.
Niinpä. Aina ei tosiaankaan ole kysymys kiusaamisesta.
Ja halaus oli lämmin ja turvallinen tältä mieheltä. Tämä mies osasi keskustella! Hänestä joku nainen saa hyvän isän lapsilleen ;)
Hassu sattuma ;)