Ja kun se ylittyy, kaikki on siinä. Luulen, että oma kipukynnykseni on ylittynyt kanssasi. Olen miettinyt sinua paljon. Olen kaivannut sinua. Olen haaveilut siitä, mitä me voisimme olla. Luulen, että en koskaan näyttänyt tai tuonut tunteitani esille niin hyvin kuin olisin voinut. En tiedä, olisiko kaikki toisin jos olisin toiminut toisin. Vielä vähän aikaa sitten olin varma, että kerron sinulle mitä tunnen. En pysty siihen enää. En näe mitään syytä tehdä niin. Tuntui pahalta kuulla toisen sanovan, että toinen kokee minut ahdistavana. Se on ehkä pahinta, mitä ihmiselle voi sanoa. Se sai olon tuntumaan siltä, kuin olisin joku inhottava olento, josta halutaan pysyä erossa. Siksi kirjoitan tämän tänne. Siksi en laita sinulle viestiä, soita tai tule luoksesi. En pysty. Tämä ei ole kellekään. Tätä ei tarvitse kenenkään omia. Sillä miksi kukaan kaipaisi sellaista, joka ahdistaa.
Jokaisella on oma kipukynnys
hei_hei_
20521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sanoiko kaivattusi näin sinulle suoraan vai joku muu?
Itse kertoi, ei ole yhteisiä tuttuja. Nyt lähden...
Et kestä itseäsi, tekojasi ja totuutta. Ei tarvitse selittää minulle mitään. Minä ymmärrän! Toivon vain että ryhdistäytyisit ja uskaltaisit mennä hoitamaan muutakin kuin kilpirauhasta. Sinun itsesi takia.
Ei ole kilpirauhasessa mitään vikaa. Kuten jo sanoin, ei tarvitse omia. Kirjoitan tänne, koska en pysty sanomaan hänelle. Miksi hän olisi täällä ja kaipaisi ihmistä, jonka käytös ahdistaa? Ei hän ole. Hänen tunteensa tuli kyllä selviksi, kun hän kertoi tuon. Niitä tunteita ei siis voi olla, ei ainakaan mitään lämpimiä.
Mitä luulet, miksi et uskalla sanoa hänelle mitään.
Miksi koki ahdistavana, selittikö mitenkään? Aina kannattaa miettiä myös omaa käytöstään ja yrittää oppia siitä, mitä toinen on sanonut. Mutta voi olla, että ihminen itse on jotenkin vaiheessa tai rikki edellisistä suhteistaan ettei ole itse valmis mihinkään läheisempään suhteeseen tai on vain jotenkin sitoutumiskammoinen, että liiallinen läheisyys tai jatkuva lähestyminen ahdistaa ja saa perääntymään. Syitä on siis monia, mutta kaikista hienointa olisi, että antaisit myös itse hänelle selityksen minkä vuoksi et enää lähesty ja mistä loukkaannuit, miten tilanteen itse näit. Älä jätä häntä hiljaisuuteen tai mihinkään epätietoisuuteen, kanna vastuusi suhteesta loppuun saakka. Itse olen ollut suhteessa, jossa on jätetty hiljaisuuteen ja epävarmuuteen siitä, että jatkuuko suhde vai ei. Itse olen kysellyt perään saamatta enää mitään vastausta, kun kuitenkin toivoisi pitkässäkin suhteessa, että toinen kertoisi oman näkemyksensä tilanteesta ja myös ne syyt minkä vuoksi haluaa lopettaa suhteen. Ikävintä on, että avaudutaan täällä niistä syistä ja en tarkoita tätä
https://www.youtube.com/watch?v=pY13mmi5ZQQ juusto
Ei ole suhdetta ollut, eikä taida tullakaan...Sellainen olo jäi viimeisestä, ettei halua enää mitään välillemme. Ollaan lopulta aika tuntemattomia. Nyt hei hei.
Mut laitapa kuitenkin sellainen loppukaneetti hänelle, älä jätä epätietoisuuteen vaikkei suhdetta ole edes ollut, niin pääset itse myös eteenpäin. Jos et puhu, niin asiat ei selkene kummallekaan, ymmärrätkö? Ei...
Älkää nyt tunkeko kaikkia toistensa syliin. On tilanteita, joissa kohteella ei ole tunteita ja haluaa vaan olla rauhassa kun kokee tilanteen ahdistavaksi syystä tai toisesta.
Jos itse ootte epäselvässä tilanteessa niin ottakaa vaan itse selvää omista asioistanne älkääkä aina tyrkyttäkö ratkaisua muille. Minäkin aikani yritin ja totesin, että hiljaisuus tarkoittaa "nogo" tilannetta ja nyt vaan ikävöin.
Jokainen on oman onnensa seppä.
En usko, että hän kaipaa mitään viestiä tai mitään muutakaan minusta enää. Minä laitoin viimeksi viestin, eikä hän ole sen jälkeen laittanut mitään. Varmasti myös olisi sanonut, jos vielä haluisi nähdä. Kuitenkin tietää, että olin halukas näkemään.
Otan osaa..nyt on vain mentävä eteenpäin,jossain vaiheessa kipu hellittää ja elämä taas maistuu.
Ainakin täällä voi jakaa tunteitaan. Jos hän sanoi noin, se ei ole sinun vikasi. Se on hänessä itsessään. Kun haluaa olla jonkun kanssa, hän tulee takaisin/ei lähde pois/antaa tilaa ja ymmärtää.
On minusta ihan ok ja normaaliakin olla loukkaantunut moisesta kommentista, mutta se sun tosiaan kannattaa muistaa, että se ahdistus on jotakin hänen omaa kykenemättömyyttä kohdata sinua sellaisena kuin olet.
Ja just mitä tuo edellinen kirjoittajakin sanoi, että voi olla edellisistäkin jutuista niin rikki että ei oo vielä niitä käsitellyt tms.
En voi selittää sinulle miksi sinä et uskalla puhua vaan pakenet.
tuntemattomilla kummempia asioita on toisilleen. pakenija voi olla sekin joka jauhaa skeidaa täällä eikä puhu oikeesti oikeelle ihmiselle.
Älä usko sitä kolmatta. Hän on ihastunut sinuun ja haluaa tuhota sinun ja ikävöintisikohteen suhteen sanomalla, että henkilö johon olit/olet ihastunut kokee sinut ahdistavana. Kysy suoraan ikävöimäsi henkilöltä miten asia on. Aikoinaan äidilleni kävi vähän samoin ja tämä kolmas henkilö vei äitini ensirakkauden valehtelemalla.
Älä usko kolmatta henkilöä - kysy suoraan.
Ikävä että sinulle on käynyt noin. Jätä ajatuksista sellainen tyyppi.
Kipukynnys on jokaisella. Itse siedän toistaiseksi omia tuntojani, harvemmin nykyisin vaivaa kipuun saakka, sitäkin olen kokenut. Mitään konkreettista ei ole ollut eikä tule, joten turhaa kipuilua ollut, ja itseäni syytän, vaikka eihän tämä kenenkään syy ollut. Tunteni hyväksyin ja niiden kanssa elän.
Empatiaa tunnen. Pura mieltäsi vaan, tämä on anonyymi palsta. Mutta mene kohta eteenpäin, älä jää asian vangiksi, se sairastuttaa mielen. Tsemppiä!!!!!!!!!!!
Aina syytettynä syytettyjen penkillä.
Ei koskaan hyvää sanaa, edes sen puolikasta.
Vielä kaksi työntäyteistä päivää ennen juhannusta.
Toivotaan että sulla on ystäviä myös jotka ei pidä sinua syytettyjen penkillä. Jos hekin pitävät niin silloin kannattaa tutkailla omaa mieltä.