Hei,
muistan itse lukioaikoina kun selailin tätä foorumia hyvien laihdutusvinkkien toivossa. Niistä muutamasta anoreksiavuodesta minulla ei ole jäljellä yhtään hyvää muistoa. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että elämä oli täysin tyhjää: ajattelin vain liikuntaa ja syömistä - tai syömättömyyttä - en tavannut ystäviä enkä haaveillut mistään muusta paitsi laihtumisesta. Kun sitten viimein painoin 35 kg en ollut yhtään onnellisempi.
Lopulta päätin parantua: aloin syömään enemmän, toteutin unelmiani, muutin ulkomaille, tapasin uusia ihmisiä, paransin suhteeni perheeseeni, söin hyvissä ravintoloissa, löysin elämäni miehen ja nautin elämästä. Paino nousi hiljalleen eikä sillä lopulta ollut mitään merkitystä. Nykyisin olen tyytyväinen ulkonäkööni, mutta vieläkin enemmän arvostan muita ominaisuuksia.
Oma tarpeeni laihtua syntyi syvästä arvottomuuden tunteesta ja masennuksesta. Uskaltakaa haluta elämältä enemmän.
muistan itse lukioaikoina kun selailin tätä foorumia hyvien laihdutusvinkkien toivossa. Niistä muutamasta anoreksiavuodesta minulla ei ole jäljellä yhtään hyvää muistoa. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että elämä oli täysin tyhjää: ajattelin vain liikuntaa ja syömistä - tai syömättömyyttä - en tavannut ystäviä enkä haaveillut mistään muusta paitsi laihtumisesta. Kun sitten viimein painoin 35 kg en ollut yhtään onnellisempi.
Lopulta päätin parantua: aloin syömään enemmän, toteutin unelmiani, muutin ulkomaille, tapasin uusia ihmisiä, paransin suhteeni perheeseeni, söin hyvissä ravintoloissa, löysin elämäni miehen ja nautin elämästä. Paino nousi hiljalleen eikä sillä lopulta ollut mitään merkitystä. Nykyisin olen tyytyväinen ulkonäkööni, mutta vieläkin enemmän arvostan muita ominaisuuksia.
Oma tarpeeni laihtua syntyi syvästä arvottomuuden tunteesta ja masennuksesta. Uskaltakaa haluta elämältä enemmän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.