Olisi kiva, jos voisitte arvostella tätä. tarina on tosin kesken, mutta mitä sillä väliä? :) Olis kiva tietää mitä mieltä ootte tähän asti..:) :
1.
2.12.2004
Mä oon Alina Lampinen. Mä täytin tasan 2kk sitten 14v ja sain tän päiväkirjan lahjaksi serkultani..
Me muutettiin, joten asutaan nykyään Helsingissä, laitakaupungilla, mun äidin, isän ja kahden veljen kanssa. Mun äiti on 175cm ja sillä on punertavat olkapäille ylettyvät hiukset, ja ruskeat silmät. Sen nimi on Maarit Ruusunen ja se on 35vuotta, isä on Veijo Lampinen, se on 38v, pähkinänruskeat hiukset, ja ruskeat silmät, se on 180cm... Mun veljet; Eero on 15 ja ihan hyvännäköinen, sillä on vaaleat pystyhiukset ja ruskeat silmät. se on 165cm Miro 8v, ei niin hyvännäköinen ainakaan vielä, tummanruskeat hiukset ja sinertävät silmät.. Pituus on kai jotain 140. Mä oon muuten 160cm pitkä ja painan 56kg, mulla on mustat kainaloihin asti ylettyvät hiukset ja tummanvihreät silmät.. Roxy, se on mun 3vuotias Sileäkarvainen kettuterrieri, se on 56cm korkea. Mun mummi, Jutta Ruusunen on 55v, se asuu mun vaarin Reino Ruususen kanssa, se on muuten 56v. Niin, ja sit mun isänäiti Sirkka 60v, se on täysi alkoholisti. Mun paras ystävä on, Emmi Kaivonen. Kaverit; Kaisa Ketonen, Tiina Lehtinen, Laura Lahti ja Irina Metsänen, meillä oli bändi. Mutta kun me nyt muutettiin niin bändiä ei oo enää, ja me tuskin ollaan enää niin hyviä kamuja..Mulla on kuusi serkkua. Jarkko, 20v vankilassa ollut jo 3v ryöstön takia. Kauhee ongelmanuori. Sanni 23 Milla on 17v. Piia 9v, Kirsi täyttää kahden kuukauden päästä 13.Tuomas, ärsyttävä kakara 5vuotta. Niin, ja tietenkin mulla on kaksi tätiä, Riitta, 41v siis Jarkon ja Sannin äiti (äidin sisko) Ja isän sisko, minun kummitätini Marjut 30v. Marjutilla ei ole omia lapsia, kummilapsiakin on vain yksi, minä. Isällä on myös veli, Ilpo 43v. Mulla ei harrastuksia oo paljoo. Talvella laskettelua, muuten valokuvausta, uintia ja mä soitan rumpuja. Onhan näitä juttuja, mitä tulee aina tehtyä mutten jaksa kaikkee tässä nyt kertoa. Kun nyt aloitan tän päiväkirjan, mä saatan kirjoittaa joka päivä, pariinkin kertaan. No, en jaksa enää kirjoittaa itsestäni.
Huomenna kirjoitan uudelleen.
Heippa! T: Alina Lampinen, kaverit sanoo Alluksi.
Me kannettiin viimeisiä laatikoita, meidän uuteen asuntoon. Asunto oli rivitalo, osoite Metsätie 6. Äiti oli siivonnut mun tädin kanssa viime viikolla koko asunnon, lattiasta kattoon.
Sisältä talo oli suhtkoht siisti; ovesta vasemmalle, oli kylpyhuone, oikealla vaatehuone. pienellä käytävällä oli vaatekaapit. Käytävän jälkeen tuli olohuone siellä oli takkakin, keittiöön mentiin leveästä oviaukosta. olohuoneesta oli ovi Eeron huoneeseen. Eeron huoneen vieressä oli vanhempien makuuhuone. olohuoneesta lähtivät rappuset alakertaan.
Alakerrassa oli wc, mun huone ja Miron huone.
Mä kannoin viimeisenkin laatikon huoneeseeni. Mä seisoin huoneeni ovella, kädet vyötäröllä.
- Phuuh.. Mä puhalsin hiuskiehkuran otsaltani ja pyyhin pölyä kuluneilta farkuiltani.
Mun uudessa huoneessani oli uudet tapetit, joissa oli violettejä ja vaaleanpunaisia raitoja.. Mä en tiennyt vielä mihin asettelisin tavarani. Sänky oli jo laitettu oikealle seinälle, mutten tiennyt, halusinko pitää sen siinä.
- Alina! Tuu auttaa! Äiti huusi yläkerrasta.
- Joo, mä tuun ihan just.. Mä huudahdin takaisin ja kipaisin yläkertaan.
- Mitä nyt? Mä huokaisin.
- Mennään nostamaan se olohuoneen pöytä vielä, sit on kaikki! Äiti sanoi ja me juostiin autolle.
- Nostakaa! Isä ärjäisi, ja me nostettiin. Me kannettiin pöytä sisään.
- Huhhuh.. nyt pitää vaan ruveta järjestelemään tavaroita paikalleen. Onneksi on siivottukin.. Äiti sanoi.
- Joo, mä teen samoin. Mä heitin kengät eteiseen, ja juoksin omaan huoneeseeni.
Mä päätin antaa sängyn olla oikealla seinällä.
- Äh! En mä voi mitään järjestää kun ei oo ketään auttamassa. Mä tajusin.
- PÖÖ!! Joku säikäytti mut selkäni takaa.
- ÄÄÄÄÄK! Mä kiljaisin ja käännyin nopeasti ympäri.
Siellä oli Miro.
- Onks ihan pakko aina säikytellä!? Mä karjuin vatsaansa pitävälle Mirolle.
- Hahah! Säikähditpäs! Miro hekotteli.
- Hahhah, onpa hauskaa. Tosta hyvästä sä saat auttaa mua siirtämään tavaroitani. Mä vaadin.
- No, okei. Mitä pitää tehdä? Miro kysyi.
- Noo.. Ekaksi pitää siirtää toi mun kirjahylly tonne nurkkaan.. Mä aloitin.
- Ok. Entä sit? Miro kysyi.
- No sit voitais työntää toi mun koulupöytä tonne vasemmalle seinälle, sen jälkeen laitetaan mun rummut tonne toiseen nurkkaan, toi tv-pöytä tonne vastapäätä sänkyä. Mä luettelin.
- Okei, aloitetaan! Miro sanoi ja me alettiin siirtää kirjahyllyä.
Kun me oltiin siirretty kaikki tavarat paikoilleen, me mentiin yläkertaan, ja keittiöön.
Siellä äiti ja isä joivat kahvia.
- Ai, mitäs te olette tehneet? Isä kysyi.
- Me siirrettiin mun tavaroita.. Mä sanoin ja me istuttiin pöydän ääreen.
- Joo, mekin saatin laitettua tv-pöytä, kirjahylly ja asennettiin tv.. Äiti sanoi.
- Me siirrettiin kaikki raskaat. Nyt mun pitää vielä laittaa kaikki muut tavarat, kuten; vaatteet, levyt, kuvat mankka, julisteet…. Mulla jäi lause kesken.
- Niin ja sit pitää laittaa kaikki johdot seinään ja asentaa sun tv. Miro sanoi.
- Joo, enköhän mä osaa itsekin laittaa pari töpseliä pistorasiaan.. Mä huomautin.
- No susta nyt ei ikinä tiedä.. Miro kiusi, ja mä tönäisin sen alas tuoliltaan.
Mä ja äiti alettiin kikattamaan. Miro näytti mulle kieltään.
Kello oli jo 6 illalla.
- No, huomenna mä järjestelen loputkin tavarani. Mä sanoin.
- Joo, huomenna me kaikki varmaan saadaan kaikki valmiiksi.. Ainakin suunnilleen.. Äiti sanoi.
- Noniin, nyt mun huoneessa on kaikki valmista. Eero tuli keittiöön.
- Ohhoh?! Just puhuttiin että huomenna me saadaan kaikki valmiiksi… Äiti ihmetteli.
- Ai siivositko sä muka??! Mä kysyin.
- No en kai mä ole kerennyt sotkemaan kun vasta muutettiin.. Eero tuhahti.
- No sä nyt voit sotkee ihan koska vaan.. Äiti sanoi hiljaa.
- Täh? Eiks meillä oo limsaa? Eero kysyi jääkaapin avattuaan.
- No, ei. Vasta ylihuomenna mennään kunnon ostoksille. Huomenna voidaan mennä ravintolaan.. Äiti sanoi.
- Jee! Mennään hampurilaiselle! Tai pizzalle! Miro innostui.
- No, katsotaan nyt. Ja onhan siellä kaapissa mehua, ota sitä. Äiti neuvoi eeroa.
- Pöh.. Eero tuhahti.
- Siis tv on kytketty? Mä kysyin.
- Juu on. Mut sulla ei tosin oo viel.. Isä sanoi.
- No, huomenna sit! Mä sanoin ja ryntäsin olohuoneeseen.
Mä avasin tv:n. Sieltä tuli uutisia, mainoksia, pikku kakkonen, jokin saippua-sarja, musiikkitv, kauniit ja rohkeat… No, mä katsoin kauniita ja rohkeita. Siellä Brooke taas itkeskeli… Kuten aina, kun mä olin sarjaa katsellut.
- Ahaa, kauniit ja rohkeat! Äiti hihkaisi ja tuli istumaan sohvalle, lempi ohjelmansa ääreen.
- Mä menen internettiin! Mä sanoin ja juoksin koneelle.
Meidän tietokone oli asennettu vanhempien huoneeseen. Se johtui siitä, että olisi tullut hirveä riita jos olisi pitänyt päättää kenen ”lapsen” huoneeseen se tulisi. Päätettiin siis että kone tulisi vanhempien huoneeseen. Meidän aikarajat olivat ne että jokainen sai olla koneella max kaksi tuntia päivässä, ja jos kyse oli työ/koulu aineesta silloin sai olla kauemmin. Minä kävin vain ehkä kerran
viikossa koneella. Pojat sen sijaan, kävivät melkein jokapäivä.
Kun mä näin yhdellä sivustolla Finnairin mainoksen, mun mieleeni palautui Kyproksen matka, jonka täti oli jo minulle luvannut.
- Joulun jälkeen, minä voin viedä sinut Kyprokselle, jos kiinnostaa. Marjut oli sanonut. Ja kyllä mua todella kiinnosti! Äiti oli sanonut miettivänsä, ja isä ei sanonut asiaan juuta taikka jaata. Veljet sen sijaan olivat olleet vähän katkeria, mutta sitten Ilpo, isän veli oli ilmoittanut ottavansa pojat mukaansa Norjaan, kalastamaan. He lähtisivät sinne vasta keväällä..
Mä luin sähköpostini, siellä oli Emmiltä sähköpostia:
Moi Allu!
Joko ootte muuttaneet? Miltäs uusi kämppä tuntuu?
Mulla ja kumppaneilla on sua ikävä. Miks sun piti muuttaa? Ja vielä hesaan, me ollaan ihan kateudesta vihreitä.. Me homehdutaan täällä turussa! Silloin kun me perjantaina hyvästeltiin, mä en tajunnut koko asiaa, mutta nyt se on jo kolahtanut että sä muutit.. Ajattele, maanantaina säkin meet kouluun!! Ja saat uusia kavereita.. höh. Mutta älä unohda meitä! Mailataan, kerro Roxylle terkkuja! t: Emmi.
Luettuani viestin, mä päätin vastata:
Moi.
No joo, ollaan. Vielä pitää järjestää kaikki tavarat paikoilleen, ja sit on kaikki kunnossa. Onneksi. Mä en enää muuten jaksaisi tätä rumbaa.
No, arvaa onks mulla teitä ikävä!? ON! No, en mä tiedä onko aihetta olla kateellisii, onhan turkukin ihan yhtä ”suurkaupunki” kun tääkin.
En oo viel vaan tutustunut ihmisiin, sen verran oon saanut naapureista selville, että 1 asunnossa on joku vanha mummeli koirineen, 2 on nuori pariskunta, 3 asustaa joku keski-ikäinen mies, nimi on Huittinen. 4 asuu yks perhe, ja siin taitaa olla joku ihan kivan näköinen poika.. 5 asuu joku äidin ikäinen nainen, joka taitaa olla yksinhuoltaja. sillä on joku about 6v tyttö.. Joo, no enempää mä en niistä tiedäkään.
OPS, mä en mee maanantaina kouluun. Mä oon keskiviikkoon asti kotona, että saadaan muuttaa rauhassa. ja siihen mennessä kaiken pitäis olla valmista, ja me ”päästään” kouluun, niin kuin isä sen ilmaisi. No niin jos saan. Kun oon tällänen mörkö.. heh.
Joo Roxy on nyt mun tädin luona hoidossa ettei se pyöri jaloissa, saa nähdä saako se slaagin kun tulee tänne.. hah! Joo, no terveisiä sinne kaikille! Moikka, terv: Allu.
Mä lähetin viestin, pelasin jotakin nettipeliä jonkin aikaan ja lähdinkin sitten pois.
-Hohhoijaa… Mä haukottelin olohuoneeseen mentyäni. Äiti tuijotti telkkua vieläkin.
- Äiti. Mä sanoin.
- No? Äiti kysyi katsoen vieläkin tv ruutua.
- Oletko sä nyt päättänyt että saanko mä lähteä Marjutin kanssa Kyprokseen? Mä kysyin.
Nyt äiti käänsi päänsä minuun.
- Mtäh? Äiti kysyi hölmistyneenä.
- Niin, saanko mä lähteä kyprokseen marjutin kaa? Mä toistin.
- No, minun täytyy miettiä vielä. Äiti sanoi.
- Jaaha. Mä mumisin ja lähdin omaan huoneeseeni.
Mä menin makaamaan sängylleni.
- Äiti sanoi miettivänsä jo kaksi kuukautta sitten! Ärsyttää!! Mä ajattelin.
Mä kaivoin kännykän farkkujeni taskusta. Sen kello näytti puolta kahdeksaa.
Mä päätin vaihtaa jo valmiiksi vähän löysemmät vaatteet, punaiset löysät housut ja sinertävän topin.
ÄÄH! Mä ähisin. Miron huoneesta kuului playstationin ääniä, Miro ja Eero varmaan pelasivat.
Mä päätin aikaa tappaakseni mennä katsomaan.
Kop, kop! mä koputin oveen.
- Sisään vaan. Miro sanoi, ja mä avasin oven. Miro istui säkkituolissa, Eero miron koulutuolilla, peliohjaimet kädessä.
- Tulitko pelaamaan? Eero kysyi.
- En.. Mä vaan tulin katsomaan.. Ja auttamaan miroa jos se ei pärjää sulle.. Mä naurahdin.
- Pöh! Mä osaan paremmin kun eero! Miro pillastui.
- Aijaa? Otetaanko erä? Eero nauroi myös.
- Miro näytti eerolle kieltä, ja me revettiin nauramaan.
Hetken kuluttua mä menin istumaan Miron sängylle.
- Haluutko pelata? Eero kysyi multa ja ravisteli sormiaan.
- Joo, voisinhan mä kokeilla.. Mä sanoin ja menin istumaan Eeron paikalle.
Mä otin hikisen ohjaimen käteeni.
1.. 2.. 3.. START!
Mä painelin nappeja, kurveissa. Peli oli siis rallipeli.
- JES! Mä huudahdin päästyäni ensimmäisenä maaliin.
- Pöh.. Miro sanoi katkerana.
- Hahhah! Mä käkätin, heitin tyynyn Miron päälle ja kipitin pois huoneesta. Tyyny tömähti oveen.
Mä tirskuin yksinäni ja menin yläkertaan.
Isä ja äiti katselivat tv:tä.
- Mitä sä huusit alhaalla? Äiti katsoi mua kulmat kurtussa.
- Ei mitään, mä hakkasin miron.. Mä sanoin.
Äiti ja isä molemmat katsoivat mua pelästyneenä.
- Hakkasit? Isä toisti.
- Siis pelissä. Mä sanoin. Molemmat henkäisivät helpottuneena.
- Hah! luulitteko te tosiaan mun hakanneen miron oikeasti?! Mä kikatin.
- No juu, ja arvaa säikähdettiinkö! Äiti torui.
Mä menin keittiöön, ja otin jääkaapista vähäiset iltapala tarpeet.
Mä join tuoremehun loput, ja söin yhden paahtoleivän.
Syötyäni, mä päätin mennä suihkuun.
Mä riisuin vaatteeni tuolille, ja menin suihkuverhon taakse.
Aloin laskea lämmintä vettä, ja lopulta kastelin itseni, ja pesin hiukseni.
Suihkusta tultuani, mä kuivasin itseni ja laitoin vaatteet päälle.
Sitten mä kävelin pyyhe päässäni omaan huoneeseeni.
Omaan huoneeseeni tultuani, mä heitin pyyhkeen tuolilleni ja katsoin kännykkääni, siihen oli tullut viesti; se oli Lauralta. Siinä luki:
Moikka! Mitäs kuuluu? Miten muutto on sujunut?
Tänne turkuun ei kuulu MITÄÄN! Ihan tylsää. Millon sä meet kouluun?
Joo, no moikka t. laura.
Mä vastasin viestiin:
No moi Ihan hyvää kuuluu, olin just suihkussa. ihan ok, vielä pitää järjestää tavarat ja asentaa johtoja.. Eip täälläkään mitään erikoista.. Meen keskiviikkona, jotta voin ”totutella” kunnolla uuteen kämppään..
Jepulis, terkkuja sinne. t. Alina
Mä lähetin viestin, ja menin sen jälkeen vielä pesemään hampaani.
Kello oli yhdeksän.
Kun olin pessyt hampaani, menin omaan huoneeseeni ja kaivoin erään kesken- eräisen kirjan laatikosta, sujahdin peiton alle ja aloin lukea…
Kello oli kymmenen kun mä nukahdin…
- Hooh… Mä haukottelin sunnuntai-aamuna, kello 9.30.
Muualla oli vielä ihan hiljaista, ylhäällä joku kävi wc:ssä.
Mä päätin maata vielä vähän aikaa.
Hetken kuluttua, mä kuitenkin nousin. Mä kävin wc:ssä, ja tassuttelin yläkertaan. Isä haukotteli makuhuoneessa.
Mä istuin ruokapöydän ääreen. Pöydän vieressä oli ikkuna, ja ulkona oli vielä pimeää.
- Ai huomenta. Isä löntysti keittiöön, silmiään hieroen.
- No huomenta.. Mä vastasin.
- Nukuitko hyvin? Isä kysyi ja laittoi kahvin kiehumaan.
- Mjoo.. Ihan okei. Mä sanoin.
- Tää oli ensimmäinen yö täällä.. Isä muistutti.
- Niin oli.. Mä muistin.
Hetken kuluttua äitikin tallusti keittiöön.
- Ai, kahvia. Äiti huomasi.
- Joo. huomenta sullekin. Isä sanoi.
- Huomenta. Äiti sanoi.
- Mmh.. Mä mumisin.
Mä otin jääkaapista jogurtin, ja mutustin sen.
Sen jälkeen mä menin alakertaan. Miro tuli mua vastaan.
- Huomenta! Mä sanoin.
Miro ei vastannut. Mä kävelin omaan huoneeseeni, ja puin päälleni mustat samettiset housut ja sinisen svetarin.
Sitten mä harjasin hiukseni ja sipaisin hiukan vaaleaa luomiväriä ja ripsaria.
Suihkautin vielä hajuvettä ja menin yläkertaan.
Miro nieleskeli kuivasti murojaan. Ja kohta Eerokin tuli keittiöön bokserit ja harmaa t-paita päällä. Hiukset oli kuin sähköiskun saaneet.
- Hoaahh… Eero haukotteli, avasi jääkaapin ja joi suoraan maitopurkista.
- Oikein herrasmiesmäistä.. Mä tokaisin.
- Onko jotain sanottavaa?? Eero kysyi tylysti.
- Ei.. Muttei ihme josset saa naisia, ainakin jos sä käyttäydyt koulussakin noin.. Mä pidättelin naurua..
Eero näytti mulle keskisormea, ja meni happamana takaisin omaan huoneeseensa. Mä tirskahdin.
Mäkin menin omaan huoneeseeni.
Sitten mä rupesin järjestämään tavaroitani.
Mä avasin kaikki laatikot. Mä otin laatikon jossa oli vaatteita, ja aloin järjestää niitä kaappeihin.
Juhla-asut henkariin, alusvaatteet koriin, pitkäthousut alahyllylle, t-paidat keskihyllylle, pitkähihaiset paidat ylähyllylle. Ja ylimääräiselle hyllylle vielä lakanat ja pyyhkeet.
Sitten, mä aloin asetella tavaroita pöydille: mankka kulma-kirjahyllyyn, pikku-kaktus koulupöydälle, säästöpossu kirjahyllyyn,korvalappustereot koulupöydän laatikkoon. pienet posliiniesineet koulupöydälle, kuva jossa olivat mä, Laura, Emmi, Kaisa, Tiina ja Irina.
Äidin ja isän hää-kuvan kirjahyllyyn, Roxyn kuvan koulupöydälle, levyteline koulupöydälle. Sitten mä aloin täyttää koulupöydän laatikoita; paperit, kyniä, kortteja, julisteita joita en vielä jaksanut laittaa, kaksi kuva-albumia, osoitekirjan, muutaman nuorten lehden.. Alimmainen hylly jäi tyhjäksi, mutta sen voisi täyttää uusilla tavaroilla mitä tulee ostettua. Sitten mä täytin mun yöpöydän laatikon meikeillä ja päiväkirjallani. Onneksi laatikossa oli lukko!
Yöpöydälle mä laitoin herätyskellon ja pari kirjaa joita olin lukemassa.
kop kop kuului.
- Sisään. Mä vastasin.
- Mä tulin nyt asentamaan sen sun hyllykön. Isä tuli, hyllyä kantaen.
- Okei.. Laitetaan se tähän koulupöydän yläpuolelle.. Mä sanoin.
- Hyvä on.. Isä sanoi ja naulasi pari naulaa koulupöydän ylle. Sitten hän asetti hyllykön hakasistaan kiinni siihen.
- Siinä, ole hyvä. Isä sanoi.
- Kiitti. Mä sanoin ja isä lähti.
Sitten mä laitoin vasta naulatulle hyllylle, mun hiuslakan, korurasian, kynsi- lakkakokoelmani ja yhden Emmiltä saaneeni posliini kissan.
Sitten mä laitoin lamppuni koulupöydälle.
Mä levitin sinertävän maton lattialle. Äiti laittaisi joskus verhot.
Mä katsoin ikkunastani ulos. Siellä meni naapurin (söpö) poika. Kun poika vilkaisi ikkunaani päin, katsoin nopeasti muualle.
Kiinnitin setäni tekemän peilini kahden naulan varaan, sängyn viereen.
Vielä oli yksi laatikko. Siellä oli muutamia irtonaisia valokuvia, karkkipussi, kirjeitä, saamani tuoksukynttilä, tussipaketti, pieni käsipeili, kirjekuoria ja kirje paperia, nastoja, kännykkäkotelo ja kännykän laturi.
Mä laitoin valokuvat, karkkipussin ja kirjeet, yöpöydän laatikkoon., kynttilän ja kännykotelon laitoin kirjahyllyyn, kirjepaperit ja kuoret laitoin koulupöydänlaatikkoon.
Tussit ja laturin laitoin tv-pöydälle.
Sitten mä katselin huonettani. Se oli oikeastaan ihan kiva.
- Alina, täällä on sun tavaroita! Äiti huusi yläkerrasta.
Mä juoksin salamana ylhäälle.
- Mitä tavaroita? Mä kysyin.
- No tässä on sun bikinit, kännykän kuoret, koulureppu ja vanhat koulu- kirjat. Äiti sanoi.
- Joo, laita bikinit jonnekin pesuhuoneeseen, kännykän kuoret johonkin kaappiin, polta kirjat ja reppu tänne! Mä selitin ja otin repun.
- Joo, kirjoistas saakin takkaan hyvän tulen! Äiti totesi.
- Hah. Mä sanoin ja juoksin takaisin alakertaan.
Mä laitoin repun kaappiin.
Ulos katsoessani sain todeta että naapurin poika oli jo mennyt.
- Harmi.. Mä ajattelin, mutta naureskelin sitten itselleni.
- Isä! Tuu asentamaan tuo tv! Mä huusin.
Sitten isä rymisteli portaat alas, ja tuli huoneeseeni.
Mä kävin vessassa, ja sillä aikaa isä asensi telkkarini.
- Noniin nyt se on asennettu, voit alkaa heti katsomaan. Isä sanoi vähän ajan kuluttua.
- Joo, hyvä! Mä sanoin, avasin tv:n. Isä katsoi vähän aikaa onko kuva hyvä, ja sen jälkeen lähti.
Piip Piip! Mun kännyni piippasi, mä otin sen pöydältäni. Akku oli lopussa.
Mä nappasin laturin tv-pöydältä, laitoin johdon kiinni seinään ja toisen pään kännykkääni. Tolpat alkoivat kasvaa.
Sitten mä väänsin koulupöydänlaatikon lukon auki, ja otin karkkipussin sieltä. Sitten mä aloin mutustella karkkeja. Varmaan kohta Eero tai Miro säntäisi huoneeseeni kerjäämään kun kuulevat pussin rapinan. Samassa joku hyppi portaat alas. Mua alkoi naurattaa. Mutta mun huoneeseen ei kuitenkaan tullut kukaan.
Hetken kuluttua mun puhelin soi, näytössä luki että soittaja oli laura.
- Moi laura! Mä vastasin.
- No moi! Mitäs kuuluu? Laura kysyi.
- Ihan okei. Itsellesi?
- No, eipä kummempaa. Mitäs oot puuhannut?
- Just asettelin tavarani paikoilleen..
- Ahaa. Joko sä oot unohtanut meidät?
- No en tosiaan! Arvaa onks ikävä?
- No, on meilläkin. Oon just Kaisan kanssa, annanko sille?
- Joo olis ihan kiva jutella senkin kaa.
Hetken hiljaisuus
- Hellou! Kaisa huudahti puhelimeen.
- No moi! Mä vastasin.
- Ootsä jo stadin king?
- No en vielä, en oo ees tästä talosta poistunut..
- Sun pitää mennä shoppaa! Lupaatsä tulla joskus bussilla vastaan, niin me päästään shoppaamaan sun kaa sinne?!
- Joo totta kai. Mut tuskin tää nyt niin hirveen isompi ja parempi shoppailupaikka on kun turkukaan..
- Niin, mut silti. Onhan se nyt pääkaupunki!!
- Joo. niin on..
- Joo. haleja sulle, mä annan nyt lauralle.
- Okei, terkut!
- No niin. Laura sanoi.
- Jeps. Multa loppuu kohta akku, joo, no terkut ja halit kaikille sinne turkuun!! Mennään sit joskus shoppailemaan! Moikka! Mä sanoin.
- Joo, halit. Moikka! Laura lopetti.
- Hooooooooooooooooh.. mä huokaisin syvään
Mä istuuduin koulupöydän tuolilleni.
Mä avasin tv:n ja aloin tsiigaa sitä, niin kuin ”stadilaiset” sanoo.
tv:stä ei tullut mitään, joten mä menin yläkertaan.
- Teidän pitää mennä tutustumaan täkäläisiin ihmisiin. Tuossa 4. asunnossa asuu perhe, siinä on Poika 14v, ja tyttö 16v.Juuri sopivat ystävykset Eerolle ja Alinalle. Isä luennoi.
- Mistä sä tiedät ketä ja minkä ikäisiä tuossa asuu?? Mä kysyin sohvalle istuessani.
- Menin kysymään. Isä sanoi.
- MITÄ!? Menitkö sä koputtamaan niiden oveen ja kysyit kaikkien iät?!? Mä kiljahdin.
- No en, minä ja äiti menimme esittäytymään kaikille naapureille, ja olisimme ottaneet teidätkin mukaan, mutta ettehän te olisi suostuneet.. Isä sanoi.
- No ei tosiaan oltais!! Miten te kehtasitte? Ette kai te kertoneet meistä!? Eero säikähti.
- Täytyihän meidän teistä kertoa. Äiti puuttui.
- Mitä te tarkkaanottaen sanoitte? Mä kysyin.
- No, kerrottiin teidän kaikki mokat, vaatekoon, alushousujen värin… isä vitsaili.
Mä ja Eero oltiin ihan kalpeita.
- VITSI! Äiti selvensi.
Me vedettiin henkeä helpotuksesta.
- Oikeasti! Eero sanoi.
- No, kerrottiin teidän nimet ja iät. Isä lohdutti.
- Hyvä.. Mä sanoin.
- Missäs Miro on? Eero kysyi.
- Meni ulos. Äiti sanoi.
- Mitähän se siellä tekee? Pyörittelee lumiukkoja? Mä arvailin.
Eero pyrskähti nauramaan.
Äiti ja isä puistelivat päätään.
Kello taisi olla 12.
- Ding Dong, meidän ovikello soi.
- Kukahan se mahtaa olla? Äiti pyyhälsi avaamaan.
- Ei se ainakaan Miro ole, hän ei käyttäisi ovikelloa. Mä sanoin.
- Ai, mukava juttu! No totta kai! Juuh. Joo, kun nuo kersatkin on aika saman ikäisiä! Kyllä se meille käy.. Äiti selitti.
- Joo, no sovitaan siitä sitten myöhemmin. Vieras naisääni kuului ovelta päin.
- Kukahan se on?? Eero kysyi.
- En tiedä. Mutta äiti on sopinut sen kanssa jostain.. Mä sanoin.
Hetken kuluttua ovi paiskattiin kiinni, ja äiti tuli takaisin olohuoneeseen.
- No mitä?! Me kysyttiin eeron kanssa kuin yhdestä suusta.
- Nuo 4. talon asukkaat tulee meille uudeksivuodeksi! Äiti ilmoitti.
- Mitä?! Mä älähdin.
- Kirsi kävi tuossa, ja ehdotti sitä, voisitte tutustua samalla! Äiti sanoi.
- Ai onko se kirsi se Taivaisten perheen emäntä? Isä kysyi.
- On. Etkö muista kun me esittelimme itsemme?! Äiti hermostui.
- Onks niiden sukunimi Taivainen? Eero kysyi.
- Jep. Äidin nimi on Kirsi, Isän nimi on Mikko, tyttären nimi on Krista ja pojan nimi on Tommi. Niin, ja olihan niillä koirakin, mutten kyllä muista nimeä. Äiti naureskeli.
- Justiinsa… Ja sä tietty kerroit meidänkin kaikkien nimet?! Eero rähisi.
Sitten joku astui ovesta sisään. Se oli Miro.
Kello kolme, me oltiin lähdössä syömään, Miro ja Eero olivat tapelleet siitä syömmekö pizzaa vai hampurilaista. Noh, me menimme sellaiseen raflaan jossa sai kumpaakin, ja jokainen sai valita mitä söi.
- Nyt ette sitten enää riitele siitä, mitä menemme syömään. Jokainen valitsee itse! Äiti hössötti.
Olisi ollut kivempaa jos mulla olisi ollut siskoja, oli nimittäin erittäin tukalaa istua kahden pojan keskellä, takapenkillä! Tai, no oli ihan kiva kun oli veljiä.. Mut ei siskokaan olisi haitannut.
Me oltiin puolentunnin kuluttua (15.26) ravintolan edessä.
Me käveltiin kaikki sisään, äiti meni hakemaan ruokalistaa, me muut mentiin istumaan pöytään.
- No niin. tuossa teille omat listat.. Äiti ojensi kolmea listaa mulle, Eerolle ja Mirolle.
- Hmm…. Mä mietiskelin.
- Mä voisin ottaa kanahampurilaisen, ranskalaiset ja iso cokis. Mä luettelin, äiti nyökkäili.
- Mä otan jauhelihapizzan ja ison jaffan. Eero luetteli.
- Mulle lastenateria. Miro sanoi.
- Juuh, otetaanko me yhteinen pizza? Isä kysyi äidiltä.
- Joo, otetaan. Otetaan tuo. Äiti osoitti isän ruokalistasta.
- Käy minulle. Isä sanoi.
Sitten äiti lähti kertomaan tilauksemme tarjoilijalle.
Äiti tuli takaisin.
- Hetkinen vaan. Äiti sanoi ja istuutui tuolilleen.
- Joo, odottakaa vähän, haen vielä tuon viimeisenkin tarjottimen.. Tarjoilija sanoi, kolmea tarjotinta kannatellen, siinä olivat minun ruokani, Eeron ruuat ja äidin ja isän yhteinen. Miron tarjotin puuttui.
- Tässä olkaa hyvä. Tarjoilija sanoi tuotuaan viimeisenkin tarjottimen.
- Juu. Kiitoksia. Isä sanoi kohteliaasti ja tarjoilija jätti meidät rauhaan. kaikki alkoivat mutustaa ruokiaan ahneesti.
- Namm… Miro sanoi maistettuaan ruokaansa.
Tunnin päästä, kun kaikki olivat syöneet ja Eero käynyt kolme kertaa veskissä, isä kävi maksamassa, ja sillä aikaa me mentiin jo autoon.
- No, oletteko nyt kylläisiä? Äiti kysyi.
- Todellakin. Mä sanoin.
- Örph.. eero röyhtäsi.
- Eikai sul nyt laatta lennä?! Mä hätäännyin eeron röyhtäilystä.
- Eero, älä viitsi röyhtäillä, täällä on muitakin. Äiti sanoi, ja samassa Eero hyökkäsi ulos, ja oksensi.
- Yäääääk! Miro yökki.
- Voivoivoivoivoivoivoi.. Äiti sanoi ja meni eeron luokse.
- Mitä ihmettä?! Isä säikähti yrjöt nähdessään.
- Eero söi hiukan liikaa.. Äiti selvensi, ja isä istui kyytiin.
- Älä pliis eero hengitä, nimittäin sä haiset! Miro rukoili.
- Pakko. Eero vastasi.
Onneksi mä en ollut eeron vieressä.
Isä käynnisti auton, ja kukaan ei puhunut mitään. Me ajettiin kotiin.
- Ota nyt ihan iisisti. Äiti sanoi eerolle.
Mä avasin kotioven, ja astuin sisään. Äiti ja isä tulivat heti perässä, eero ja miro löntystelivät sisään omia aikojaan.
Mä menin omaan huoneeseeni, ja aloin katsoa telkkua. (17.00)
Taivaiset tulee tänne.. Ja se poika, Tommi. Meidän äidit taitaa olla samanlaisia hösöttäjiä.. Mutta ainakin saa tekosyyn tutustuu siihen Tommiin.. Mä otin päiväkirjani esiin:
Heips vaan päiväkirja! 3.12.
Moi! Tänään, mä sain mun tavarat järjestykseen.. Ja me käytiin vähän aikaa sitten ravintolassa, syömässä kun ei jääkaapissakaan ole mitään syötävää.. Eero taisi syödä vähän liikaa, koska yrjösi kotimatkalla.. No, ahneella on paskanen loppu…
Eilen mä mailasin Emmille! Mä kerron tässä vähän meidän naapureista.. ;
1 asunnossa on joku vanha mummeli koirineen, Tähkänen. 2 on nuori pariskunta Kelonen ja Lehtivaara. 3 asustaa joku keski-ikäinen mies, nimi on Huittinen. 4 asuu yks perhe, ja siin taitaa olla joku ihan kivan näköinen poika.. Sukunimi on Taivainen. 5 asuu joku äidin ikäinen nainen, joka taitaa olla yksinhuoltaja. sillä on joku about 6v tyttö, postilaatikossa lukee Saaristo. Ne Taivaiset tulee meille uutena vuotena! Sen äidin nimi on Kirsi, Isän nimi Mikko, pojan nimi Tommi ja tyttären nimi Krista. Se Tommi on mun ikäinen.. Ja tyttö taitaa olla 16 (?) Ja se tommi on aika hyvännäköinen.. Mut en tiedä, se tuskin on kiinnostunut musta! VOI EI, nyt mä jauhan pelkästään jostain mokomasta pojasta.. pöhkö minä!
Mun on ikävä Turkuun jääneitä kavereita!?! Onhan se ihan mukavaa, että vaihdettiin maisemaa, ja isä sai paremman työpaikan... Mutkun kaikki kamut jäi sinne!? Ja tuskin mä täällä saan kamuja, kun oon tällänen mörkö, niinkun Emmille meilasin. hah!
Jepulis, mun pitää kai nyt mennä. Heissan!! Kirjotan taas..
Mä laitoin päiväkirjan takaisin yöpöydän laatikkoon, ja otin korvalappustereoni, kuuntelin suosittua The Rasmus bändiä.
- ALINA! Joku huusi mun korvaani.
- Mitäh!? Mä säikähdin, ja räpsäytin silmäni auki.
- Herätys! Miro kiljui.
- En mä nukkunut! Mä sanoin.
- Aijaa. No mä äsken huusin kuin palosireeni, muttet reagoinut. Miro väitti.
- Mä kuuntelin musaa! Mä sanoin ja näytin korvanappia mirolle.
- Jaahas. Miro nolostui.
- Oliko sulla jotakin asiaa?? Mä kysyin.
- Joo, joku kysyy sua, tuolla ovella.. Miro kertoi.
- Mitä? kuka? Mä kysyin.
- Se Tommi. Miro sanoi.
- Mitä varten se mua kysyy?! Mä säikähdin.
- Siitä sä saat ottaa ihan itse selvää. Miro sanoi ja oli lähdössä.
- Ei, älä mee! Mä tartuin miroa ranteesta.
- Häh? Miro hermostui.
- Jeesaa nyt! Mä kuiskasin.
- ALINA! Ylhäältä huudettiin.
- Joo..? Mä kysyin varovaisesti.
- Sua odotetaan ovella. Isä sanoi.
- Joo. hetki vaan. Mä sanoin, heitin korvanapit hiiteen, katsoin äkkiä peilistä ja juoksin ylös. Mun sydän hakkasi tuhatta ja sataa.
- Moi! Tommi nojaili meidän oven karmiin.
- No moi.. Mä sanoin hiljaa, huomatessani miten tummat silmät sillä olikaan.
- Mulla olis pieni pyyntö. Tommi sanoi ja viittoi mut ulos.
- Noh, kerro. Mä sanoin.
- Voisitko sä hoitaa Emmaa? Tommi kysyi.
- Ai ketä? Mä kysyin tyhmänä.
- Noh, tuu. Tommi lähti menemään. Mä menin perässä.
Tommi avasi heidän kotiovensa, ja ovelle ryntäsi räksyttäen mustavalkoinen lurppakorva.
- Tää, on emma. Tommi esitteli koiran.
- Minkärotunen tää on? Mä kysyin hyppivän emman päätä silittäen.
- Cavalier kingcharlesinspanieli. Tommi sanoi.
- Just joo. Mä sanoin.
- Niin, sullakin on kuulemma koira, joten ajattelin että sä varmaan osaat hoitaa koiria.. Tommi sanoi.
- Joo, osaan. Millon voin palvella? Mä kysyin.
- Tiistaina, 16-18 Tommi kertoi tarkasti.
- Mitäs menoa sulla sitten on? Mä möläytin.
- Me mennään mummolaan, eikä Emmaa voi ottaa sinne kun siellä on ainakin tuhat kissaa.. Tommi naurahti.
- Joo. Selvä, Tiistaina kolmelta. Mä sanoin.
- Joo, sä voit tulla sit tänne vähän vaille kolme. Tommi sanoi.
- Okei. Nähdään sit. Mä sanoin, taputtelin emmaa ja lähdin.
Mä kävelin kotiin.
- Mitäs sillä oli asiaa? Isä kysyi.
- Mä menen tiistaina hoitamaan emmaa. Mä sanoin.
- Niin, emmahan se koiran nimi olikin! Äiti muisti.
- Monelta? Isä kysyi.
- kolmelta, ne menee mummolaan ja emmaa ei voi ottaa sinne mukaan.
- Haetaan huomenna Roxy Riitan luota, Vantaalta. Äiti sanoi.
- Joo, haetaan. Mä sanoin ja menin omaan huoneeseeni.
Mä menin makaamaan sängylleni, ja aloin taas kuunnella musiikkia.
Mun oli kova ikävä myös roxya. Se oli viety torstaina vantaalle, ja huomenna haetaan pois. Mitenköhän se on pärjännyt?
Mä päätin soittaa Riitalle.
piip…. piip… piip… känny piippasi, kunnes..
- Haloo? Riitta vastasi.
- Alina täällä, mites Roxylla menee? Mä kysyin.
- Ihan mukavasti. Se taisi ymmärtää että sinä soitit kun alkoi heti käydä levottomaksi. Riitta nauroi.
- Just. Eihän se oo rikkonut mitään? Mä kysyin.
- No ei, kaatoi vaan yhden lampun, ei sen pahempaa. Mites muutto on sujunut? Joko on valmista? Riitta kysyi.
- No ihan hyvin, tänä aamuna mä järkkäsin kaikki tavarat paikalleen.. Äiti ja isä varmaan vielä järjestänee jotain tuolla ylhäällä.. Mä kerroin.
- No hyvä että pian alkaa olla valmista. Millonkas te haette roxyn? Riitta kyseli.
- Just siitä puhuttiin, että huomenna haetaan. Mä sanoin.
- Ahaa! No hyvä, että pääsee roxykin vihdoin kotiin. Sano vanhemmillesi että eivät tule hakemaan, minä tuon sen jotta näen samalla teidän uuden asunnon. Riitta hössötti.
- Joo, minä sanon. Anna roxylle pusu minun puolesta. Heippa! Mä sanoin.
- Joo heihei. terveiset vanhemmillesi ja pojille. Moi! Riitta sulki.
Mä asetin kännykän pöydälle ja menin yläkertaan.
- Mä soitin just Riitalle. Mä sanoin äidille kun se asetteli tavaroita kirjahyllyyn.
- Jaa. Mitäs hän? Äiti kysyi.
- Sitä vaan, että me ei haeta Roxya huomenna. Mä sanoin.
- Miksei? Äiti kysyi.
- Koska se tuo sen, näkeepähän samalla tän uuden talonkin. Mä sanoin.
- Joo, no tuokoot sitten. Äiti sanoi ja mä istuin nojatuoliin.
- Ootko sä jo järjestänyt tavarasi? Äiti kysyi.
- Olen, entäs onko täällä jo kohta valmista? Mä kysyin.
- On. Äiti vastasi.
- Ding, Dong… Meidän ovikello soi.
Mä menin avaamaan. Mutta oven takana ei ollut ketään.
- Kukas se oli? Isä tuli makuuhuoneesta, hesari kädessään.
- En tiedä, joku pilaili.. Mä sanoin.
- Ding Dong. Ovikello soi taas. Mä menin avaamaan, ei ketään.
- Ärsyttävää! Mä sanoin.
- Mene siihen oven taakse, ja heti kun se pimpottaa, avaa äkkiä ovi! Eero tuli neuvomaan.
- Okei.. Mä sanoin ja asetuin oven taakse. Hetken kuluttua ovikello taas soi. Mä riuhtaisin oven äkkiä auki.
Oven takana seisoi naapurin pikku tyttö.
- Mitä hittoo sä pelleilet? Mä ärähdin.
- Anteeks… Tyttö sopersi ja lähti äkkiä juoksemaan pois.
- Huhhuh.. Mä sanoin ja suljin oven.
- Kuka se oli? Isä kysyi.
- Se naapurin pikku tyttö.. Mä sanoin ja menin keittiön pöytään istumaan.
- Se taisi pelästyä. Äiti torui.
- No joo. Mä sanoin.
- Mitä sä teit? Mirokin tuli keittiöön.
- No se naapurin pikkutyttö pimpotti ovikelloa, ja meni karkuun. No, mä säikytin sen sitten… Mä sanoin.
- Sanoitko sä sille jotain? Miro kysyi.
- Joo. Tietty. Mä sanoin.
- Mitä tarkkaanottaen? Miro kysyi.
- ”Mitä hittoo sä pelleilet?” Mä toistin.
- HAHAH! Miro nauraa räkätti.
- Äläs nyt miro, sä saisit siitä hyvän tyttökaverin. Eero sanoi vakavana, naurua pidätellen.
Mä räjähdin raikuvaan nauruun, eikä eerokaan voinut enää pidätellä nauruaan.
- Joo, tosiaan.. Miro tuhahti.
- No nyt on kaikki järjestyksessä! Äiti sanoi, keittiöön tullessaan.
- Riitta siis tulee huomenna? Isä kysyi.
- Jees. Mä sanoin ja litkin tuoremehua.
- Mitäs Riitta täällä? Miro kysyi.
- Se tuo Roxyn. Mä kerroin.
Miro nyökkäsi.
- Hoohhoijaa…. Äiti haukotteli.
- Kellokin on jo 19.00.. Isä katsoi rannekelloaan.
- Mitä se Tommi susta halusi? Miro istui pöytään, mua vastapäätä.
- Mä menen tiistaina hoitamaan niiden koiraa. Mä kerroin.
- Tekosyitä. Eero tokaisi.
- Kuinka niin? Mä kysyin.
- No näkeehän sen, että se vaan haluu sut sinne! Eero virkkoi.
- Hyvä teoria muuten, paitsi että Tommi ei edes oo itse siellä sillon kun mä menen sinne. Mä huomautin.
- Joo, mut se pyytää sua useammin sinne, kohta te viette koirianne yhdessä lenkille! Eero nauroi.
- Aivan.. Iskä iski mulle silmää.
- Niin Eero, sähän oletkin asiantuntija. Mä annoin eerolle takaisin.
- Faija on opettanut! Miro lohkaisi.
- Vitsi te oikeesti ootte lapsellisia. Mä tuhahdin ja menin omaan huoneeseeni.
Mä laitoin korvakuulokkeet korvilleni, ja aloin taas kuunnella.
Otin koulusta saamani kirjeen ja aloin lukea:
Hyvä Lampinen Alina Henriikka, teidät on hyväksytty Helsingin, Lintuvaaran kouluun, 8c luokalle. Toivomme teidän tulevan 6.12.2003 Lintuvaaran kouluun, osoite ……………………… puhelin numero: 6684170
Valinnaiset kielet ovat: Ruotsi, Saksa, Espanja, Ranska.
Äidinkielen opettaja: Salli kaivonen
Englannin opettaja: Elisabeth Lindström
Musiikin opettaja: Hannele Piilonen
Matematiikan opettaja: Antti Toivonen
Uskonnon opettaja: Raija Tuura
Liikunnan opettaja: Susanna Rauhala
Historian opettaja: Kalle Puro
Kuvaamataidon opettaja: Kaisa Lehtivuori
Biologian/Maantiedon opettaja: Jari Huovinen
Fysiikan/Kemian opettaja: Eija Kokkola tai Anssi Kuukkanen
Ruotsin/Saksan opettaja: Eeva järvinen
Espanjan opettaja: Mia vilén
Ranskan opettaja: Erica Kulmanen
Terveyden hoitaja: Saila Kalajärvi puh. 6651180
Psykologi: Saila Metsävaara puh. 0400824763
Toivomme teidän viihtyvän Lintuvaaran koulussamme. Tervetuloa!
Mä luin kirjeen kahteen kertaan, ja laitoin sen sen jälkeen takaisin kirjekuoreen, ja laatikkoon.
Mua jännitti, ihan sairaasti uusi koulu, uudet koulukamut, uudet opettajat…
Mun isä sai uuden työn, sen takia me helsinkiin muutettiinkin. nykyään se on Upseeri. Äiti oli työtön, mutta ehkä sekin löytää täältä uuden työn.. ehkä.
Aikaa tappaakseni, mä päätin kiinnittää muutaman julisteen.
Sängyn yläpuolelle kiinnitin lempinäyttelijäni kuvan, Elijah Woodin, oveen kiinnitin Jonna Tervomaan kuvan ja isän kiinnittämän hyllyn viereen laitoin The Rasmuksen julisteen. En viitsinyt laittaa kovin paljoa julisteita.
Kello yhdeksän, mä menin yläkertaan iltapalalle.
Mä söin muroja, ja maitoa.
- Eero, etkö sä ota mitään? Äiti huolestui kun Eero vaan katsoi tv:tä, eikä tehnyt elettäkään että olisi tulossa syömään.
- No en tosiaan! Eero sanoi.
- Mä ymmärrän kyllä miksi.. Mä kuiskasin.
- Joo.. Miro sanoi.
Syötyäni, mä menin pesemään hampaani, ja meikit pois.
Sitten mä vaihdoin yö-vaatteet ja luin taas kirjaani, musiikkia samalla kuunnellen. Se varmaan kuulosti aika pöhköltä kuunnella samaan aikaan musiikkia kun lukea kirjaa.. Äiti oli aina sanonut ”ei pidä tehdä kahta asiaa yhtä aikaa”. Sitten mun oveni aukeni.
- Hyvää yötä. Mä luin äidin huulilta.
- Joo, hyvää yötä! Mä vastasin, ja äiti lähti.
- Siinä paha missä mainitaan.. Mä ajattelin, ja jatkoin lukemista.
Mä luin puolisen tuntia, kunnes yritin alkaa nukkua.
Mutta se ei meinannut onnistua, kun ajattelin huomista, kun roxy tulisi kotiin, tiistaita kun menisin hoitamaan emmaa, ja keskiviikkoa.. Menisin kouluun!! APUA!
Väsyin ajatuksiini, ja nukahdin….
Näin painajaista siitä, kun menisin kouluun, uni varmaan sekottui senkin kanssa kun eero yrjösi, koska unessa mäkin oksensin kouluun mennessäni
- Alina? Mä kuulin äänen kysyvän.
- Mitäh? Mä avasin silmäni.
- Riitta tulee parin tunnin kuluttua. Herää! Äiti seisoi mun edessä.
- Paljon kello on? Mä siristin silmiäni.
- Kello on 11. Äiti kertoi.
- Miten mä näin myöhään nukuin?! Mä rääkäisin.
- En tiedä, mutta Isä lähti jo seitsemältä töihin. Äiti naurahti.
- Ahaa.. Mä mumisin.
- Nouse ylös, että olet virkeä sitten kun Roxy tulee! Äiti käski, ja lähti.
Mä nousin ylös ja menin pesemään naamani.
Sen jälkeen mä puin päälleni eiliset housut, mutta vaihdoin paidan koska edellinen oli tahriintunut ketsuppiin.
Mä vaihdoin punaisen pitkähihaisen paidan. Sitten, mä laitoin ripsiväriä ja luomiväriä silmäkulmaan, ja harjasin hiukseni. Mä koin olevani ihan ok:n näköinen, joten menin yläkertaan.
- Mitä sä syöt aamiaiseksi? Äiti kysyi.
- Vaikka jogurtin. Mä sanoin.
- Tää onkin viimeinen. Tänään on pakko käydä kaupassa, muuten me saadaan nähdä nälkää!! Äiti painotti.
- Mhh. Mä mumisin.
- Riitta sanoi tulevansa parin tunnin päästä. Äiti sanoi,
- Joo. Missäs pojat on, kun on näin hiljaista? Mä kysyin.
- Mä annoin niille pari euroa, ne lähti puolisen tuntia sitten ostamaan karkkia. Äiti huokaisi.
- Et tainnut ihan hyvää hyvyyttäsi antaa niille rahaa? Mä arvailin.
- No en. Oisit kuullut miten ne tappeli tossa tunnin verran, kun mä silitin isän paitoja. Mä hermostuin ja sanoin että menevät ulos rauhoittumaan. Äiti sanoi.
- Ne on ainakin sopeutunut hyvin uuteen taloon.. Mä nauroin, heitin tyhjän jogurttipurkin roskikseen, ja menin istumaan sohvalle. Mä nostin jalkani sohvapöydälle, ja katsoin tulisiko tv:stä mitään.
Mä aloin katsoa jonkin sarjan uusintaa, hyräillen samalla erästä biisiä..
Kun ohjelma loppui puoli 12, pojatkin saapuivat. Molemmilla läpimärät vaatteet.
- Kävittekö uimassa tossa matkalla? Mä lohkaisin.
- No ei.. Miro katsahti Eeroa.
- Anna mä arvaan. Te annoitte toisillenne lumipesuja? Mä arvasin.
- Ai toiko ois antanu mulle lumipesun!? Ja Hah! Eero töksäytti.
- Ja miten teillä meni noin kauan?! Äiti ihmetteli.
- No, eero jäi flirttailemaan sille kioskin myyjälle.. Miro kertoi.
- Ai täh?! Eero kysyi ja tönäisi miroa enteilevästi eteenpäin.
- No nyt lopettakaa, mä en jaksa enää yhtään teidän tappelua! Äiti hermostui.
- Niin Miro. Eero sanoi, ja miro näytti tälle kieltä.
- Viekää noi märät kuteenne pesuhuoneeseen kuivumaan, ilman tappelua! Äiti määräsi, ja pojat löntystivät lannistettuina kylppäriin.
- Miten ne jaksaa? Mä huokaisin.
- Niinpä! Äitikin huokaisi.
Kello 12.30, me alettiin jo odottaa riittaa, ja ennen kaikkea roxya.
Ja varttia vaille yksi meidän ovikello jo soikin.
Mä menin avaamaan oven.
- Moi! Mä huudahdin roxyn ja Riitan nähdessäni.
Roxy alkoi hyppiä mua vasten, ja nuoli mun kasvoja. Mä irrotin sen hihnan kaulapannasta, ja me juostiin kilpaa olohuoneeseen.
- No moi! Riitta sanoi ja sulki oven.
- Hei vaan. Äiti sanoi.
- Mites teillä meni? Äiti kysyi, mutta riitan vastausta mä en kuullut koska roxy hyppi mua vasten ja nuoli naamasta korviin.
- Mitä poika? Mä kysyin ja rauhoitin roxyn lattialle makaamaan.
- Lääh lääh. Roxy läähätti. Riitta istui keittiön pöydän ääressä, äiti keitti kahvia.
- Tää on ihan kiva, ainakin näin ensivaikutelmalta. Riitta sanoi.
- Niin. On tää ihan asumiskelpoinen. Äiti sanoi vaatimattomasti.
- No on, ja enemmänkin. Moneenkos se Veijo meni töihin? Riitta kysyi.
- Seitsemän aikaan. Tulee varmaan neljältä. Äiti sanoi.
- No, mites te? jokos uusi koulu jännittää? Riitta kysyi.
- Vähän. Me vastattiin kaikki kuin yhdestä suusta.
- Menette siis Lintuvaaran kouluun? Riitta kysyi.
- Juu. mä sanoin.
- Miro 3. Alina 8. ja Eero 9. vai? Riitta kysyi. Me nyökättiin.
- Ajatella.. Äiti mutisi.
- Mirollahan on 21. päivä synttärit! Riitta huudahti.
kun en vähään aikaan rapsuttanut roxya, se nousi istumaan, ja nuolaisi kättäni.
- Ai anteeksi. Mä sanoin ja alkoi hillitön rapsutus.
Sitten mä päätin näyttää roxylle paikkoja. Mä näytin jokaisen huoneen, samalla kertoen mikä huone oli kyseessä.
Kun me oltiin käyty kaikki huoneet läpi, mä annoin Roxylle pari naksua.
Äiti näytti Riitalle huoneita, ja sitten riitta olikin jo lähdössä. ( 14.38)
- Nähdään sitten Miron synttärinä. Heihei! Riitta rapsutti Roxya korvan takaa, ja lähti.
- Roxy ei ole kuulemma syönyt, joten annahan sille ruokaa. Äiti pyysi.
- Ok. Mä sanoin ja otin roxyn kupit kaapista.
Mä laskin vettä ensimmäiseen kuppiin ja kaadoin koiranruokaa toiseen. Kolmanteen mä laitoin ruskeita koiran-nappuloita. Roxy alkoi syödä ahnaasti ruokaansa, mä kävin sillä aikaa vessassa. Kello 4 mä päätin lähteä Roxyn kanssa lenkille. Mä laitoin roxyn hihnan kaulaan, ja aloin sitten pukea itseäni. Mä tungin kengät jalkaan, laitoin toppatakin, kaulaliinan ja hanskat. Sitten me lähdettiin, mä olin ottanut pari nappulaa mukaan.
Me käveltiin Taivaisten talon ohi. vähän ajan päästä joku huusi mua.
- Alina! Joku huusi. Mä käännyin, siellä laukkasi Tommi ja Emma.
- No moi. Mä moikkasin.
- Kävellään yhtämatkaa. Tommi ehdotti, ja mä hyväksyin sen.
- Onks tää sun koira? Tommi kysyi, vaaleita hiuksiaan ylöspäin suoristaen.
- Joo on. Nimi on Roxy. Mä kerroin.
- Aijaa, mitä rotua tää on?Tommi kyseli.
- Tää on Sileäkarvainen kettuterrieri. Emma ja Roxy tekee tuttavuutta. Mä huomasin Roxyn haistelevan emman kuonoa. Emmaa se ei haitannut.
- Niin näkyy. Emma sais hyvän poikakaverin Roxysta. Tommi nauroi.
- Niinpä. Mun urpot veljet sanoi että se on tekosyy, kun pyysit mut hoitaa emmaa. Mä muutin puheenaihetta.
- Miten niin tekosyy!? Tommi kysyi.
- No ne väittää että sä vaan haluut että mä tuun teille.. Mutta sähän et ole muutenkaan edes kotona sillon kun mä tuun teille. Mä tuhahdin.
- mmmh.. Tommi mumisi.
Me käveltiin vähän aikaa hiljaa.
- Mille luokalle sä muuten meet? Tommi kysyi.
- 8c. Mä vastasin lyhyesti.
- Sehän sattui.. Tommi mumisi huvittuneena.
- Kuin niin? Mä kysyin.
- Tervetuloa vaan.. Mä oon nimittäin samalla luokalla. Tommi sanoi.
- Aijaa.. Mä sanoin.
- No, ainakaan et joudu sellaselle luokalle mistä et tunne ketään. Tommi sanoi.
- Niinpä. Onks meidän luokalla ketään kivoja tyttöjä? Mä tönäisin Tommia.
- Noo.. Miia-Mari on ihan kiva. Mut mä en tosiaan tykkää siitä sillei. Tommi sanoi.
- Montako oppilasta meillä on? Mä kysyin.
- No, jos minut ja sinutkin luetaan mukaan 22 oppilasta. 12tyttöä ja 9poikaa. Tommi laski.
- Hmm.. Naisvalta! Millon sä täytät 15? Mä kysyin.
- Heinäkuun 6. Sä? Tommi kysyi kun me istuuduttiin puiston penkille.
- Lokakuun 2. Mä sanoin.
- Just. Lähdetäänkö takaisin? Tommi ehdotti, ja me lähdettiin.
Kun me oltiin Tommin kotipihassa, mä annoin emmalle yhden nappulan.
- Moikka, nähdään! Mä vilkutin.
- Joo, heippa! Tommi vilkutti takaisin, ja me lähdettiin juoksemaan kotia kohti.
- Ota tosta! Mä annoin Roxylle kaksi nappulaa, avasin oven.
- Tehän olitte pitkällä lenkillä! Äiti huomasi kelloa katsoessaan.
- Mitenniin? Mä kysyin.
- No kello on 17.30. Äiti huomautti.
- Ohhoh.. No me mentiin Tommin ja Emman kanssa. Mä sanoin.
- Vai niin.. nythän mä ymmärrän. Äiti vihjasi.
- Häh?? Enkö mä saisi mennä ystävän kanssa ulos? Ja muutenkin itse patistit meitä tutustumaan muihin ihmisiin. Mä valitin.
- Joku taitaa olla vähän ihastunut..? Äiti sanoi maireana.
- No en ole. Mutta Roxy on! Mä muutin puheenaiheen roxyyn.
- Aijaa? Ai siihen tommin koiraan? Äiti nauroi.
- Niin. Mä vastasin.
- Milläs luokalla se Tommi on? Äiti kysyi.
- 8c. Samalla millä mä. Mä sanoin.
- Uu.. Sattuipa sopivasti. Äiti kiusasi.
- No joo joo. Mä en ole kiinnostunut siitä piste! Mä sanoin ja juoksin alakertaan. Pojat taisi pelata taas.
Mä menin omaan huoneeseeni. Vähän ajan päästä ”joku” raapi mun ovea.
- No tule sisään. Mä päästin Roxyn huoneeseeni. Se hyppäsi heti mun sängylle.
Mä istuin sen viereen ja silittelin sitä.
- Eikös mulla olekin nyt kiva huone? Mä kysyin Roxylta.
- grrr.. Roxy kurisi.
- Joo’o. Mä naurahdin.
Sitten Isä tuli kotiin. Roxy nousi seisomaan, korviaan höristellen.
- Nii’in, isukki tuli! Mennään katsomaan! mä nousin itsekin ja avasin oven. Roxy syöksyi ylös kuin nato-ohjus.
- Moi! Mä huusin.
- No moikka! Ja kukas on tullut kotiin? Iskä leperteli Roxylle.
- Lähdetään kohta käymään kaupassa. Äiti sanoi.
- Joo. Mennään vaan. Isä sanoi.
- Missäs pojat on? Isä kysyi.
- Pelaa Miron huoneessa. Mä kerroin ja menin sohvalle istumaan.
- Just. mä vaihdan vaatteet, niin lähdetään kauppaan! Isä sanoi ja meni makuhuoneeseensa.
Sitten alhaalta kuului kinastelua, arvatenkin pojat tulivat ylös.
- Tuliko iskä? Miro kysyi ylös tultuaan.
- Joo. Se vaihtaa kuteet, sitten lähdetään kauppaan! Mä sanoin.
Roxy katsoi mua pää kallellaan, kysyen pääseekö mukaan.
- Joo, totta kai roxy lähtee mukaan! Mä ilmoitin ja Roxy hyppäsi mua vasten iloissaan.
- Noniin lähdetään! isä tuli makuuhuoneesta, ja me lähdettiin.
Mä avasin takaluukun, ja roxy hyppäsi sinne. Mä itse menin takapenkille, vasempaan reunaan istumaan. Mä rapsutin Roxya takapenkkien ja takakontin välissä olevasta säleiköstä.
Me ajettiin kaupan pihaan. Mä jäin Roxyn kanssa autoon kun muut menivät kaupan sisälle.
- Joo, jäädään me autoon. Mä lohdutin Roxya kun se katseli ikkunoista muiden menoa.
Vartin kuluttua ne tuli takaisin, kahden ruokakassin kanssa. Ruokakassit laitettiin mun ja Miron syliin. Mä kurkistin kassiin, se piti sisällään; Kurkkua, juustoa, 4 maitopurkkia, kaksi sämpyläpussia ja puolenlitran cokispullon.
Ja painoi kuin synti.
Isä kurvasi kotipihaan, ja Roxy kävi levottomaksi.
Mä annoin kassin Eerolle, ja menin päästämään Roxyn ulos.
- Sisälle! Mä huudahdin tiellepäin juoksevalle roxylle.
Roxy kääntyi, ja juoksi mun luokse. Mä taputin sitä selkään, ja se käveli mun rinnallani kotiin.
Me astuttiin sisään, samaan aikaan roxyn kanssa.
Hetken kuluttua, kun kaikki olivat sisällä Äiti alkoi mättää ruokia jää- kaappiin. Mä ja Roxy seurattiin sitä vierestä.
Ensin kaappiin meni minun pitämäni kassin sisältö, ja sitten Miron pitelemä kassi joka sisälsi: tuoremehu purkki, omenamehupurkki, rasvaa, tomaatteja, makaroneja, jauhelihaa, 2siideri tölkkiä ja kuusi jogurttipurkkia. Sitten äiti antoi kassin isälle, ja isä vei saunaan shampoota, ja vessaan hän vei hammastahnaa ja vessapaperia.
Äiti ryhtyi tekemään ruokaa, Roxy tietysti jäi seuraamaan sitä makupalojen toivossa. Minä sen sijaan menin alakertaan, ja aloin kirjoittaa päivyriini:
Heippa! 4.12.
Moi. Ajattele, nukuin tänään kello yhteentoista!!? Maailmanennätys? Tänään Riitta toi Roxyn kotiin! Ja se Tommi, tuli pyytämään voisinko mä tiistaina hoitaa niiden Emma-koiraa. Ja totta kai mä suostuin! Ja me käytiin lenkilläkin yhdessä, Roxy taisi vähän ihastua Emmaan..
1.
2.12.2004
Mä oon Alina Lampinen. Mä täytin tasan 2kk sitten 14v ja sain tän päiväkirjan lahjaksi serkultani..
Me muutettiin, joten asutaan nykyään Helsingissä, laitakaupungilla, mun äidin, isän ja kahden veljen kanssa. Mun äiti on 175cm ja sillä on punertavat olkapäille ylettyvät hiukset, ja ruskeat silmät. Sen nimi on Maarit Ruusunen ja se on 35vuotta, isä on Veijo Lampinen, se on 38v, pähkinänruskeat hiukset, ja ruskeat silmät, se on 180cm... Mun veljet; Eero on 15 ja ihan hyvännäköinen, sillä on vaaleat pystyhiukset ja ruskeat silmät. se on 165cm Miro 8v, ei niin hyvännäköinen ainakaan vielä, tummanruskeat hiukset ja sinertävät silmät.. Pituus on kai jotain 140. Mä oon muuten 160cm pitkä ja painan 56kg, mulla on mustat kainaloihin asti ylettyvät hiukset ja tummanvihreät silmät.. Roxy, se on mun 3vuotias Sileäkarvainen kettuterrieri, se on 56cm korkea. Mun mummi, Jutta Ruusunen on 55v, se asuu mun vaarin Reino Ruususen kanssa, se on muuten 56v. Niin, ja sit mun isänäiti Sirkka 60v, se on täysi alkoholisti. Mun paras ystävä on, Emmi Kaivonen. Kaverit; Kaisa Ketonen, Tiina Lehtinen, Laura Lahti ja Irina Metsänen, meillä oli bändi. Mutta kun me nyt muutettiin niin bändiä ei oo enää, ja me tuskin ollaan enää niin hyviä kamuja..Mulla on kuusi serkkua. Jarkko, 20v vankilassa ollut jo 3v ryöstön takia. Kauhee ongelmanuori. Sanni 23 Milla on 17v. Piia 9v, Kirsi täyttää kahden kuukauden päästä 13.Tuomas, ärsyttävä kakara 5vuotta. Niin, ja tietenkin mulla on kaksi tätiä, Riitta, 41v siis Jarkon ja Sannin äiti (äidin sisko) Ja isän sisko, minun kummitätini Marjut 30v. Marjutilla ei ole omia lapsia, kummilapsiakin on vain yksi, minä. Isällä on myös veli, Ilpo 43v. Mulla ei harrastuksia oo paljoo. Talvella laskettelua, muuten valokuvausta, uintia ja mä soitan rumpuja. Onhan näitä juttuja, mitä tulee aina tehtyä mutten jaksa kaikkee tässä nyt kertoa. Kun nyt aloitan tän päiväkirjan, mä saatan kirjoittaa joka päivä, pariinkin kertaan. No, en jaksa enää kirjoittaa itsestäni.
Huomenna kirjoitan uudelleen.
Heippa! T: Alina Lampinen, kaverit sanoo Alluksi.
Me kannettiin viimeisiä laatikoita, meidän uuteen asuntoon. Asunto oli rivitalo, osoite Metsätie 6. Äiti oli siivonnut mun tädin kanssa viime viikolla koko asunnon, lattiasta kattoon.
Sisältä talo oli suhtkoht siisti; ovesta vasemmalle, oli kylpyhuone, oikealla vaatehuone. pienellä käytävällä oli vaatekaapit. Käytävän jälkeen tuli olohuone siellä oli takkakin, keittiöön mentiin leveästä oviaukosta. olohuoneesta oli ovi Eeron huoneeseen. Eeron huoneen vieressä oli vanhempien makuuhuone. olohuoneesta lähtivät rappuset alakertaan.
Alakerrassa oli wc, mun huone ja Miron huone.
Mä kannoin viimeisenkin laatikon huoneeseeni. Mä seisoin huoneeni ovella, kädet vyötäröllä.
- Phuuh.. Mä puhalsin hiuskiehkuran otsaltani ja pyyhin pölyä kuluneilta farkuiltani.
Mun uudessa huoneessani oli uudet tapetit, joissa oli violettejä ja vaaleanpunaisia raitoja.. Mä en tiennyt vielä mihin asettelisin tavarani. Sänky oli jo laitettu oikealle seinälle, mutten tiennyt, halusinko pitää sen siinä.
- Alina! Tuu auttaa! Äiti huusi yläkerrasta.
- Joo, mä tuun ihan just.. Mä huudahdin takaisin ja kipaisin yläkertaan.
- Mitä nyt? Mä huokaisin.
- Mennään nostamaan se olohuoneen pöytä vielä, sit on kaikki! Äiti sanoi ja me juostiin autolle.
- Nostakaa! Isä ärjäisi, ja me nostettiin. Me kannettiin pöytä sisään.
- Huhhuh.. nyt pitää vaan ruveta järjestelemään tavaroita paikalleen. Onneksi on siivottukin.. Äiti sanoi.
- Joo, mä teen samoin. Mä heitin kengät eteiseen, ja juoksin omaan huoneeseeni.
Mä päätin antaa sängyn olla oikealla seinällä.
- Äh! En mä voi mitään järjestää kun ei oo ketään auttamassa. Mä tajusin.
- PÖÖ!! Joku säikäytti mut selkäni takaa.
- ÄÄÄÄÄK! Mä kiljaisin ja käännyin nopeasti ympäri.
Siellä oli Miro.
- Onks ihan pakko aina säikytellä!? Mä karjuin vatsaansa pitävälle Mirolle.
- Hahah! Säikähditpäs! Miro hekotteli.
- Hahhah, onpa hauskaa. Tosta hyvästä sä saat auttaa mua siirtämään tavaroitani. Mä vaadin.
- No, okei. Mitä pitää tehdä? Miro kysyi.
- Noo.. Ekaksi pitää siirtää toi mun kirjahylly tonne nurkkaan.. Mä aloitin.
- Ok. Entä sit? Miro kysyi.
- No sit voitais työntää toi mun koulupöytä tonne vasemmalle seinälle, sen jälkeen laitetaan mun rummut tonne toiseen nurkkaan, toi tv-pöytä tonne vastapäätä sänkyä. Mä luettelin.
- Okei, aloitetaan! Miro sanoi ja me alettiin siirtää kirjahyllyä.
Kun me oltiin siirretty kaikki tavarat paikoilleen, me mentiin yläkertaan, ja keittiöön.
Siellä äiti ja isä joivat kahvia.
- Ai, mitäs te olette tehneet? Isä kysyi.
- Me siirrettiin mun tavaroita.. Mä sanoin ja me istuttiin pöydän ääreen.
- Joo, mekin saatin laitettua tv-pöytä, kirjahylly ja asennettiin tv.. Äiti sanoi.
- Me siirrettiin kaikki raskaat. Nyt mun pitää vielä laittaa kaikki muut tavarat, kuten; vaatteet, levyt, kuvat mankka, julisteet…. Mulla jäi lause kesken.
- Niin ja sit pitää laittaa kaikki johdot seinään ja asentaa sun tv. Miro sanoi.
- Joo, enköhän mä osaa itsekin laittaa pari töpseliä pistorasiaan.. Mä huomautin.
- No susta nyt ei ikinä tiedä.. Miro kiusi, ja mä tönäisin sen alas tuoliltaan.
Mä ja äiti alettiin kikattamaan. Miro näytti mulle kieltään.
Kello oli jo 6 illalla.
- No, huomenna mä järjestelen loputkin tavarani. Mä sanoin.
- Joo, huomenna me kaikki varmaan saadaan kaikki valmiiksi.. Ainakin suunnilleen.. Äiti sanoi.
- Noniin, nyt mun huoneessa on kaikki valmista. Eero tuli keittiöön.
- Ohhoh?! Just puhuttiin että huomenna me saadaan kaikki valmiiksi… Äiti ihmetteli.
- Ai siivositko sä muka??! Mä kysyin.
- No en kai mä ole kerennyt sotkemaan kun vasta muutettiin.. Eero tuhahti.
- No sä nyt voit sotkee ihan koska vaan.. Äiti sanoi hiljaa.
- Täh? Eiks meillä oo limsaa? Eero kysyi jääkaapin avattuaan.
- No, ei. Vasta ylihuomenna mennään kunnon ostoksille. Huomenna voidaan mennä ravintolaan.. Äiti sanoi.
- Jee! Mennään hampurilaiselle! Tai pizzalle! Miro innostui.
- No, katsotaan nyt. Ja onhan siellä kaapissa mehua, ota sitä. Äiti neuvoi eeroa.
- Pöh.. Eero tuhahti.
- Siis tv on kytketty? Mä kysyin.
- Juu on. Mut sulla ei tosin oo viel.. Isä sanoi.
- No, huomenna sit! Mä sanoin ja ryntäsin olohuoneeseen.
Mä avasin tv:n. Sieltä tuli uutisia, mainoksia, pikku kakkonen, jokin saippua-sarja, musiikkitv, kauniit ja rohkeat… No, mä katsoin kauniita ja rohkeita. Siellä Brooke taas itkeskeli… Kuten aina, kun mä olin sarjaa katsellut.
- Ahaa, kauniit ja rohkeat! Äiti hihkaisi ja tuli istumaan sohvalle, lempi ohjelmansa ääreen.
- Mä menen internettiin! Mä sanoin ja juoksin koneelle.
Meidän tietokone oli asennettu vanhempien huoneeseen. Se johtui siitä, että olisi tullut hirveä riita jos olisi pitänyt päättää kenen ”lapsen” huoneeseen se tulisi. Päätettiin siis että kone tulisi vanhempien huoneeseen. Meidän aikarajat olivat ne että jokainen sai olla koneella max kaksi tuntia päivässä, ja jos kyse oli työ/koulu aineesta silloin sai olla kauemmin. Minä kävin vain ehkä kerran
viikossa koneella. Pojat sen sijaan, kävivät melkein jokapäivä.
Kun mä näin yhdellä sivustolla Finnairin mainoksen, mun mieleeni palautui Kyproksen matka, jonka täti oli jo minulle luvannut.
- Joulun jälkeen, minä voin viedä sinut Kyprokselle, jos kiinnostaa. Marjut oli sanonut. Ja kyllä mua todella kiinnosti! Äiti oli sanonut miettivänsä, ja isä ei sanonut asiaan juuta taikka jaata. Veljet sen sijaan olivat olleet vähän katkeria, mutta sitten Ilpo, isän veli oli ilmoittanut ottavansa pojat mukaansa Norjaan, kalastamaan. He lähtisivät sinne vasta keväällä..
Mä luin sähköpostini, siellä oli Emmiltä sähköpostia:
Moi Allu!
Joko ootte muuttaneet? Miltäs uusi kämppä tuntuu?
Mulla ja kumppaneilla on sua ikävä. Miks sun piti muuttaa? Ja vielä hesaan, me ollaan ihan kateudesta vihreitä.. Me homehdutaan täällä turussa! Silloin kun me perjantaina hyvästeltiin, mä en tajunnut koko asiaa, mutta nyt se on jo kolahtanut että sä muutit.. Ajattele, maanantaina säkin meet kouluun!! Ja saat uusia kavereita.. höh. Mutta älä unohda meitä! Mailataan, kerro Roxylle terkkuja! t: Emmi.
Luettuani viestin, mä päätin vastata:
Moi.
No joo, ollaan. Vielä pitää järjestää kaikki tavarat paikoilleen, ja sit on kaikki kunnossa. Onneksi. Mä en enää muuten jaksaisi tätä rumbaa.
No, arvaa onks mulla teitä ikävä!? ON! No, en mä tiedä onko aihetta olla kateellisii, onhan turkukin ihan yhtä ”suurkaupunki” kun tääkin.
En oo viel vaan tutustunut ihmisiin, sen verran oon saanut naapureista selville, että 1 asunnossa on joku vanha mummeli koirineen, 2 on nuori pariskunta, 3 asustaa joku keski-ikäinen mies, nimi on Huittinen. 4 asuu yks perhe, ja siin taitaa olla joku ihan kivan näköinen poika.. 5 asuu joku äidin ikäinen nainen, joka taitaa olla yksinhuoltaja. sillä on joku about 6v tyttö.. Joo, no enempää mä en niistä tiedäkään.
OPS, mä en mee maanantaina kouluun. Mä oon keskiviikkoon asti kotona, että saadaan muuttaa rauhassa. ja siihen mennessä kaiken pitäis olla valmista, ja me ”päästään” kouluun, niin kuin isä sen ilmaisi. No niin jos saan. Kun oon tällänen mörkö.. heh.
Joo Roxy on nyt mun tädin luona hoidossa ettei se pyöri jaloissa, saa nähdä saako se slaagin kun tulee tänne.. hah! Joo, no terveisiä sinne kaikille! Moikka, terv: Allu.
Mä lähetin viestin, pelasin jotakin nettipeliä jonkin aikaan ja lähdinkin sitten pois.
-Hohhoijaa… Mä haukottelin olohuoneeseen mentyäni. Äiti tuijotti telkkua vieläkin.
- Äiti. Mä sanoin.
- No? Äiti kysyi katsoen vieläkin tv ruutua.
- Oletko sä nyt päättänyt että saanko mä lähteä Marjutin kanssa Kyprokseen? Mä kysyin.
Nyt äiti käänsi päänsä minuun.
- Mtäh? Äiti kysyi hölmistyneenä.
- Niin, saanko mä lähteä kyprokseen marjutin kaa? Mä toistin.
- No, minun täytyy miettiä vielä. Äiti sanoi.
- Jaaha. Mä mumisin ja lähdin omaan huoneeseeni.
Mä menin makaamaan sängylleni.
- Äiti sanoi miettivänsä jo kaksi kuukautta sitten! Ärsyttää!! Mä ajattelin.
Mä kaivoin kännykän farkkujeni taskusta. Sen kello näytti puolta kahdeksaa.
Mä päätin vaihtaa jo valmiiksi vähän löysemmät vaatteet, punaiset löysät housut ja sinertävän topin.
ÄÄH! Mä ähisin. Miron huoneesta kuului playstationin ääniä, Miro ja Eero varmaan pelasivat.
Mä päätin aikaa tappaakseni mennä katsomaan.
Kop, kop! mä koputin oveen.
- Sisään vaan. Miro sanoi, ja mä avasin oven. Miro istui säkkituolissa, Eero miron koulutuolilla, peliohjaimet kädessä.
- Tulitko pelaamaan? Eero kysyi.
- En.. Mä vaan tulin katsomaan.. Ja auttamaan miroa jos se ei pärjää sulle.. Mä naurahdin.
- Pöh! Mä osaan paremmin kun eero! Miro pillastui.
- Aijaa? Otetaanko erä? Eero nauroi myös.
- Miro näytti eerolle kieltä, ja me revettiin nauramaan.
Hetken kuluttua mä menin istumaan Miron sängylle.
- Haluutko pelata? Eero kysyi multa ja ravisteli sormiaan.
- Joo, voisinhan mä kokeilla.. Mä sanoin ja menin istumaan Eeron paikalle.
Mä otin hikisen ohjaimen käteeni.
1.. 2.. 3.. START!
Mä painelin nappeja, kurveissa. Peli oli siis rallipeli.
- JES! Mä huudahdin päästyäni ensimmäisenä maaliin.
- Pöh.. Miro sanoi katkerana.
- Hahhah! Mä käkätin, heitin tyynyn Miron päälle ja kipitin pois huoneesta. Tyyny tömähti oveen.
Mä tirskuin yksinäni ja menin yläkertaan.
Isä ja äiti katselivat tv:tä.
- Mitä sä huusit alhaalla? Äiti katsoi mua kulmat kurtussa.
- Ei mitään, mä hakkasin miron.. Mä sanoin.
Äiti ja isä molemmat katsoivat mua pelästyneenä.
- Hakkasit? Isä toisti.
- Siis pelissä. Mä sanoin. Molemmat henkäisivät helpottuneena.
- Hah! luulitteko te tosiaan mun hakanneen miron oikeasti?! Mä kikatin.
- No juu, ja arvaa säikähdettiinkö! Äiti torui.
Mä menin keittiöön, ja otin jääkaapista vähäiset iltapala tarpeet.
Mä join tuoremehun loput, ja söin yhden paahtoleivän.
Syötyäni, mä päätin mennä suihkuun.
Mä riisuin vaatteeni tuolille, ja menin suihkuverhon taakse.
Aloin laskea lämmintä vettä, ja lopulta kastelin itseni, ja pesin hiukseni.
Suihkusta tultuani, mä kuivasin itseni ja laitoin vaatteet päälle.
Sitten mä kävelin pyyhe päässäni omaan huoneeseeni.
Omaan huoneeseeni tultuani, mä heitin pyyhkeen tuolilleni ja katsoin kännykkääni, siihen oli tullut viesti; se oli Lauralta. Siinä luki:
Moikka! Mitäs kuuluu? Miten muutto on sujunut?
Tänne turkuun ei kuulu MITÄÄN! Ihan tylsää. Millon sä meet kouluun?
Joo, no moikka t. laura.
Mä vastasin viestiin:
No moi Ihan hyvää kuuluu, olin just suihkussa. ihan ok, vielä pitää järjestää tavarat ja asentaa johtoja.. Eip täälläkään mitään erikoista.. Meen keskiviikkona, jotta voin ”totutella” kunnolla uuteen kämppään..
Jepulis, terkkuja sinne. t. Alina
Mä lähetin viestin, ja menin sen jälkeen vielä pesemään hampaani.
Kello oli yhdeksän.
Kun olin pessyt hampaani, menin omaan huoneeseeni ja kaivoin erään kesken- eräisen kirjan laatikosta, sujahdin peiton alle ja aloin lukea…
Kello oli kymmenen kun mä nukahdin…
- Hooh… Mä haukottelin sunnuntai-aamuna, kello 9.30.
Muualla oli vielä ihan hiljaista, ylhäällä joku kävi wc:ssä.
Mä päätin maata vielä vähän aikaa.
Hetken kuluttua, mä kuitenkin nousin. Mä kävin wc:ssä, ja tassuttelin yläkertaan. Isä haukotteli makuhuoneessa.
Mä istuin ruokapöydän ääreen. Pöydän vieressä oli ikkuna, ja ulkona oli vielä pimeää.
- Ai huomenta. Isä löntysti keittiöön, silmiään hieroen.
- No huomenta.. Mä vastasin.
- Nukuitko hyvin? Isä kysyi ja laittoi kahvin kiehumaan.
- Mjoo.. Ihan okei. Mä sanoin.
- Tää oli ensimmäinen yö täällä.. Isä muistutti.
- Niin oli.. Mä muistin.
Hetken kuluttua äitikin tallusti keittiöön.
- Ai, kahvia. Äiti huomasi.
- Joo. huomenta sullekin. Isä sanoi.
- Huomenta. Äiti sanoi.
- Mmh.. Mä mumisin.
Mä otin jääkaapista jogurtin, ja mutustin sen.
Sen jälkeen mä menin alakertaan. Miro tuli mua vastaan.
- Huomenta! Mä sanoin.
Miro ei vastannut. Mä kävelin omaan huoneeseeni, ja puin päälleni mustat samettiset housut ja sinisen svetarin.
Sitten mä harjasin hiukseni ja sipaisin hiukan vaaleaa luomiväriä ja ripsaria.
Suihkautin vielä hajuvettä ja menin yläkertaan.
Miro nieleskeli kuivasti murojaan. Ja kohta Eerokin tuli keittiöön bokserit ja harmaa t-paita päällä. Hiukset oli kuin sähköiskun saaneet.
- Hoaahh… Eero haukotteli, avasi jääkaapin ja joi suoraan maitopurkista.
- Oikein herrasmiesmäistä.. Mä tokaisin.
- Onko jotain sanottavaa?? Eero kysyi tylysti.
- Ei.. Muttei ihme josset saa naisia, ainakin jos sä käyttäydyt koulussakin noin.. Mä pidättelin naurua..
Eero näytti mulle keskisormea, ja meni happamana takaisin omaan huoneeseensa. Mä tirskahdin.
Mäkin menin omaan huoneeseeni.
Sitten mä rupesin järjestämään tavaroitani.
Mä avasin kaikki laatikot. Mä otin laatikon jossa oli vaatteita, ja aloin järjestää niitä kaappeihin.
Juhla-asut henkariin, alusvaatteet koriin, pitkäthousut alahyllylle, t-paidat keskihyllylle, pitkähihaiset paidat ylähyllylle. Ja ylimääräiselle hyllylle vielä lakanat ja pyyhkeet.
Sitten, mä aloin asetella tavaroita pöydille: mankka kulma-kirjahyllyyn, pikku-kaktus koulupöydälle, säästöpossu kirjahyllyyn,korvalappustereot koulupöydän laatikkoon. pienet posliiniesineet koulupöydälle, kuva jossa olivat mä, Laura, Emmi, Kaisa, Tiina ja Irina.
Äidin ja isän hää-kuvan kirjahyllyyn, Roxyn kuvan koulupöydälle, levyteline koulupöydälle. Sitten mä aloin täyttää koulupöydän laatikoita; paperit, kyniä, kortteja, julisteita joita en vielä jaksanut laittaa, kaksi kuva-albumia, osoitekirjan, muutaman nuorten lehden.. Alimmainen hylly jäi tyhjäksi, mutta sen voisi täyttää uusilla tavaroilla mitä tulee ostettua. Sitten mä täytin mun yöpöydän laatikon meikeillä ja päiväkirjallani. Onneksi laatikossa oli lukko!
Yöpöydälle mä laitoin herätyskellon ja pari kirjaa joita olin lukemassa.
kop kop kuului.
- Sisään. Mä vastasin.
- Mä tulin nyt asentamaan sen sun hyllykön. Isä tuli, hyllyä kantaen.
- Okei.. Laitetaan se tähän koulupöydän yläpuolelle.. Mä sanoin.
- Hyvä on.. Isä sanoi ja naulasi pari naulaa koulupöydän ylle. Sitten hän asetti hyllykön hakasistaan kiinni siihen.
- Siinä, ole hyvä. Isä sanoi.
- Kiitti. Mä sanoin ja isä lähti.
Sitten mä laitoin vasta naulatulle hyllylle, mun hiuslakan, korurasian, kynsi- lakkakokoelmani ja yhden Emmiltä saaneeni posliini kissan.
Sitten mä laitoin lamppuni koulupöydälle.
Mä levitin sinertävän maton lattialle. Äiti laittaisi joskus verhot.
Mä katsoin ikkunastani ulos. Siellä meni naapurin (söpö) poika. Kun poika vilkaisi ikkunaani päin, katsoin nopeasti muualle.
Kiinnitin setäni tekemän peilini kahden naulan varaan, sängyn viereen.
Vielä oli yksi laatikko. Siellä oli muutamia irtonaisia valokuvia, karkkipussi, kirjeitä, saamani tuoksukynttilä, tussipaketti, pieni käsipeili, kirjekuoria ja kirje paperia, nastoja, kännykkäkotelo ja kännykän laturi.
Mä laitoin valokuvat, karkkipussin ja kirjeet, yöpöydän laatikkoon., kynttilän ja kännykotelon laitoin kirjahyllyyn, kirjepaperit ja kuoret laitoin koulupöydänlaatikkoon.
Tussit ja laturin laitoin tv-pöydälle.
Sitten mä katselin huonettani. Se oli oikeastaan ihan kiva.
- Alina, täällä on sun tavaroita! Äiti huusi yläkerrasta.
Mä juoksin salamana ylhäälle.
- Mitä tavaroita? Mä kysyin.
- No tässä on sun bikinit, kännykän kuoret, koulureppu ja vanhat koulu- kirjat. Äiti sanoi.
- Joo, laita bikinit jonnekin pesuhuoneeseen, kännykän kuoret johonkin kaappiin, polta kirjat ja reppu tänne! Mä selitin ja otin repun.
- Joo, kirjoistas saakin takkaan hyvän tulen! Äiti totesi.
- Hah. Mä sanoin ja juoksin takaisin alakertaan.
Mä laitoin repun kaappiin.
Ulos katsoessani sain todeta että naapurin poika oli jo mennyt.
- Harmi.. Mä ajattelin, mutta naureskelin sitten itselleni.
- Isä! Tuu asentamaan tuo tv! Mä huusin.
Sitten isä rymisteli portaat alas, ja tuli huoneeseeni.
Mä kävin vessassa, ja sillä aikaa isä asensi telkkarini.
- Noniin nyt se on asennettu, voit alkaa heti katsomaan. Isä sanoi vähän ajan kuluttua.
- Joo, hyvä! Mä sanoin, avasin tv:n. Isä katsoi vähän aikaa onko kuva hyvä, ja sen jälkeen lähti.
Piip Piip! Mun kännyni piippasi, mä otin sen pöydältäni. Akku oli lopussa.
Mä nappasin laturin tv-pöydältä, laitoin johdon kiinni seinään ja toisen pään kännykkääni. Tolpat alkoivat kasvaa.
Sitten mä väänsin koulupöydänlaatikon lukon auki, ja otin karkkipussin sieltä. Sitten mä aloin mutustella karkkeja. Varmaan kohta Eero tai Miro säntäisi huoneeseeni kerjäämään kun kuulevat pussin rapinan. Samassa joku hyppi portaat alas. Mua alkoi naurattaa. Mutta mun huoneeseen ei kuitenkaan tullut kukaan.
Hetken kuluttua mun puhelin soi, näytössä luki että soittaja oli laura.
- Moi laura! Mä vastasin.
- No moi! Mitäs kuuluu? Laura kysyi.
- Ihan okei. Itsellesi?
- No, eipä kummempaa. Mitäs oot puuhannut?
- Just asettelin tavarani paikoilleen..
- Ahaa. Joko sä oot unohtanut meidät?
- No en tosiaan! Arvaa onks ikävä?
- No, on meilläkin. Oon just Kaisan kanssa, annanko sille?
- Joo olis ihan kiva jutella senkin kaa.
Hetken hiljaisuus
- Hellou! Kaisa huudahti puhelimeen.
- No moi! Mä vastasin.
- Ootsä jo stadin king?
- No en vielä, en oo ees tästä talosta poistunut..
- Sun pitää mennä shoppaa! Lupaatsä tulla joskus bussilla vastaan, niin me päästään shoppaamaan sun kaa sinne?!
- Joo totta kai. Mut tuskin tää nyt niin hirveen isompi ja parempi shoppailupaikka on kun turkukaan..
- Niin, mut silti. Onhan se nyt pääkaupunki!!
- Joo. niin on..
- Joo. haleja sulle, mä annan nyt lauralle.
- Okei, terkut!
- No niin. Laura sanoi.
- Jeps. Multa loppuu kohta akku, joo, no terkut ja halit kaikille sinne turkuun!! Mennään sit joskus shoppailemaan! Moikka! Mä sanoin.
- Joo, halit. Moikka! Laura lopetti.
- Hooooooooooooooooh.. mä huokaisin syvään
Mä istuuduin koulupöydän tuolilleni.
Mä avasin tv:n ja aloin tsiigaa sitä, niin kuin ”stadilaiset” sanoo.
tv:stä ei tullut mitään, joten mä menin yläkertaan.
- Teidän pitää mennä tutustumaan täkäläisiin ihmisiin. Tuossa 4. asunnossa asuu perhe, siinä on Poika 14v, ja tyttö 16v.Juuri sopivat ystävykset Eerolle ja Alinalle. Isä luennoi.
- Mistä sä tiedät ketä ja minkä ikäisiä tuossa asuu?? Mä kysyin sohvalle istuessani.
- Menin kysymään. Isä sanoi.
- MITÄ!? Menitkö sä koputtamaan niiden oveen ja kysyit kaikkien iät?!? Mä kiljahdin.
- No en, minä ja äiti menimme esittäytymään kaikille naapureille, ja olisimme ottaneet teidätkin mukaan, mutta ettehän te olisi suostuneet.. Isä sanoi.
- No ei tosiaan oltais!! Miten te kehtasitte? Ette kai te kertoneet meistä!? Eero säikähti.
- Täytyihän meidän teistä kertoa. Äiti puuttui.
- Mitä te tarkkaanottaen sanoitte? Mä kysyin.
- No, kerrottiin teidän kaikki mokat, vaatekoon, alushousujen värin… isä vitsaili.
Mä ja Eero oltiin ihan kalpeita.
- VITSI! Äiti selvensi.
Me vedettiin henkeä helpotuksesta.
- Oikeasti! Eero sanoi.
- No, kerrottiin teidän nimet ja iät. Isä lohdutti.
- Hyvä.. Mä sanoin.
- Missäs Miro on? Eero kysyi.
- Meni ulos. Äiti sanoi.
- Mitähän se siellä tekee? Pyörittelee lumiukkoja? Mä arvailin.
Eero pyrskähti nauramaan.
Äiti ja isä puistelivat päätään.
Kello taisi olla 12.
- Ding Dong, meidän ovikello soi.
- Kukahan se mahtaa olla? Äiti pyyhälsi avaamaan.
- Ei se ainakaan Miro ole, hän ei käyttäisi ovikelloa. Mä sanoin.
- Ai, mukava juttu! No totta kai! Juuh. Joo, kun nuo kersatkin on aika saman ikäisiä! Kyllä se meille käy.. Äiti selitti.
- Joo, no sovitaan siitä sitten myöhemmin. Vieras naisääni kuului ovelta päin.
- Kukahan se on?? Eero kysyi.
- En tiedä. Mutta äiti on sopinut sen kanssa jostain.. Mä sanoin.
Hetken kuluttua ovi paiskattiin kiinni, ja äiti tuli takaisin olohuoneeseen.
- No mitä?! Me kysyttiin eeron kanssa kuin yhdestä suusta.
- Nuo 4. talon asukkaat tulee meille uudeksivuodeksi! Äiti ilmoitti.
- Mitä?! Mä älähdin.
- Kirsi kävi tuossa, ja ehdotti sitä, voisitte tutustua samalla! Äiti sanoi.
- Ai onko se kirsi se Taivaisten perheen emäntä? Isä kysyi.
- On. Etkö muista kun me esittelimme itsemme?! Äiti hermostui.
- Onks niiden sukunimi Taivainen? Eero kysyi.
- Jep. Äidin nimi on Kirsi, Isän nimi on Mikko, tyttären nimi on Krista ja pojan nimi on Tommi. Niin, ja olihan niillä koirakin, mutten kyllä muista nimeä. Äiti naureskeli.
- Justiinsa… Ja sä tietty kerroit meidänkin kaikkien nimet?! Eero rähisi.
Sitten joku astui ovesta sisään. Se oli Miro.
Kello kolme, me oltiin lähdössä syömään, Miro ja Eero olivat tapelleet siitä syömmekö pizzaa vai hampurilaista. Noh, me menimme sellaiseen raflaan jossa sai kumpaakin, ja jokainen sai valita mitä söi.
- Nyt ette sitten enää riitele siitä, mitä menemme syömään. Jokainen valitsee itse! Äiti hössötti.
Olisi ollut kivempaa jos mulla olisi ollut siskoja, oli nimittäin erittäin tukalaa istua kahden pojan keskellä, takapenkillä! Tai, no oli ihan kiva kun oli veljiä.. Mut ei siskokaan olisi haitannut.
Me oltiin puolentunnin kuluttua (15.26) ravintolan edessä.
Me käveltiin kaikki sisään, äiti meni hakemaan ruokalistaa, me muut mentiin istumaan pöytään.
- No niin. tuossa teille omat listat.. Äiti ojensi kolmea listaa mulle, Eerolle ja Mirolle.
- Hmm…. Mä mietiskelin.
- Mä voisin ottaa kanahampurilaisen, ranskalaiset ja iso cokis. Mä luettelin, äiti nyökkäili.
- Mä otan jauhelihapizzan ja ison jaffan. Eero luetteli.
- Mulle lastenateria. Miro sanoi.
- Juuh, otetaanko me yhteinen pizza? Isä kysyi äidiltä.
- Joo, otetaan. Otetaan tuo. Äiti osoitti isän ruokalistasta.
- Käy minulle. Isä sanoi.
Sitten äiti lähti kertomaan tilauksemme tarjoilijalle.
Äiti tuli takaisin.
- Hetkinen vaan. Äiti sanoi ja istuutui tuolilleen.
- Joo, odottakaa vähän, haen vielä tuon viimeisenkin tarjottimen.. Tarjoilija sanoi, kolmea tarjotinta kannatellen, siinä olivat minun ruokani, Eeron ruuat ja äidin ja isän yhteinen. Miron tarjotin puuttui.
- Tässä olkaa hyvä. Tarjoilija sanoi tuotuaan viimeisenkin tarjottimen.
- Juu. Kiitoksia. Isä sanoi kohteliaasti ja tarjoilija jätti meidät rauhaan. kaikki alkoivat mutustaa ruokiaan ahneesti.
- Namm… Miro sanoi maistettuaan ruokaansa.
Tunnin päästä, kun kaikki olivat syöneet ja Eero käynyt kolme kertaa veskissä, isä kävi maksamassa, ja sillä aikaa me mentiin jo autoon.
- No, oletteko nyt kylläisiä? Äiti kysyi.
- Todellakin. Mä sanoin.
- Örph.. eero röyhtäsi.
- Eikai sul nyt laatta lennä?! Mä hätäännyin eeron röyhtäilystä.
- Eero, älä viitsi röyhtäillä, täällä on muitakin. Äiti sanoi, ja samassa Eero hyökkäsi ulos, ja oksensi.
- Yäääääk! Miro yökki.
- Voivoivoivoivoivoivoi.. Äiti sanoi ja meni eeron luokse.
- Mitä ihmettä?! Isä säikähti yrjöt nähdessään.
- Eero söi hiukan liikaa.. Äiti selvensi, ja isä istui kyytiin.
- Älä pliis eero hengitä, nimittäin sä haiset! Miro rukoili.
- Pakko. Eero vastasi.
Onneksi mä en ollut eeron vieressä.
Isä käynnisti auton, ja kukaan ei puhunut mitään. Me ajettiin kotiin.
- Ota nyt ihan iisisti. Äiti sanoi eerolle.
Mä avasin kotioven, ja astuin sisään. Äiti ja isä tulivat heti perässä, eero ja miro löntystelivät sisään omia aikojaan.
Mä menin omaan huoneeseeni, ja aloin katsoa telkkua. (17.00)
Taivaiset tulee tänne.. Ja se poika, Tommi. Meidän äidit taitaa olla samanlaisia hösöttäjiä.. Mutta ainakin saa tekosyyn tutustuu siihen Tommiin.. Mä otin päiväkirjani esiin:
Heips vaan päiväkirja! 3.12.
Moi! Tänään, mä sain mun tavarat järjestykseen.. Ja me käytiin vähän aikaa sitten ravintolassa, syömässä kun ei jääkaapissakaan ole mitään syötävää.. Eero taisi syödä vähän liikaa, koska yrjösi kotimatkalla.. No, ahneella on paskanen loppu…
Eilen mä mailasin Emmille! Mä kerron tässä vähän meidän naapureista.. ;
1 asunnossa on joku vanha mummeli koirineen, Tähkänen. 2 on nuori pariskunta Kelonen ja Lehtivaara. 3 asustaa joku keski-ikäinen mies, nimi on Huittinen. 4 asuu yks perhe, ja siin taitaa olla joku ihan kivan näköinen poika.. Sukunimi on Taivainen. 5 asuu joku äidin ikäinen nainen, joka taitaa olla yksinhuoltaja. sillä on joku about 6v tyttö, postilaatikossa lukee Saaristo. Ne Taivaiset tulee meille uutena vuotena! Sen äidin nimi on Kirsi, Isän nimi Mikko, pojan nimi Tommi ja tyttären nimi Krista. Se Tommi on mun ikäinen.. Ja tyttö taitaa olla 16 (?) Ja se tommi on aika hyvännäköinen.. Mut en tiedä, se tuskin on kiinnostunut musta! VOI EI, nyt mä jauhan pelkästään jostain mokomasta pojasta.. pöhkö minä!
Mun on ikävä Turkuun jääneitä kavereita!?! Onhan se ihan mukavaa, että vaihdettiin maisemaa, ja isä sai paremman työpaikan... Mutkun kaikki kamut jäi sinne!? Ja tuskin mä täällä saan kamuja, kun oon tällänen mörkö, niinkun Emmille meilasin. hah!
Jepulis, mun pitää kai nyt mennä. Heissan!! Kirjotan taas..
Mä laitoin päiväkirjan takaisin yöpöydän laatikkoon, ja otin korvalappustereoni, kuuntelin suosittua The Rasmus bändiä.
- ALINA! Joku huusi mun korvaani.
- Mitäh!? Mä säikähdin, ja räpsäytin silmäni auki.
- Herätys! Miro kiljui.
- En mä nukkunut! Mä sanoin.
- Aijaa. No mä äsken huusin kuin palosireeni, muttet reagoinut. Miro väitti.
- Mä kuuntelin musaa! Mä sanoin ja näytin korvanappia mirolle.
- Jaahas. Miro nolostui.
- Oliko sulla jotakin asiaa?? Mä kysyin.
- Joo, joku kysyy sua, tuolla ovella.. Miro kertoi.
- Mitä? kuka? Mä kysyin.
- Se Tommi. Miro sanoi.
- Mitä varten se mua kysyy?! Mä säikähdin.
- Siitä sä saat ottaa ihan itse selvää. Miro sanoi ja oli lähdössä.
- Ei, älä mee! Mä tartuin miroa ranteesta.
- Häh? Miro hermostui.
- Jeesaa nyt! Mä kuiskasin.
- ALINA! Ylhäältä huudettiin.
- Joo..? Mä kysyin varovaisesti.
- Sua odotetaan ovella. Isä sanoi.
- Joo. hetki vaan. Mä sanoin, heitin korvanapit hiiteen, katsoin äkkiä peilistä ja juoksin ylös. Mun sydän hakkasi tuhatta ja sataa.
- Moi! Tommi nojaili meidän oven karmiin.
- No moi.. Mä sanoin hiljaa, huomatessani miten tummat silmät sillä olikaan.
- Mulla olis pieni pyyntö. Tommi sanoi ja viittoi mut ulos.
- Noh, kerro. Mä sanoin.
- Voisitko sä hoitaa Emmaa? Tommi kysyi.
- Ai ketä? Mä kysyin tyhmänä.
- Noh, tuu. Tommi lähti menemään. Mä menin perässä.
Tommi avasi heidän kotiovensa, ja ovelle ryntäsi räksyttäen mustavalkoinen lurppakorva.
- Tää, on emma. Tommi esitteli koiran.
- Minkärotunen tää on? Mä kysyin hyppivän emman päätä silittäen.
- Cavalier kingcharlesinspanieli. Tommi sanoi.
- Just joo. Mä sanoin.
- Niin, sullakin on kuulemma koira, joten ajattelin että sä varmaan osaat hoitaa koiria.. Tommi sanoi.
- Joo, osaan. Millon voin palvella? Mä kysyin.
- Tiistaina, 16-18 Tommi kertoi tarkasti.
- Mitäs menoa sulla sitten on? Mä möläytin.
- Me mennään mummolaan, eikä Emmaa voi ottaa sinne kun siellä on ainakin tuhat kissaa.. Tommi naurahti.
- Joo. Selvä, Tiistaina kolmelta. Mä sanoin.
- Joo, sä voit tulla sit tänne vähän vaille kolme. Tommi sanoi.
- Okei. Nähdään sit. Mä sanoin, taputtelin emmaa ja lähdin.
Mä kävelin kotiin.
- Mitäs sillä oli asiaa? Isä kysyi.
- Mä menen tiistaina hoitamaan emmaa. Mä sanoin.
- Niin, emmahan se koiran nimi olikin! Äiti muisti.
- Monelta? Isä kysyi.
- kolmelta, ne menee mummolaan ja emmaa ei voi ottaa sinne mukaan.
- Haetaan huomenna Roxy Riitan luota, Vantaalta. Äiti sanoi.
- Joo, haetaan. Mä sanoin ja menin omaan huoneeseeni.
Mä menin makaamaan sängylleni, ja aloin taas kuunnella musiikkia.
Mun oli kova ikävä myös roxya. Se oli viety torstaina vantaalle, ja huomenna haetaan pois. Mitenköhän se on pärjännyt?
Mä päätin soittaa Riitalle.
piip…. piip… piip… känny piippasi, kunnes..
- Haloo? Riitta vastasi.
- Alina täällä, mites Roxylla menee? Mä kysyin.
- Ihan mukavasti. Se taisi ymmärtää että sinä soitit kun alkoi heti käydä levottomaksi. Riitta nauroi.
- Just. Eihän se oo rikkonut mitään? Mä kysyin.
- No ei, kaatoi vaan yhden lampun, ei sen pahempaa. Mites muutto on sujunut? Joko on valmista? Riitta kysyi.
- No ihan hyvin, tänä aamuna mä järkkäsin kaikki tavarat paikalleen.. Äiti ja isä varmaan vielä järjestänee jotain tuolla ylhäällä.. Mä kerroin.
- No hyvä että pian alkaa olla valmista. Millonkas te haette roxyn? Riitta kyseli.
- Just siitä puhuttiin, että huomenna haetaan. Mä sanoin.
- Ahaa! No hyvä, että pääsee roxykin vihdoin kotiin. Sano vanhemmillesi että eivät tule hakemaan, minä tuon sen jotta näen samalla teidän uuden asunnon. Riitta hössötti.
- Joo, minä sanon. Anna roxylle pusu minun puolesta. Heippa! Mä sanoin.
- Joo heihei. terveiset vanhemmillesi ja pojille. Moi! Riitta sulki.
Mä asetin kännykän pöydälle ja menin yläkertaan.
- Mä soitin just Riitalle. Mä sanoin äidille kun se asetteli tavaroita kirjahyllyyn.
- Jaa. Mitäs hän? Äiti kysyi.
- Sitä vaan, että me ei haeta Roxya huomenna. Mä sanoin.
- Miksei? Äiti kysyi.
- Koska se tuo sen, näkeepähän samalla tän uuden talonkin. Mä sanoin.
- Joo, no tuokoot sitten. Äiti sanoi ja mä istuin nojatuoliin.
- Ootko sä jo järjestänyt tavarasi? Äiti kysyi.
- Olen, entäs onko täällä jo kohta valmista? Mä kysyin.
- On. Äiti vastasi.
- Ding, Dong… Meidän ovikello soi.
Mä menin avaamaan. Mutta oven takana ei ollut ketään.
- Kukas se oli? Isä tuli makuuhuoneesta, hesari kädessään.
- En tiedä, joku pilaili.. Mä sanoin.
- Ding Dong. Ovikello soi taas. Mä menin avaamaan, ei ketään.
- Ärsyttävää! Mä sanoin.
- Mene siihen oven taakse, ja heti kun se pimpottaa, avaa äkkiä ovi! Eero tuli neuvomaan.
- Okei.. Mä sanoin ja asetuin oven taakse. Hetken kuluttua ovikello taas soi. Mä riuhtaisin oven äkkiä auki.
Oven takana seisoi naapurin pikku tyttö.
- Mitä hittoo sä pelleilet? Mä ärähdin.
- Anteeks… Tyttö sopersi ja lähti äkkiä juoksemaan pois.
- Huhhuh.. Mä sanoin ja suljin oven.
- Kuka se oli? Isä kysyi.
- Se naapurin pikku tyttö.. Mä sanoin ja menin keittiön pöytään istumaan.
- Se taisi pelästyä. Äiti torui.
- No joo. Mä sanoin.
- Mitä sä teit? Mirokin tuli keittiöön.
- No se naapurin pikkutyttö pimpotti ovikelloa, ja meni karkuun. No, mä säikytin sen sitten… Mä sanoin.
- Sanoitko sä sille jotain? Miro kysyi.
- Joo. Tietty. Mä sanoin.
- Mitä tarkkaanottaen? Miro kysyi.
- ”Mitä hittoo sä pelleilet?” Mä toistin.
- HAHAH! Miro nauraa räkätti.
- Äläs nyt miro, sä saisit siitä hyvän tyttökaverin. Eero sanoi vakavana, naurua pidätellen.
Mä räjähdin raikuvaan nauruun, eikä eerokaan voinut enää pidätellä nauruaan.
- Joo, tosiaan.. Miro tuhahti.
- No nyt on kaikki järjestyksessä! Äiti sanoi, keittiöön tullessaan.
- Riitta siis tulee huomenna? Isä kysyi.
- Jees. Mä sanoin ja litkin tuoremehua.
- Mitäs Riitta täällä? Miro kysyi.
- Se tuo Roxyn. Mä kerroin.
Miro nyökkäsi.
- Hoohhoijaa…. Äiti haukotteli.
- Kellokin on jo 19.00.. Isä katsoi rannekelloaan.
- Mitä se Tommi susta halusi? Miro istui pöytään, mua vastapäätä.
- Mä menen tiistaina hoitamaan niiden koiraa. Mä kerroin.
- Tekosyitä. Eero tokaisi.
- Kuinka niin? Mä kysyin.
- No näkeehän sen, että se vaan haluu sut sinne! Eero virkkoi.
- Hyvä teoria muuten, paitsi että Tommi ei edes oo itse siellä sillon kun mä menen sinne. Mä huomautin.
- Joo, mut se pyytää sua useammin sinne, kohta te viette koirianne yhdessä lenkille! Eero nauroi.
- Aivan.. Iskä iski mulle silmää.
- Niin Eero, sähän oletkin asiantuntija. Mä annoin eerolle takaisin.
- Faija on opettanut! Miro lohkaisi.
- Vitsi te oikeesti ootte lapsellisia. Mä tuhahdin ja menin omaan huoneeseeni.
Mä laitoin korvakuulokkeet korvilleni, ja aloin taas kuunnella.
Otin koulusta saamani kirjeen ja aloin lukea:
Hyvä Lampinen Alina Henriikka, teidät on hyväksytty Helsingin, Lintuvaaran kouluun, 8c luokalle. Toivomme teidän tulevan 6.12.2003 Lintuvaaran kouluun, osoite ……………………… puhelin numero: 6684170
Valinnaiset kielet ovat: Ruotsi, Saksa, Espanja, Ranska.
Äidinkielen opettaja: Salli kaivonen
Englannin opettaja: Elisabeth Lindström
Musiikin opettaja: Hannele Piilonen
Matematiikan opettaja: Antti Toivonen
Uskonnon opettaja: Raija Tuura
Liikunnan opettaja: Susanna Rauhala
Historian opettaja: Kalle Puro
Kuvaamataidon opettaja: Kaisa Lehtivuori
Biologian/Maantiedon opettaja: Jari Huovinen
Fysiikan/Kemian opettaja: Eija Kokkola tai Anssi Kuukkanen
Ruotsin/Saksan opettaja: Eeva järvinen
Espanjan opettaja: Mia vilén
Ranskan opettaja: Erica Kulmanen
Terveyden hoitaja: Saila Kalajärvi puh. 6651180
Psykologi: Saila Metsävaara puh. 0400824763
Toivomme teidän viihtyvän Lintuvaaran koulussamme. Tervetuloa!
Mä luin kirjeen kahteen kertaan, ja laitoin sen sen jälkeen takaisin kirjekuoreen, ja laatikkoon.
Mua jännitti, ihan sairaasti uusi koulu, uudet koulukamut, uudet opettajat…
Mun isä sai uuden työn, sen takia me helsinkiin muutettiinkin. nykyään se on Upseeri. Äiti oli työtön, mutta ehkä sekin löytää täältä uuden työn.. ehkä.
Aikaa tappaakseni, mä päätin kiinnittää muutaman julisteen.
Sängyn yläpuolelle kiinnitin lempinäyttelijäni kuvan, Elijah Woodin, oveen kiinnitin Jonna Tervomaan kuvan ja isän kiinnittämän hyllyn viereen laitoin The Rasmuksen julisteen. En viitsinyt laittaa kovin paljoa julisteita.
Kello yhdeksän, mä menin yläkertaan iltapalalle.
Mä söin muroja, ja maitoa.
- Eero, etkö sä ota mitään? Äiti huolestui kun Eero vaan katsoi tv:tä, eikä tehnyt elettäkään että olisi tulossa syömään.
- No en tosiaan! Eero sanoi.
- Mä ymmärrän kyllä miksi.. Mä kuiskasin.
- Joo.. Miro sanoi.
Syötyäni, mä menin pesemään hampaani, ja meikit pois.
Sitten mä vaihdoin yö-vaatteet ja luin taas kirjaani, musiikkia samalla kuunnellen. Se varmaan kuulosti aika pöhköltä kuunnella samaan aikaan musiikkia kun lukea kirjaa.. Äiti oli aina sanonut ”ei pidä tehdä kahta asiaa yhtä aikaa”. Sitten mun oveni aukeni.
- Hyvää yötä. Mä luin äidin huulilta.
- Joo, hyvää yötä! Mä vastasin, ja äiti lähti.
- Siinä paha missä mainitaan.. Mä ajattelin, ja jatkoin lukemista.
Mä luin puolisen tuntia, kunnes yritin alkaa nukkua.
Mutta se ei meinannut onnistua, kun ajattelin huomista, kun roxy tulisi kotiin, tiistaita kun menisin hoitamaan emmaa, ja keskiviikkoa.. Menisin kouluun!! APUA!
Väsyin ajatuksiini, ja nukahdin….
Näin painajaista siitä, kun menisin kouluun, uni varmaan sekottui senkin kanssa kun eero yrjösi, koska unessa mäkin oksensin kouluun mennessäni
- Alina? Mä kuulin äänen kysyvän.
- Mitäh? Mä avasin silmäni.
- Riitta tulee parin tunnin kuluttua. Herää! Äiti seisoi mun edessä.
- Paljon kello on? Mä siristin silmiäni.
- Kello on 11. Äiti kertoi.
- Miten mä näin myöhään nukuin?! Mä rääkäisin.
- En tiedä, mutta Isä lähti jo seitsemältä töihin. Äiti naurahti.
- Ahaa.. Mä mumisin.
- Nouse ylös, että olet virkeä sitten kun Roxy tulee! Äiti käski, ja lähti.
Mä nousin ylös ja menin pesemään naamani.
Sen jälkeen mä puin päälleni eiliset housut, mutta vaihdoin paidan koska edellinen oli tahriintunut ketsuppiin.
Mä vaihdoin punaisen pitkähihaisen paidan. Sitten, mä laitoin ripsiväriä ja luomiväriä silmäkulmaan, ja harjasin hiukseni. Mä koin olevani ihan ok:n näköinen, joten menin yläkertaan.
- Mitä sä syöt aamiaiseksi? Äiti kysyi.
- Vaikka jogurtin. Mä sanoin.
- Tää onkin viimeinen. Tänään on pakko käydä kaupassa, muuten me saadaan nähdä nälkää!! Äiti painotti.
- Mhh. Mä mumisin.
- Riitta sanoi tulevansa parin tunnin päästä. Äiti sanoi,
- Joo. Missäs pojat on, kun on näin hiljaista? Mä kysyin.
- Mä annoin niille pari euroa, ne lähti puolisen tuntia sitten ostamaan karkkia. Äiti huokaisi.
- Et tainnut ihan hyvää hyvyyttäsi antaa niille rahaa? Mä arvailin.
- No en. Oisit kuullut miten ne tappeli tossa tunnin verran, kun mä silitin isän paitoja. Mä hermostuin ja sanoin että menevät ulos rauhoittumaan. Äiti sanoi.
- Ne on ainakin sopeutunut hyvin uuteen taloon.. Mä nauroin, heitin tyhjän jogurttipurkin roskikseen, ja menin istumaan sohvalle. Mä nostin jalkani sohvapöydälle, ja katsoin tulisiko tv:stä mitään.
Mä aloin katsoa jonkin sarjan uusintaa, hyräillen samalla erästä biisiä..
Kun ohjelma loppui puoli 12, pojatkin saapuivat. Molemmilla läpimärät vaatteet.
- Kävittekö uimassa tossa matkalla? Mä lohkaisin.
- No ei.. Miro katsahti Eeroa.
- Anna mä arvaan. Te annoitte toisillenne lumipesuja? Mä arvasin.
- Ai toiko ois antanu mulle lumipesun!? Ja Hah! Eero töksäytti.
- Ja miten teillä meni noin kauan?! Äiti ihmetteli.
- No, eero jäi flirttailemaan sille kioskin myyjälle.. Miro kertoi.
- Ai täh?! Eero kysyi ja tönäisi miroa enteilevästi eteenpäin.
- No nyt lopettakaa, mä en jaksa enää yhtään teidän tappelua! Äiti hermostui.
- Niin Miro. Eero sanoi, ja miro näytti tälle kieltä.
- Viekää noi märät kuteenne pesuhuoneeseen kuivumaan, ilman tappelua! Äiti määräsi, ja pojat löntystivät lannistettuina kylppäriin.
- Miten ne jaksaa? Mä huokaisin.
- Niinpä! Äitikin huokaisi.
Kello 12.30, me alettiin jo odottaa riittaa, ja ennen kaikkea roxya.
Ja varttia vaille yksi meidän ovikello jo soikin.
Mä menin avaamaan oven.
- Moi! Mä huudahdin roxyn ja Riitan nähdessäni.
Roxy alkoi hyppiä mua vasten, ja nuoli mun kasvoja. Mä irrotin sen hihnan kaulapannasta, ja me juostiin kilpaa olohuoneeseen.
- No moi! Riitta sanoi ja sulki oven.
- Hei vaan. Äiti sanoi.
- Mites teillä meni? Äiti kysyi, mutta riitan vastausta mä en kuullut koska roxy hyppi mua vasten ja nuoli naamasta korviin.
- Mitä poika? Mä kysyin ja rauhoitin roxyn lattialle makaamaan.
- Lääh lääh. Roxy läähätti. Riitta istui keittiön pöydän ääressä, äiti keitti kahvia.
- Tää on ihan kiva, ainakin näin ensivaikutelmalta. Riitta sanoi.
- Niin. On tää ihan asumiskelpoinen. Äiti sanoi vaatimattomasti.
- No on, ja enemmänkin. Moneenkos se Veijo meni töihin? Riitta kysyi.
- Seitsemän aikaan. Tulee varmaan neljältä. Äiti sanoi.
- No, mites te? jokos uusi koulu jännittää? Riitta kysyi.
- Vähän. Me vastattiin kaikki kuin yhdestä suusta.
- Menette siis Lintuvaaran kouluun? Riitta kysyi.
- Juu. mä sanoin.
- Miro 3. Alina 8. ja Eero 9. vai? Riitta kysyi. Me nyökättiin.
- Ajatella.. Äiti mutisi.
- Mirollahan on 21. päivä synttärit! Riitta huudahti.
kun en vähään aikaan rapsuttanut roxya, se nousi istumaan, ja nuolaisi kättäni.
- Ai anteeksi. Mä sanoin ja alkoi hillitön rapsutus.
Sitten mä päätin näyttää roxylle paikkoja. Mä näytin jokaisen huoneen, samalla kertoen mikä huone oli kyseessä.
Kun me oltiin käyty kaikki huoneet läpi, mä annoin Roxylle pari naksua.
Äiti näytti Riitalle huoneita, ja sitten riitta olikin jo lähdössä. ( 14.38)
- Nähdään sitten Miron synttärinä. Heihei! Riitta rapsutti Roxya korvan takaa, ja lähti.
- Roxy ei ole kuulemma syönyt, joten annahan sille ruokaa. Äiti pyysi.
- Ok. Mä sanoin ja otin roxyn kupit kaapista.
Mä laskin vettä ensimmäiseen kuppiin ja kaadoin koiranruokaa toiseen. Kolmanteen mä laitoin ruskeita koiran-nappuloita. Roxy alkoi syödä ahnaasti ruokaansa, mä kävin sillä aikaa vessassa. Kello 4 mä päätin lähteä Roxyn kanssa lenkille. Mä laitoin roxyn hihnan kaulaan, ja aloin sitten pukea itseäni. Mä tungin kengät jalkaan, laitoin toppatakin, kaulaliinan ja hanskat. Sitten me lähdettiin, mä olin ottanut pari nappulaa mukaan.
Me käveltiin Taivaisten talon ohi. vähän ajan päästä joku huusi mua.
- Alina! Joku huusi. Mä käännyin, siellä laukkasi Tommi ja Emma.
- No moi. Mä moikkasin.
- Kävellään yhtämatkaa. Tommi ehdotti, ja mä hyväksyin sen.
- Onks tää sun koira? Tommi kysyi, vaaleita hiuksiaan ylöspäin suoristaen.
- Joo on. Nimi on Roxy. Mä kerroin.
- Aijaa, mitä rotua tää on?Tommi kyseli.
- Tää on Sileäkarvainen kettuterrieri. Emma ja Roxy tekee tuttavuutta. Mä huomasin Roxyn haistelevan emman kuonoa. Emmaa se ei haitannut.
- Niin näkyy. Emma sais hyvän poikakaverin Roxysta. Tommi nauroi.
- Niinpä. Mun urpot veljet sanoi että se on tekosyy, kun pyysit mut hoitaa emmaa. Mä muutin puheenaihetta.
- Miten niin tekosyy!? Tommi kysyi.
- No ne väittää että sä vaan haluut että mä tuun teille.. Mutta sähän et ole muutenkaan edes kotona sillon kun mä tuun teille. Mä tuhahdin.
- mmmh.. Tommi mumisi.
Me käveltiin vähän aikaa hiljaa.
- Mille luokalle sä muuten meet? Tommi kysyi.
- 8c. Mä vastasin lyhyesti.
- Sehän sattui.. Tommi mumisi huvittuneena.
- Kuin niin? Mä kysyin.
- Tervetuloa vaan.. Mä oon nimittäin samalla luokalla. Tommi sanoi.
- Aijaa.. Mä sanoin.
- No, ainakaan et joudu sellaselle luokalle mistä et tunne ketään. Tommi sanoi.
- Niinpä. Onks meidän luokalla ketään kivoja tyttöjä? Mä tönäisin Tommia.
- Noo.. Miia-Mari on ihan kiva. Mut mä en tosiaan tykkää siitä sillei. Tommi sanoi.
- Montako oppilasta meillä on? Mä kysyin.
- No, jos minut ja sinutkin luetaan mukaan 22 oppilasta. 12tyttöä ja 9poikaa. Tommi laski.
- Hmm.. Naisvalta! Millon sä täytät 15? Mä kysyin.
- Heinäkuun 6. Sä? Tommi kysyi kun me istuuduttiin puiston penkille.
- Lokakuun 2. Mä sanoin.
- Just. Lähdetäänkö takaisin? Tommi ehdotti, ja me lähdettiin.
Kun me oltiin Tommin kotipihassa, mä annoin emmalle yhden nappulan.
- Moikka, nähdään! Mä vilkutin.
- Joo, heippa! Tommi vilkutti takaisin, ja me lähdettiin juoksemaan kotia kohti.
- Ota tosta! Mä annoin Roxylle kaksi nappulaa, avasin oven.
- Tehän olitte pitkällä lenkillä! Äiti huomasi kelloa katsoessaan.
- Mitenniin? Mä kysyin.
- No kello on 17.30. Äiti huomautti.
- Ohhoh.. No me mentiin Tommin ja Emman kanssa. Mä sanoin.
- Vai niin.. nythän mä ymmärrän. Äiti vihjasi.
- Häh?? Enkö mä saisi mennä ystävän kanssa ulos? Ja muutenkin itse patistit meitä tutustumaan muihin ihmisiin. Mä valitin.
- Joku taitaa olla vähän ihastunut..? Äiti sanoi maireana.
- No en ole. Mutta Roxy on! Mä muutin puheenaiheen roxyyn.
- Aijaa? Ai siihen tommin koiraan? Äiti nauroi.
- Niin. Mä vastasin.
- Milläs luokalla se Tommi on? Äiti kysyi.
- 8c. Samalla millä mä. Mä sanoin.
- Uu.. Sattuipa sopivasti. Äiti kiusasi.
- No joo joo. Mä en ole kiinnostunut siitä piste! Mä sanoin ja juoksin alakertaan. Pojat taisi pelata taas.
Mä menin omaan huoneeseeni. Vähän ajan päästä ”joku” raapi mun ovea.
- No tule sisään. Mä päästin Roxyn huoneeseeni. Se hyppäsi heti mun sängylle.
Mä istuin sen viereen ja silittelin sitä.
- Eikös mulla olekin nyt kiva huone? Mä kysyin Roxylta.
- grrr.. Roxy kurisi.
- Joo’o. Mä naurahdin.
Sitten Isä tuli kotiin. Roxy nousi seisomaan, korviaan höristellen.
- Nii’in, isukki tuli! Mennään katsomaan! mä nousin itsekin ja avasin oven. Roxy syöksyi ylös kuin nato-ohjus.
- Moi! Mä huusin.
- No moikka! Ja kukas on tullut kotiin? Iskä leperteli Roxylle.
- Lähdetään kohta käymään kaupassa. Äiti sanoi.
- Joo. Mennään vaan. Isä sanoi.
- Missäs pojat on? Isä kysyi.
- Pelaa Miron huoneessa. Mä kerroin ja menin sohvalle istumaan.
- Just. mä vaihdan vaatteet, niin lähdetään kauppaan! Isä sanoi ja meni makuhuoneeseensa.
Sitten alhaalta kuului kinastelua, arvatenkin pojat tulivat ylös.
- Tuliko iskä? Miro kysyi ylös tultuaan.
- Joo. Se vaihtaa kuteet, sitten lähdetään kauppaan! Mä sanoin.
Roxy katsoi mua pää kallellaan, kysyen pääseekö mukaan.
- Joo, totta kai roxy lähtee mukaan! Mä ilmoitin ja Roxy hyppäsi mua vasten iloissaan.
- Noniin lähdetään! isä tuli makuuhuoneesta, ja me lähdettiin.
Mä avasin takaluukun, ja roxy hyppäsi sinne. Mä itse menin takapenkille, vasempaan reunaan istumaan. Mä rapsutin Roxya takapenkkien ja takakontin välissä olevasta säleiköstä.
Me ajettiin kaupan pihaan. Mä jäin Roxyn kanssa autoon kun muut menivät kaupan sisälle.
- Joo, jäädään me autoon. Mä lohdutin Roxya kun se katseli ikkunoista muiden menoa.
Vartin kuluttua ne tuli takaisin, kahden ruokakassin kanssa. Ruokakassit laitettiin mun ja Miron syliin. Mä kurkistin kassiin, se piti sisällään; Kurkkua, juustoa, 4 maitopurkkia, kaksi sämpyläpussia ja puolenlitran cokispullon.
Ja painoi kuin synti.
Isä kurvasi kotipihaan, ja Roxy kävi levottomaksi.
Mä annoin kassin Eerolle, ja menin päästämään Roxyn ulos.
- Sisälle! Mä huudahdin tiellepäin juoksevalle roxylle.
Roxy kääntyi, ja juoksi mun luokse. Mä taputin sitä selkään, ja se käveli mun rinnallani kotiin.
Me astuttiin sisään, samaan aikaan roxyn kanssa.
Hetken kuluttua, kun kaikki olivat sisällä Äiti alkoi mättää ruokia jää- kaappiin. Mä ja Roxy seurattiin sitä vierestä.
Ensin kaappiin meni minun pitämäni kassin sisältö, ja sitten Miron pitelemä kassi joka sisälsi: tuoremehu purkki, omenamehupurkki, rasvaa, tomaatteja, makaroneja, jauhelihaa, 2siideri tölkkiä ja kuusi jogurttipurkkia. Sitten äiti antoi kassin isälle, ja isä vei saunaan shampoota, ja vessaan hän vei hammastahnaa ja vessapaperia.
Äiti ryhtyi tekemään ruokaa, Roxy tietysti jäi seuraamaan sitä makupalojen toivossa. Minä sen sijaan menin alakertaan, ja aloin kirjoittaa päivyriini:
Heippa! 4.12.
Moi. Ajattele, nukuin tänään kello yhteentoista!!? Maailmanennätys? Tänään Riitta toi Roxyn kotiin! Ja se Tommi, tuli pyytämään voisinko mä tiistaina hoitaa niiden Emma-koiraa. Ja totta kai mä suostuin! Ja me käytiin lenkilläkin yhdessä, Roxy taisi vähän ihastua Emmaan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aika kiva koulu kaverilla, kun itsenäisyyspäivänä pyytävät saapumaan paikalle...Yksityisopetustako kenties heti alkuun vapaapäivänä...
Muutamia kielioppi- ja yhdyssanavirheitä mutta ihan ok. Alussa ehkä liikaa luetteloituja ihmisiä ja heidän ikiään. Vaikka onkin päiväkirjaan kirjoitettua, niin ei ehkä novelliin kannata niitä niin paljon laittaa. Jatka samaan malliin vaan! -kalkkis-
"...ja sitten riitta olikin jo lähdössä. ( 14.38)" eli siis miksi pitää ilmoittaa nuo tarkat kellonajat?
Ruokakassienkaan sisällöstä ei varmaankaan kauhean moni lukija kovasti kiihotu...
Alku on huono, se ei herätä mielenkiintoa eikä tarvetta lukea pitemmälle. Poista se. Unohda tarkat yksityiskohdat, ellei niillä ole jotain suurta merkitystä; kaikkien sukulaisten luetteloiminen, perheenjäsenten pituuden, hiusten- ja silmien värien kuvaaminen on tuskin tarpeellista.
Itse en lukenut paljon alkua enempää, koska kyseessä on pitkä teksti, eikä alku ollut kovinkaan lupaava. Loppu voi olla vaikka Nobelin kirjailija palkinnon arvoinen, mutta sillä ei ole mitään väliä, jos alku on huono.
Älä lannistu, jatka yrittämistä.
Huh. Olipas tylsä. En jaksanut loppuun asti lukea millään. Liian yksityiskohtaista selostusta ja listaamista. Ja talon arkkitehtuuri hämäsi pitkän aikaa, mutta ilmeisestikin se on rinnetontilla, alakerran jäädessä katutason alapuolelle. Se selittäisi keittiön ja pääoven yläkerrassa.
Mutta. Huono oli, en jaksa edes valehdella asiasta. En tykännyt. Eikä tuossa ollut mitään kiinnostavaa sisältöä, jatkuvaa jaaritusta vaan.
En jaksanut lukea loppuun asti, se luettelointi häiritsi. Pienenpänä kirjotellessani tarinoita, tein aina ihan saman virheen. Naurattaa, kun sattuu löytämään niitä jostakin kaapin kätköistä. Eli ei luetteloita, kuulostaa ihan siltä kuin joku olisi tehnyt investointia ihmisistä...