Aika aikaansa... miksi tulet joskus silti mieleeni

Kesäjärki kirjoitti:

Vuosia sitten minulla oli suhde ihmiseen, josta luovuin, koska opinnot olivat kesken eikä minulla ollut vielä ammattia, työtä ja kunnollista toimeentuloa. Hän olisi halunnut perheen lähitulevaisuudessa eikä minulla ollut siihen vielä mahdollisuuksia. Yritin olla järkevä ja vastuuntuntoinen, koska ajattelin, että hän tulisi sen myös itse pian tajuamaan. Joskus kesäiltaisin hän tulee mieleeni ja mietin, miten ja milloin hän olisi satuttanut lopulta minua, jos en olisi silloin laskenut hänen kädestään irti. Niin on järkevämpää kuin muistella hänen kosketustaan ja äänensävyä ja sitä, että olisin voinut jäädä. Toivottavasti unohdan hänet kokonaan. Onhan elämäni mennyt eteenpäin ja päädyin lopulta naimisiinkin, kuten myös hän. Muistuuko kenellekään muulle vanha suhde mieleen ajoittain, vaikka siitä olisi aikaa eikä aikoisi tehdä asialle mitään, koska se ei ole järkevää, sillä se hetki on jo mennyt aikoja sitten? Koen jollakin tavalla olevani uskoton miehelleni, koska joskus - onneksi en sentään melko harvoin- näen hyvin eläviä unia yhteisistä hetkistä toisen kanssa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä