Onko kanssapalstailijoilla hyviä neuvoja? Ikävää on ollut jo monta vuotta. Parisuhdetta pari vuotta, josta huonosti mennyt sen melkein koko ajan.
Mies ei halua luopua tästä parisuhteesta, vaikka myöntää sen olevan huono. Minun vika kuulemma ja tottakai osittain onkin. Sitten on se ihmisen ikävä TOISEN luo, jonka tunsin ennen nykyistä suhdetta. Mutta se ei ole sellaista ikävää kuin voisi luulla.
On kuin olisin menettänyt parhaan kaverini, vaikka ei se mennyt ihan niinkään, eikä sitä ihmissuhdettä tule koskaan enää olemaan, valitettavasti. Luulin olevani järki-ihminen, mutta miksen saa tätä ratkaistua? Näinkään ei ole hyvä olla, oikeasti kummankaan parisuhteen osapuolen
Mies ei halua luopua tästä parisuhteesta, vaikka myöntää sen olevan huono. Minun vika kuulemma ja tottakai osittain onkin. Sitten on se ihmisen ikävä TOISEN luo, jonka tunsin ennen nykyistä suhdetta. Mutta se ei ole sellaista ikävää kuin voisi luulla.
On kuin olisin menettänyt parhaan kaverini, vaikka ei se mennyt ihan niinkään, eikä sitä ihmissuhdettä tule koskaan enää olemaan, valitettavasti. Luulin olevani järki-ihminen, mutta miksen saa tätä ratkaistua? Näinkään ei ole hyvä olla, oikeasti kummankaan parisuhteen osapuolen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elämänhallinnan tunne on tosi tärkeä. Olen miettinyt samaa paljon pidempään tosin. Miksi on vaikea tehdä ratkaisuja, jotka siirtäisivät urautuneen elämän asetelmia. En ole jaksanut etsiä/vaihtaa työpaikkaa, vaikka en viihdy nykyisessä. En ole myöskään muuttanut parisuhdeasetelmaa, vaan palasin mieheni kanssa yhteen. Silloin kun olin erossa vähän aikaa hänestä ajattelin, että jos itseäni kiinnostava ihminen pyytää minua kaveriksi fb:ssa, olen halukas. tutustumaan häneen paremmin. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin, vaikka varmaan minut huomasi yhteisen tutun kautta.Tämä ei siis toteutunut ja siksi parisuhdeasetelma on ennallaan. Olen ajatellut, että ehkä jotkut asiat ovat niin pitkään elämässäsi kun niiden pitääkin olla. Muutokset tulevat jos ovat tullakseen, eikä kaikki aina ole edes omissa hyppysissä.