Kihlatrendi

Mä en nyt valitettavasti ymmärrä mitä sulla on pitkää kihlausaikaa vastaan? Ymmärrät kuitenkin ne joilla häiden venyminen johtuu järjestämisen vaikeudesta? Eikö sitten voisi mennä kihloihin vasta kun tietää kykenevänsä järjestämään myös häät? Mielestäni voi hyvin mennä kihloihin päättämättä samalla hääpäivää.. Miksi on olemassa koko kihlaus eikä mennä suoraan naimisiin jos häitä kerran pitää alkaa heti järjestämään? Kumma asenne mielestäni. Huomautan kuitenkin että minullekin kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta.

*Maria* kirjoitti:

Mä en nyt valitettavasti ymmärrä mitä sulla on pitkää kihlausaikaa vastaan? Ymmärrät kuitenkin ne joilla häiden venyminen johtuu järjestämisen vaikeudesta? Eikö sitten voisi mennä kihloihin vasta kun tietää kykenevänsä järjestämään myös häät? Mielestäni voi hyvin mennä kihloihin päättämättä samalla hääpäivää.. Miksi on olemassa koko kihlaus eikä mennä suoraan naimisiin jos häitä kerran pitää alkaa heti järjestämään? Kumma asenne mielestäni. Huomautan kuitenkin että minullekin kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta.

Lue lisää

Ymmärsit väärin. Tai ehkä selitin epäselvästi. pointti oli juurikin se, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Enkä ole pitkää kihlausta vastaan (sanoniko muka niin? en.). Tarkoitin juuri tuolla "ei rahaa tai aikaa" juurikin sitä, että jostain syystä ei niitä häitä voi ruveta heti miettimään tosissaan ja järjestelemään, joten kihlauksesta tulee siis pitkä. Kypsyys avioliittoon on mielestäni kihlauksen edellytys ja kihlauksen päämäärä. Häät ovat vain juhla avioliitolle, ja joskus niitä voi joutua odottamaan, tai vielä haluta odottaa. Ei siinä mitään pahaa ole.

Tarkoitin etten ymmärrä juurikaan sitä että pari on kihloissa vuosia, ja sitten kuitenkin vielä odotetaan kosintaa...

Itse olen kihloissa ja häät tulossa vasta parin vuoden päästä. Olen jo valmis sitoutumaan mieheeni loppuelämäkseni ja lupautumaan aviolittoon, mutta koska haluamme isot sukuhäät joudumme hieman näitä juhlia (ja siten koko liittoa) olosuhteiden takia odottamaan. ja mikäs siinä, kun ei meillä vielä mikään kiire ole, ei ole vielä lapsiakaan suunnitelmissa.:)

Pakko kommentoida, vaikka vähän asian vierestä meneekin. N 25 kirjoitti:
”Nykyisin moni on kihloissa kuitenkin jopa vuosia ennen aviolittoa, ja ymmärrän tämän hyvin niiden ihmisten kohdalla, joilla häiden venyminen johtuu lähinnä häiden järjestämisen vaikeudesta (esim. raha, liian kiireinen elämä häiden järjestelyyn jne.)”

Ensinnäkin: muistakaahan hyvät ihmiset, että naimisiin voi mennä myös ilman hääjuhlia! Naimisiinmeno ei siis vaadi välttämättä aikaa ja rahaa, se voi todellakin olla vain papin aamen tai siviilivihkiminen ilman suurempaa hälyä. Toiseksi: ei ole olemassa sääntöä, kauanko pitää olla kihloissa ennen avioitumista – eikä edes tarvitse mennä kihloihin ennen avioliiton solmimista, tai avioitua kihlautumisen jälkeen!

Kukin tekee siis kuten parhaaksi näkee. Eri asia on tietenkin alaikäiset: Lapset nauttikoot lapsuudestaan ja nuoret nuoruudestaan. Parisuhde (ainakin vakava sellainen) kuuluu vasta aikuisuuteen.

n 25 kirjoitti:

Ymmärsit väärin. Tai ehkä selitin epäselvästi. pointti oli juurikin se, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Enkä ole pitkää kihlausta vastaan (sanoniko muka niin? en.). Tarkoitin juuri tuolla "ei rahaa tai aikaa" juurikin sitä, että jostain syystä ei niitä häitä voi ruveta heti miettimään tosissaan ja järjestelemään, joten kihlauksesta tulee siis pitkä. Kypsyys avioliittoon on mielestäni kihlauksen edellytys ja kihlauksen päämäärä. Häät ovat vain juhla avioliitolle, ja joskus niitä voi joutua odottamaan, tai vielä haluta odottaa. Ei siinä mitään pahaa ole.

Tarkoitin etten ymmärrä juurikaan sitä että pari on kihloissa vuosia, ja sitten kuitenkin vielä odotetaan kosintaa...

Itse olen kihloissa ja häät tulossa vasta parin vuoden päästä. Olen jo valmis sitoutumaan mieheeni loppuelämäkseni ja lupautumaan aviolittoon, mutta koska haluamme isot sukuhäät joudumme hieman näitä juhlia (ja siten koko liittoa) olosuhteiden takia odottamaan. ja mikäs siinä, kun ei meillä vielä mikään kiire ole, ei ole vielä lapsiakaan suunnitelmissa.:)

Lue lisää

Viesti oli ehkä vähän tiukkasävyisempi kuin oli tarkoitus. Sain vain ensimmäisestä viestistäsi sen käsityksen ettei tulisi mennä kihloihin päättämättä tarkkaa (tai kesällä 200X-tyyppistä aikaa) ajankohtaa häille. Itse olen (toivottavasti, heh =) viimeistään vuoden päästä kihloissa (eli siis lupautunut avioliittoon) mutta kaiken opiskeluhässäkän keskellä ei oikein kiinnosta stressata itseään häillä, joista sukujemme laajuuden vuoksi väistämättä tulee isot.

itse olin 17 kun menin kihloihin ja sitä enne seurustellut 2 vuotta avopuolisoni kanssa ja aina vaan hyvin menee 3wuotta nyt oltu kihl. ihmetyttää tuo sun asenne miksi ei saisi olla pitkä kihlaus ennen avioliittoa. jos kihlaus on kerran lupaus avioliitosta niin miksi hätäillä ei sitä hääpäivää tarvitse aina heti päättää. kuulostaa siltä että itselläsi on kiire saada aina heti kun papin edessä täytyisi olla heti kun kuhlat on vaihdettu.

*Maria* kirjoitti:

Viesti oli ehkä vähän tiukkasävyisempi kuin oli tarkoitus. Sain vain ensimmäisestä viestistäsi sen käsityksen ettei tulisi mennä kihloihin päättämättä tarkkaa (tai kesällä 200X-tyyppistä aikaa) ajankohtaa häille. Itse olen (toivottavasti, heh =) viimeistään vuoden päästä kihloissa (eli siis lupautunut avioliittoon) mutta kaiken opiskeluhässäkän keskellä ei oikein kiinnosta stressata itseään häillä, joista sukujemme laajuuden vuoksi väistämättä tulee isot.

Lue lisää

Eli siis samoilla linjoilla ollaan molemmat tässä asiassa...:) Se on vaan tämä itseilmaisun vaikeus.:)
Meilläkin näihin asioihin vaikuttaa juuri tuo opiskelu. Onnea teille jatkossa!:)

Itse olen 17 (tänä vuonna 18) vuotias ja poikaystäväni 20 (tv 21). Meille kihlaus on nimenomaan lupaus avioliitosta eikä mitään muuta. Olemme seurustelleet yli kaksi vuotta ja kihlaus on meille hyvin ajankohtainen. Naimisiin menemme kesällä 2007. Minua aina vähän huvittaakin kun suurinpiirtein hääpäiväkin on päätetty niin vielä ei ole vielä edes niitä ensimmäisiäkään sormuksia, tosin tähän meillä on henkilökohtaiset syymme. Siis näimpä kommentti tuohon 16-17 vuotiaiden kihlautumiseen, tosin myönnän kyllä että olemme aika harvinainen tapaus tässä suhteessa. (Eräs kaverini meni "kihloihin" vuosi sitten ja kävi ilmi että he eivät ole kihlattunsa kanssa puhuneet sanallakaan vielä häistä, me sen sijaan aloitimme keskustelun siitä jo puolenvuoden seurustelun jälkeen.)

*Maria* kirjoitti:

Mä en nyt valitettavasti ymmärrä mitä sulla on pitkää kihlausaikaa vastaan? Ymmärrät kuitenkin ne joilla häiden venyminen johtuu järjestämisen vaikeudesta? Eikö sitten voisi mennä kihloihin vasta kun tietää kykenevänsä järjestämään myös häät? Mielestäni voi hyvin mennä kihloihin päättämättä samalla hääpäivää.. Miksi on olemassa koko kihlaus eikä mennä suoraan naimisiin jos häitä kerran pitää alkaa heti järjestämään? Kumma asenne mielestäni. Huomautan kuitenkin että minullekin kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta.

Lue lisää

En tiedä hänestä, mutta monen mielestä pitkä kihlausaika merkitsee sitä, että ei olla kuitenkaan varmoja halutaanko mennä naimisiin. Että onko toinen se oikea jne. Eihän sitä voi koskaan 100%:sti tietää, mutta jos edes uskoo siihen ja on niin varma kun vaan voi olla. Siis kun kukaan meistä ei kuitenkaan voi olla ennustaja... Mutta se, että on henkisesti valmis on eri asia, kun että ei voi mennä naimisiin, kun ei vielä ole varaa järjestää häitä, haluamaansa kirkkoa ei saa kun vuoden päästä tms. Ja sitäpaitsi olisi hassua järjestellä häitä, varata kirkkoa yms. jos ei ole kihloissa... eli toinen tai kumpikaan ei ole luvannut mennä naimisiin!

Ja sittenhän on niitä, jotka ovat "kihloissa", mutta eivät ole edes ajatelleet naimisiin menoa tai eivät aio koskaan mennä naimisiin.

Mun mielestä voi olla yhdessä sen 5-10 vuotta ilman, että on kihloissa.

Jos kihlaus on lupaus avioliitosta (esim. toinen on kosinut ja toinen suostunut) niin on vaikea mennä naimisiin ilman, että on kihloissa? Tai tietysti, jos sanoo, että en lupaa mitään mutta tulen kanssasi maistraattiin/kirkkoon ja katsotaan sitten mitä vastaan... Vai miten mennään "suoraan naimisiin"? No en nyt viilaa pilkkua, mutta kuiteskin periaatteessa!

*Maria* kirjoitti:

Viesti oli ehkä vähän tiukkasävyisempi kuin oli tarkoitus. Sain vain ensimmäisestä viestistäsi sen käsityksen ettei tulisi mennä kihloihin päättämättä tarkkaa (tai kesällä 200X-tyyppistä aikaa) ajankohtaa häille. Itse olen (toivottavasti, heh =) viimeistään vuoden päästä kihloissa (eli siis lupautunut avioliittoon) mutta kaiken opiskeluhässäkän keskellä ei oikein kiinnosta stressata itseään häillä, joista sukujemme laajuuden vuoksi väistämättä tulee isot.

Lue lisää

Ahaa... En lukenut äsken tätä.

Joo tottakai kihloihin voi mennä vaikkei heti siltä istumalta tiedä tarkkaa päivää tai ala miettimään sitä ja järjestelemään häitä. Ja mikä on pitkä kihlaus kenenkin mielestä...?

Mutta siis jotkut menevät kihloihin ilman, että puhuvat häistä ollenkaan. Eikä ole hajua koska häät on. Tai tuleeko niitä ollenkaan. Ja jos kihlauksesta menee vaikka 5-10 vuotta ennen kun on häät tai sovitaan hääpäivä tai ees vuotta niin se on eri asia!

Hemppa kirjoitti:

En tiedä hänestä, mutta monen mielestä pitkä kihlausaika merkitsee sitä, että ei olla kuitenkaan varmoja halutaanko mennä naimisiin. Että onko toinen se oikea jne. Eihän sitä voi koskaan 100%:sti tietää, mutta jos edes uskoo siihen ja on niin varma kun vaan voi olla. Siis kun kukaan meistä ei kuitenkaan voi olla ennustaja... Mutta se, että on henkisesti valmis on eri asia, kun että ei voi mennä naimisiin, kun ei vielä ole varaa järjestää häitä, haluamaansa kirkkoa ei saa kun vuoden päästä tms. Ja sitäpaitsi olisi hassua järjestellä häitä, varata kirkkoa yms. jos ei ole kihloissa... eli toinen tai kumpikaan ei ole luvannut mennä naimisiin!

Ja sittenhän on niitä, jotka ovat "kihloissa", mutta eivät ole edes ajatelleet naimisiin menoa tai eivät aio koskaan mennä naimisiin.

Mun mielestä voi olla yhdessä sen 5-10 vuotta ilman, että on kihloissa.

Jos kihlaus on lupaus avioliitosta (esim. toinen on kosinut ja toinen suostunut) niin on vaikea mennä naimisiin ilman, että on kihloissa? Tai tietysti, jos sanoo, että en lupaa mitään mutta tulen kanssasi maistraattiin/kirkkoon ja katsotaan sitten mitä vastaan... Vai miten mennään "suoraan naimisiin"? No en nyt viilaa pilkkua, mutta kuiteskin periaatteessa!

Lue lisää

Mitä mä kirjotin... siis "se että on henkisesti valmis on eri asia"... Tarkoitin, että JOS on henkisesti valmis, mutta ei ole muutoin eli ei ole varaa järjestää häitä tms. on eri asia kuin se, että ei ole siitä syystä valmis menemään naimisiin, että epäröi...

Selkenikö se...?

aikuinen kirjoitti:

Pakko kommentoida, vaikka vähän asian vierestä meneekin. N 25 kirjoitti:
”Nykyisin moni on kihloissa kuitenkin jopa vuosia ennen aviolittoa, ja ymmärrän tämän hyvin niiden ihmisten kohdalla, joilla häiden venyminen johtuu lähinnä häiden järjestämisen vaikeudesta (esim. raha, liian kiireinen elämä häiden järjestelyyn jne.)”

Ensinnäkin: muistakaahan hyvät ihmiset, että naimisiin voi mennä myös ilman hääjuhlia! Naimisiinmeno ei siis vaadi välttämättä aikaa ja rahaa, se voi todellakin olla vain papin aamen tai siviilivihkiminen ilman suurempaa hälyä. Toiseksi: ei ole olemassa sääntöä, kauanko pitää olla kihloissa ennen avioitumista – eikä edes tarvitse mennä kihloihin ennen avioliiton solmimista, tai avioitua kihlautumisen jälkeen!

Kukin tekee siis kuten parhaaksi näkee. Eri asia on tietenkin alaikäiset: Lapset nauttikoot lapsuudestaan ja nuoret nuoruudestaan. Parisuhde (ainakin vakava sellainen) kuuluu vasta aikuisuuteen.

Lue lisää

Vaihtoehtoja on todellakin paljon. Yleisesti ajatellaan, että joko on suuret häät, jotka maksaa maltaita tai siviilivihkiminen pelkkien todistajien läsnäollessa ja pullakahvit jälkeenpäin, jos sitäkään. Vaihtoehtoja on muitakin kuin nämä kaksi! Mutta jos jollekkin on tosi tärkeätä järjestää hulppeat häät niin siitä vaan! Kyllä "köyhätkin" saa järjestää sellaiset vaikka joutuisi sitten säästämään vuosia. Mutta pienelläkin rahalla saa tietenkin järjestettyä ihanat häät. Ja jopa juhlat.

Mun kaverit meni naimisiin ja joku sano, että tehän että olleetkaan kihloissa ollenkaan. Toinen oli kosinut ja toinen suostunut eli he olivat olleet kyllä kihloissa. Heillä ei vaan ollut sormuksia eivätkä olleet kertoneet kellekkään kihlauksesta. Välillä unohtuu, että mitäs se kihlaus tarkoittikaan ja moni pitää kihlauksena vaan sitä, että on ne sormukset. Tai sitten, että ensiksi ollaan kihloissa ja sitten kositaan joskus sen jälkeen.

kihloissa kirjoitti:

itse olin 17 kun menin kihloihin ja sitä enne seurustellut 2 vuotta avopuolisoni kanssa ja aina vaan hyvin menee 3wuotta nyt oltu kihl. ihmetyttää tuo sun asenne miksi ei saisi olla pitkä kihlaus ennen avioliittoa. jos kihlaus on kerran lupaus avioliitosta niin miksi hätäillä ei sitä hääpäivää tarvitse aina heti päättää. kuulostaa siltä että itselläsi on kiire saada aina heti kun papin edessä täytyisi olla heti kun kuhlat on vaihdettu.

Lue lisää

mä olen myös menny kihloihin 17v. ja silloin oltii 2v. seurusteltu..nyt ollaa koht oltu 4vuotta kihlois.
Mä on kyl sun kaa samaa mieltä, et minkä ihmeen takia pitää kiirehtiä..ja loppujen lopuks..mulle se kyl on melkein sama asia, et asunko avo- vai avioliitos.Ehkä mä sit en oo niin vanhanaikanen, et on pakko mennä heti kihlojen jälkee naimisii...ainii..nimi vaihtuu. Mä ajattelen sen asian niin, et nyt asun avoliitos ja jos mä haluun mennä 50vuotiaana naimisii ni sit meen silloin..eihän tässä mitää hätää oo naimisii..
Ja kuitenki oon ihan samal taval sitoutunu mun miehee ollaa me sit naimisis tai kihlois.

Ei kannata tuomita ennen kuin on selvillä nykyajan tavoista ja sunmuusta. Enää ei eletä niin että vanhemmat naittaa tyttäriään. Sanoit että alkuperäinen idea on mennä kihloihin ja heti tämän jälkeen naimisiin. On myös otettava huomioon se että ennen lapset oli saatava vielä kun oli nuori ja jos ei ollut naimisissa lapsista tulisi äpäriä, mikä olisi häpeä. Tyttäriä naitettiin hyviin ja varakkaisiin sukuihin, mistä hyötyi kaikki. Onnellinen ei tarvinnut olla. Perehdy asiaan enin, kritisoi sitten.
Itse olen 17 vuotta. Poikaystäväni on 20. Täytämme molemmat vuosia toukokuussa, minä 18 ja hän 21. Hän pyysi minua kanssaan kihloihin jo syksyllä ja sovimme että joulu olisi hyvä aika. Jouluna poikaystävälläni ei kuitenkaan ollut tarpeeksi rahaa sormuksiin koska hän vaatii että saa maksaa ne, herrasmies kun on. Emme ole vieläkään kihloissa (rahan takia) mutta menemme heti kun siihen on varaa. Olemme seurustelleet vasta hieman yli puoli vuotta mutta olemme tosissamme.

Joillekkin kihlaus saattaa merkitä pelkkää vahvempaa sitoutumista ilman häitä ja naimisiin menoa, merkki ja tunnustus sitoutumisesta siihen ihmiseen ketä rakastaa. Ei kihlautuminen vuosiksi ennen naimisiin menoa johdu siitä että häät venyvät. Naimisiin mennään kun siltä tuntuu ja siihen on varaa (jos kunnon häät halutaan). Jonkuille se voi myös olla esiaskel avioliiton tielle, esim jos ei vielä halua naimisiin mutta ei halua vain seurustellekkaan. Jonkuille se on lupaus avioliitosta. Meille se oli ensin merkki sitoutumisesta mutta nyt molemmat haluavat myös naimisiin ja lapsia viiden vuoden sisällä.

Onko väärin sitoutua nuorena? Itse olen nuori ja koulut kesken ja silti olen valmis sitoutumaan. Oletko kenties katsonut liikaa Kauniita ja Rohkeita? Siinähän ensin kositaan ja viikon päästä on häät. Näin tapahtuu erittäin harvoin todellisuudessa. Sitäpaitsi naimisiin voi mennä ilman kihlojakin. Olen myös sitä mieltä että liian nuorena kihloihin meneminen ei ole todellakaan järkevää, mutta 17 vuotiaat eivät mielestäni ole liian nuoria (tunnen heitä itse, ovat nyt jo 18) muistaen sen tosiasian että osa nuorista kehittyy nopeammin kuin toiset. Aikuistumisella ei ole ikärajaa! Nykyajan maailmassa naimisiin meno taitaa kuitenkin olla se yksi asia jolla ei ole kiire. Varsinkaan länsimaisessa kulttuurissa.
Ps. Alaikäinen saa mennä naimisiin erikois luvalla => alaikäinen voi solmia avioliiton.

Hemppa kirjoitti:

En tiedä hänestä, mutta monen mielestä pitkä kihlausaika merkitsee sitä, että ei olla kuitenkaan varmoja halutaanko mennä naimisiin. Että onko toinen se oikea jne. Eihän sitä voi koskaan 100%:sti tietää, mutta jos edes uskoo siihen ja on niin varma kun vaan voi olla. Siis kun kukaan meistä ei kuitenkaan voi olla ennustaja... Mutta se, että on henkisesti valmis on eri asia, kun että ei voi mennä naimisiin, kun ei vielä ole varaa järjestää häitä, haluamaansa kirkkoa ei saa kun vuoden päästä tms. Ja sitäpaitsi olisi hassua järjestellä häitä, varata kirkkoa yms. jos ei ole kihloissa... eli toinen tai kumpikaan ei ole luvannut mennä naimisiin!

Ja sittenhän on niitä, jotka ovat "kihloissa", mutta eivät ole edes ajatelleet naimisiin menoa tai eivät aio koskaan mennä naimisiin.

Mun mielestä voi olla yhdessä sen 5-10 vuotta ilman, että on kihloissa.

Jos kihlaus on lupaus avioliitosta (esim. toinen on kosinut ja toinen suostunut) niin on vaikea mennä naimisiin ilman, että on kihloissa? Tai tietysti, jos sanoo, että en lupaa mitään mutta tulen kanssasi maistraattiin/kirkkoon ja katsotaan sitten mitä vastaan... Vai miten mennään "suoraan naimisiin"? No en nyt viilaa pilkkua, mutta kuiteskin periaatteessa!

Lue lisää

Vaatiiko kihlaus sormuksen? Mitin vain sitä kun sanoit että on vaikeaa mennä naimisiin ilman että on kihloissa. Onko kihloissa kun on vastannut myöntävästi kosintaan vai silloin kun on kihlasormus sormessa?

aikuinen kirjoitti:

Pakko kommentoida, vaikka vähän asian vierestä meneekin. N 25 kirjoitti:
”Nykyisin moni on kihloissa kuitenkin jopa vuosia ennen aviolittoa, ja ymmärrän tämän hyvin niiden ihmisten kohdalla, joilla häiden venyminen johtuu lähinnä häiden järjestämisen vaikeudesta (esim. raha, liian kiireinen elämä häiden järjestelyyn jne.)”

Ensinnäkin: muistakaahan hyvät ihmiset, että naimisiin voi mennä myös ilman hääjuhlia! Naimisiinmeno ei siis vaadi välttämättä aikaa ja rahaa, se voi todellakin olla vain papin aamen tai siviilivihkiminen ilman suurempaa hälyä. Toiseksi: ei ole olemassa sääntöä, kauanko pitää olla kihloissa ennen avioitumista – eikä edes tarvitse mennä kihloihin ennen avioliiton solmimista, tai avioitua kihlautumisen jälkeen!

Kukin tekee siis kuten parhaaksi näkee. Eri asia on tietenkin alaikäiset: Lapset nauttikoot lapsuudestaan ja nuoret nuoruudestaan. Parisuhde (ainakin vakava sellainen) kuuluu vasta aikuisuuteen.

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Kuitenkin jäin pohtimaan, tarkoitatko aikuisuudella ikää vai käyttäytymistä ja järjenjuoksua muuten? Nimittäin on myös ihan aikuisia jotka käyttäytyvät kuin 15-vuotiaat.

mie kirjoitti:

mä olen myös menny kihloihin 17v. ja silloin oltii 2v. seurusteltu..nyt ollaa koht oltu 4vuotta kihlois.
Mä on kyl sun kaa samaa mieltä, et minkä ihmeen takia pitää kiirehtiä..ja loppujen lopuks..mulle se kyl on melkein sama asia, et asunko avo- vai avioliitos.Ehkä mä sit en oo niin vanhanaikanen, et on pakko mennä heti kihlojen jälkee naimisii...ainii..nimi vaihtuu. Mä ajattelen sen asian niin, et nyt asun avoliitos ja jos mä haluun mennä 50vuotiaana naimisii ni sit meen silloin..eihän tässä mitää hätää oo naimisii..
Ja kuitenki oon ihan samal taval sitoutunu mun miehee ollaa me sit naimisis tai kihlois.

Lue lisää

aivan samaa mieltä... haluaisin vaan lisätä sellasen pikku tosiasian että nimeä ei ole pakko vaihtaa

nemutin kirjoitti:

Vaatiiko kihlaus sormuksen? Mitin vain sitä kun sanoit että on vaikeaa mennä naimisiin ilman että on kihloissa. Onko kihloissa kun on vastannut myöntävästi kosintaan vai silloin kun on kihlasormus sormessa?

Lue lisää

Kihlaus ei vaadi sormusta. Kun pari sopii avioliittoon menemisestä, he ovat kihloissa. Periaatteessa voi kihlautua myös ilman varsinaista kosintaa, jos lupaus avioliitosta tehdään keskustelun lomassa.

Edes naimisiin meneminen ei vaadi sormusta, eli sormus on eriasia kuin itse toimitus tai tapahtuma.

Mietiskelijä kirjoitti:

Itse olen 17 (tänä vuonna 18) vuotias ja poikaystäväni 20 (tv 21). Meille kihlaus on nimenomaan lupaus avioliitosta eikä mitään muuta. Olemme seurustelleet yli kaksi vuotta ja kihlaus on meille hyvin ajankohtainen. Naimisiin menemme kesällä 2007. Minua aina vähän huvittaakin kun suurinpiirtein hääpäiväkin on päätetty niin vielä ei ole vielä edes niitä ensimmäisiäkään sormuksia, tosin tähän meillä on henkilökohtaiset syymme. Siis näimpä kommentti tuohon 16-17 vuotiaiden kihlautumiseen, tosin myönnän kyllä että olemme aika harvinainen tapaus tässä suhteessa. (Eräs kaverini meni "kihloihin" vuosi sitten ja kävi ilmi että he eivät ole kihlattunsa kanssa puhuneet sanallakaan vielä häistä, me sen sijaan aloitimme keskustelun siitä jo puolenvuoden seurustelun jälkeen.)

Lue lisää

Tilanteesi on yllättävän paljon samanlainen kuin omani. Täytän toukokuussa 18 ja poikaystäväni 21. olemme seurustelleet puolisen vuotta ja puhumme avioliitosta ja hän on kosinut minua. Sormuksia ei vielä ole ja luulen että pian nekin ostetaan. Naimisiin la lapsia molemmat haluavat ennen vuotta 2010. Naimisiin kenties jo pian sen jälkeen kun lukio on kohdaltani ohi. Lapsia hän haluaa jo nyt mutta taloudellinen tilanne ei ole sopiva. Enkä suostu keskeyttämään koulua tässä vaiheessa mistään hinnasta.
Onnea teille muuten todella paljon. Uskon että teillä myös sujuu asiat loistavasti kun molemmat haluavat samoja asoita noin paljon. Sanoisin et meil on hyvät miehet :)

aikuinen kirjoitti:

Pakko kommentoida, vaikka vähän asian vierestä meneekin. N 25 kirjoitti:
”Nykyisin moni on kihloissa kuitenkin jopa vuosia ennen aviolittoa, ja ymmärrän tämän hyvin niiden ihmisten kohdalla, joilla häiden venyminen johtuu lähinnä häiden järjestämisen vaikeudesta (esim. raha, liian kiireinen elämä häiden järjestelyyn jne.)”

Ensinnäkin: muistakaahan hyvät ihmiset, että naimisiin voi mennä myös ilman hääjuhlia! Naimisiinmeno ei siis vaadi välttämättä aikaa ja rahaa, se voi todellakin olla vain papin aamen tai siviilivihkiminen ilman suurempaa hälyä. Toiseksi: ei ole olemassa sääntöä, kauanko pitää olla kihloissa ennen avioitumista – eikä edes tarvitse mennä kihloihin ennen avioliiton solmimista, tai avioitua kihlautumisen jälkeen!

Kukin tekee siis kuten parhaaksi näkee. Eri asia on tietenkin alaikäiset: Lapset nauttikoot lapsuudestaan ja nuoret nuoruudestaan. Parisuhde (ainakin vakava sellainen) kuuluu vasta aikuisuuteen.

Lue lisää

Asiaa.

kihloissa kirjoitti:

itse olin 17 kun menin kihloihin ja sitä enne seurustellut 2 vuotta avopuolisoni kanssa ja aina vaan hyvin menee 3wuotta nyt oltu kihl. ihmetyttää tuo sun asenne miksi ei saisi olla pitkä kihlaus ennen avioliittoa. jos kihlaus on kerran lupaus avioliitosta niin miksi hätäillä ei sitä hääpäivää tarvitse aina heti päättää. kuulostaa siltä että itselläsi on kiire saada aina heti kun papin edessä täytyisi olla heti kun kuhlat on vaihdettu.

Lue lisää

Henkilö, joka alkaa seurustella 15-vuotiaana...tai 13-vuotiaana....ja menee kihloihin 17-vuotiaana...hei lapsiparat, mikä ihmeen kiire teillä on olla viettämättä lapsuuttanne??? Aikuisen velvollisuuksia ehtii saada myöhemminkin ihan tarpeeksi ja avioliittoon ja sitoumuksiin ryntäämällä ei saa mitään muuta aikaiseksi kuin avioeron muutaman vuoden päästä kun se pakollinen lapsi tai kaksi on tehty. Miksi ette nauti nuoruudestanne, kokeie eri partnereita, elä ja nauti ja sitoudu vasta sitten kun olette ehtineet katsella elämää sen verran ettei tarvitse ottaa ensimmäistä vastaantulijaa...tai edes toista....
Huh.

Mietiskelijä kirjoitti:

Itse olen 17 (tänä vuonna 18) vuotias ja poikaystäväni 20 (tv 21). Meille kihlaus on nimenomaan lupaus avioliitosta eikä mitään muuta. Olemme seurustelleet yli kaksi vuotta ja kihlaus on meille hyvin ajankohtainen. Naimisiin menemme kesällä 2007. Minua aina vähän huvittaakin kun suurinpiirtein hääpäiväkin on päätetty niin vielä ei ole vielä edes niitä ensimmäisiäkään sormuksia, tosin tähän meillä on henkilökohtaiset syymme. Siis näimpä kommentti tuohon 16-17 vuotiaiden kihlautumiseen, tosin myönnän kyllä että olemme aika harvinainen tapaus tässä suhteessa. (Eräs kaverini meni "kihloihin" vuosi sitten ja kävi ilmi että he eivät ole kihlattunsa kanssa puhuneet sanallakaan vielä häistä, me sen sijaan aloitimme keskustelun siitä jo puolenvuoden seurustelun jälkeen.)

Lue lisää

Herää hei...tee asioita....mikä ihme saa sinut sitoutumaan ja menemään naimisiin tuossa iässä???
Pilaat elämäsi. Opettele ensin tietämään kuka itse olet ja mieti sitten vasta sitoutumista. Elämä odottaa, ensin.

Itse olen nyt 18-vuotias toukokuussa 19 ja olen ollut puoli vuotta kihloissa ja asunut avomieheni kanssa yli puoli vuotta. Yhdessä olemme olleet noin puoltoista vuotta. Meillä on ollut hyvinkin vaikeita aikoja yhdessä, melkein ylipääsemättömiä kriisejä mutta silti mentiin kihloihin. Asumme yhdessä ja molemmat opiskelemme vielä. Kaikki vaikeudet on voitettu puhumalla, ymmärtämällä ja rakastamalla. Miksi olisin kaiken tämän jälkeen mennyt ihan vaan muodin vuoksi kihloihin. Meidän molempien mielestä kihlaus on lupaus avioliitosta ja naimisiin aiomme mennä mutta ei vielä. Meillä on molemmilla opinnot kesken, rahat on tiukalla ja tällä hetkellä haaveilemme vain paremmasta asunnosta ja autosta. En ymmärrä mikä tässä asiassa on sitten niin väärin. En minäkään ymmärrä että 13-vuotiaana mennään kihloihin koska ei sillon vielä elämästä pahemmin tiedä niin paljon kun pitäisi ja omasta mielestäni 13-vuotiaan pitäisi edelleen muistaa ihan vaan leikkiä kaiken sen kasvamisen ohella. Kihlaustani en kadu ja naimisiin menen kun rahat ja kaikki muukin on kondiksessa pitää siitä sitten joku tai ei.

nemutin kirjoitti:

Vaatiiko kihlaus sormuksen? Mitin vain sitä kun sanoit että on vaikeaa mennä naimisiin ilman että on kihloissa. Onko kihloissa kun on vastannut myöntävästi kosintaan vai silloin kun on kihlasormus sormessa?

Lue lisää

Kihlaus on mielestäni sopimus ja käytännössä perinne ja tapa. Onhan se toiseen tutustumisen aikaakin. Se on perinteisesti osoitettu sormuksella, mutta monilla myös muulla tavoin.

Avioliitto on virallinen, kirjallinen sopimus, iso lupaus, joka toteutetaan kirkollisella vihkimisellä tai maistraatissa (mikä lie sen tilaisuuden nimitys, vihkiminen kai).

Minun elämäni kulku on mennyt niin, että aloin liikkua poikaystäväni kanssa, kun olin 18-vuotias ja 19-vuotiaana sovimme seurustelusta. Sain häneltä kaulaketjun, jossa oli sydän ja siinä nimemme sekä päiväys. Sormuksia ei. Myöntää täytyy, että silloin olisi tuntunut mukavalta olla sormuskihloissa, mutta jotenkin tiesin, että hän ei olisi kosinut minua kihloihin. Tuo "kihlautumismuoto" oli hyvä, sillä sormus olisi ollut välillä tovin hyllytettynä.

Kun oli tunne alkaa asua yhdessä, olin 24-vuotias ja ollessani 25-vuotias hän kosi naimisiin kanssaan. Ostimme toisillemme vihkisormukset, mutta mulle kaksi samanlaista, joista toiseen laitettiin ne tavalliset vihkimistiedot. Olisin voinut toki pistää siihen ei-vihkisormukseen saman päivämäärän, joka oli kaulaketjussa olevassa sydämessäni ja nimetä se kihlasormukseksi. Nimesin sen kuitenkin huomenlahjaksi.

Olemme molemmat huonoja keskipisteenä olijoita. Meillä oli vihkiäiset kirkossa ja lämminhenkinen pienimuotoinen hääjuhla 50 ihmisen läsnäollessa idyllisessä pikkukartanossa. Yhdessäolomme on kestänyt yli kolmekymmentä vuotta. Sormuksia on kertynyt useampia, mm. yksi on 20-vuotishääpäivän muistosormus.

Kihlat ovat hieno perinne. Yksi lapsistamme on kihloissa, ja olemmekin pitäneet yhdet kihlajaiset. Yksi lapsistamme asuu avoliitossa ilman sormuksia, mutta yhteisasuminen näyttää jo avioliiton sopimukselta.

On myös hauska olla isoissa häissä, joissa on hurmaavat "prinsessa ja prinssi" ja sopivasti hauskaa ohjelmaa.

Me ihmiset olemme erilaisia. Pääasia, että suhde olisi vakaalla pohjalla. Tärkeää olisi tietää avioliittoon sitouduttaessa, että tulee olemaan kivoja myötämäkiä ja voimia vaativia vastamäkiä.

Jokainen tyylillään

kihloissa kirjoitti:

itse olin 17 kun menin kihloihin ja sitä enne seurustellut 2 vuotta avopuolisoni kanssa ja aina vaan hyvin menee 3wuotta nyt oltu kihl. ihmetyttää tuo sun asenne miksi ei saisi olla pitkä kihlaus ennen avioliittoa. jos kihlaus on kerran lupaus avioliitosta niin miksi hätäillä ei sitä hääpäivää tarvitse aina heti päättää. kuulostaa siltä että itselläsi on kiire saada aina heti kun papin edessä täytyisi olla heti kun kuhlat on vaihdettu.

Lue lisää

Itse olen 17v, ja kihloissa ollut muutaman kuukauden. Me olemme ihan tosissamme, mutta tiedän kyllä tapauksia joissa on menty kihloihin ainoastaan sen takia kun me menimme. Eli kyseessä on tavallaan eräänlainen kateus "Kun noilla menee noin hyvin". Silloin kun itse olin yläasteella oli siellä muutamia tapauksia jotka oli kihloissa -pääsiäismuna sormuksilla-. Silloin olin kateellinen muutaman viikon "kun noi on menny kihloihin enkä mä edes ole kenenkää kanssa", mutta sen muutaman viikon jalkeen tajusin, että tuohan on pelkkää näytelmää, nuo yrittää olla ns. isoja. Kyllä sen kaikki tietävät kun on 14 vuotias niin siitä rakkaudesta moni tietää hyvin vähän. Eiköhän meillä ole kaikilla ollut yläasteella ihastuksen kohteita, jotka unohtuivat vuoden sisällä. Että järki käteen rakkaat nuoret.

Nähnyt tehnyt kokenut ja on... kirjoitti:

Henkilö, joka alkaa seurustella 15-vuotiaana...tai 13-vuotiaana....ja menee kihloihin 17-vuotiaana...hei lapsiparat, mikä ihmeen kiire teillä on olla viettämättä lapsuuttanne??? Aikuisen velvollisuuksia ehtii saada myöhemminkin ihan tarpeeksi ja avioliittoon ja sitoumuksiin ryntäämällä ei saa mitään muuta aikaiseksi kuin avioeron muutaman vuoden päästä kun se pakollinen lapsi tai kaksi on tehty. Miksi ette nauti nuoruudestanne, kokeie eri partnereita, elä ja nauti ja sitoudu vasta sitten kun olette ehtineet katsella elämää sen verran ettei tarvitse ottaa ensimmäistä vastaantulijaa...tai edes toista....
Huh.

Lue lisää

Minkä ikäinen mahtaa olla edellisen mielepiteen kirjoittaja.. Nimittäin tuo ei vaikuttanut kovin kypsältä. Niille jotka kokeilee eri "partnereita" on olemassa ihan oma nimensä, jonka me kaikki taidamme tietää. Jos itsellä on lapsia niin tietää että 17 vuotias on jo sen verran aikuinen että tietää mitä tekee. Ja lapsien teolla ei ole mitään kiirettä, kun kaikki ei voi edes saada lapsia.

Myös kihloissa kirjoitti:

Itse olen 17v, ja kihloissa ollut muutaman kuukauden. Me olemme ihan tosissamme, mutta tiedän kyllä tapauksia joissa on menty kihloihin ainoastaan sen takia kun me menimme. Eli kyseessä on tavallaan eräänlainen kateus "Kun noilla menee noin hyvin". Silloin kun itse olin yläasteella oli siellä muutamia tapauksia jotka oli kihloissa -pääsiäismuna sormuksilla-. Silloin olin kateellinen muutaman viikon "kun noi on menny kihloihin enkä mä edes ole kenenkää kanssa", mutta sen muutaman viikon jalkeen tajusin, että tuohan on pelkkää näytelmää, nuo yrittää olla ns. isoja. Kyllä sen kaikki tietävät kun on 14 vuotias niin siitä rakkaudesta moni tietää hyvin vähän. Eiköhän meillä ole kaikilla ollut yläasteella ihastuksen kohteita, jotka unohtuivat vuoden sisällä. Että järki käteen rakkaat nuoret.

Lue lisää

Niin ja omani on kultainen :) Yhtä kultainen kun oma mieheni :)

ja tämäkö on ihan normaali tapa, että jo yläaste ikäisenä mennään kihloihin?

vasta 10 vuotta sitten minäkin olin yläasteella, mutta me vaihdettiin vaan luokkasormuksia ja niitä kannettiin ketjussa kaulalla, ei ollut kyllä puhettakaan mistään kihlauksesta. ja kun kaverin 17-vuotias sisko meni kihloihin ihan oikeasti, niin sitäkin vaan lähinnä ihmeteltiin.

jopa ajat muuttuu, näinkin lyhyessä ajassa.

Mutta entäs kun pariskunta tähtää naimisiin kunhan molemmat ovat saavuttaneet tämän mystisen 18 vuoden iän?

Eräs tuntemani pariskunta kihlautui molempien ollessa 16-vuotiaita. Häitä tanssittiin puolentoista vuoden kuluttua, kunhan morsmaikkukin täytti sen kauankaivatun 18. Nyt he ovat olleet naimisissa 4½ vuotta.

Toinen tuntemani pariskunta kihlautui tytön ollessa 17-vuotias ja pojan/miehen ollessa 25-vuotias. He menivät naimisiin tytön täytettyä 18 ja ovat olleet naimisissa nyt muistaakseni 9 vuotta.

Niin että juu... jos meinaa isot häät saada kasaan mennä naimisiin niin pian kuin lupa tulee, pakkohan sitä on kihlautua 16-17-vuotiaana. Tietysti sen järkevyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta näillä pariskunnilla ainakin kävi hyvin... toivottavasti =)

jestas sentään kirjoitti:

Mutta entäs kun pariskunta tähtää naimisiin kunhan molemmat ovat saavuttaneet tämän mystisen 18 vuoden iän?

Eräs tuntemani pariskunta kihlautui molempien ollessa 16-vuotiaita. Häitä tanssittiin puolentoista vuoden kuluttua, kunhan morsmaikkukin täytti sen kauankaivatun 18. Nyt he ovat olleet naimisissa 4½ vuotta.

Toinen tuntemani pariskunta kihlautui tytön ollessa 17-vuotias ja pojan/miehen ollessa 25-vuotias. He menivät naimisiin tytön täytettyä 18 ja ovat olleet naimisissa nyt muistaakseni 9 vuotta.

Niin että juu... jos meinaa isot häät saada kasaan mennä naimisiin niin pian kuin lupa tulee, pakkohan sitä on kihlautua 16-17-vuotiaana. Tietysti sen järkevyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta näillä pariskunnilla ainakin kävi hyvin... toivottavasti =)

Lue lisää

"Mutta entäs kun pariskunta tähtää naimisiin kunhan molemmat ovat saavuttaneet tämän mystisen 18 vuoden iän? "

Tässähän on kyse ihan eri asiasta. Eli pariskunta on mennyt kihloihin nimenomaan aikomuksena mennä naimisiin tulevaisuudessa. Iästä viis.

Teinikihloissa taas mennään kihloihin kihloihin menemisen vuoksi, ilman, että on edes aikomus mennä koskaan naimisiin.

marina kirjoitti:

ja tämäkö on ihan normaali tapa, että jo yläaste ikäisenä mennään kihloihin?

vasta 10 vuotta sitten minäkin olin yläasteella, mutta me vaihdettiin vaan luokkasormuksia ja niitä kannettiin ketjussa kaulalla, ei ollut kyllä puhettakaan mistään kihlauksesta. ja kun kaverin 17-vuotias sisko meni kihloihin ihan oikeasti, niin sitäkin vaan lähinnä ihmeteltiin.

jopa ajat muuttuu, näinkin lyhyessä ajassa.

Lue lisää

Itelläkin on jo yläasteesta 15 vuotta, joten en osaa sanoa tästä päivästä. Mutta mitä nyt jotain keskusteluja lukee niin aika nuorena mennään kihloihin. Muistan, että oli joitakin jotka oli ylä-asteella kihloissa. Eli mahdottomuus se ei silloinkaan ollut. Mutta ei niitä montaa ollut.

Eri asiat on kyllä joo muodissa ja kihlauksen merkitys varmaan muuttunutkin. Ehkä joillekkin nuorille (tai vanhemmillekkin) se on vaan merkki, että me ollaan tosissaan, varattuja tms. Tai tosiaan tapa, kuuluu asiaan mennä kihloihin kun ollut tietyn aikaa yhdessä...?

Tätä mieltä kirjoitti:

"Mutta entäs kun pariskunta tähtää naimisiin kunhan molemmat ovat saavuttaneet tämän mystisen 18 vuoden iän? "

Tässähän on kyse ihan eri asiasta. Eli pariskunta on mennyt kihloihin nimenomaan aikomuksena mennä naimisiin tulevaisuudessa. Iästä viis.

Teinikihloissa taas mennään kihloihin kihloihin menemisen vuoksi, ilman, että on edes aikomus mennä koskaan naimisiin.

Lue lisää

en kyllä usko että teinit menevät kihloihin vaan sentakia että se on muotia tai että nyt kun ollaan oltu 3kk yhesssä on pakko mennä kihloihin tai jos muut kaverit menevät!monet nuoret ovat olleet yhdessä parikin vuotta ennen kihlausta ja juuri menneet kihloihin lupauksena avioliitosta!!! nuorilla on kyllä ymmärrys siitä mitä kihlaus merkitsee ja uskon että tämä tieto tulee viimeistään nuorten korviin silloin kuin kihlauksesta kerrotaan vanhemmille..
itselläni on neljä muuta ystävää jotka ovat kihloissa kaikki alle 18 vuotta ja kihlauksen syynä on ollut rakkauden osoitus ja LUPAUS AVIOLIITOSTA!!!! en tietenkään kiellä ettei olisi sellaisia nuoria jotka eivät ole kuulleet kihlauksen merkityksestä mitään...
ihmettelen Sinun (nim.Tätä mieltä) kommenttia "Teinikihloissa taas mennään kihloihin, kihloihin menemisen vuoksi, ilman , että on edes aikomus mennä koskaan naimisiin"...
saannen kysyä, MISTÄ SINÄ TIEDÄT???

mimmu* kirjoitti:

en kyllä usko että teinit menevät kihloihin vaan sentakia että se on muotia tai että nyt kun ollaan oltu 3kk yhesssä on pakko mennä kihloihin tai jos muut kaverit menevät!monet nuoret ovat olleet yhdessä parikin vuotta ennen kihlausta ja juuri menneet kihloihin lupauksena avioliitosta!!! nuorilla on kyllä ymmärrys siitä mitä kihlaus merkitsee ja uskon että tämä tieto tulee viimeistään nuorten korviin silloin kuin kihlauksesta kerrotaan vanhemmille..
itselläni on neljä muuta ystävää jotka ovat kihloissa kaikki alle 18 vuotta ja kihlauksen syynä on ollut rakkauden osoitus ja LUPAUS AVIOLIITOSTA!!!! en tietenkään kiellä ettei olisi sellaisia nuoria jotka eivät ole kuulleet kihlauksen merkityksestä mitään...
ihmettelen Sinun (nim.Tätä mieltä) kommenttia "Teinikihloissa taas mennään kihloihin, kihloihin menemisen vuoksi, ilman , että on edes aikomus mennä koskaan naimisiin"...
saannen kysyä, MISTÄ SINÄ TIEDÄT???

Lue lisää

Mielestäni teinikihlat eivät sinänsä riipu vain iästä. Ylä-asteikäinen on kyllä mielstäni liian nuori tekemään avioliittolupausta. Mutta osa esim. 16-vuotiaista voi olla siihen kypsiä. Jos sinun ystäviesi kihlaus heille itselleen merkitsee avioliittolupausta, niin silloin kyseessä on ihan oikea kihlaus, eikä ns. teinikihlaus, jossa ostetaan sormukset lähinnä "olen varattu" -symboleiksi. Tuo "parikin vuotta" hieman ihmetyttää..Mielestäni 2 vuotta ei ole mikään kovin pitkä aika seurustella ennen kihlausta.

Tätä mieltä kirjoitti:

"Mutta entäs kun pariskunta tähtää naimisiin kunhan molemmat ovat saavuttaneet tämän mystisen 18 vuoden iän? "

Tässähän on kyse ihan eri asiasta. Eli pariskunta on mennyt kihloihin nimenomaan aikomuksena mennä naimisiin tulevaisuudessa. Iästä viis.

Teinikihloissa taas mennään kihloihin kihloihin menemisen vuoksi, ilman, että on edes aikomus mennä koskaan naimisiin.

Lue lisää

Sitten täällä on ihan väärä sana käytössä. Eikös "teinikihlat" tarkoita teinien kihlautumista? Jos kyse on jostain ihan muusta, niin voisi olla aihetta vaihtaa termiä. Tai saahan sitä kutsua miksi ikinä haluaa, mutta väärinymmärrykset ovat odotettavissa. Mitäs se sitten on nimeltään kun teinit kihlautuvat?

jestas sentään kirjoitti:

Sitten täällä on ihan väärä sana käytössä. Eikös "teinikihlat" tarkoita teinien kihlautumista? Jos kyse on jostain ihan muusta, niin voisi olla aihetta vaihtaa termiä. Tai saahan sitä kutsua miksi ikinä haluaa, mutta väärinymmärrykset ovat odotettavissa. Mitäs se sitten on nimeltään kun teinit kihlautuvat?

Lue lisää

Minä olen koko ajan ymmärtänyt "teinikihlat"-termillä ns. kihlautumista, johon ei kuitenkaan kuulu avioliittolupaus. Eli oikeasti kyseessä ei ole kihlautuminen vaan sormusten vaihtaminen - rengastaminen, kuten meghan kirjoitti. Tämän määritelmän mukaan teinikihlat ei oikeasti katso parin ikään. Se on vain sitoutuminen, josta pari käyttää kihlaus-nimitystä mutta joka oikeasti ei ole kihlaus.

Kyseessä on mielestäni uudissana. Kun teinit kihlautuvat, kyseessä on kihlaus. Ei siihen tarvitse uuttaa sanaa enää keksiä. Kihlaus riittää hyvin. Aina voi tarkentaa ja sanoa "teinien kihlaus", jos haluaa korostaa kihlautujien ikää. Eihän ole olemassa aikuiskihlaustakaan merkkinä siitä, että aikuiset kihlautuvat.

Onhan olemassa muitakin yhdyssanoja, jotka eivät tarkasti ottaen ole oikeita. Puhutaan esimerkiksi puutarhatraktoreista, vaikka minusta niillä ei ole käytännössä mitään tekoa traktorien kanssa.

Tane_k kirjoitti:

Minä olen koko ajan ymmärtänyt "teinikihlat"-termillä ns. kihlautumista, johon ei kuitenkaan kuulu avioliittolupaus. Eli oikeasti kyseessä ei ole kihlautuminen vaan sormusten vaihtaminen - rengastaminen, kuten meghan kirjoitti. Tämän määritelmän mukaan teinikihlat ei oikeasti katso parin ikään. Se on vain sitoutuminen, josta pari käyttää kihlaus-nimitystä mutta joka oikeasti ei ole kihlaus.

Kyseessä on mielestäni uudissana. Kun teinit kihlautuvat, kyseessä on kihlaus. Ei siihen tarvitse uuttaa sanaa enää keksiä. Kihlaus riittää hyvin. Aina voi tarkentaa ja sanoa "teinien kihlaus", jos haluaa korostaa kihlautujien ikää. Eihän ole olemassa aikuiskihlaustakaan merkkinä siitä, että aikuiset kihlautuvat.

Onhan olemassa muitakin yhdyssanoja, jotka eivät tarkasti ottaen ole oikeita. Puhutaan esimerkiksi puutarhatraktoreista, vaikka minusta niillä ei ole käytännössä mitään tekoa traktorien kanssa.

Lue lisää

Aivan kuten tuossa Tane jo sanoikin, termi "teinikihlat" tarkoittaa minunkin mielestäni "kihloja", joissa vaihdetaan sormuksia, mutta ei anneta avioliittolupausta.

Voihan oikeissa kihloissa olla ilman sormustakin, siihen ratkaisee vain se, onko annettu avioliittolupaus vai ei. Jos on annettu avioliittolupaus, silloin ollaan kihloissa - ei siihen sormuksia tarvita.

Tuolla nuorten puolella eräs Tanjuska väitti aika monelle meille vastaan miten hän on kihloissa, mutta eivät he kuulemma ole häitä suunnitelleetkaan eivätkä koskaan aio mennä naimisiin, kuulemma turhaa hömpötystä. Minä aloin pohtia, että siinä mielessähän hänelle kihlojenkin pitäisi olla turhaa hömpötystä, koska oikeat kihlat tarkoittavat lainopillisestikin avioliittolupausta. Kovasti kyllä väitti vastaan vaikka melkoisen moni yritti selittää asiaa, ettei hän ole kihloissa. Hänen mielestään tuo avioliittolupaus sisältyi kihloihin joskus "kivikaudella" ja nykyään 2000-luvulla kihlaus tarkoittaa toisesta välittämistä ja toisen merkkaamista omaksi, että kaikki näkevät, että ollaan varattuja toisillemme. (Sormuksetkin oli kuulemma maksaneet 6 euroa).

Kyllä minäkin sekä poikaystäväni olemme molemmat vielä iältämme teinejä - minä 16, hän 19. Kihloihin menimme viime syksynä, mutta meille pääasia siinä ei todellakaan ollut sormusten ostaminen ja rengastaminen, ennen sormusten ostamista olimme keskustelleet asiasta ja nimenomaan päättäneet antaa toisillemme avioliittolupauksen, emmekä suorittaa sormustenvaihtorituaalia.

Että näin. :)

mimmu* kirjoitti:

en kyllä usko että teinit menevät kihloihin vaan sentakia että se on muotia tai että nyt kun ollaan oltu 3kk yhesssä on pakko mennä kihloihin tai jos muut kaverit menevät!monet nuoret ovat olleet yhdessä parikin vuotta ennen kihlausta ja juuri menneet kihloihin lupauksena avioliitosta!!! nuorilla on kyllä ymmärrys siitä mitä kihlaus merkitsee ja uskon että tämä tieto tulee viimeistään nuorten korviin silloin kuin kihlauksesta kerrotaan vanhemmille..
itselläni on neljä muuta ystävää jotka ovat kihloissa kaikki alle 18 vuotta ja kihlauksen syynä on ollut rakkauden osoitus ja LUPAUS AVIOLIITOSTA!!!! en tietenkään kiellä ettei olisi sellaisia nuoria jotka eivät ole kuulleet kihlauksen merkityksestä mitään...
ihmettelen Sinun (nim.Tätä mieltä) kommenttia "Teinikihloissa taas mennään kihloihin, kihloihin menemisen vuoksi, ilman , että on edes aikomus mennä koskaan naimisiin"...
saannen kysyä, MISTÄ SINÄ TIEDÄT???

Lue lisää

Kai ne syyt vaihtelee. Mutta jotkut kyllä menevät jostain muusta syystä kihloihin, kun että olisivat lupautuneet mennä joskus naimisiin. Ei pelkästään nuoret vaan myös vanhemmat.

Kun joltakin kihloissa olevalta on kysynyt, että koska häät ovat, he naurahtavat että "ei häät oo kyllä tullu mieleenkään. Mehän ollan oltu niin vähän aikaa yhdessäkin jne." Yks mies sano tyttöystävälleen, että "ei kai meidän tarvi mennä naimisiin (koskaan) mutta voidaan me kihloihin mennä" (tai jotain, että "eikö voitas olla vaan kihloissa").

Ja mitäs muuta olen kuullut... no että joku odottaa kosintaa tai kosii (ja toinen ehkä kieltäytyy) vaikka ovat jo kihloissa.

Ja kai sekin kertoo jotakin, että kuinka kevyesti kihlaudutaan, että aika moni on ollut usein kihloissa? Kihlausta ei oteta läheskään yhtä vakavasti kun avioliittoa. Ei päde tietysti kaikkiin, mutta joihinkin.

Tätä mieltä kirjoitti:

"Mutta entäs kun pariskunta tähtää naimisiin kunhan molemmat ovat saavuttaneet tämän mystisen 18 vuoden iän? "

Tässähän on kyse ihan eri asiasta. Eli pariskunta on mennyt kihloihin nimenomaan aikomuksena mennä naimisiin tulevaisuudessa. Iästä viis.

Teinikihloissa taas mennään kihloihin kihloihin menemisen vuoksi, ilman, että on edes aikomus mennä koskaan naimisiin.

Lue lisää

eli nuoret saa mennä kihloihin, jos aikovat mennä heti naimisiin kun täyttävät 18???!!!
Mikäköhän kaaos siitäkin seuraisi jos kaikki noin ajattelevat..kihlaus nyt on kuitenki helppo purkaa, kun tajuaa mitä on tultua tehtyä..jos huomaa siis tehneensä väärin. Ehkä se aviolitto on kuitenki vähän monimutkasempi perua.
En ymmärrä mikä siinä on niin kauheaa, jos nuoret menevät kihloihin?? entäs sitten????? itsekin vähän ihmettelen, jos parin kk:n seurustelun jälkee vaihd. sormuksia. Mut jos on pari vuotta seurustellu ja sillä hetkellä kihlat tuntuu hyvältä ja oikealta, niin entäs sitte jos kihloihin mennää??
Jokainen tekee kuitenki ne omat ratkasut ja omat virheet.
Ja jos joku ajattelee, et menee kihloihin ja samal sovitaa häät, ni sit sopii..joku toinen ei näin toimi.
Jokaisen omasta ajattelutavastahan se on kiinni ja mielipideasioitahan nämä ovat!

Eli antakaa ihmisten tehä niinku ne haluaa. olkoo sit nuori tai vanha. Ja nuorten vanhemmillehan se kuuluu kertoa mikä on omasta mielestä oikea tapa..ei täällä syöttää omia neuvoja oikeina ajatuksina!

Toisen virhe voi olla kihlautua nuorena..toinen tekee jonku muun virheen...kaikki tekee vääriä ratkasuja.

mimmu* kirjoitti:

en kyllä usko että teinit menevät kihloihin vaan sentakia että se on muotia tai että nyt kun ollaan oltu 3kk yhesssä on pakko mennä kihloihin tai jos muut kaverit menevät!monet nuoret ovat olleet yhdessä parikin vuotta ennen kihlausta ja juuri menneet kihloihin lupauksena avioliitosta!!! nuorilla on kyllä ymmärrys siitä mitä kihlaus merkitsee ja uskon että tämä tieto tulee viimeistään nuorten korviin silloin kuin kihlauksesta kerrotaan vanhemmille..
itselläni on neljä muuta ystävää jotka ovat kihloissa kaikki alle 18 vuotta ja kihlauksen syynä on ollut rakkauden osoitus ja LUPAUS AVIOLIITOSTA!!!! en tietenkään kiellä ettei olisi sellaisia nuoria jotka eivät ole kuulleet kihlauksen merkityksestä mitään...
ihmettelen Sinun (nim.Tätä mieltä) kommenttia "Teinikihloissa taas mennään kihloihin, kihloihin menemisen vuoksi, ilman , että on edes aikomus mennä koskaan naimisiin"...
saannen kysyä, MISTÄ SINÄ TIEDÄT???

Lue lisää

Mimmu, kyselit, että mistä aiempi kirjoittaja tietää, että "Teinikihloissa taas mennään kihloihin, kihloihin menemisen vuoksi, ilman , että on edes aikomus mennä koskaan naimisiin"
Siitä, että tällaisia kihloja juuri nimitetään teinikihloiksi, eli jos pari ei ymmärrä, että kihlaus on kosinnan seuraus, eikä mikään sormustenvaihtoleikki, niin sellasia nyt vaan nimitetään teinikihloiksi, hieman vanhemmillakin törpöillä.

Teinikihlat eivät oikeasti ole kihlat? Kihlathan ovat kihlat iästä riippumatta, ja se sisältää aina lupauksen avioliitosta. Jos kyse on jostain muusta lupausesta, silloin ei pidä puhua kihloista. Eli teiniKIHLAT on kihlat, mutta teinisormustenvaihto ei. Teinikihlat -sanaa vaan käytetään väärin.

Kai sitä on jo niin vanha tantta lähes neljännesvuosisadan maailmaa katselleena, ettei vaan voi ymmärtää, että miten ihmeessä kihlaus olisi osa samaa aikuistumisprosessi kuin kaljan ja tupakan maistaminen. Varsinkin kun se nykyään tuntuu olevan aivan yhtä yleistä kuin nämä maistelukokeilut. Ei sillä etteikö se olisi turvallisempi kokeilu kuin huumaavien aineiden ottaminen mutta se on jotain aivan uutta. No toisaalta en jaksa ymmärtää miten vanhemmat antavat lastensa pukeutua piukkaakin piukempiin farkkuihin ja ennen kaikkea topata olemattomat tissinsä push up -liiveillä ja iskeä tämän komistuksen sitten olemattomaan toppiin.
YA:n opettajana katselen näitä tyttösiä joka päivä enkä voi olla säälimättä. Onneksi esim. meidän koulussa on jo olemassa tietyt säännöt sopivasta pukeutumisesta. Mutta kukapa olisi uskonut sellaisia tarvittavan vielä jokunen vuosi sitten.
Seuraavaksi täytynee alkaa miettiä sääntöjä näitä teinikihloja varten.

Kiinnostaisi tietää kuka näiden lasten kihlasormukset maksaa? Vanhemmat, vai itsekö he maksavat sormuksensa omilla taskurahoillaan?

Entä miten vanhemmat suhtautuvat tällaiseen teinikihlaukseen? Omasta lapsuudestani kun muistelen, niin yläasteella yksi luokkatoverini kihlautui 15-vuotiaana, ja vanhemmat pitivät pienet kihlajaiset. Outoa käytöstä vanhemmilta, tukea tällaista lasten vääristynyttä aikuisuusleikkiä. Em. pariskunnan kihlaus kesti puoli vuotta...

<=) kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää kuka näiden lasten kihlasormukset maksaa? Vanhemmat, vai itsekö he maksavat sormuksensa omilla taskurahoillaan?

Entä miten vanhemmat suhtautuvat tällaiseen teinikihlaukseen? Omasta lapsuudestani kun muistelen, niin yläasteella yksi luokkatoverini kihlautui 15-vuotiaana, ja vanhemmat pitivät pienet kihlajaiset. Outoa käytöstä vanhemmilta, tukea tällaista lasten vääristynyttä aikuisuusleikkiä. Em. pariskunnan kihlaus kesti puoli vuotta...

Lue lisää

Tuskinpa teinit mitään kalliita timanttisormuksia toisilleen ostavat. Hopeasormukset eivät paljon maksa, ehkä yhden kuukauden kännykkälaskun hinnan.

Joku puhui aiemmin luokkasormuksista, mutta käyttävätkö nykyajan nuoret enää luokkasormuksia? Oma poikani tilasi sellaisen yläasteen 7.luokalla, mutta todella harva heidän luokaltaan tilasi sormuksen.

Lisäksi monet teinit tekevät koulun ohella viikonlopputöitä.

<=) kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää kuka näiden lasten kihlasormukset maksaa? Vanhemmat, vai itsekö he maksavat sormuksensa omilla taskurahoillaan?

Entä miten vanhemmat suhtautuvat tällaiseen teinikihlaukseen? Omasta lapsuudestani kun muistelen, niin yläasteella yksi luokkatoverini kihlautui 15-vuotiaana, ja vanhemmat pitivät pienet kihlajaiset. Outoa käytöstä vanhemmilta, tukea tällaista lasten vääristynyttä aikuisuusleikkiä. Em. pariskunnan kihlaus kesti puoli vuotta...

Lue lisää

Näiden kahden 16-vuotiaan ja 19-vuotiaan lapsen kihlasormukset maksoivat 120 euroa (minun) ja 150 euroa (toisen osapuolen). Valkokultaiset siis.

Itse menin kihloihin 17-vuotiaana ja edelleen olen nyt vuosien jälkeen kihloissa. Mitään juhlia ei silloin järjestetty, kun ympäristön vastaanotto oli kovin nuivaa. Kyllä se vieläkin kaivertaa, kun onnittelujen sijaan sai ihan muuta. Nyt kun rahaa on sitten enemmän, niin suunnitteilla on unelmien häät. Kihlaus on venynyt, mutta itse haluan järjestää kunnon häät, koska en aikonut mennä naimisiin ihan heti uudestaan. Tällä kertaa saavat sukulaiset ja muut olla ihan mitä mieltä tahansa.

..... kirjoitti:

Itse menin kihloihin 17-vuotiaana ja edelleen olen nyt vuosien jälkeen kihloissa. Mitään juhlia ei silloin järjestetty, kun ympäristön vastaanotto oli kovin nuivaa. Kyllä se vieläkin kaivertaa, kun onnittelujen sijaan sai ihan muuta. Nyt kun rahaa on sitten enemmän, niin suunnitteilla on unelmien häät. Kihlaus on venynyt, mutta itse haluan järjestää kunnon häät, koska en aikonut mennä naimisiin ihan heti uudestaan. Tällä kertaa saavat sukulaiset ja muut olla ihan mitä mieltä tahansa.

Lue lisää

Mä olen itse myös mennyt kihloihin 17-vuotiaana ja kohta ollaan vuosi oltu kihloissa.Mitään juhlia ei meilläkään järjestetty (molempien vanhemmat kutsuttiin kahville)koska vanhempamme eivät oikein uskoneet tähän liittoon. Mutta kyllä he jo hieman uskovat meidän liittoomme. Häitä ei olla vielä mietitty, koska me molemmat haluamme esin asua yhdessä ja katsoa miten hyvin pystymme pitämään talon pystyssä... se on kyllä tullut huomattua että kihlautumisesta on tullut muotia ja varsinkin meijän luokalla siitä tuli "hitti".. en oikein usko että kovin moni meijän luokalta ottaa sen lupauksena avioliittoon vaan et sekin on niille jokin leikki...

..... kirjoitti:

Itse menin kihloihin 17-vuotiaana ja edelleen olen nyt vuosien jälkeen kihloissa. Mitään juhlia ei silloin järjestetty, kun ympäristön vastaanotto oli kovin nuivaa. Kyllä se vieläkin kaivertaa, kun onnittelujen sijaan sai ihan muuta. Nyt kun rahaa on sitten enemmän, niin suunnitteilla on unelmien häät. Kihlaus on venynyt, mutta itse haluan järjestää kunnon häät, koska en aikonut mennä naimisiin ihan heti uudestaan. Tällä kertaa saavat sukulaiset ja muut olla ihan mitä mieltä tahansa.

Lue lisää

Mä olen itse myös mennyt kihloihin 17-vuotiaana ja kohta ollaan vuosi oltu kihloissa.Mitään juhlia ei meilläkään järjestetty (molempien vanhemmat kutsuttiin kahville)koska vanhempamme eivät oikein uskoneet tähän liittoon. Mutta kyllä he jo hieman uskovat meidän liittoomme. Häitä ei olla vielä mietitty, koska me molemmat haluamme esin asua yhdessä ja katsoa miten hyvin pystymme pitämään talon pystyssä... se on kyllä tullut huomattua että kihlautumisesta on tullut muotia ja varsinkin meijän luokalla siitä tuli "hitti".. en oikein usko että kovin moni meijän luokalta ottaa sen lupauksena avioliittoon vaan et sekin on niille jokin leikki...

Asiaa puhut juu. Mutta joku kuitenkin sorahti korvaan =)

"koko elämä edessä, ja se yksi ja ainoa kulta kainalossa. Ei kuullosta kovin lupaavalta."

Mistä moinen mielipide? Miksi ei kuulosta lupaavalta? Tai ehkä se on nykyään niin että useampaa, öh... reikää tai keppiä pitää kokeilla ennen kuin löytää sen oikean, mutta miksi, oi miksi...? Tai voihan kyse olla sen persoonallisuudenkin kokeilemisesta tms, anteeksi ilmaisuni.

Itse tapasin ukkokultani ollessani 14-vuotias, juuri 7. luokalta päässyt. Jos ei oteta huomioon sitä 15 päivän suhdetta (vakavuusaste: kävelimme käsi kädessä), mikä minulla oli muutamia kuukausia ennen tätä herraa, hän oli ensimmäinen poikaystäväni. Nyt vajaat viisi vuotta on yhteistä taivalta kuljettu, ja olen edelleenkin nuori ja maailmaanäkemätön ja -kokematon, mutta en ainakaan vielä koe menettäneeni mitään oleellista.

Kerro minulle, mikä tässä ei ole lupaavaa? Osaanpahan sitten varautua =) Vai muuttuuko se ei-lupaavaksi vasta kun vaihdetaan sormukset? Sitä emme nimittäin ole vielä tehneet.

Mie vain kirjoitti:

Asiaa puhut juu. Mutta joku kuitenkin sorahti korvaan =)

"koko elämä edessä, ja se yksi ja ainoa kulta kainalossa. Ei kuullosta kovin lupaavalta."

Mistä moinen mielipide? Miksi ei kuulosta lupaavalta? Tai ehkä se on nykyään niin että useampaa, öh... reikää tai keppiä pitää kokeilla ennen kuin löytää sen oikean, mutta miksi, oi miksi...? Tai voihan kyse olla sen persoonallisuudenkin kokeilemisesta tms, anteeksi ilmaisuni.

Itse tapasin ukkokultani ollessani 14-vuotias, juuri 7. luokalta päässyt. Jos ei oteta huomioon sitä 15 päivän suhdetta (vakavuusaste: kävelimme käsi kädessä), mikä minulla oli muutamia kuukausia ennen tätä herraa, hän oli ensimmäinen poikaystäväni. Nyt vajaat viisi vuotta on yhteistä taivalta kuljettu, ja olen edelleenkin nuori ja maailmaanäkemätön ja -kokematon, mutta en ainakaan vielä koe menettäneeni mitään oleellista.

Kerro minulle, mikä tässä ei ole lupaavaa? Osaanpahan sitten varautua =) Vai muuttuuko se ei-lupaavaksi vasta kun vaihdetaan sormukset? Sitä emme nimittäin ole vielä tehneet.

Lue lisää

Voi toki olla, että erittäin nuorena aloitettu suhde kestää. Tiedän itsekin yhden pariskunnan, jotka aloittivat seurustelun, kun tyttö oli 14-vuotias.

Se mikä tuollaisessa nuorena sitoutumisessa on huonoa, on muiden sosiaalisten kontaktien puute. Minusta ihmiselle tekee hyvää se, että hänellä on nuorena erilaisia suhteita, on ystäviä, kavereita ja muutama haparoiden tehty seurustelukokeilu. Ei niiden tarvitse seksisuhteita olla. Kun tutustuu erilaisiin ihmisiin ja kokeilee erilaisia suhteita heidän kanssaan, maailmankuva avartuu. Samalla ihminen itse oppii paremmin, mitä todella elämältä ja suhteiltaan haluaa.

Uskon että moni nuorena solmittu avioliitto päättyy juuri kokemuksen puutteeseen. Enkä tarkoita nyt seksuaalista kokemusta. Kun sitoudutaan tiiviisti ensimmäiseen mahdolliseen, ei ole aikaa harkita ja oppia tuntemaan sitä, mitä todella tarvitsisi ja haluaisi.

Mie vain kirjoitti:

Asiaa puhut juu. Mutta joku kuitenkin sorahti korvaan =)

"koko elämä edessä, ja se yksi ja ainoa kulta kainalossa. Ei kuullosta kovin lupaavalta."

Mistä moinen mielipide? Miksi ei kuulosta lupaavalta? Tai ehkä se on nykyään niin että useampaa, öh... reikää tai keppiä pitää kokeilla ennen kuin löytää sen oikean, mutta miksi, oi miksi...? Tai voihan kyse olla sen persoonallisuudenkin kokeilemisesta tms, anteeksi ilmaisuni.

Itse tapasin ukkokultani ollessani 14-vuotias, juuri 7. luokalta päässyt. Jos ei oteta huomioon sitä 15 päivän suhdetta (vakavuusaste: kävelimme käsi kädessä), mikä minulla oli muutamia kuukausia ennen tätä herraa, hän oli ensimmäinen poikaystäväni. Nyt vajaat viisi vuotta on yhteistä taivalta kuljettu, ja olen edelleenkin nuori ja maailmaanäkemätön ja -kokematon, mutta en ainakaan vielä koe menettäneeni mitään oleellista.

Kerro minulle, mikä tässä ei ole lupaavaa? Osaanpahan sitten varautua =) Vai muuttuuko se ei-lupaavaksi vasta kun vaihdetaan sormukset? Sitä emme nimittäin ole vielä tehneet.

Lue lisää

Myönnän, kirjoitin tuon lauseen hieman, hmm... Väärin.

Tuolla lauseella tarkoitan siis asennetta. Lähinnä sitä, ettei kuitenkaan vielä niin nuorena voi täysin varmasti (tosin, voiko sitä sitten missään iässä) sanoa, että tämän herran kanssa on koko loppuelämänsä. Itse ainakin kokisin aikuismaisemmaksi ja viisaammaksi, että ajateltaisiin asiaa siltä kannalta, että "Nyt tämä tuntuu oikealta, mutta ei sitä koskaan tiedä, onko tämä kuitenkaan lopullista, ainakin toivon niin" - tai jotain sinne päin.

En minä siis sitä sillä tarkoittanut, että kaikki nuorena aloitetut suhteet epäonnistuisivat. Mutta tuolla Nuorten forumin puolella oli eräs 13-vuotias tyttö mennyt 14-vuotiaan poikaystävänsä kanssa kihloihin, ja juuri hänellä esimerkiksi oli asenteena tuo ehdoton varmuus. Itseäni pisti myös ihmetyttämään se, että olivatko ne kihlat aivan välttämättömät, kun ikää lasissa on kuitenkin vasta 13-vuotta. En kyllä todellakaan väitä, että minunkaan ratkaisuni olisi se oikea, mutta antaa ajan näyttää. Nyt se kyllä ainakin tuntuu siltä :)

meghan kirjoitti:

Myönnän, kirjoitin tuon lauseen hieman, hmm... Väärin.

Tuolla lauseella tarkoitan siis asennetta. Lähinnä sitä, ettei kuitenkaan vielä niin nuorena voi täysin varmasti (tosin, voiko sitä sitten missään iässä) sanoa, että tämän herran kanssa on koko loppuelämänsä. Itse ainakin kokisin aikuismaisemmaksi ja viisaammaksi, että ajateltaisiin asiaa siltä kannalta, että "Nyt tämä tuntuu oikealta, mutta ei sitä koskaan tiedä, onko tämä kuitenkaan lopullista, ainakin toivon niin" - tai jotain sinne päin.

En minä siis sitä sillä tarkoittanut, että kaikki nuorena aloitetut suhteet epäonnistuisivat. Mutta tuolla Nuorten forumin puolella oli eräs 13-vuotias tyttö mennyt 14-vuotiaan poikaystävänsä kanssa kihloihin, ja juuri hänellä esimerkiksi oli asenteena tuo ehdoton varmuus. Itseäni pisti myös ihmetyttämään se, että olivatko ne kihlat aivan välttämättömät, kun ikää lasissa on kuitenkin vasta 13-vuotta. En kyllä todellakaan väitä, että minunkaan ratkaisuni olisi se oikea, mutta antaa ajan näyttää. Nyt se kyllä ainakin tuntuu siltä :)

Lue lisää

Taas tämä Meghan, joka on itsekin vasta 16-vuotias teinikihlautuja. Meghan eikös sen niin pidä mennäkin että ollaan ehdottoman varmoja kun kihloihin mennään, sehän kun ei todellakaan ole leikin asia, vai mitä? Minusta aika hienoa että 13-vuotias noin ajattelee, mutten silti kyllä itsekään usko heidän suhteensa kestävän. Mutta kummastuttaa, ettet sinä sitten ole ehdottoman varma ja ajattelet että antaa ajan näyttää, vaikka se nyt tuntuukin siltä. Olet oikeassa kun sanot että sinunkaan ratkaisusi ei ole välttämättä oikea. Niinpä, sinunkin olisi syytä ollut odottaa vielä muutama vuosi, siihen asti että olet sitten ehdottoman varma ja aikuinen. Olethan kuitenkin melko nuori tyttö sinäkin, kun ikää lasissa on kuitenkin vasta vaivaiset 16 vuotta.

Ira kirjoitti:

Taas tämä Meghan, joka on itsekin vasta 16-vuotias teinikihlautuja. Meghan eikös sen niin pidä mennäkin että ollaan ehdottoman varmoja kun kihloihin mennään, sehän kun ei todellakaan ole leikin asia, vai mitä? Minusta aika hienoa että 13-vuotias noin ajattelee, mutten silti kyllä itsekään usko heidän suhteensa kestävän. Mutta kummastuttaa, ettet sinä sitten ole ehdottoman varma ja ajattelet että antaa ajan näyttää, vaikka se nyt tuntuukin siltä. Olet oikeassa kun sanot että sinunkaan ratkaisusi ei ole välttämättä oikea. Niinpä, sinunkin olisi syytä ollut odottaa vielä muutama vuosi, siihen asti että olet sitten ehdottoman varma ja aikuinen. Olethan kuitenkin melko nuori tyttö sinäkin, kun ikää lasissa on kuitenkin vasta vaivaiset 16 vuotta.

Lue lisää

Ja kyllä minusta parin tulisi jo vähintäänkin asua yhdessä kun kihloihin mennään!

Ira kirjoitti:

Ja kyllä minusta parin tulisi jo vähintäänkin asua yhdessä kun kihloihin mennään!

Tämä on ehdottoman väärin sanottu! Taidat itse olla niitä teini puolen kulkijoita. Tämä on nykyään juuri tämä että kihloihinkaan (saati sitten naimisiin)ei voi mennä ennen kun on asuttu yhdessä ja KOKEILTU että onko se toinen se oikea ja sopiva. Mitä siinä on kokeiltavaa jos tuntee toisen, tietää sen käyttäytymisen ja tarpeet, mielestäni se osoittaa vain epävarmuutta. Ja entäs sitten kun ollaan kihloissa ja kokeillaan sitä yhdessäoloa ja jos se nyt ei olekaan sitä miltä se aluksi näytti niin näytetään ovea, vai kuinka? Ei kihlaus ole koe aika, se on lupaus elin ikuisesta liitosta, huom kun on menty kihloihin niin tämä on jo luvattu, turha siinä enää on mennä mitään koittamaan että sovitaanko sitä nyt yhteen vai ei ja sitten vasta päättämään naimisiin menosta, se on nimittäin päätetty jo kihlautuessa.

Välillä tekee oikein pahaa lukea tuon tapaisia kirjoituksia. Mutta jälleen onni onnettomuudessa- itse voin valita olla tekemättä tuollaisia mielenkiintoisia ratkaisuja elämässäni, luojalle kiitos.

Ehkä hieman vanhanaikainenkin kirjoitti:

Tämä on ehdottoman väärin sanottu! Taidat itse olla niitä teini puolen kulkijoita. Tämä on nykyään juuri tämä että kihloihinkaan (saati sitten naimisiin)ei voi mennä ennen kun on asuttu yhdessä ja KOKEILTU että onko se toinen se oikea ja sopiva. Mitä siinä on kokeiltavaa jos tuntee toisen, tietää sen käyttäytymisen ja tarpeet, mielestäni se osoittaa vain epävarmuutta. Ja entäs sitten kun ollaan kihloissa ja kokeillaan sitä yhdessäoloa ja jos se nyt ei olekaan sitä miltä se aluksi näytti niin näytetään ovea, vai kuinka? Ei kihlaus ole koe aika, se on lupaus elin ikuisesta liitosta, huom kun on menty kihloihin niin tämä on jo luvattu, turha siinä enää on mennä mitään koittamaan että sovitaanko sitä nyt yhteen vai ei ja sitten vasta päättämään naimisiin menosta, se on nimittäin päätetty jo kihlautuessa.

Välillä tekee oikein pahaa lukea tuon tapaisia kirjoituksia. Mutta jälleen onni onnettomuudessa- itse voin valita olla tekemättä tuollaisia mielenkiintoisia ratkaisuja elämässäni, luojalle kiitos.

Lue lisää

en ole mikään teini. Olen vain sitä mieltä että tuolla kihlautumisellakaan ei ole mikään kiire. mielestäni se vaan menee niin, että ensiksi seurustellaan, sitten asutaan yhdessä, sitten kihlaudutaan ja mennään naimisiin. Miksi pitäis pitää niin kiirettä sen asian kanssa. Epäilen että itse olet vielä 19-vuotias äiskän ja iskän luona asuva ja kihloissa...

Ehkä hieman vanhanaikainenkin kirjoitti:

Tämä on ehdottoman väärin sanottu! Taidat itse olla niitä teini puolen kulkijoita. Tämä on nykyään juuri tämä että kihloihinkaan (saati sitten naimisiin)ei voi mennä ennen kun on asuttu yhdessä ja KOKEILTU että onko se toinen se oikea ja sopiva. Mitä siinä on kokeiltavaa jos tuntee toisen, tietää sen käyttäytymisen ja tarpeet, mielestäni se osoittaa vain epävarmuutta. Ja entäs sitten kun ollaan kihloissa ja kokeillaan sitä yhdessäoloa ja jos se nyt ei olekaan sitä miltä se aluksi näytti niin näytetään ovea, vai kuinka? Ei kihlaus ole koe aika, se on lupaus elin ikuisesta liitosta, huom kun on menty kihloihin niin tämä on jo luvattu, turha siinä enää on mennä mitään koittamaan että sovitaanko sitä nyt yhteen vai ei ja sitten vasta päättämään naimisiin menosta, se on nimittäin päätetty jo kihlautuessa.

Välillä tekee oikein pahaa lukea tuon tapaisia kirjoituksia. Mutta jälleen onni onnettomuudessa- itse voin valita olla tekemättä tuollaisia mielenkiintoisia ratkaisuja elämässäni, luojalle kiitos.

Lue lisää

Ira ei sanonutkaan että kihlaus olisi koeaika. Täällä tuntuvat kaikki aikuiset olevan sitä mieltä että kyseessä on todellinen lupaus avioliitosta. Ja sitä mieltä oli Meghankin vaikkei aikuinen vielä olekkaan. Eli on turha vaahdota siitä että joku pitäisi kihlausta koeaikana.:)

Itselleni yhdessäasuminen oli itsestäänselvä askel ennen kihlausta. Se oli juurikin se koeaika. Tottakai olin varma rakkaudestani ja suhteestamme, kaikki rakastuneethan yleensä ovat. Olen vaan nähnyt niin monen suhteen kompastuvan siihen todelliseen arkeen, että mielestäni oli viisasta asua yhdessä ennen koko loppuelämää koskevaa päätöstä. (opiskelijana päätökseen vaikutti tietenkin myös asumismukavuus ja vuokrataso, kaksin on halvempaa ja mukavampaa). Yhdessä eläminen 24h näyttää toisesta usein sellaisiakin puolia joita ei välttämättä muuten huomaa. Meillä onneksi kokemus on ollut positiivinen ja vahvistanut tunteita sekä kasvattanut varmuutta. Suosittelen siis lämpimästi yhteisasumista ennen kihlausta. Mutta kaikille se ei tietenkään sovi, enkä väitäkkään että yhdessä asuminen olisi sen parempi ratkaisu, tai takaisi varmemman liiton, kuin suoraan kihlautuminen. Kukin tyylillään.

Yhdessä asumisesta vain edelliselle kirjoittajalle, että joskus voi olla aika naiivia kuvitella tuntevansa toinen, jos ei ole tätä yötä päivää katsellut. Ja nimenomaan yhteisessä kodissa, jos toinen on kylässä toisen luona, ei hän käyttäydy kuin kotonaan. Mutta älkää nyt kiskaisko sitä ryyniä nenään tästäkään, en tarkoita että näin olisi aina, vaikka uskonkin että näin on yleensä.

Monet puhuvat täällä siitä, että sen tietää kun on varma. Uskaltaudun nyt hieman provosoimaan, ja väitän ettei omaan varmuuden tunteeseen voi aina luottaa. Usein rakastunut ihminen on todellakin varma tunteistaan ja uskoo suhteen kestävän vaikka mitä. Silti moni suhde katkeaa. Siksi tarvitaan aikaa. Uskon että liitolla on parempi mahdollisuus kestää, jos pari on ollut yhdessä pitempään kuin muutaman kuukauden. Uskon myös että liitolla on parempi mahdollisuus kestää, jos pari on 26 (tai36 tai46 tai..) kuin 16. En silti väitä etteivät 16-vuotiaana solmitut tai parin kuukauden seurustelun jälkeen solmitut kihlaukset tai liitotkaan kestäisi ikinä. Ja itseasiassa liiton onnellisuushan se on se olennainen juttu. En itse ihaile liitoja jotka kestävät, mutta joiden sisältö on ihan läpimätä. Eli kesto ei ole sinänsä mielestäni itseisarvo, sisältö on.

n 25 kirjoitti:

Ira ei sanonutkaan että kihlaus olisi koeaika. Täällä tuntuvat kaikki aikuiset olevan sitä mieltä että kyseessä on todellinen lupaus avioliitosta. Ja sitä mieltä oli Meghankin vaikkei aikuinen vielä olekkaan. Eli on turha vaahdota siitä että joku pitäisi kihlausta koeaikana.:)

Itselleni yhdessäasuminen oli itsestäänselvä askel ennen kihlausta. Se oli juurikin se koeaika. Tottakai olin varma rakkaudestani ja suhteestamme, kaikki rakastuneethan yleensä ovat. Olen vaan nähnyt niin monen suhteen kompastuvan siihen todelliseen arkeen, että mielestäni oli viisasta asua yhdessä ennen koko loppuelämää koskevaa päätöstä. (opiskelijana päätökseen vaikutti tietenkin myös asumismukavuus ja vuokrataso, kaksin on halvempaa ja mukavampaa). Yhdessä eläminen 24h näyttää toisesta usein sellaisiakin puolia joita ei välttämättä muuten huomaa. Meillä onneksi kokemus on ollut positiivinen ja vahvistanut tunteita sekä kasvattanut varmuutta. Suosittelen siis lämpimästi yhteisasumista ennen kihlausta. Mutta kaikille se ei tietenkään sovi, enkä väitäkkään että yhdessä asuminen olisi sen parempi ratkaisu, tai takaisi varmemman liiton, kuin suoraan kihlautuminen. Kukin tyylillään.

Yhdessä asumisesta vain edelliselle kirjoittajalle, että joskus voi olla aika naiivia kuvitella tuntevansa toinen, jos ei ole tätä yötä päivää katsellut. Ja nimenomaan yhteisessä kodissa, jos toinen on kylässä toisen luona, ei hän käyttäydy kuin kotonaan. Mutta älkää nyt kiskaisko sitä ryyniä nenään tästäkään, en tarkoita että näin olisi aina, vaikka uskonkin että näin on yleensä.

Monet puhuvat täällä siitä, että sen tietää kun on varma. Uskaltaudun nyt hieman provosoimaan, ja väitän ettei omaan varmuuden tunteeseen voi aina luottaa. Usein rakastunut ihminen on todellakin varma tunteistaan ja uskoo suhteen kestävän vaikka mitä. Silti moni suhde katkeaa. Siksi tarvitaan aikaa. Uskon että liitolla on parempi mahdollisuus kestää, jos pari on ollut yhdessä pitempään kuin muutaman kuukauden. Uskon myös että liitolla on parempi mahdollisuus kestää, jos pari on 26 (tai36 tai46 tai..) kuin 16. En silti väitä etteivät 16-vuotiaana solmitut tai parin kuukauden seurustelun jälkeen solmitut kihlaukset tai liitotkaan kestäisi ikinä. Ja itseasiassa liiton onnellisuushan se on se olennainen juttu. En itse ihaile liitoja jotka kestävät, mutta joiden sisältö on ihan läpimätä. Eli kesto ei ole sinänsä mielestäni itseisarvo, sisältö on.

Lue lisää

Jo tuolla toisellakin puolella minua on ymmärretty väärin, näköjään Ira ymmärtää minua täällä väärin.

Mutta kuitenkin - tarkoitin epävarmuudella sitä, ettei kukaan voi koskaan tietää oman suhteensa kestävyyttä, vaikka oltaisiin naimisissakin oltu jo viimeiset 20 vuotta. En minäkään siis voi sanoa että olen varmasti tämän poikaystäväni kanssa koko loppuelämäni, mutta minä voin sanoa, että minä haluaisin olla, ja todella toivon olevani. Typerältähän se kuullostaisi, jos alkaisin inttämään "me ollaan varmasti yhdessä niin kauan kunnes kuolema korjaa".

Ja kyllä, olen vielä teini, samoin tämä minun 19-vuotias kihlattuni. Vaikka olisi iältään teini, tarkoittaako se aina jokaisessa tapauksessa sitä, ettei olisi valmis päättämään myös näin suurista asioista? Ihmisten on kuitenkin todella vaikea henkilökohtaisesti kritisoida minun ja poikaystäväni päätöstä, sillä he eivät tunne meitä henkilökohtaisesti. Ei kukaan ulkopuolinen voi myöskään tehdä tälle asialle mitään (vaikka se sitten ei miellyttäisi mitenkään) - mielestäni tässä on tärkeintä se, että me kummatkin olemme varmoja siitä, että suhteemme toimii ja molemmat toivovat sen kestävän.

No, tästä nyt taitaa olla turha enempää enää jauhaa, jokaisella on omat mielipiteensä.

meghan kirjoitti:

Jo tuolla toisellakin puolella minua on ymmärretty väärin, näköjään Ira ymmärtää minua täällä väärin.

Mutta kuitenkin - tarkoitin epävarmuudella sitä, ettei kukaan voi koskaan tietää oman suhteensa kestävyyttä, vaikka oltaisiin naimisissakin oltu jo viimeiset 20 vuotta. En minäkään siis voi sanoa että olen varmasti tämän poikaystäväni kanssa koko loppuelämäni, mutta minä voin sanoa, että minä haluaisin olla, ja todella toivon olevani. Typerältähän se kuullostaisi, jos alkaisin inttämään "me ollaan varmasti yhdessä niin kauan kunnes kuolema korjaa".

Ja kyllä, olen vielä teini, samoin tämä minun 19-vuotias kihlattuni. Vaikka olisi iältään teini, tarkoittaako se aina jokaisessa tapauksessa sitä, ettei olisi valmis päättämään myös näin suurista asioista? Ihmisten on kuitenkin todella vaikea henkilökohtaisesti kritisoida minun ja poikaystäväni päätöstä, sillä he eivät tunne meitä henkilökohtaisesti. Ei kukaan ulkopuolinen voi myöskään tehdä tälle asialle mitään (vaikka se sitten ei miellyttäisi mitenkään) - mielestäni tässä on tärkeintä se, että me kummatkin olemme varmoja siitä, että suhteemme toimii ja molemmat toivovat sen kestävän.

No, tästä nyt taitaa olla turha enempää enää jauhaa, jokaisella on omat mielipiteensä.

Lue lisää

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että miksi menitte kihloihin? Ette kuitenkaan voi vielä mennä naimisiin, koska sinä olet alaikäinen. Ajatteletteko te, että seurustelunne on jotenkin vakavampaa nyt, kun olette kihloissa? Ettekö pysty sitoutumaan ilman lupausta avioliitosta?

Hassulta tuntuu ajatus, että 16-vuotias on kihloissa. Voihan olla, että suhteenne kestää elämän loppuun asti (vaikka ikävä kyllä suurin osa teini-iässä aloitetuista suhteista loppuu parikymppisenä, kun tullaan aikuisiksi ja muututaan todella paljon), mutta en siltikään ymmärrä, miksi pitää hätäillä kihlautumisen kanssa. Kannattaisi ensin kasvaa aikuiseksi, ja sitten vasta antaa lupaus avioliitosta. Vaikka ei kihloissa olisikaan, niin voi silti rakastaa ja ajatella, että ollaan ikuisesti yhdessä.

Avioliittolupaus kannattaa antaa sitten, kun se on teoriassa ja käytännössä mahdollista myös lunastaa.

Utelias kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että miksi menitte kihloihin? Ette kuitenkaan voi vielä mennä naimisiin, koska sinä olet alaikäinen. Ajatteletteko te, että seurustelunne on jotenkin vakavampaa nyt, kun olette kihloissa? Ettekö pysty sitoutumaan ilman lupausta avioliitosta?

Hassulta tuntuu ajatus, että 16-vuotias on kihloissa. Voihan olla, että suhteenne kestää elämän loppuun asti (vaikka ikävä kyllä suurin osa teini-iässä aloitetuista suhteista loppuu parikymppisenä, kun tullaan aikuisiksi ja muututaan todella paljon), mutta en siltikään ymmärrä, miksi pitää hätäillä kihlautumisen kanssa. Kannattaisi ensin kasvaa aikuiseksi, ja sitten vasta antaa lupaus avioliitosta. Vaikka ei kihloissa olisikaan, niin voi silti rakastaa ja ajatella, että ollaan ikuisesti yhdessä.

Avioliittolupaus kannattaa antaa sitten, kun se on teoriassa ja käytännössä mahdollista myös lunastaa.

Lue lisää

Minäkin ihmettelen vähän samaa. Vaikka osa nuorena solmituista kihlauksista johtaakin avioliittoon, tuntuu nuorena kihlautuminen turhaan hätiköimiseltä. Nykyään ihminen muuttuu paljon vielä teini-iän jälkeenkin. Monet menevät yliopistoon, jossa opiskellaan yli 25-vuotiaaksi. Sinä aikana ihminen muuttuu paljon. Monille opiskelujen alkuaika on vielä biletysaikaa, jolloin mennään ja tullaan miten halutaan. Kun myöhemmin työelämä kutsuu, erottuvat jyvät akanoista. Jotkut eivät aikuistu koskaan, vaikka heidän puolisonsa saattaisivat aikuistuakin. Toinen muuttuu, mutta toinen ei. Tai toinen muuttuu väärään suuntaan, jota toinen ei kestä.

16-vuotiaan solmima kihlaus vaikuttaa hieman naiivilta. Toki se voi kestää, mutta kyllä minulla tulee vähän sellainen isällinen tunne :)

Tane_k kirjoitti:

Minäkin ihmettelen vähän samaa. Vaikka osa nuorena solmituista kihlauksista johtaakin avioliittoon, tuntuu nuorena kihlautuminen turhaan hätiköimiseltä. Nykyään ihminen muuttuu paljon vielä teini-iän jälkeenkin. Monet menevät yliopistoon, jossa opiskellaan yli 25-vuotiaaksi. Sinä aikana ihminen muuttuu paljon. Monille opiskelujen alkuaika on vielä biletysaikaa, jolloin mennään ja tullaan miten halutaan. Kun myöhemmin työelämä kutsuu, erottuvat jyvät akanoista. Jotkut eivät aikuistu koskaan, vaikka heidän puolisonsa saattaisivat aikuistuakin. Toinen muuttuu, mutta toinen ei. Tai toinen muuttuu väärään suuntaan, jota toinen ei kestä.

16-vuotiaan solmima kihlaus vaikuttaa hieman naiivilta. Toki se voi kestää, mutta kyllä minulla tulee vähän sellainen isällinen tunne :)

Lue lisää

Niin. En kylläkään mitenkään hämmästele, jos ihmettelette. Ihan... "normaalia" se on ihmetellä? (Eivät taas nuo sanavalinnat oikein osu kohdalleen).

Mutta kuitenkin, meistä kumpikaan ei halunnut mennä kihloihin siinä tarkoituksessa, että rengastetaan toinen ja näytetään muille, että olemme varattu toisillemme. Ei se ollut ideana. Ensimmäinen "ihmettelijä" myös ihmetteli, että kuvittelemmeko me, että meidän suhteemme olisi nyt jotenkin vakavampi. Ei, ei meidän suhde muuttunut kihlauksella kuin sillä, että annoimme avioliittolupauksen. Samanlaisella vakavuusasteella sitä ollaan yhä, ei se kihlaus muuttanut "kuin" avioliittolupauksen verran meidän suhdetta.

Tanella oli kyllä ihan hyvää asiaa tuossa tekstissä. Kyllähän me molemmat vielä kasvamme, se on totta, mutta meidän suhteen kestäminen on vain meistä kiinni - ellei luonnonkatastrofeja jne. lasketa mukaan.

Mutta syy meidän kihlauksellemme oli avioliittolupauksen antaminen, vaikka olenkin vasta 16-vuotias. Kyllä minä mietin asiaa, myönnän, mutta kun koin ettei siinä ole minun kohdallani mitään väärää ja tunsin että rakastan, niin kyllä minulle kaikki on ainakin toistaiseksi tapahtunut oikein. :)

meghan kirjoitti:

Niin. En kylläkään mitenkään hämmästele, jos ihmettelette. Ihan... "normaalia" se on ihmetellä? (Eivät taas nuo sanavalinnat oikein osu kohdalleen).

Mutta kuitenkin, meistä kumpikaan ei halunnut mennä kihloihin siinä tarkoituksessa, että rengastetaan toinen ja näytetään muille, että olemme varattu toisillemme. Ei se ollut ideana. Ensimmäinen "ihmettelijä" myös ihmetteli, että kuvittelemmeko me, että meidän suhteemme olisi nyt jotenkin vakavampi. Ei, ei meidän suhde muuttunut kihlauksella kuin sillä, että annoimme avioliittolupauksen. Samanlaisella vakavuusasteella sitä ollaan yhä, ei se kihlaus muuttanut "kuin" avioliittolupauksen verran meidän suhdetta.

Tanella oli kyllä ihan hyvää asiaa tuossa tekstissä. Kyllähän me molemmat vielä kasvamme, se on totta, mutta meidän suhteen kestäminen on vain meistä kiinni - ellei luonnonkatastrofeja jne. lasketa mukaan.

Mutta syy meidän kihlauksellemme oli avioliittolupauksen antaminen, vaikka olenkin vasta 16-vuotias. Kyllä minä mietin asiaa, myönnän, mutta kun koin ettei siinä ole minun kohdallani mitään väärää ja tunsin että rakastan, niin kyllä minulle kaikki on ainakin toistaiseksi tapahtunut oikein. :)

Lue lisää

En sinänsä epäile, ettettekö olisi tosissanne. Varmasti teistä siltä tuntuu.

Kirjoitit, että suhteen kestäminen on vain teistä kiinni. Periaatteessa on, mutta kyllä siihen käytännössä vaikuttaa moni asia. Yksi asiahan on mainitsemani opiskelu. Tiedän pariskuntia, jotka ovat valinneet jopa opiskelupaikkakunnan sen mukaan, ettei ole tarvinnut olla erossa omasta tyttö- tai poikaystävästä. Juuri tuollaista virhettä pelkään tapahtuvaksi silloin, kun nuori pari on kihloissa. Ajatellaan, että kun kerran ollaan jo sitouduttu, ei voida asua eri paikkakunnilla ja joka asia pitäisi päättää yhdessä.

Jos taas on niin, että kihloihin meno tai parisuhde ylipäätään ei vaikuta muiden unelmien toteuttamiseen, niin hyvä niin. Silloin tätä pelkäämään ongelmaa ei ole.

Voisin kertoa esimerkin itsestäni. Aloin seurustelemaan ennen kuin muutin opiskelupaikkakunnalle. Seurustelin opiskelujeni alkuvuodet niin, että tyttöystävä asui toisella paikkakunnalla. Sen vuoksi minulta jäi kokematta paljon. Jätin bileitä väliin, koska tunsin etten tarvitse muita ihmisiä tyttöystäväni lisäksi. Viikonloppuriennot jäivät, koska kaikki viikonloput menivät tyttökaverin kanssa. Jälkeenpäin ajatellen olen harmitellut tuota paljon - varsinkin, kun kyseinen suhde loppui kuitenkin. Pidä sinä huoli, ettei sinulle käy noin :)

Tane_k kirjoitti:

En sinänsä epäile, ettettekö olisi tosissanne. Varmasti teistä siltä tuntuu.

Kirjoitit, että suhteen kestäminen on vain teistä kiinni. Periaatteessa on, mutta kyllä siihen käytännössä vaikuttaa moni asia. Yksi asiahan on mainitsemani opiskelu. Tiedän pariskuntia, jotka ovat valinneet jopa opiskelupaikkakunnan sen mukaan, ettei ole tarvinnut olla erossa omasta tyttö- tai poikaystävästä. Juuri tuollaista virhettä pelkään tapahtuvaksi silloin, kun nuori pari on kihloissa. Ajatellaan, että kun kerran ollaan jo sitouduttu, ei voida asua eri paikkakunnilla ja joka asia pitäisi päättää yhdessä.

Jos taas on niin, että kihloihin meno tai parisuhde ylipäätään ei vaikuta muiden unelmien toteuttamiseen, niin hyvä niin. Silloin tätä pelkäämään ongelmaa ei ole.

Voisin kertoa esimerkin itsestäni. Aloin seurustelemaan ennen kuin muutin opiskelupaikkakunnalle. Seurustelin opiskelujeni alkuvuodet niin, että tyttöystävä asui toisella paikkakunnalla. Sen vuoksi minulta jäi kokematta paljon. Jätin bileitä väliin, koska tunsin etten tarvitse muita ihmisiä tyttöystäväni lisäksi. Viikonloppuriennot jäivät, koska kaikki viikonloput menivät tyttökaverin kanssa. Jälkeenpäin ajatellen olen harmitellut tuota paljon - varsinkin, kun kyseinen suhde loppui kuitenkin. Pidä sinä huoli, ettei sinulle käy noin :)

Lue lisää

Kiitos, kun olet jakanut omiakin kokemuksiasi :) Hienoa on, että aikuiset ihmiset osaavat suhtautua tähän asiaan näin, ensimmäistä kertaa kun kirjoitin koko tähän topiciin, pelkäsin hieman minkälaisia haukkumisia ja kamalia syytöksiä saisin niskaani.

Olette kyllä aivan oikeassa kaikki siinä, ettei kumpikaan meistä voi todellakaan vielä tietää mitään varmasti. Ja on kyllä erittäin positiivista, kun ihmiset eivät sitä "huuda" päin naamaa vaan sanovat asiallisesti. Juuri tällaiset mielipiteet ovat hyviä, vaikka niissä eri mieltä oltaisiinkin :)

Tane_k kirjoitti:

Voi toki olla, että erittäin nuorena aloitettu suhde kestää. Tiedän itsekin yhden pariskunnan, jotka aloittivat seurustelun, kun tyttö oli 14-vuotias.

Se mikä tuollaisessa nuorena sitoutumisessa on huonoa, on muiden sosiaalisten kontaktien puute. Minusta ihmiselle tekee hyvää se, että hänellä on nuorena erilaisia suhteita, on ystäviä, kavereita ja muutama haparoiden tehty seurustelukokeilu. Ei niiden tarvitse seksisuhteita olla. Kun tutustuu erilaisiin ihmisiin ja kokeilee erilaisia suhteita heidän kanssaan, maailmankuva avartuu. Samalla ihminen itse oppii paremmin, mitä todella elämältä ja suhteiltaan haluaa.

Uskon että moni nuorena solmittu avioliitto päättyy juuri kokemuksen puutteeseen. Enkä tarkoita nyt seksuaalista kokemusta. Kun sitoudutaan tiiviisti ensimmäiseen mahdolliseen, ei ole aikaa harkita ja oppia tuntemaan sitä, mitä todella tarvitsisi ja haluaisi.

Lue lisää

Juu, jutussasi oli pointti.

Mutta haluaisin kuitenkin korostaa, että seurustelu ei estä erilaisten ihmissuhteiden kokemista, poissulkien luonnollisestikin seurustelusuhteet. Jos useammat seurustelusuhteet antavat ihmisille jotain korvaamatonta, siinä tapauksessa (toivottavasti) menetän sen. Mutta muita ihmissuhteita minulla on kyllä pilvin pimein, eikä seurusteluni ole vaikuttanut asiaan.

Puhuitko vain seurustelusuhteista vai tarkoititko, että nuorena (vakava?) seurustelu estää/vähentää muitakin ihmissuhteita?

Meitä ei ainakaan ole liimattu yhteen, vaikka viihdymmekin toistemme seurassa =)

Mie vain kirjoitti:

Juu, jutussasi oli pointti.

Mutta haluaisin kuitenkin korostaa, että seurustelu ei estä erilaisten ihmissuhteiden kokemista, poissulkien luonnollisestikin seurustelusuhteet. Jos useammat seurustelusuhteet antavat ihmisille jotain korvaamatonta, siinä tapauksessa (toivottavasti) menetän sen. Mutta muita ihmissuhteita minulla on kyllä pilvin pimein, eikä seurusteluni ole vaikuttanut asiaan.

Puhuitko vain seurustelusuhteista vai tarkoititko, että nuorena (vakava?) seurustelu estää/vähentää muitakin ihmissuhteita?

Meitä ei ainakaan ole liimattu yhteen, vaikka viihdymmekin toistemme seurassa =)

Lue lisää

Toki seurustelusuhteetkin avartavat maailmaa. Tarkoitin kuitenkin enemmän muita ihmissuhteita. Muistan nuoruudestani pareja, jotka olivat aina yhdessä. Se varmasti vähentää tai jopa estää muita ihmissuhteita. Lisäksi nuoret tuppaavat joskus olemaan aika mustasukkaisia. Näin suhteet vastakkaiseen sukupuoleen jäävät hyvin vähäisiksi. Vanhempana ei sitten osata käyttäytyä vastakkaista sukupuolta kohtaan oikein, kun nuorena ei ole harjoiteltu pelkkiä ystävyyssuhteita.

En tietenkään tarkoita, että kaikilla kävisi noin. Tuo vaara kannattaisi kuitenkin tiedostaa. Menetettyä nuoruutta ei saa takaisin myöhemmin.

meghan kirjoitti:

Kiitos, kun olet jakanut omiakin kokemuksiasi :) Hienoa on, että aikuiset ihmiset osaavat suhtautua tähän asiaan näin, ensimmäistä kertaa kun kirjoitin koko tähän topiciin, pelkäsin hieman minkälaisia haukkumisia ja kamalia syytöksiä saisin niskaani.

Olette kyllä aivan oikeassa kaikki siinä, ettei kumpikaan meistä voi todellakaan vielä tietää mitään varmasti. Ja on kyllä erittäin positiivista, kun ihmiset eivät sitä "huuda" päin naamaa vaan sanovat asiallisesti. Juuri tällaiset mielipiteet ovat hyviä, vaikka niissä eri mieltä oltaisiinkin :)

Lue lisää

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, sanoo jo vanha sananlasku. Sinulla on järkeviä kommentteja, ja sehän täällä netissä ratkaisee.

Tane_k kirjoitti:

Toki seurustelusuhteetkin avartavat maailmaa. Tarkoitin kuitenkin enemmän muita ihmissuhteita. Muistan nuoruudestani pareja, jotka olivat aina yhdessä. Se varmasti vähentää tai jopa estää muita ihmissuhteita. Lisäksi nuoret tuppaavat joskus olemaan aika mustasukkaisia. Näin suhteet vastakkaiseen sukupuoleen jäävät hyvin vähäisiksi. Vanhempana ei sitten osata käyttäytyä vastakkaista sukupuolta kohtaan oikein, kun nuorena ei ole harjoiteltu pelkkiä ystävyyssuhteita.

En tietenkään tarkoita, että kaikilla kävisi noin. Tuo vaara kannattaisi kuitenkin tiedostaa. Menetettyä nuoruutta ei saa takaisin myöhemmin.

Lue lisää

Hmm. Tuollaisia kuvaamiasi peppu & paita -suhteita löytyy aikuisistakin. Ja myös runsaalla mustasukkaisuudella varustettuna. Sitä en tiedä, missä ikäryhmässä kyseinen oire on yleisin, mutta vastailen sinullekin tässä lähinnä siksi, ettei ymmärrettävät yleistyksesi ala kuulostaa koko totuudelta jonkun korvaan. Ne nimittäin ovat nimenomaan yleistyksiä. Ja keskustelupalstojen toimintaperiaate on se, että silloin joku alkaa inistä vastaan =)

Mie vain kirjoitti:

Hmm. Tuollaisia kuvaamiasi peppu & paita -suhteita löytyy aikuisistakin. Ja myös runsaalla mustasukkaisuudella varustettuna. Sitä en tiedä, missä ikäryhmässä kyseinen oire on yleisin, mutta vastailen sinullekin tässä lähinnä siksi, ettei ymmärrettävät yleistyksesi ala kuulostaa koko totuudelta jonkun korvaan. Ne nimittäin ovat nimenomaan yleistyksiä. Ja keskustelupalstojen toimintaperiaate on se, että silloin joku alkaa inistä vastaan =)

Lue lisää

kyllä mulla vähä kylmäsi ko luin tuon edellisen kirjottajan kommentin siitä että ois hyvä olla niitä muitaki suhteita vastakkaiseen sukupuoleen nuorena ko se pelkkä seurustelu...
mutta oon kyllä samaa mieltä siltiki. ite oon 16 ja aika ujo, eikä mulla oo ollu ikinä ees kaverisuhdetta poikiin. sitä just kaipaisin kauheasti... että ois "kaveripoikia".. mutta ko ei uskalla ikinä mennä juttelemaan kenenkään pojan kans.:( en kyllä tajua, miksi "pelkään" poikia niin. ehkä se johtuu osittain siitä ku on aina asunu vähä syrjemmässä kaupungista/ isommasta ihmisjoukosta ... ei oo niin kauhean sosiaalinen. mulla on pari tosi läheistä tyttöystävää, joilla on kans samanlainen onkelma.
onko kellään muilla samanlaisia kokemuksia? kertokaa, pliis...:) ja jos joku on selvinny tuosta "poikienpelosta" :) niin kertokaa miten!

Tane_k kirjoitti:

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, sanoo jo vanha sananlasku. Sinulla on järkeviä kommentteja, ja sehän täällä netissä ratkaisee.

ja mikä parasta, se että tästä asiasta keskustellaan. Se että ihmiset ovat valmiita puntaroimaan kihlautumisen periaatteita ja tarpeita on osoitus oikeanlaisesta ajattelu tavasta. Se että ihminen kyseenalaistaa toimintojaan, jopa vielä senkin jälkeen, kun on "toiminnon" tehnyt, osoittaa viisautta, halua olla viisas ja aikuistumista. Ja se osoittaa mielenkiintoa omaa elämää ja tulevaisuutta kohtaan. Olemme onnekkaita, olemmepa kihloissa tai emme. Olemme onnekkaita, että olemme niinkin viisaita, että osaamme kyseenalaistaa ja miettiä tätä ikuisuuskysymystä, Koska on oikea aika mennä kihloihin? kukaan ei siihen voi oikeaa vastausta antaa. Oikean vastausken saa, kun miettii tarkoituksiaan mennä kihloihin ja pohtii vastaavatko ne omaa käsitystä kihlautumisen periaatteesta. Jos näin on, niin silloin ei kukaan voi tulla syyttämään, miksi menit? ja olet mennyt vääristä syistä. Jokaisella olkoon omat syynsä. Pitäkäämme JOKAINEN huoli, että menemme sitten niistä syistä, älköömme tuomitko toisia. "se joka meistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven"...

Ira kirjoitti:

en ole mikään teini. Olen vain sitä mieltä että tuolla kihlautumisellakaan ei ole mikään kiire. mielestäni se vaan menee niin, että ensiksi seurustellaan, sitten asutaan yhdessä, sitten kihlaudutaan ja mennään naimisiin. Miksi pitäis pitää niin kiirettä sen asian kanssa. Epäilen että itse olet vielä 19-vuotias äiskän ja iskän luona asuva ja kihloissa...

Lue lisää

Sehän ei aina taidakkaan mennä noin... Jotkut ovat vakaasti sitä mieltä, että yhdessä ei voi/saa asua ennen naimisiinmenoa. Omasta mielestä se on kunnioitettava elämäntapa!

Tuolla Nuoret/Rakkaus/Kihloissa osiossa/topicissa, miten vain, oli yksi Tanjuska-niminen tyttö, jonka kanssa hieman "väittelin" kihloista. Hänen mielestään kihlat kun eivät enää merkitse avioliittolupausta "niinkuin kivikaudella ennenmuinoin", vaan sitä, että näytetään toisille että ollaan pari ja välitetään toisistaan. Eipä uskonut, kun yritin selittää että kyllä se avioliittolupaus on. Sormuksetkin kuulemma maksoivat 6 euroa.

Luultavasti virallistaminen vähentäisi kihlautumisia. Kuitenkin esimerkiksi laki on koko ajan muuttunut siihen suuntaan, että kihlauksen merkitys on pienentynyt. Nykyäänhän kihlaus ei enää tuo mitään oikeuksia tai velvollisuuksia, vaikka se laissa mainitaankin. Ennenhän häiden peruminen kihlauksen jälkeen aiheutti ihan oikeita seuraamuksia. Silloin kihlausta varmaan mietittiin tarkemmin.

Minusta kihlausta ja sen merkitystä ei tarvitse nykyisestä muuttaa. Nuorille pitäisi vain tehdä selväksi, että "vakava seurustelu" ei tarkoita samaa kuin kihlaus. Kuinkahan monella tytöllä naama venähtäisi, kun vanhemmat alkaisivat ihan oikeasti järjestellä häitä teinikihlauksen jälkeen? Täytyypä pitää tuo mielessä, kun omat tyttäret alkavat pitää kihlasormuksia :)

Tane_k kirjoitti:

Luultavasti virallistaminen vähentäisi kihlautumisia. Kuitenkin esimerkiksi laki on koko ajan muuttunut siihen suuntaan, että kihlauksen merkitys on pienentynyt. Nykyäänhän kihlaus ei enää tuo mitään oikeuksia tai velvollisuuksia, vaikka se laissa mainitaankin. Ennenhän häiden peruminen kihlauksen jälkeen aiheutti ihan oikeita seuraamuksia. Silloin kihlausta varmaan mietittiin tarkemmin.

Minusta kihlausta ja sen merkitystä ei tarvitse nykyisestä muuttaa. Nuorille pitäisi vain tehdä selväksi, että "vakava seurustelu" ei tarkoita samaa kuin kihlaus. Kuinkahan monella tytöllä naama venähtäisi, kun vanhemmat alkaisivat ihan oikeasti järjestellä häitä teinikihlauksen jälkeen? Täytyypä pitää tuo mielessä, kun omat tyttäret alkavat pitää kihlasormuksia :)

Lue lisää

Heh, heh! Toi olis tosiaan ihan hyvä "jekku"

Tästä on keskusteltu aika paljon, mutta kerrataan vielä. Ensiksikin kihlaus määritellään jo avioliittolaissa - muistaakseni heti 1. pykälässä. Kun mies ja nainen ovat sopineet avioliitosta, he ovat kihlautuneet. Enää kihlaus ei tuo mitään virallisia oikeuksia tai velvotteita, mutta siitä huolimatta sana määritellään laissa.

Jokainen voi tietysti ymmärtää sanalla, mitä haluaa. Sanoilla yleisesti kuitenkin on vakiintuneet merkitykset, eikä niitä noin vain voi muuttaa oman mielensä mukaan. Lisäksi täytyy muistaa, että sana "kihlaus" tarkoittaa tiettyä olotilaa. Jos pari sopii avioliitosta, se on kihloissa ihan riippumatta siitä, kutsuvatko he suhdettaan kihlaukseksi vai ei. Samoin pari, joka ei ole sopinut avioliitosta, ei ole kihloissa vaikka nimittäisikin suhdettaan kihlaukseksi.

Toki pari voi nimittää suhdettaan, miksi haluaa. Jotkut nimittävät suhdettaan avoliitoksi, vaikka ovat vain kihloissa. Toiset nimittävät suhdettaan kihlaukseksi, vaikka ovat avoliitossa. Tuollainen johtuu vain ihmisten tietämättömyydestä. Ihmiset eivät tiedä, mitä sana "kihlaus" tarkoittaa, joten he nimittävät suhdettaan sellaiseksi, jota se ei ole.

Ei sana kihlaus poikkea mitenkään muista sanoista. Ei kukaan voi omalla päätöksellään tuosta noin vaan muuttaa sanojen merkityksiä. Ei, vaikka kuinka haluttaisi. Tarina kertoo miehestä, joka alkoi kutsumaan pöytää tuoliksi, tuolia sohvaksi, sohvaa sängyksi jne. Lopulta häntä ei ymmärtänyt enää kukaan. Tässä on kysymys samasta asiasta. Ei sanan merkitystä voi itse muuttaa miten vain haluaa. Sanoilla on vakiintuneet merkitykset, jotka muuttuvat yleensä hyvin hitaasti.

Joidenkin teinien mielestä kihlaus tarkoitti avioliittolupausta joskus ennenmuinoin. Kyllä se tarkoittaa avioliittolupausta vieläkin. Ehkä monien *teinien* kielenkäytössä se ei sitä tarkoita. Eivät teinit kuitenkaan sanan merkitystä voi muuttaa vain siksi, etteivät ymmärrä sen oikeaa merkitystä.

Korostan sitä, että oikeasti ei ole mitään merkitystä sillä, millä termillä pari kutsuu suhdettaan. Jos he ovat lupautuneet avioliittoon, he ovat kihloissa, muuten eivät ole. Tuo pätee ihan riippumatta siitä, mitä pari itse suhteestaan sanoo. Ratkaisevaa kihlauksen kannalta on vain lupaus avioliitosta. Muulla ei ole merkitystä.

Tane_k kirjoitti:

Tästä on keskusteltu aika paljon, mutta kerrataan vielä. Ensiksikin kihlaus määritellään jo avioliittolaissa - muistaakseni heti 1. pykälässä. Kun mies ja nainen ovat sopineet avioliitosta, he ovat kihlautuneet. Enää kihlaus ei tuo mitään virallisia oikeuksia tai velvotteita, mutta siitä huolimatta sana määritellään laissa.

Jokainen voi tietysti ymmärtää sanalla, mitä haluaa. Sanoilla yleisesti kuitenkin on vakiintuneet merkitykset, eikä niitä noin vain voi muuttaa oman mielensä mukaan. Lisäksi täytyy muistaa, että sana "kihlaus" tarkoittaa tiettyä olotilaa. Jos pari sopii avioliitosta, se on kihloissa ihan riippumatta siitä, kutsuvatko he suhdettaan kihlaukseksi vai ei. Samoin pari, joka ei ole sopinut avioliitosta, ei ole kihloissa vaikka nimittäisikin suhdettaan kihlaukseksi.

Toki pari voi nimittää suhdettaan, miksi haluaa. Jotkut nimittävät suhdettaan avoliitoksi, vaikka ovat vain kihloissa. Toiset nimittävät suhdettaan kihlaukseksi, vaikka ovat avoliitossa. Tuollainen johtuu vain ihmisten tietämättömyydestä. Ihmiset eivät tiedä, mitä sana "kihlaus" tarkoittaa, joten he nimittävät suhdettaan sellaiseksi, jota se ei ole.

Ei sana kihlaus poikkea mitenkään muista sanoista. Ei kukaan voi omalla päätöksellään tuosta noin vaan muuttaa sanojen merkityksiä. Ei, vaikka kuinka haluttaisi. Tarina kertoo miehestä, joka alkoi kutsumaan pöytää tuoliksi, tuolia sohvaksi, sohvaa sängyksi jne. Lopulta häntä ei ymmärtänyt enää kukaan. Tässä on kysymys samasta asiasta. Ei sanan merkitystä voi itse muuttaa miten vain haluaa. Sanoilla on vakiintuneet merkitykset, jotka muuttuvat yleensä hyvin hitaasti.

Joidenkin teinien mielestä kihlaus tarkoitti avioliittolupausta joskus ennenmuinoin. Kyllä se tarkoittaa avioliittolupausta vieläkin. Ehkä monien *teinien* kielenkäytössä se ei sitä tarkoita. Eivät teinit kuitenkaan sanan merkitystä voi muuttaa vain siksi, etteivät ymmärrä sen oikeaa merkitystä.

Korostan sitä, että oikeasti ei ole mitään merkitystä sillä, millä termillä pari kutsuu suhdettaan. Jos he ovat lupautuneet avioliittoon, he ovat kihloissa, muuten eivät ole. Tuo pätee ihan riippumatta siitä, mitä pari itse suhteestaan sanoo. Ratkaisevaa kihlauksen kannalta on vain lupaus avioliitosta. Muulla ei ole merkitystä.

Lue lisää

Tuossa aikaisemmin joku sanoi,että kihlauksella ei enää nykyään ole mitään virallista merkitystä? Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä, mutta mikäli jotain koulun yhteiskuntaopin tunneilta muistan, kihlattuaan vastaan ei tarvitse todistaa oikeudessa jos ei halua?

Tosin mistä se sitten tiedettäisiin sielläkään onko pari oikeasti kihloissa vai sanooko vain olevansa... :)

iitu kirjoitti:

Tuossa aikaisemmin joku sanoi,että kihlauksella ei enää nykyään ole mitään virallista merkitystä? Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä, mutta mikäli jotain koulun yhteiskuntaopin tunneilta muistan, kihlattuaan vastaan ei tarvitse todistaa oikeudessa jos ei halua?

Tosin mistä se sitten tiedettäisiin sielläkään onko pari oikeasti kihloissa vai sanooko vain olevansa... :)

Lue lisää

Tarkistin asian Finlexista. Löysin Oikeudenkäymiskaaresta, sen 17. luvusta seuraavan tekstin:

"20§
Todistaja ei saa kieltäytyä todistamasta. Vastoin tahtoansa älköön kuitenkaan todistamaan vaadittako:

1) sitä, joka on tai on ollut avioliitossa tahi on kihloissa jommankumman asianosaisen kanssa
[...]"

Eli tosiaan, kihlauskin katsotaan tuossa vielä avioliittoon rinnastettavaksi suhteeksi.

Muita lainkohtia en enää tarkistellut. Ehkä asiasta on muuallakin mainittu.

Tane_k kirjoitti:

Tarkistin asian Finlexista. Löysin Oikeudenkäymiskaaresta, sen 17. luvusta seuraavan tekstin:

"20§
Todistaja ei saa kieltäytyä todistamasta. Vastoin tahtoansa älköön kuitenkaan todistamaan vaadittako:

1) sitä, joka on tai on ollut avioliitossa tahi on kihloissa jommankumman asianosaisen kanssa
[...]"

Eli tosiaan, kihlauskin katsotaan tuossa vielä avioliittoon rinnastettavaksi suhteeksi.

Muita lainkohtia en enää tarkistellut. Ehkä asiasta on muuallakin mainittu.

Lue lisää

Oon jossain kanssa lukenut tollasen ja toi laki on varmaan aika vanha. Tosin se kai on voimassa, mutta ehkä sitä pitäisi tarkistaa!? Vai sovelletaankohan sitä jotenkin... Nimittäin siis kun kihlaus ei ole "virallinen" eikä sitä ilmoiteta mihinkään niin ketkä tahansahan voisi väittää olevansa kihloissa, ettei tarvitse todistaa oikeudessa?

Ei ole ketään tuttua lakimiestä, että vois kysyä miten tota käytetään...

Tane_k kirjoitti:

Tästä on keskusteltu aika paljon, mutta kerrataan vielä. Ensiksikin kihlaus määritellään jo avioliittolaissa - muistaakseni heti 1. pykälässä. Kun mies ja nainen ovat sopineet avioliitosta, he ovat kihlautuneet. Enää kihlaus ei tuo mitään virallisia oikeuksia tai velvotteita, mutta siitä huolimatta sana määritellään laissa.

Jokainen voi tietysti ymmärtää sanalla, mitä haluaa. Sanoilla yleisesti kuitenkin on vakiintuneet merkitykset, eikä niitä noin vain voi muuttaa oman mielensä mukaan. Lisäksi täytyy muistaa, että sana "kihlaus" tarkoittaa tiettyä olotilaa. Jos pari sopii avioliitosta, se on kihloissa ihan riippumatta siitä, kutsuvatko he suhdettaan kihlaukseksi vai ei. Samoin pari, joka ei ole sopinut avioliitosta, ei ole kihloissa vaikka nimittäisikin suhdettaan kihlaukseksi.

Toki pari voi nimittää suhdettaan, miksi haluaa. Jotkut nimittävät suhdettaan avoliitoksi, vaikka ovat vain kihloissa. Toiset nimittävät suhdettaan kihlaukseksi, vaikka ovat avoliitossa. Tuollainen johtuu vain ihmisten tietämättömyydestä. Ihmiset eivät tiedä, mitä sana "kihlaus" tarkoittaa, joten he nimittävät suhdettaan sellaiseksi, jota se ei ole.

Ei sana kihlaus poikkea mitenkään muista sanoista. Ei kukaan voi omalla päätöksellään tuosta noin vaan muuttaa sanojen merkityksiä. Ei, vaikka kuinka haluttaisi. Tarina kertoo miehestä, joka alkoi kutsumaan pöytää tuoliksi, tuolia sohvaksi, sohvaa sängyksi jne. Lopulta häntä ei ymmärtänyt enää kukaan. Tässä on kysymys samasta asiasta. Ei sanan merkitystä voi itse muuttaa miten vain haluaa. Sanoilla on vakiintuneet merkitykset, jotka muuttuvat yleensä hyvin hitaasti.

Joidenkin teinien mielestä kihlaus tarkoitti avioliittolupausta joskus ennenmuinoin. Kyllä se tarkoittaa avioliittolupausta vieläkin. Ehkä monien *teinien* kielenkäytössä se ei sitä tarkoita. Eivät teinit kuitenkaan sanan merkitystä voi muuttaa vain siksi, etteivät ymmärrä sen oikeaa merkitystä.

Korostan sitä, että oikeasti ei ole mitään merkitystä sillä, millä termillä pari kutsuu suhdettaan. Jos he ovat lupautuneet avioliittoon, he ovat kihloissa, muuten eivät ole. Tuo pätee ihan riippumatta siitä, mitä pari itse suhteestaan sanoo. Ratkaisevaa kihlauksen kannalta on vain lupaus avioliitosta. Muulla ei ole merkitystä.

Lue lisää

Jos viisastelis niin vois sanoa, että AINA silloin kun mies ja nainen ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään he ovat kihlautuneet, mutta... laissa ei ole sanottu, että kihlaus tarkoittaa sitä, että... Eli kihloissa voisi olla myös muutoinkin...

No ei vaan. Kyllähän se kihlaus munkin mielestä tarkoittaa just tota sopimusta avioliiton solmisesta. Mutta mistä tälläinen "leikkikihlaus" ja väärinkäsitys on tullut? Se on aika laaja ilmiö. Kaikki kai on kuullut mikä on esim. kosinta, mutta kihlaus tuntuu epäselvältä.

Ei kai sitä kaikki teinit tiedä, kun ei aikuisetkaan näytä tietävän. Yks tuttu pariskunta ilmoitti menneensä kihloihin ja he ovat 30 ja 37 vuotiaat. Avioliitosta he eivät olleet keskenään puhuneet mitään.

pallo kirjoitti:

Oon jossain kanssa lukenut tollasen ja toi laki on varmaan aika vanha. Tosin se kai on voimassa, mutta ehkä sitä pitäisi tarkistaa!? Vai sovelletaankohan sitä jotenkin... Nimittäin siis kun kihlaus ei ole "virallinen" eikä sitä ilmoiteta mihinkään niin ketkä tahansahan voisi väittää olevansa kihloissa, ettei tarvitse todistaa oikeudessa?

Ei ole ketään tuttua lakimiestä, että vois kysyä miten tota käytetään...

Lue lisää

Lainaamani teksti oli vuodelta -48, jos muistan oikein. Etsin vielä lisää viittauksia kihlattuun laista. Löysin toisenkin pykälän, joka edelleen liittyy todistamiseen. Oikeudessa (ja siten esikuulustelussa) ei tarvitse todistaa itseään tai läheistä vastaan. Tuossa tapauksessa kihlattu luetaan lähimmäiseksi.

En tiedä, miten ko. pykälää sovelletaan. Ehkä katsotaan hieman sitä, voivatko ihmiset olla kihlattuja edes teoriassa. Viime kädessähän voidaan kysyä ystäviltä ja tuttavilta. Kyllähän yleensä joku kihlauksesta tietää.

Werna kirjoitti:

Jos viisastelis niin vois sanoa, että AINA silloin kun mies ja nainen ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään he ovat kihlautuneet, mutta... laissa ei ole sanottu, että kihlaus tarkoittaa sitä, että... Eli kihloissa voisi olla myös muutoinkin...

No ei vaan. Kyllähän se kihlaus munkin mielestä tarkoittaa just tota sopimusta avioliiton solmisesta. Mutta mistä tälläinen "leikkikihlaus" ja väärinkäsitys on tullut? Se on aika laaja ilmiö. Kaikki kai on kuullut mikä on esim. kosinta, mutta kihlaus tuntuu epäselvältä.

Ei kai sitä kaikki teinit tiedä, kun ei aikuisetkaan näytä tietävän. Yks tuttu pariskunta ilmoitti menneensä kihloihin ja he ovat 30 ja 37 vuotiaat. Avioliitosta he eivät olleet keskenään puhuneet mitään.

Lue lisää

Siis asiahan on juuri niin, että AINA kun mies ja nainen ovat sopineet menevänsä naimisiin keskenään, niin he ovat kihlautuneet.

Avioliittolaki alkaa sanoilla: "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Tietääkseni tätä lakia ei ole muutettu?

Kihlaus on kaksipuolinen oikeustoimi, miehen ja naisen välinen sopimus. Jos nainen ja mies ovat sopineet avioliitosta, niin he ovat kihloissa. Jos avioliitosta ei olla sovittu, niin ei olla kihloissa (vaikka sormus sormessa olisikin).

Tane_k kirjoitti:

Lainaamani teksti oli vuodelta -48, jos muistan oikein. Etsin vielä lisää viittauksia kihlattuun laista. Löysin toisenkin pykälän, joka edelleen liittyy todistamiseen. Oikeudessa (ja siten esikuulustelussa) ei tarvitse todistaa itseään tai läheistä vastaan. Tuossa tapauksessa kihlattu luetaan lähimmäiseksi.

En tiedä, miten ko. pykälää sovelletaan. Ehkä katsotaan hieman sitä, voivatko ihmiset olla kihlattuja edes teoriassa. Viime kädessähän voidaan kysyä ystäviltä ja tuttavilta. Kyllähän yleensä joku kihlauksesta tietää.

Lue lisää

Niin yleensä kyllä tietää, mutta ei aina. Jotkut ovat ns. salakihloissa. Ja ainahan sukulaiset tai ystävät voivat valehdella, että juu on ne kihloissa. Ja sitten kun näitä "teini" ja "leikkikihloja"...

Tietysti, jos on jo haettu avioliiton esteettömyys todistusta (tai mikä virallinen termi on...) tai on varannut jo kirkon tms. niin sillonhan sitä ainakin vois soveltaa. Muuten tuntuu kummalta, mutta onko lait aina järkeviä... ja jos ne on vanhoja...

Tarviikos avopuolison todistaa? (jos eivät ole kihloissa?) Onko tietoa?

§§§ kirjoitti:

Siis asiahan on juuri niin, että AINA kun mies ja nainen ovat sopineet menevänsä naimisiin keskenään, niin he ovat kihlautuneet.

Avioliittolaki alkaa sanoilla: "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Tietääkseni tätä lakia ei ole muutettu?

Kihlaus on kaksipuolinen oikeustoimi, miehen ja naisen välinen sopimus. Jos nainen ja mies ovat sopineet avioliitosta, niin he ovat kihloissa. Jos avioliitosta ei olla sovittu, niin ei olla kihloissa (vaikka sormus sormessa olisikin).

Lue lisää

Muotoilin tekstini varmaan väärin... nimittäin juuri sitä tarkoitinkin, että AINA kun mies ja nainen on sopineet menevänsä avioliittoon keskenään he ovat kihloissa. Ja siihen avioliittolakiinhan viittasinkin... joten ei sitä ole minunkaan tietääkseni muutettu!

Mutta tarkoitin sitä, että laissa ei sanota, että kihlaus tarkoittaa vaan sitä. Ja vain ne jotka ovat sopineet avioliiton solmimisesta ovat kihloissa. Vaikea selittää, mitä tässä haen, mutta... no siis tarkoitin että jos oikein viisastelis niin tätä vois tulkita sillee. Se oli vain ajatus... mitä en osannut muotoilla.

Mutta siis tottakai jos mies ja nainen on sopineet menevänsä keskenään naimisiin, he ovat kihloissa.

Minun mielestä on jokaisen oma asia milloin menee kihloihin, mutta kyllä minä olen myös noita alle 16-vuotiaiden kihlautumisia vastaan.
En ole katunut kihlaustamme tai mitään muutakaa suhteessamme koskaan, eikä kadu tietääkseni poikaystävänikään.
Uskon että me voimme onnistua koska hänen vanhempansakin ovat olleet naimisissa 23 vuotta ja minun äitini ja isäni ovat taas vaihtaneet puolisoa jatkuvasti, joten olen nähnyt mitä kummatkin elämät ovat. Ja minä itse haluan sitoutua vain yhteen, olen nuori ja monet uskovatkin että minulle vielä iskee kamala meno päälle ja haluan mennä ja tutustua muuhun maailmaan, mutta se ei pidä paikkaansa, haluan olla juuri tämän miehen kanssa, nyt ja aina.

... :) kirjoitti:

Minun mielestä on jokaisen oma asia milloin menee kihloihin, mutta kyllä minä olen myös noita alle 16-vuotiaiden kihlautumisia vastaan.
En ole katunut kihlaustamme tai mitään muutakaa suhteessamme koskaan, eikä kadu tietääkseni poikaystävänikään.
Uskon että me voimme onnistua koska hänen vanhempansakin ovat olleet naimisissa 23 vuotta ja minun äitini ja isäni ovat taas vaihtaneet puolisoa jatkuvasti, joten olen nähnyt mitä kummatkin elämät ovat. Ja minä itse haluan sitoutua vain yhteen, olen nuori ja monet uskovatkin että minulle vielä iskee kamala meno päälle ja haluan mennä ja tutustua muuhun maailmaan, mutta se ei pidä paikkaansa, haluan olla juuri tämän miehen kanssa, nyt ja aina.

Lue lisää

ensiksikin pahoittelen, viestejä oli hirveästi joten en kaikkia lukenut. halusin silti sanoa oman mielipiteeni. olen pian kaksikymmentä täyttävä nainen, menin uutena vuotena kihloihin. monet kavereistani ja tutuistani menivät kihloihin alaikäisenä. kun tuli 18 vuotta mittariin, he riekkuivat baarissa ja pettivät minkä ehtivät. täysi-ikäisyys kilahti päähän.. oman kultani olen tuntenut tarhasta asti, olemme seurustelleet vuoden.
milestäni siis kannattaisi odottaa kunnes tuntee olevansa valmis rakastamaan vain sitä yhtä ja ainoaa.

Mä menin kihloihin kun olin vasta 15. Poikakaveri oli silloin 18. Nyt oon 24 ja kesällä tulee 10 v. yhdessä. Häitä suunnitellaan sen kunniaksi. Että meillä se kihloihin meno 8 kk seurustelun jälkeen oli vaan semmonen juttu, että tässä tämä nyt on. Päivääkään en ole katunut, mutta ei sovi varmaan kaikille.

Tyty kirjoitti:

Mä menin kihloihin kun olin vasta 15. Poikakaveri oli silloin 18. Nyt oon 24 ja kesällä tulee 10 v. yhdessä. Häitä suunnitellaan sen kunniaksi. Että meillä se kihloihin meno 8 kk seurustelun jälkeen oli vaan semmonen juttu, että tässä tämä nyt on. Päivääkään en ole katunut, mutta ei sovi varmaan kaikille.

Lue lisää

Itse tapasin poikaystäväni jo 15-vuotiaana ja seurustelimme 5 vuotta ennen kihlautumista. Tarkoituksenamme on mennä naimisiin ja voin omalta kohdaltani sanoa, että en olisi aiemmin ollut valmis antamaan kyseistä lupausta vaikka tiesin suhteen kestävän. Kihlauksen merkitys tuntuu nykyään kadonneen ja yhä useammille nuorille on tullut "kaikki mulle heti"-asenne. Vanhempienkin kannattaa ohjata lasta siihen suuntaan, että viettäisi ensin lapsuuden ihan rauhassa, eikä alkaisi leikkimään aikuista. Uskon toki, että monet vanhemmat näin tekevätkin, mutta kuitenkin olen sitä mieltä että kihlausta vähätellään ihan turhaan. Itselläni on ainakin uteliaisuus siitä, milloin pari aikoo häitä viettää kun kuulen kavereideni mahdollisesta kihlauksesta. :)

Hei! Kyllä olen samaa mieltä kuin muutkin että ei lapsena kihloihin.Vaik itse meninkin kuusitoista kesäisenä kihloihin menin rakkudesta ja puolen vuoden seurustelun jälkeen.nytkyn jälkeen päin miettii sitä oli aivan pentu vielä ja juuri sitä kouhotusta että mullapa on kihlasormus ja olen niin vanha että olen kihloissa.Mutta siitä olen iloinen että minun ei ole tarvinnut sitä katua ja kuudes hääpäiväkin lähestyy..on monia kavereita jotka on kerennyt olla pariin otteeseen kihloissa ennen 18 vuotta ja nyt kun on löytänyt sen oikean ei uskalla monen vuoden seurustelunkaan jälkeen virallistaa suhdettaan koska pelko on suuri että haaveet taas kaatuu.
Olkaa lapset lapsia niin kaun kuin mahdollista ja nauttikaa elämästä pitämällä vaikka toisianne kädestä, ne on niitä arvokkaita muistoja joita kantsii vaalia toisin kuin 14vuotiaana purkautunut kihlaus.

Minäkin olin ollut miesystäväni kanssa noin kaksi kuukautta, kun menimme kihloihin. Sitä ennen olimme jo muuttaneet asumaan saman katon alle...ja minulla oli sentään takanani avioero ja mukanani kaksi lastakin.
Kihloissa olimme noin viisi kuukautta ja sitten meidät vihittiin. Se oli ainoa oikea ratkaisu tilanteessa, jossa kaikki tuntui kerrankin olevan hyvin ja oikein ja osuvan kohdalleen aivan itsestään.
Nyt on perheemme kasvanut yhdellä lapsella ja olemme edelleen kovasti onnellisia ja rakastuneita ja hyvin tyytyväisiä ratkaisuumme.

Niin se on kyllä jokaisen oma asia milloin kihloihin menee. Toisaalta omasta mielestäni 15 vuotiaana on turhan aikaista mennä kihloihin mutta mikä se oikea aika sitten on..
Niin ei sellaista olekaan.

Minulle on aivan sama koska menee kihloihin kuhan se kihlojen oikea merkitys on kaiken takana..Eli siis lupaus naimisiin menosta.

Itse en ole vielä kihloissa enkä sellaisia ole vielä pahemmin ajatellutkaan..

Onnea kuitenkin kaikille kihlautuneille..