Jos on kaveri/ystävä, onko se pakko jossain vaiheessa päästää asuntoonsa? Onko se pian entinen kaveri/ystävä, jos ei joskus kutsu kylään?
Jos asuntoni olisi siinä kunnossa, että sinne voisi jonkun päästää, päästäisin,
mutta kun ei ole.
Jos asuntoni olisi siinä kunnossa, että sinne voisi jonkun päästää, päästäisin,
mutta kun ei ole.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ystävyyssuhteita on monenlaisia, mutta todella hyvät ystävät kyllä yleensä käyvät joskus toistensa luona. Mutta ehkä jännität suotta. Hyvä ystävä ei lopeta ystävyyttä vain asunnon kunnon tms. takia. Jos taas asuntosi on epäsiisti, se kannattaa siivota ihan omankin asumismukavuuden ja hygienian takia.
Ehkä ei alussa, mutta jossain vaiheessa kylästellään puolin ja toisin. Mikä asunnossasi on vikana ? Jos epäsiisteys, niin siivoa itse tai pyydä joku vaikka sukulainen apuun. Siivousfirmastakin saa tilattua apua.
Minulla on kyllä sama ongelma että en ole siivousfriikki ja sen vuoksi en yleensä kutsu kylään. On tässä toinenkin puoli. Koti on linnani ja lepoa ja yksityisyyttä varten. Olen sanonut asian suoraan ja ovat ymmärtäneet. Jotkut kuitenkin pitävät ovia avoinna vaikka ei ole vastavierailuja.
On paljon hyviä ystävyyssuhteita, joihin ei kuulu kyläilyt.
Jos et halua päästää ketään asuntoosi, niin sitten et päästä, ei oikea ystävyys ole siitä kiinni.
Itse en koskaan kutsu ketään kotiini (tosin asun itse Keravalla ja kaikki ystäväni Helsingissä), mutta ei sillä ole ollut merkitystä.
Itse päätin että haluan kotini on turvallinen,joten päästä enää kotiini ketään.
Tottakai vanhempani tai sukulaisiani.
On myös ihmisiä, jotka tykkäävät, että heidän luonaan käydään, mutta eivät itse viihdy kylässä. Hyvällä tuurilla tapaat tällaisen ihmisen. Itse olen ainakin jo useampaan törmännyt elämäni aikana.
Itse otan kamalan stressin siitä, kun joku on tulossa kylään, stressaan ja valmistaudun monta päivää, kiillotan hanoja ja peilejä. Itse kyläily on jäykkää pönöttämistä, kun en osaa rentoutua. Kaikki kyläilijän kommentit kodista tai esineistäni otan kielteisinä, elleivät ne ole ilmiselvää kehumista. Tarjoileminenkin hermostuttaa. Koen ettei mikään ole riittävän hienoa ja hyvää, ja tuntuu että keittämäni kahvikin maistuu oudolta silloin kun joku on kylässä.
On olemassa ihmisiä, ehkä etenkin naisia, jotka käyvät toisten luona tutkimassa, miten siellä on sisustettu ja onko verhoja vaihdettu sitten viime näkemän. Tutuille sitten taivastellaan, että siellä ei ollut mitään muutettu sitten viime käynnin. En osaa jättää tällaisia ihmisiä omaan arvoonsa, vaan pelkään ja epäilen, että kaikki tulevat kyyläämään.
Olet samanlainen kuin minä. Aiemmin toimin juuri näin. Ja oikeasti vitutti jos joku sanoi jotain kielteistä jostain asuntoani koskevasta asiasta.