Itsemurha_

Ensinnäkin, olet vasta 13v. Todella nuori, sinulla on koko elämä vasta edessäpäin. Vaikka sinusta tuntuisikin nyt hetkellisesti, että koko elämä kaatuu päälle ja et näe muuta pakotietä kuin kuolema, mieti vielä. Ajattele läheisiäsi... Kuinka helvetin pahalta perheestäsi, sukulaisistasi ja ylipäätään kaikista sinusta vähääkään välittävistä ihmisistä tuntuisi, jos yhtäkkiä päättäisit itsekkäistä syistäsi päättää päiväsi?
Ja ei itsemurha oikeastaan auta sinua itseäsikään. Kun sitä oikein miettii. Meillä jokaisella ihmisellä on vain yksi elämä. Vain yksi mahdollisuus olla tässä maailmassa. Mieti. Minun mielestäni ainakin se aika kannattaisi käyttää siihen, että elää ja nauttii ja jos se tuntuu hankalalta niin HANKI APUA. Ihan oikeasti. Tässä maailmassa on niin paljon ihmisiä, että varmasti löytyy JOKU joka sinua auttaisi. Vaikka joskus tuntuu, että täältä ei löydy auttavaisia ihmisiä niin kyllä heitäkin, usko tai älä, löytyy. : )
Ja nyt sinusta todennäköisesti tuntuu: "Mitä helvettiä tuokaan tuntematon ihminen yrittää neuvoa kun ei edes tunne minua?"
Ja enhän minä sinua ja elämäntilannettasi tunnekaan. Mutta jos edes vähän voin auttaa, niin yritän parhaani.
Jokainen elämä on arvokas ja jokainen elämä on elämisen arvoinen. Ihan sairaan kliseisesti sanottu, mutta omasta mielestäni niin totta.

Sinua rakastaville olisi aivan hirveää jos niin tekisit.
Elämä varmasti tuntuu kohta jo paremmalle vaikka nyt ei siltä tunnu.

Suosittelisin alkoholin käyttöä. Se vapauttaa ja rentouttaa. Tekee mielen iloiseksi. Itse olin myös masentunut mutta kaverit auttoi. Hankkivat viinaa ja bissee. Nyt olen käyttänyt jo 2 vuotta aika usein viinaa. Kaverit hankkii.

aina kun itsari ajatus tulee mieleen, niin ajattelet välittömästi HALUAN ELÄÄ. näin katkaiset sen ajatuskierteen ,missä muuten ryvet. lakkaat antamasta voimaa sille itsetuholle ja se kasvava ajatuslumipallo alkaa pienentyä sun mielessä. älä päästä sitä ittes tappamisen ajatusta hallitsemaan sun mieltä ja elämää. olet arvokas. elämässä paljon kivoja juttuja edessä!!!!
;>

Rukoile apua Jeesukselta Jumalan Pohjalta. Jumala on paras apu tuollaisessa kuoleman ahdistuksessa.

Joo. Jumala rakastaa jos tuntuu ettei muut välitä. Sitten on tarkoitus elämälle. Minulla on myös masennus. Tuntuu että olen elämässä ollut liian paljon yksin. Olen jäänyt ilman miestä ja perhettä ja minulla oli ensimmäisen kerran masennusta jo noin 12-13-vuotiaasta asti ja 15-vuotiaana minulla oli itsemurha ajatuksia, itukuisuutta, itseinho oli aivan valtava. Minun masennus johtuu pääasiassa jo nuoruudesta alkaneesta yksinäisyydestä. On ollut aikoja kun olin ihan ilman ystäviä, nytkään ei ole kuin muutama ja niidenkin tapaaminen jäänyt vähille. Nyt on iskenyt uusi masennuskausi ja sairasloman syytä en kehtaa kertoa tutuille. Tunnen olevani niin epäonnistunut. Asun vielä pienellä paikkakunnalla ja täällä en todellakaan kehtaa kertoa että olen masentunut etteivät ihmiset alkaisi pitää hulluna. Minulla on nyt kuitenkin lähinnä vaan jatkuvaa väsymystä. Tarvii levätä aivan kamalan paljon ja sekin hävettää ja siitä tulee huonommuuden tunnetta mutta kun ei vaan jaksa niin kuin ennen. Minä olen huomannut että minulla on ollut pitkäiaikaista lievää masennusta se on diagnosoitukin 2012, sitten on ollut pitkiä normaaleja kausia, paniikkihäiriöitä, normaaleja kausia ja taas masennusta, ei tosin onneksi enää niin pahana kuin 15-vuotiaana jolloin oli itsemurha ajatuksia. Minulla on kait serotoniinitasot aivoissa vähäisemmät, lisäksi ujous ja paniikkihäiriö. Koitetaan vaan jaksaa. Kyllä se aurinko aina paistaa.

Ei ole aina helppo muuttaa ajatteluaan yksin. Tätä voi verrata siihen, että kukaan meistä ei voi itsenäisesti tehdä itselleen kirurgisia toimenpiteitä vaikka. Avun pyytäminen muilta on luontevaa, kun tuntuu siltä, ettei voi oikein itse tehdä mitään.

Suosittelisin ottamaan siis yhteyttä kuntasi terveyskeskukseen.

ne lähtee vain pois ajattelemalla muuta, musiikki on aina minua auttanut. Minä välitän ,siksi kirjoitan sinulle. Kirjasto voi lainata luettavaa ja perehtyä itsensä hyvin vointiin.

https://m.youtube.com/watch?v=el5hjlV2gxI

Ei masennusta kannattaisi hävetä. Moni vastuuta kantava virkamieskin voi olla lamassa ja hullu nyt ei ainakaan ole jos hakee apua, ja avautuu pahasta olostaan. Jos asian salaaminen vie energiaa, väsyttää ja eristää. Masennus ja sen kokeminen ei ole mitenkään harvinainen asia.

Jeesus on jokaista ihmistä varten ja tahtoo auttaa kun vilpittömästi kääntyy rukoillen hänen puoleen. Jo Jeesuksen nimen sanominen ääneen auttaa. Olen ollut Jeesuksen omana jo neljättä vuosikymmentä. Kiitän ja rakastan Vapahtajaani, olen saanut häneltä niin paljon, ennenkaikkea olen saanut kaikki syntini anteeksi, voi kuinka paljon hän on minua auttanut, on kulkenut rinnallani kaikissa elämäni myrskyissä auttaen ja varjellen. Jeesus on uskollinen, hän ei hylkää koskaan omiaan.

Ammattilaisen apua tarvitaan, jos noin nuorella ihmisellä on itsetuhoisia ajatuksia. Lääkäriin ja heti!
Jos sitten osoittautuu, että vaiva ei ollutkaan mielenterveydellinen vaan joku mikä tahansa nykyajan hienoista syndroomista, niin on ainakin asiantuntija tutkinut ja arvioinut hoidon tarpeen. Sen on aloittaja velkaa itselleen ja läheisilleen.
Saman suuntaisia vaivoja on nykyajan yhteiskunnassa monilla. Ei niitä pidä ruveta piilottelemaan, vaan puhumaan niistä. 13 vuotiaana ei ole tarkoitus täältä kenenkään lähteä ja apua on saatavilla, varmasti, pitää vain hakea.

Neuvoisin sinua yli 30v miesten seuraan, heillä on elämän kokemusta auttamaan sua hetkellisesti ja eteenpäin elämässä. Sieltä se apu löytyy. Tarvitset turvaa, jonka vain vanhempi mies voi sinulle antaa, sitä samaa turvaa, jonka Jumalakin voi antaa.
Älä turvaudu tuossa tilanteessa isään ja äitiin, he eivät voi sua ymmärtää ja kuten tuossa edellä sanoin, vanhemmat miehet voi sua auttaa. Itseäkin auttoi vanhemmat miehet samassa tilanteessa nuoruudessani. Olin silloin 14v ja itsemurhan partaalla ja vanhemmat ei ymmärtänyt.

En välttämättä suosittelisi vanhempia miehiä. Varsinkin seksuaalinen kanssakäyminen alaikäisen kanssa ei ole laillista. Ei kenen tahansa kanssa kannata lähteä oleilemaan.
Apua ja tukea saa parhaiten ennen kaikkea luotettavilta aikuisilta. Esimerkiksi kouluterveydenhoitaja saattaisi olla tällainen. Sitten voi hakeutua myös lääkärin juttusille terveyskeskukseen, nuorisopsykiatrian poliklinikalle tai mielenterveystoimistoon. Myös seurakunnat tarjoaa keskusteluapua.
Miten saisi itsetuhoiset ajatukset pois mielestään?
Ehkä voisit vaikka koettaa keskittyä johonkin muuhun, esim. kouluun, ystäviin tai harrastuksiin. Erityisesti liikuntaharrastusta suosittelen masentuneille.
Muista, että olet tosi nuori ja sinulla on kaikki vielä edessäpäin. Pahan olon tunteet saattavat mennä ohi, kun kasvat. Ja muista sekin, että apua on tarjolla, ei tarvitse yksin olla ongelmiensa kanssa.
Ehkä voisit kertoa vanhemmillesi siitä, minkälainen olo sinulla on? Jos heistä ei ole apua, niin sitten kouluterveydenhoitajalle.