Minulla on yhä tunteita, lähinnä kaipuuta ja haaveita, jotain kohtaan. En kuitenkaan tiedä, ketä kohtaan. Tiedän keitä kohtaan ei. Kun ei pysty kohdistamaan, herää epäusko, onko mitään tunteita edes ollut tai voiko niitä nyt olla. Mutta ne tuntuvat joten on tottakai! Kuitenkin, tässä tilanteessa voin ainoastaan elää eteenpäin ja antaa tunteiden elää omaa elämäänsä. Uskoa että kyllä tunne tunteen löytää jos siihen on syytä. Tavallaan helppoa itselleni olla kuin syyntakeeton mutta varsin surullista.
Lopuksi tunneasiaakin
päivänannostäynnä
6378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aika kypsää pohdintaa, noinhan se on. Ja se, että kestää niiden tuoman epävarmuuden tunteen on jo mielestäni yksi ihmisyyden mitta. Uskoisin, että moni käyttää päihteitä juuri sen vuoksi.
Ja joku voi kääntyä jumalan puoleen kohdistaakseen sinne kaikki kohteettomat rakkauden tunteensa.. Itse jään odottelemaan rauhassa selkeästi romanttiselle rakkaudelleni oikean kohteen löytymistä. Ilman päihteitä- ainakaan niitä haitallisia.
Hyvä asenne. Jos joku haluaa rakastaa Jumalaa, sekin on valinta. Täytyyhän sekin ymmärtää :)Jotakin ihminen on aina vailla. Parempi kai sellainenkin rakkaus, joka rakastaa ehdoitta, kuten Jumala.
Eivätkä muuten olleet alunperin aineettomia kohdistamattomia.. Niiden kohde vain katosi. Puolisokeista silmistäni ja siten muististani. Elän niin päivässä.
Joillainhan voi vain olla tarve kokea tunteita, tunteiden vuoksi. Silloin ne on kai aikaansaatava tai korvattava päihteillä. Lisähuomio tämä. Mutta eri tilanne kuin itselläni. Ei luuta ja verta voi tai tarvitse korvata millään.
Olen niin väsynyt kaipaamaan jotain. Paljon mistä voi nauttia, keskitytään siihen, mitä on,nautitaan siitä.
Päivän leikit aika lopettaa on, kun teeveen iltasatu alkaa.