Olen liian asiallinen sinulle. Rauhallinen ja vaatimattoman harmaa. Tylsä. En ollenkaan tyyppiäsi. Eteenpäin mentävä. Aina on noustava, periksi ei saa antaa!!
Leikit vain
TiedänetteiSovita
13541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Unohda! olen löytänyt uuden ja mukavan ja jatkamme seurustelua hänen kanssaan. Ole hyvä ja häivy kyyläämästä. En ole sinuun ihastunut.
Jatkatte seurustelua hänen kanssaan? Puhutko itsestäsi monikossa vai onko kyseessä kolmen henkilön ihmissuhde? Eipä ole kummoinen suhde, kun täällä kuitenkin edelleen roikut. IKÄVÄ-palstalla...
Joo ei liian erilaiset sovi ollenkaan yhteen. Ei ne sovi. Kyllä mulle sopii paremmin joku tosi rauhallinen ja kiva.
Ja mitä egoon tulee, etsiköön omanlaisen. Voivat sitten täydentää sopivasti toisiaan. Ei muutakuin korkkarit kattoon! Ja mä niin toivon, että korkkarit löytyy vaan toiselta. Tai ei, molemmilta :)
En kyllä leiki. En ole tunteilla leikkijä alkuunkaan, vaikka mun tunteilla on kyllä pelailtu ja pahasti. Jos ikinä alkaisin suhteeseen enää kenenkään kanssa, niin kyllä mä tahtoisin sen sitten olevan koko loppuelämän suhde, vaikka joutuisin sitten myöhemmin häntä hoitamaan ja vaippoja vaihtamaan.
On asioita joilla voi leikkiä ja on asioita joilla EI VOI leikkiä. Ja ne asiat joilla ei voi/ eikä saa leikkiä ovat TUNTEET.
Toivon, että hän ei pilaisi tätä epäluulolla ja pessimismillä. Toivon, että hän antaisi mahdollisuuden, esim. koeajan vuoden loppuun. Sitten katsottais missä mennään, jos se olis hänelle sitten helpompi ratkaisu. Tietysti koeaika ei olis kiva, mutta olis sekin yksi kompromissi, kun hän niin epäluuloinen on. Itse kyllä luotan siihen, että juuri hän ei leiki sen asian suhteen, vaikka muuten hyvin leikkimielinen onkin, sen verran mitä häntä olen oppinut tuntemaan.
Jos mitään ei anna, mitään ei saa. On uskallettava ottaa riski. Muuten ei parempaa saa, eikä ansaitse. Elämä kuitenkin kuljettaa ja kantaa. Niin hyvissä kun pahoissa hetkissä voin vain todeta; "Olen ainakin elänyt!" Ja heikossa hapessa sairaalassa kerran päätin, että jos tokenen, niin elän niin kuin päivä olisi viimeiseni, eli suurilla tunteilla. Nyt on aika lunastaa lupaukseni ja elää niillä suurilla tunteilla jokainen kallisarvoinen hetki. Voin elää 101-vuotiaaksi, niinkuin tätini. Voin kuolla vaikka huomenna, kuka tietää. Mutta minä haluan elää täysillä tämän lopun elämäni.
Joka kevät haluan kosketella puun puun nuoria lehtiä ja neulasia, ihailla luonnonkukkia poimimatta niitä, mutta ottamalla muistoksi kuvia, ihastua ensimmäisistä perhosista, katsella syksyisin tähdenlentoja kaakaomuki kädessä ja villapusero päällä, rämpiä lumisessa metsässä tehden talvisia polkuja sinne ja lumienkeleitä. Kaiken kaikkiaan iloita pienistä asioista. Ja eniten tahdon täysillä rakastaa ja olla rakastettu.
Ehkä minä olen positiivisempi luonteeltani kuin sinä. Mutta minä uskonkin Rakkauteen.
Paitsi että hän kertoi minulle, ettei sovita yhteen. Eteenpäin vain mentävä, tuntu miltä tuntu.
Oletteko edes sovittaneet. Pelkän pintapuolisen oletuksen vuoksi ei voi oikeasti tietää.
Erittäin järkevästi ajattelet elämästä ja rakkaudesta. Kumpa oma kaivattuni ajattelisi samaan tyyliin edes osittain. Jotenkin mulla on vain sellainen olo että, hänkin voisi näin ajatella.
Jos olet saanut viimeaikoina naiselta sähköpostia, useampiakin, niin vertaile kirjoitustyyliä. Olisinko se sinun hän? Mutta mahtaisiko hän kaivata minua?
Harmi ei olla s-postia lähetelty. Onnea sinulle jatkoon!
Samoin sinulle.
Haluan vain ihan ns. perusjuttuja: rakastavan miehen, joka pitää hyvänä, arkisia koti-iltoja, arkista urheilua yhdessä, välillä matkustelua... ahdistun, jos liian erikoista kaikki!!!
Näin ihmiset on erilaisia. Mä en kyllä koti-iltoja halua viettää. Mutta en oikein tiedä, miltä toisen ihmisen olemassa ololta toivoisin. Mun on parempi olla itsekseni ja oikeasti jotakin aika rajuakin harrasteta.
Ei näin.