Skeematerapia kokemuksia?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Skeematerapia

"Skeematerapian päämääränä on se, että potilas ymmärtää mistä hänen oireensa johtuvat."

Eihän tuon näköjään ole tarkoituskaan hoitaa, vaan vain selvittää mistä oireet johtuvat.

Hei,
Olet kirjoitellut vajaa vuosi sitten. Ehkä luet tämän, ehkä et.
Skeematerapiasta on hyvä kirja: Tunne lukkosi, kirjoittanut Kimmo Takanen.

Kyllä skeematerapiassa hoidetaankin eikä vain selvitetä, mistä ongelmat johtuvat. Tavoitteena on vanhoista lapsuuden- ja nuoruudenaikaisien päänsisäisten ohjelmointien, mitkä eivät palvele sinua, muuttaminen siten että voit jatkoelämässäsi kokea olevasi hyväksytty ja hyvä ihminen sellaisena kuin olet.

Olen nyt käynyt skeematerapiassa kuukauden ajan, Saksassa. Menin sinne koska haluan lopettaa viinin tissuttelun. Se on räjähtänyt käsistä. Terapeutti totesikin, että alkoholisti en ole. Minulla kun ei ole hinkua ensimmäisenä tarttua viini- tai viinapulloon kun herään aamuisin jne. Ongelma on nimenomaan se, että kun menen baariin, juominen lähtee käsistä eli en osaa lopettaa. Niinpä päätin tehdä asialle jotakin. Käväisin paikallisessa AA-kerhossakin ja totesin, että ei ole minun juttuni. En talsi kodissani polviani myöten roskakasoissa yms. tarinoita mitä siellä sain kuulla alkoholistien elämästä. Se tuntui niin vieraalta, että en mennyt enää toista kertaa. Päätin siis mennä terapiaan ja tämä terapeutti ehdotti skeematerapiaa.

Hän selitti aluksi hyvin, miten homma etenee. Arvostin sitä, että hän kertoi mitkä ovat menettlytavat ja miten edetään, eikä vain istuttanut minua tuoliin ja aloittanut jutustelua. Terapian kesto riippuu siitä, mitkä ovat ongelmasi ja kuinka paljon skeemoja (tunnelukkoja) sinulla on hoidettavanasi. Se ei välttämättä kestä kauan eikä ole sellainen pitkäveteinen, vuosikymmeniä kestävä raastava terapiamuoto kuten perinteinen psykoanalyysi. Minusta se siis kuulosti sangen hyvältä: halusin vain saada ratkaisun viinin litkimiselleni ja mahdollisimman pikaisesti!

Terapiaan kuuluu mm. kotitehtäviä: kirjeitä tai kirjoituksia vanhemmille tai ihmisille, jotka ovat kohdelleet sinua kaltoin jne. TErapeutin kanssa käydään niitä läpi ja hän ikään kuin suojelee "sisäistä lastasi" ja antaa tukea, mitä et ole aikoinasi aikuisilta ihmisiltä saanut. Tämä on hyvin herättävä ja vapauttava kokemus: kerrankin joku on SINUN puolellasi, edes siinä terapiassa!

Pari viime kertaa on ollut kuitenkin raskasta. On ollut ahdistavaa kirjoitella niitä "kirjeitä" ja tonkia mutia syvältä paskasta. Se on saanut minut pahalle tuulelle ja ahdistuneeksi, toden totta! Että ei tämä prosessi ole mitään ruusuilla tanssimista. Nyt minulle on alkanut herätä epäily ylipäätään tämän toimivuudesta. Kyllähän ihmisestä ja hänen elämästään kaikenlaista vikaa löytyy, kun oikein kaivelee. Onko se todellakin tarpeellista? Minusta alkoi jo tuntua siltä, että olin oikeastaan ihan onnellinen ennen tätä terapiaa viininjuonteineen kaikkineen. Eilen esimerkiksi paistoi aurinko ja oli ihana ilma ulkona, mutta olin tuon terapian takia niin ahdistunut, että makasin vain sängyllä aivan voimattomana. Meneekö tässä koko tuleva kesä piloille mokoman terapian kanssa? Onko ihan pakko pilata tämäkin hetki vain siksi että menneisyydessä on ollut jotakin kurjaa? Hmm. Suoraan sanoen, ehkä ei. Aloin todellakin kyseenalaistamaan koko touhua ja tuumin, että ehkä olisikin parempi oppia elämään ihan tässä hetkessä, NYT, ja se siitä.

Otin selvää liiasta alkoholin käytöstä ja törmäsin tietoon Naltroxin-nimisestä lääkkeeseestä. Se saattaisi tepsiä ongelmaani. Minusta alkaa tuntua, että pidän kaikki tunnelukkoni ihan itselläni räpeltämättä, menen yleislääkärille hakemaan reseptin Naltroxia varten ja elän elämäni onnellisena loppuun asti. Jätän tunnelukkoni siihen missä ne ovat ja hoidan niitä mm. kuuntelemalla Louise Hayn videoita ja lukemalla kirjoja itsensä rakastamisesta. Ne nimittäin tuntuvat paljon paremmilta - tulee hyvä ja rakastava olo joka kerta kun niitä lukee ja kuuntelee - verrattuna tähän terapiaan joka saa aivan oksettavan olon aikaan!

Epävakaus on ongelmana tietenkin eri asia kuin viinin litkiminen. En voi kuin kehoittaa kokeilemaan, etsimään vaihtoehtoja ja ottamaan se, mikä tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta sinulle. Ei oikeastaan kokeilematta voi tietää, mikä olisi hyvä. Ja jos ei joku homma tunnu tepsivän, älä takerru siihen vaan etsi vaihtoehto!

Itse voin todellakin suositella terapian ohessa tai ihan pelkästäänkin kirjallisuutta ja äänityksiä, jotka opettavat itsensä rakastamista ja hyväksymistä. Itsensä rakastamisen taito auttaa niin moneen ongelmaan: ongelmat katoavat kuin itsestään kun oppii rakastamaan ja arvostamaan itseään ja sitä myötä muitakin. Se on minulla itselläni oikeastaan pääteema, ei tämä terapia. Mutta terapiaan meneminenkin oli osa itsensä rakastamista: halu toimia itsensä hyväksi ja halu parantua.

Voi n kertoa tästä ihanasta Kimmo Takasesta vaikka kuinka monta "auttavaa kokemusta" . Tämä ns. terapeutti. Iskosti mun ex vaimolle valhe muiston päähän. 5 vuotta ex vaimo kävi ns "terapiassa". 60000 € myöhemmin totesi ettei voi hoitaa sairaita. Johti eroon. Sen jälkeen lopetti vastaanoton, keskittyy kirjoihin. Älkää hyvät ihmiset uskoko näitä puoskareita!!!!

Jopa kuva materiaalia löytyy ns, terapiaistunnosta

https://mielipalvelut.fi/artikkelit/skeematerapia-terapiamuoto-tunnelukkojen-tyostamiseen/ Tuolla myös lisätietoa liittyen skeematerapiaan. Ei ole omakohtaista kokemusta skeematerapiasta, mutta vaikuttaa erittäin lupaavalta.