Heippa. Aattelin avata täälläkin yhtä kompleksia, joka on ollu mulla jo tarpeeks kauan. (Ja oon siis lukioon menossa oleva tyttö)
Aloin vajaat pari vuotta sitten olla otakuks. Mun elämä on siitä asti ollut pelkkää animea, mangaa, fangirlausta, cosaamista ja söpöilyä. Se oli aluks tosi kivaa ja tunsin et tää on se juttu mitä haluun vapaa-ajaltani (vaikkakin tää harrastus alko menee koulunkin päälle). Sit kun aloin pikkuhiljaa tuntee, että se ei oiskaan mun juttu ja että mä en oo persoonaltani tarkotettu otakuks – jatkoin ihan vaan siks ku ajattelin, et kylhän tää nyt mun juttu on vaikka siltä ei tunnu. Olin hetken noin mut sit se alko oikeesti ahdistaa ihan hirveesti ja nyt oon alkanu vähentää näitä juttuja, vaikka tuleehan ne viimestään somessa heti vastaan.
Mutta mulla on tässä siis kaksi ongelmaa. Eka on se, että mun on vaikeeta lopettaa näitä juttuja (kaikki kaveritki on otakuja) koska tunnen yhä jotain kiintymystä niitä juttuja kohtaan ja ajattelen että se ois vaan niin siistiä olla vielä otaku. Ja en tiiä miten tästä pääsis mihinkään suuntaan.
Voisko jotkut olla niin ihania ja jakaa jotain auttavia/tukevia/rohkaisevia sanasia ;-; ? Ne, jotka ei tiedä mitä otakuna olo tarkoittaa, voi miettiä mitä tekis, jos puhuisin tässä vaikka jostain normaalista harrastuksesta.
Aloin vajaat pari vuotta sitten olla otakuks. Mun elämä on siitä asti ollut pelkkää animea, mangaa, fangirlausta, cosaamista ja söpöilyä. Se oli aluks tosi kivaa ja tunsin et tää on se juttu mitä haluun vapaa-ajaltani (vaikkakin tää harrastus alko menee koulunkin päälle). Sit kun aloin pikkuhiljaa tuntee, että se ei oiskaan mun juttu ja että mä en oo persoonaltani tarkotettu otakuks – jatkoin ihan vaan siks ku ajattelin, et kylhän tää nyt mun juttu on vaikka siltä ei tunnu. Olin hetken noin mut sit se alko oikeesti ahdistaa ihan hirveesti ja nyt oon alkanu vähentää näitä juttuja, vaikka tuleehan ne viimestään somessa heti vastaan.
Mutta mulla on tässä siis kaksi ongelmaa. Eka on se, että mun on vaikeeta lopettaa näitä juttuja (kaikki kaveritki on otakuja) koska tunnen yhä jotain kiintymystä niitä juttuja kohtaan ja ajattelen että se ois vaan niin siistiä olla vielä otaku. Ja en tiiä miten tästä pääsis mihinkään suuntaan.
Voisko jotkut olla niin ihania ja jakaa jotain auttavia/tukevia/rohkaisevia sanasia ;-; ? Ne, jotka ei tiedä mitä otakuna olo tarkoittaa, voi miettiä mitä tekis, jos puhuisin tässä vaikka jostain normaalista harrastuksesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Up