Itse olen toistaiseksi sitämieltä että Ehtoolliset voidaan nauttia rukoushuoneilla,ja vaikkapa sitten omien saarnaajien jakamana jos näin päätetään, minulle käy kyllä myös entinenkin käytäntö, kumpikaan käytäntö ei ole väärin Jumalan edessä, mutta sitä minä en ymmärrä että Lapinvanhimpia ja lähetysmiehiä pilkataan ja haukutaan tällä palstalla tai pikkuporukoissa, enkä myös ymmärrä sitäkään että näitä hyllytettyjä saarnamiehiä käsitellään aivan yhtä karkeasti kuin Lv:a ja lähetysmiehiä, molemmat ovat meidän matkakumppaneita taivaantiellä ja meillä kaikilla on sama päämaali jota kohti me yhdessä mennä renttalehdetaan huonoina ja syntisinä mutta Jeesuksen sovintoverellä puhdistettuina, ei olla toinen toistamme parempia vaan kaikki ollaan omalta puoleltamme suuria epäonnistujia ja kompuroitsijoita.
Lapinvanhimmat ja sakramentit
Taivaantienkulkija
7924
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikä autuus niissä ehtoollisissa ja jakamisissa piilee, kuka selittää?
Raamatussa on hyvinkin vähän opetusta ehtoollisesta eikä siinäkään vähässä ole painopiste lainkaan samassa kohtaa missä se täällä palstoillanne on.
Miksi niin?
Raamatun aikainen maailma EI tullut evankelioitua siihen määrään mihin se tuli, ehtoollisia viettämällä ja niistä riitelemällä!
voiko siitä oppia jotain?
Mää oon sun kaa ihan samaa mieltä,hieno kirjoitus pitkästä aikaa ja pistää ajatteleen!
Minä en jaksa enää kirjoittaa juuri sen asian takia, että on ihan sama mitä täällä kirjoittaa, eriseura on puolensa valinnut. Lahden vuosikokouksessa pääsin kuulemaan heitä ihan livenä ja nyt näen selvästi mikä siellä on takana. Kaikki joilla vain on korvat, kuulivat sen kyllä pidetyistä puheenvuoroista. On ihan sama, mitä eriseuralle sanoo ja mitä faktjoja lyö pöytään, eivät he usko.
Siksi raamatun sana on taas niin mukavasti jalkojen lyhty: "Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on, Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on."
Ei meillä voi millään olla sama usko, kun minä tunnen seuroissa lämmön ja rakkauden saarnatun sanan kuulossa aina sydämessä asti ja he tuntevat vain katkeruuden ja vihan ja kuulevat ehkä jonkun yksittäisen sanan saarnasta ja tarttuvat siihen. Kumpi on hengen hedelmä? Hyvästi puolestani!
Minä olen ollut kirkossa ja seuroissa silloin kun on tupa täys.
Olen huomannut että lämpö,rakkaus,läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tuntu on molemmissa paikoissa.
Sitä en tule koskaan hyväksymään että kristinusko hajoaa erilaisiin klikkeihin ja eriseuroihin mihin myös riidanhaluisen ja henkisen väkivallan liike esikoislestaadiolaiset( joka nyt on kirkko kirkon sisällä) kuuluu joka on rikkonut ja tuhonnut lukuisia perheitä.
Myös kirkolla on omallatunnolla kaikenlaista hömppää mutta kun en mene niihin tilaisuuksiin,mutta menen sen takia kirkkoon koska sinne voi mennä syntinen ihminen omana itsenään eli sellaisena kun on.
Se ei johdu mistään muusta kuin ihmisopeista ja niistä johtuvista kiistelyistä, miksi kristinusko pirstaloituu.
Tulkaa kaikki ja olemme yhtä eli lähentyminen muiden kirkkojen kanssa on oikea tie,ainakaan hajaannukset eivät ole vai uskaltaako joku olla eri mieltä?
Että hajaannukset hajaannuksien perään olisi muka oikea tie,ei ole.
Minä nautin ehtoollista toistaiseksi kotona. Karin ja irjatätin kanssa en.
Minusta näyttää että irjatäti on tehnyt samoin kareineen!
Näkökulma maallikoiden jakamaan ehtoolliseen löytyy tuoreesta artikkelista esikoiset.fi sivuilta. Salasana on Esikoiset. Kannattaa tutustua siihen ja muihin julkaisuihin kys. sivustolla.