Missä maassa
millä tähdellä
kohtasimme
missä metsässä huojuimme
oksat toisiaan hipoen
millä niityllä kasvoimme
kukkien rinnakkain
kulkivatko sielumme
samojen usvien läpi
saman ikävän kantamina
ja nyt
tällä tähdellä
tällä polulla
kohdatessamme
sielumme samaa sukua
löysivät levon toisissaan
millä tähdellä
kohtasimme
missä metsässä huojuimme
oksat toisiaan hipoen
millä niityllä kasvoimme
kukkien rinnakkain
kulkivatko sielumme
samojen usvien läpi
saman ikävän kantamina
ja nyt
tällä tähdellä
tällä polulla
kohdatessamme
sielumme samaa sukua
löysivät levon toisissaan
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voi olla. https://m.youtube.com/watch?v=nDr40tPWzuo
Ihana elokuva.
Juuren annat hänelle. Kutsutko jötikkääsi juureksi?
Ootko ylpee nyt, kun sait tyhjennettyä kaiken sisimmästäs tuohon muotoon? Minkäköhälaisista vanhemmista säki oot pudonnu?
Kenen kirjoittama runo? Joskus lukenut tuon jostain.
Maaria Leinosen näköjään.
Kaunis runo.
Leikkaa liimaa ja askartele
No tuo oli kyllä ihan koko runo sellaisenaan. Ei leikattu. Kaunis teksti aloittajalta, ja kuka vaanhan osaa alkuperäset hakea. Mut täytyy lähteet silti ilmottaa, vaiks haku kuin helppoa olis.
JuuriHänelle ilmoittaa lähteet sitten vastasuudessa, jos ei omiaan julkaise. OK? Fantsua vaikuttua jostain ja huomatakin sitten, että kopsattua matskuu on vaan ilman tekijän nimee heitetty ruutuun.
Minusta hän valitsi kauniin runon.
Niin? Maku menee jos toisten tekstejä varastaa.
Ei välttämättä ollut tarkoitus varastaa. Ei ehkä ajatelllut tarkemmin tai joku voi pitää itsestään selvyytenä, että oli tuttu runo ihmisille.
Eripuolilla tulivuorta
eleli kaksi
hiukkasta magman.
Ikävöivät.
Kaipasivat.
Mikään toinen magma
ei vaikuttanut
kiinnostavalta.
Hän oli erilainen magma.
Kuten toisella puolella
toinenkin.
Ikävä ja kaipuu
kasvoi
puna hehkui pinnalla.
Niin ikävä oli
Tunne että räjähtää.
Tulivuoren usva
peitti toisen puolen
mutta hehku suureni
ja höyry alkoi nousta
näkyen savuna ilmassa.
Yht' äkkiä kaikki räjähti
kaipuu , ikävä
purkautui ilmaan
kuumat magmat ponnahtivat
matkaan
ja kulkivat ohi
talojen , kivikkojen ja tasankojen
asettuen aloilleen.
Nuo kaksi eripuolilla
sykkivät vierekkäin toisilleen
ja muistona sylitysten
toisensa löytäneiden
on kasvanut omenapuu
kaikkien iloksi
ja hedelmäksi.
Sekin voi syntyä
ikävästä ja kaipuusta
Pitäisikö kirjoittaa runo,
joka kertoisi rakkaudesta?
Se on mahdotonta.
Sillä rakkaus ei mahdu
yhteen runoon.
Se on juuri sopivan kokoinen
yhteen sydämeen,
sillä vain sydän voi olla
tarpeeksi suuri.
Tuollainen ajatus tuli. Pätkiikö muilla kone tänään? Ei meinaa millään mennä kirjoitukset eteenpäin, hyppii ja takkuaa, sekä sivut pomppii??
Pompeijin viimeiset päivät