Niiden ihmistenhän piti lähteä vaan lomalle ja tulla takaisin Uuden vuoden jälkeen, palata takaisin kouluun, tarhaan, työpaikoilleen.
Kokonaisia perheitä on kateissa ja tyhjiin, pimeisiin taloihin/asuntoihin ei ehkä koskaan palata.
Kokonaisia perheitä on kateissa ja tyhjiin, pimeisiin taloihin/asuntoihin ei ehkä koskaan palata.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moni suomalainen jakaa tunteesi.
Itse olen ollut aivan maassa koko tämän ajan,
erityisesti lasten ja lapsiperheiden kohtalo järkyttää. Etenkin kun itsellä on tuollainen vuoden vanha taapero. Olen yrittänyt rukoilla heidän puolestaan,mutta päivät kuluvat.
Tänään meinasin huutaa ääneen,kun uutisissa kerrottiin 21 yksin palanneesta lapsesta, nuorin 5-vuotias. Miten he selviävät, kun meillä aikuisillakin on vaikeaa kestää tätä.
Tämä on kenties meidän sukupolvemme suurin suru.
Toisaalta on muistettava, että me kaikki kuolemme, vain aika, paikka ja tapa vaihtelevat -
eli perässä mennään. Itse yritän luottaa Raamatun lupaamaan jälleennäkemiseen. Voimia Sinulle! Toivotaan vielä,että lista lyhenee.
Sehän se just on kun tuntuu että on niin yksin tämän asian kanssa. Eilenhän just oli 45 min.- ohjelmassa että mitä tehdä tulevaisuudessa entiselle kodille, isän, äidin ja sisarusten henk.koht. tavaroille, huonekaluille, muisto esineille.
Minunkaan mies ei ymmärrä miksi olen niin murheellinen vieläkin, vaikka minulla ei ole läheisiä menehtynyt tai kadonnut siellä.
Se vaan tuli niin lähelle ja tajuaa kaiken rajallisuuden selvemmin kuin koskaan. Tuntuu, että sieluun jää loppuelämäksi, niin kauan kuin sitä annetaankin, viiltohaava tästä.
Mieleeni on tullut monenlaisia ajatuksia ja kuvia tapahtumista, joita en haluaisia ajatella. Täytyy yrittää vaan ajatella, että meidän jälkeenjääneiden tehtävä on jatkaa elämää täällä.
Ja muistaa, muistella. Se on kenties paras tapa kunnioittaa myös heitä, edeltämenneitä.
Ja myötäelää omaisensa menettäneiden surua.
Eiköhän muistoesineet ja henkilökohtaiset tavarat jää omaisille muistoiksi, jos haluavat ja voivat pitää?
Itse olen saanut vähän lohtua surressani,kun olen käynyt chatissa tuolla Uskonto- kategorian puolella. Eikä tarvitse olla uskovainen (eihän siitä haittaa kenellekään ole, tosin).
Muuten, olen entinen Nimim. "tiitiäinen", joku kerkisi rekisteröidä sen.
Koitetaan jaksaa, voimia sinulle. Vaikka välillä noiden omienkin voimien kanssa on niin ja näin, mutta helpottaa kun tietää että on muitakin jotka ajattelee ja tuntee samalla tavalla.