Elikkäs olen 18-vuotias jätkä, oon seurustellu tyttöystäväni kanssa 5kk . No meillä sattu sit tämmönen vahinko 10viikkoa sitten. Kumi oli käytössä ja nainen oli "laskenut" päivät. Mul on tämmönen kanta et en missään nimessä ole valmis olemaan isä kellekää, lapsihan olen vasta itsekin. Opiskelut on kesken, asun himassa, ei duunia yms.
No aluksi tyttöystävä oli aborttia tekemässä, mutta päätyi siihen ettei pysty sitä tekemään. En kummiskaan painosta häntä siihen, olen kylläkin kertonut kaikki faktat ettei tulisi tulevaisuudessa pärjäämään yh äitini(hänelläkin opinnot kesken,työtön, oma kämppä löytyy mutta vuokria rästissä). Tyttöystävälle on ok että vaihdan maisemaa, sillä ymmärtää tilanteeni eikä vaadi että olen läsnä. Mutta en tiedä pystynkö vain katoamaan, sillä kyllä mä tuun ajattelee mun loppuelämän et mul o muksu jossai. Onks neuvoi tai kokemuksii???
No aluksi tyttöystävä oli aborttia tekemässä, mutta päätyi siihen ettei pysty sitä tekemään. En kummiskaan painosta häntä siihen, olen kylläkin kertonut kaikki faktat ettei tulisi tulevaisuudessa pärjäämään yh äitini(hänelläkin opinnot kesken,työtön, oma kämppä löytyy mutta vuokria rästissä). Tyttöystävälle on ok että vaihdan maisemaa, sillä ymmärtää tilanteeni eikä vaadi että olen läsnä. Mutta en tiedä pystynkö vain katoamaan, sillä kyllä mä tuun ajattelee mun loppuelämän et mul o muksu jossai. Onks neuvoi tai kokemuksii???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sekä oltiin sovittu sitä ennen, et mikäli tulee tilanne et hän tulisi raskaaksi niin tekisi ehdottomasti abortin... Kyllä raskaustestinkin jälkee lupaili tekevänsä abortin.
Mikä on tehty on tehty, eikä kelloa saa käännettyä takaisinpäin. On totta, että olet nuori isäksi, mutta sitä on nyt enää vähän myöhäistä murehtia.
Vaikka tekee abortin, niin eivät asiat palaa siihen, että ei olisi tullutkaan raskaaksi. Sitten asiat ovat niin, että tuli raskaaksi, oli raskaana ja teki abortin. Tai jos lapsi syntyy, niin ei se sillä tule syntymättömäksi, että itse häivyt jonnekin toiselle paikkakunnalle.
Lapsi saattaa haluta tuntea sinut, ja ainakin hänelle tulee traumoja siitä, että sinä et halunnut tuntea häntä. Lapset kyllä miettivät tällaisia asioita, ja kaikkein pahinta lapselle on, että oma vanhempi ei rakastanut häntä. Adoptiolapsetkin usein miettivät, että annettiinko heidät adoptioon siksi, että ajateltiin heidän parastaan, vai siksi, että heitä ei rakastettu.
Kuitenkin eniten menetät itse, jos hylkäät lapsen.
Neuvoni on: yritä yhdessä tyttöystävän kanssa, jos hän suostuu siihen. Jos ette onnistu olemaan yhdessä, niin ole kuitenkin etäisä. Tapaa lastasi säännöllisesti ja ota vastuuta sen minkä ikinä kykenet. Vaikka et pystyisi kovin paljoon, niin se on aina parempi kuin ei mitään.
Mitä teille kuuluu nyt???
Ite oon tyttö, tulin raskaaksi marraskuussa poikaystävälleni ( 1 kk ) seurustelu. Tein joulukuussa keskeytyksen. Hän ei halunnut lasta ja halusikin erota. Itse välitin jätkästä oikeasti. Aluks tää ei ollu mikään ongelma mulle mut nyt...ääh, mun pää ei voi kelaa ku tätä asiaa ja sitä jätkää.
Tää oli kyl nyt loppupeleissä aika rankka päätös tää ero on ollu mulle raskas. Kelaan tätä vieläkin. Menetin jotakin kaunista..ja aitoa.
Miten teidän tarina meni?
Uppia! Kertokaa :)