Tämä palstahan on kuollut pystyyn! Voi kiesus... Paljonko abortti maksaa? Mitä tapahtuu lääketieteellisessä abortissa? Ketä kiinnostaa? Teette sen kuitenkin, joten miksi kysyä?! Ennen, hyvinä aikoina, täällä KESKUSTELTIIN abortista ja moraalikysymyksistä. Nykyään? Kaikki abortin negatiiviseen valoon asettava poistetaan. Hienoa. Seuraavaksi varmaan poistatte aloitussivun yläreunassa lukevan "keskustele abortista" lauseen. Antaa näet pikkuisen väärän kuvan...
Hienoa!
Nimetön
241758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Abortti on murha! Abortti on murha! hokeminen ei ole keskustelua.
Entäs jos minä olen sitä mieltä ihan vilpittömästi? Abortti on mielestäni toimintaa, jonka ainoa päämäärä on päästä ei-halutusta lapsesta eroon poistamalla se äitinsä kohdusta väkivalloin. Tämän toiminnan seurauksena lapsi kuolee, ja se on varsin hyvin kaikkien tiedossa. Eikö se silloin ole abortoidun lapsen tappamista? Kykenen kyllä keskustelemaan asiasta sanomatta sanaa murha. Enemmän kuin tämä murhakysymys minua kiinnostaa asian eettisyys. Mikä on ihmisyyden raja? Miten toinen ihminen saa päättää toisen elämästä/kuolemasta? Aborttiin liittyy niin paljon mielenkiintoisia pohdittavia asioita. Miten kaksitoistaviikkoinen sikiö voi olla solymöykky ja eloton otus samaan aikaan kun samanikäinen, keskenmenon seurauksena syntynyt lapsi kuolee? Miksi jopa 20 viikkoisen sikiön saa abortoida vaikka se omaa kaikki ihmisyyden merkit? Abortissa ei ole kyse vain naisen oikeudesta päättää omasta ruumiistaan. Tekemällä abortin hän päättää samalla syntymättömän lapsensa puolesta. Eikö hänellä olekaan oikeus syntyä? Nämä ovat asioita jotka minua askarruttavat. Keskustelu niistä ei ole enää mahdollista. Abortin tehneet kokevat sen syyllistämiseksi. Miten kysyt nuo asiat toisin? tarkoitukseni ei ole syyllistää, vaan herättää keskustelua.
erään naisen, joka ei halunnut lasta vaan abortin. Mies kuitenkin vaati naista pitämään lapsen. Nainen ei tehnyt aborttia, mutta kun lapsi oli syntynyt, nainen sanoi miehelle "tulolla on lapsesi. Ole hyvä. Itsehän sitä halusit. Minä en". Nainen jätti lapsen miehelle ja meni menojaan.
Se on hieman monimutkainen juttu tuo abortti. Jos lapsi ei ole haluttu, onko se elämä niin onnellista? Miehillehän se on helppo nakki, kun lapsi jään yleensä nainen hoidettavaksi ja mies voi mennä menojaan, jos haluaa.
Kenelläkään ei ole absoluuttista oikeutta syntyä.
Jokaisella naisella tulee olla oikeus aborttiin jo siksi, ettei halua olla raskaana.
Nämä ovat oikeudenmukaisuuden lähtökohdat.
Itse olen alkanut abortin jälkeen inhota lapsia. Olen onnellinen, että pääsin eroon kasvista kohdussani. Tuntuu kauhealta, että joku kaltaisesi, sinä joka et minua tunne, olisit halunnut pakottaa minut synnyttämään.
Tuollainen pakkoraskaana pitäminen olisi naiselle eräänlainen raiskaus, ehkä pahempikin.
Äitisi olisi voinut hankkiutua sinusta eroon kun olit hänen kohdussaan. Kukaan meistä ei olisi täällä ellei tuota kasvainta muodostuisi. Omalla kokemuksella voin sanoa, ettei raskaus tunnu alkuvaiheessa juuri muulta kun ajatukselta "olen raskaana". Välillä en edes muistanut sitä olevani, niin luonnollista se on. Myöhemmin, kun vauva kasvaa ja tunnet liikkeet, heräät valtavaan iloon: Minun lapseni! Miksei hän synny jo? Milloin saan nähdä hänet? Kasvaimesta/solymöykystä tulee lapsi. Mielenkiintoista onkin, että missä vaiheessa tämä tapahtuu? Silloin, kun mieheni ja minun solut yhdistyivät, syntyi jotain ainutlaatuista. Jotain, mitä ei ole muissa lapsissa. Silloin? Vai silloin, kun pienenpieni sydän löi ensimmäisen lyöntinsä? Vai silloin, kun lapsi syntyy? Seuraa sarja jatkokysymyksiä: Herääkö abortoitu lapsi eloon vasta kuollessaan, sillä silloinhan hän näkee päivänvalon ensimmäistä kertaa?
Onko tuo syyllistämistä? Mielestäni ei. Olen monesti sanonut, etten ymmärrä abortin tehneitä naisia. Jokaisella on siihen varmasti omat syynsä, mutta koska abortti riistää syntymättömän lapsen mahdollisuudet elämään, en voi sitä hyväksyä. Ymmärrän, etteivät kaikki näe asiaa näin. Tämä on keskustelua, jota olisin halunnut. En vaan voi esittää omia mielipiteitäni ilman että joku vetää herneet nenään. Luultavasti tämäkin viestiketju poistetaan.
Minulle raskaana olo oli vain painajainen, josta halusin herätä. Minulla ei ollut pienintäkään halua alkaa yksinhuoltajaäidiksi. Kysymys ei ollut siitä, etteikö minusta olisi tullut hyvää äitiä, vaan vain siitä, että asia ei minua kiinnostanut pätkääkään.
Olen jo lähemmäs kolmekymppinen nainen, eli ikääkin olisi varmaan ollut riittävästi.
En oikeastaan koskaan ajatellut sikiötä edes millään tavalla ihmismäisenä, ajattelin vain sitä, että haluan jatkaa elämääni ilman muutosta.
Itsekästä ehkä, mutta itsekkäämpää olisi ollut olla vastentahtoisesti raskaana ja marttyyriäitinä, joka velvolisuudesta huolehtii ja kärsii ei-toivotusta lapsesta.
En usko, että olsiin voinut antaa lasta poiskaan oltuani raskaana 9 kuukautta, sehän olisi sama, kuin vaikka rakentaisi vuoden taloa ja antaisi sen sitten toiselle ilmaiseksi.
Niin, äitini olisi voinut abortoida minut, mutta mitä sitten? En minä siitä nyt mitään tietäisi, jos niin olsii käynyt.
Sinua, omalla tavallani. Uskon kuitenkin, ja todisteitakin asiasta on, että sikiö tuntee kipua, ja yrittää väistää instrumenttejä jotka tunkeutuvat kohtuun. Tästä on siis video jonka olen nähnyt. Jokatapauksessa... Samalla lailla sikiö kuten jo syntynyt ihminen ilmeisesti tietää kuolevansa. Yrittää pelastaa itsensä, pelkää. Et olisi tietänyt abortoinnin jälkeen itsestäsi mitään. Eikö samalla periaatteella voi tappaa kenet vaan? Kuka meistä tietää kuoleman jälkeen mistään mitään? Mielenkiintoista onkin, että missä alkaa ihmisyyden raja? Eikö sikiö ole elollinen kun se kerran kykenee liikkumaan ja omaa jonkinasteisen tietoisuuden? Sillä on kuitenkin lyövä sydän ja toimivat aivot. Syntyneen ihmisen voi määritellä kuolleeksi juuri noiden perusteella: aivokuollut, sydän pysähtynyt. Asioita, joista olen keskustellut abortin tehneiden ystävieni kanssa. Ystäväni on sanonut, että hänellä olisi nyt 5-vuotias lapsi. Hän miettii tekoaan, katuukin varmasti. Tunnen useita ihmisiä, jotka ovat meinanneet tehdä abortin. Pyörtäneet päätöksensä, ja sanovat etteivät nyt voisi olla ilman lapsiaan. Minullakin on lapsi. Ajattelen, että olisin voinut hänet tappaa, nimenomaan tappaa, ihan laillisesti jos olisin halunnut. Miksi? Eikö lapsellani olisi ollut oikeus syntyä jos minä olisin niin halunnut? En tiedä muista, mutta en minä häntä rakastanut silloin kun hän oli ihan pikkuinen alkio. Tiesin vain, että hän on siellä, minun sisälläni, ja tulen häntä rakastamaan. Rakkaus kasvoi raskauden edetessä. En mielestäni ole luopunut mistään, vaan saanut lisää. Sanoit, ettet usko että olisit voinut antaa häntä poiskaan jos olisit lapsen pitänyt. Entä jos olisit alkanut rakastaa lastasi?
pidä ne tussusi nuorat tiukemmalla. ei tule niitä raskauksia. tuskin sinne vakoosi nyt kukaan väkisin tulee poraamaan. ja jakamaan siittiöitään. joten jos et haluu tulla/olla raskaana. älä anna pyllyäsi kenellekkään. teet sen vaikka itte sormin.
Siksihän minä juuri abortin teinkin, en halunnut rakastaa lastani enkä kaivannut sitä elämääni.
Ja tunnen, että ratkaisuni oli ehdottoman oikea.
Ei kuulu sinulle ketä nain ja milloin, vielä vähemmän sinulle kuuluvat minun tekemäni abortit. Oli niitä sitten 1 tai 10, huolehdi vain omasta tussustasi!
mitä sä täälä sitten mouhoot jos se asia ei kenellekkään kuulu,abortista täälä kuitenkin KESKUSTELLAAN!
Aikaisempi kirjoittaja vain tuntui jostain syystä haluavan keskustella juuri minun henkilökohtaisesta abortistani rumaan sävyyn, ihme pervo!
Jos toinen on raskaana, on turha enää kitistä ehkäisystä, vahinko on jo tapahtunut.
Kaikki eivät lapsia halua. Naiselle, joka haluaa jatkaa elämäänsä ilman muutoksia, on aivan turha puhua lapsen ainutkertaisuudesta tai inhimillisyydestä. Jos ei lasta halua, on helpoin suhtautua aborttiin yksinkertaisena lääketieteellisenä operaationa, ei kannata edes miettiä lasta yksilönä tai jossitella lapsen ihanuudesta.
Ei-toivottu raskaus vastentahtoiselle naiselle tuntuu samalta, kuin minä toisin sinulle koirani, kertoisin kuinka ihana se on ja käskisin sinun huolehtia siitä seuraavat 15-vuotta. Ei väliä halusit sitä tai et, sinun on vain oltava aikuinen ja huolehdittava koirastani, et siitä eroon pääse.
Eikös abortti kuitenkin ole järkevin ratkaisu jos on niin sanotusti paskat jo housussa ja on raskaana tahtomattaan?
kirjoitat.
Minusta on kummallista, että ihimist jaksaa tuomita toisiaan.
Itse uskon, että abortti on parempi vaihtoehto kuin että äiti ja lapsi ovat molemmat onnettomia, koska äiti ei halunnut lasta ja kärsii lapsen kanssa olemisesta ja syllisyydestä. Lapsi taas kärsii, kun huomaa olevansa ei-toivottu ja kyllä ne sen huomaa.
Ei muuta tuu mieleen, millanen olet. Toivottavasti joku panoistas tajuaa sun elämän ohjenuoran... ajoissa siis...
Näin sitä keskustellaan järkevästi ja rauhallisesti abortin moraalikysymyksistä. Käsketään olemaan antamatta pyllyä ja huoritellaan...onpas järkevää ja älykästä moraalikysymyksistä keskustelua;)
käyttäkää ehkäisyä. ei tartte keskustella ollenkaan aborteista. abortti ei muuten ole mikään ehkäisykeino haloo!!!!!
käyttäkää kokovartalo kondoomia. niin voi tämänkin keskustelu aiheen lopettaa!!!!
kerrankin joku puhuu asiaa!! kiitos siitä!
asia ja jos siihen ratkaisuun päätyy, niin se on varmasti pitkän pohdinna tulos ja oikea ratkaisu siinä elämäntilanteessa ! On hyvä, että abortista on olemassa palsta, jossa voi keskustella asiallisesti kakikkea aborttiin liittyviä asiahaaroja.
Hyvä on myös se, että ne kuvat sensuroitiin täältä ja myös asiattomat viestit. Abortti on, varsinkin nuorelle naiselle, todella arka asia ja siitä ei pidä häntä tuhoon tuomita, jos sen ratkaisun joutuu valitsemaan. Mielestäni kaikki syyttelevät viestit pitäisi sensuroida. Abortin tehnyt ihminen tarvitsee ennenkaikkea tukea kuin syyttelyitä. Ja jos lähipiirissä ei ole ihmistä, jolta tukea voisi pyytää, on ihan hyvä, että esim.tälläisella palstalla voi jakaa tuntemuksiaan anonyymisti jonkun kanssa!
Lue kirjoittamiani viestejä esim. Tästä keskustelusta. Nimimerkkini on aina Nimetön. Abortin tehneet käsittävät syyllistäväksi minkä tahansa lauseen jossa millään tavalla arvostellaan aborttia. Sama se lukeeko siinä murha! vai että vastustan. Ahdasmielistä, seniiliä, idiotismiä... Naurettavaa ihmisiltä jotka eivät todellakaan salli muita mielipiteitä silmissään kuin omansa. Kuten olen monesti sanonut, minulla on myös abortin tehneitä ystäviä joiden kanssa tulen loistavasti juttuun. Jos abortti on mielestäni lapsen tappamista, niin mitä sitten? Se on minun rehellinen, kaunistelematon mielipiteeni. Ja kyllä, minä ajattelen jo myös syntyneitä lapsia samalla huolella. En vaan näe mitään syytä lopettaa toisen elämä itsensä vuoksi. Jumalaan en usko, joten jätetään se tämän asian ulkopuolelle ( sehän kuulema tuomitsee abortintekijät, paskapuhetta!) En myöskään ole sitä mieltä että seksi pannaan jos ei halua lapsia. Kuten sanoin, kenenkään ei pitäisi kuolla toisen takia. Se vaan on laissa sallittua. Samalla tavalla molemmilla näkökannoilla on oikeus sanoa sanottavansa, eikös?
Saahan sitä vastustaa mitä haluaa. Kunhan toteuttaa sitä vakaumustaan omassa elämässään eikä mestaroi muiden elämää.
Minun on vaikea ymmärtää, että joukko erilaistumattomia soluja olisi lapsi. Samoin voisi sitten ajatella munasoluista tai spermasta.Tai surra niitä lukuisia keskenmenoja joita tapahtuu ennen kuukautisten alkamista, ilman että nainen tietää olleensa raskaana.Pitisikö kuukautisvuodolle järjestää hautajaiset?
Minulle, 3 lapsen äidille, abortti ei ole koskaan ollut vaihtoehto.Ymmärrän silti hyvin niitä jotka sen haluavat tehdä.Syitä on niin monenlaisia.
Ja vielä tuosta 20 viikon abortista.Se tehdään vain erittäin painavista syistä.Kukaan ei sitä huvikseen saa.
Herätti ajatuksia tuo sinun aloituksesi... Kuollut pystyyn palsta... Mutta eikö tämä ole keskustelua abortista: joku haluaa tietää paljonko maksaa, toinen kuinka tapahtuu, sitten toiset vastaa. Tietysti menevät jokatapauksessa, jos niin ovat päättäneet, eiväthän he olekaan täällä kysymässä menenkö, vaan käytännön tietoja asiasta, joka aivan taatusti jännittää. Ihmisillä on taipumusta haluta tietoa mahdollisimman paljon etukäteen, juuri siksi että tilanne ei olisi niin jännittävä, saavat myös tietoonsa että moni muukin on kokenut, eikä asian kanssa ole yksin.
Mielestäni siis se ei ole sen turhempaa keskustelua kuin keskustelu abortin eettisyydestä. Riitely ehkä olisi paras sana kuvaamaan kuitenkin tälläistä keskustelua. Jokaisella on omat eettiset arvonsa. Aikuisen ihmisen mielipiteeseen vaikuttaminen kuitenkin on niin syvälle kaivautuvaa hommaa, koska täytyy lähteä liikkeelle aivan pienimmistä lapsuudessa juurtuneista elämänarvoista, että siihen ei tälläisillä keskustelu palstoilla kuitenkaan pystytä. Lapsia toivottavasti sivuilla ei käy, toivoisin sellaisten joiden mielipiteisiin vielä voi vaikuttaa pohtivan elämän valoisampia asioita kuin tämä aihe. Siksi mietin että onko oikeastaan tarvetta käsitellä juuri tätä eeettistä puolta näissä keskusteluissa, sillä käytännön neuvot on ne joista oikeasti on hyötyä.
Silti en pidä keskustelua turhana, on ihan mukava oikeasti asiallista keskustelua lukea, yrittää ymmärtää myös toisen näkemystä. On kuitenkin muistettava että kanta ei vaihdu, vaikka toinen pitääkin aborttia murhana ja toinen turhana. Syytteleminen ja haukkuminen on turhaa, sillä mielipiteet jokaisella on olemassa, ei niitä täällä luoda.
Mielestäni KAIKKI riitelyviestit, olivatpa sitten vastustajien/kannattajien viestit, pitäisi sensuroida pois ! Jättää vain ne, missä asiallisesti kysytään tietoa/kokemuksia/apua.
Täällä ei näköjään eettisyydestä osata keskustella asiallisesti, vaan aina ruetaan het syyttelemään ja räkyttämään toisten mielipiteitä, niin kerrassaan kaikki vain sensuroitavaksi. Ei niitä edes kukaan jaksa lukea.