Meilläpäin kyllä sanottiin että tvisti, jossain muualla sitä kuminauhaa sanottiin vistiksi. Muistatteko, osaisitteko vielä :D
En oo kyllä vuosikausiin nähny sitä hypittävän...Varmaan stiblaisin itekki ja kuminauha olisi tiukasti nilkoissa jos yrittäisin, luulen....
En oo kyllä vuosikausiin nähny sitä hypittävän...Varmaan stiblaisin itekki ja kuminauha olisi tiukasti nilkoissa jos yrittäisin, luulen....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä muistetaan ja mukavaa seoli. En ole minäkään nähnyt sitä hypittävän vuosikymmeniin.
Hei tytöt, teillekin tiedoksi, voitte kertoa kavereille myös kansalaisaloitteesta. Suomi saattaa joutua liittovaltioon, jota vauhditetaan. Muistan kyllä myös tvistin, se oli mukavaa, kilpailtiin kuka on taitavin.
Eu:sta supervaltio -salainen suunnitelma!
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14352538/eusta-supervaltio--salainen-suunnitelma!
Juu vistiä, hyppyskää ja ponkkulautaa :D.
isä sen laittoi aina keväisin. Meidän hyvä ja ajattelevainen isä laittoi kaikki leikkimahdollisuudet ja urheilupaikat ympäristöön. Itkua,,,
Arvoitus:
Mikä leikki on kyseessä kun leikki tarvitsee kolme hlöä ja yksi määrää, että "3 tavallista ja loput vikkeleitä!"
Pitkä hyppynaru jonka molemmissa päissä ns. veivaaja ja yks aikoo hypätä kunnes sotkeentuu naruun eli stiblaa :)
Vikkelit oli ohjeena veivaajille että niiden piti pyörittää narua tasan yhtä nopeasti.
Vistiä hypättiin ja myrrää(ruutua) myös.
Meillä se oli kuminauhatwistiä. Kaikilla tytöillä oli koululaukussa monta metriä pitkä kuminauha lenkiksi solmittuna. Välitunnilla sitä sitten hypättiin. Kaksi tyttöä seisoi vastakkain kuminauhalenkki nilkkojen ympärillä ja yksi sitten siinä keskellä hyppeli. Piti hypätä tietyt kuviot. Kun siitä oli suoriutunut, kuminauhaa korotettiin pohkeitten kohdalle, sen jälkeen polviin ja jos oli taitava hyppääjä niin vielä siitäkin ylemmäs. Kyllä kai sitä jotkut hyppäsi vielä sittenkin, kun nauha oli jo vyötärön korkeudella, sen ikäiset likkalapset on notkeita ja jaloissa voimaa hypätä. Joskus näin että siihen oli yhdistetty vielä jotain pallon pompotteluakin.
Voi että olinkin notkea ja liikkuvainen silloin. Hyppäsin naruakin vaikka miten pitkään ja pyöritin vinhasti hulahulavannetta. Meillä päin ei hypätty ruutua, vaan teikkaa. Itse asiassa teikaksi sanottiin sitä puuläpyskää (tai litteätä kiveä) jota siinä kengänkärjellä siirreltiin ruudusta toiseen samalla kun tehtiin askelkuvioita. Silloin oli aina paljon lapsia ja ulos kun meni niin heti oli leikkikavereita. Monet leikit oli just tällaisia taitolajeja, joissa ei tarvittu kalliita välineitä, riitti kun oli kumipallo tai hyppynaru. Myöhemmin sitten tuli sulkapallopeli ja sen pelaamista ei olisi tahtonut lopettaa millään. Siinäkin kehityttiin tosi taitaviksi, oli ihan työ ja tuska että sai toisen häviämään.
Minkähän takia ne koulun liikuntatunnit ei samanlaista liikkumisen iloa saaneet aikaiseksi?
Ai, luulin että se oli joka paikassa vistin hyppelyä, tvistihän on tanssia...
No, joka tapauksessa sitä hypeltiin ja vieläpä tosi korkealle kun pitkäsäärinen tyttö olin, ja oltiin kaverin kanssa ns. vyötärötkin hypättiin että suitsait vain. EI tarvinnut lenkkeillä tai käydä kuntosalilla....