"Isi vetää korvasta"

Siinäpä se aihe seisoo selkeästi otsikossa. Meidän 2.5v poika on muutaman kerran sanonu äidille "isi vetää korvasta".

Ikään en ole vetänyt. Ikänä en ole mitään fyysistä kuritusta antanu pojalle. Enkä tule antamaankaan. Uskomatonta tässä on se että äiti on sanojensa mukaan löytänyt verenpurkaumia pojan korvista. Mitä helvettiä mun perhe-elämässä oikein tapahtuu?! Poika valehtelee ja äiti epäilee mua.

Mä olen aivan neuvoton tämän asian kans. En jumalauta kärpäsellekkään tee pahaa mutta olen nyt tämmösen asian takia näin helvetin vittumaisessa tilanteessa.

Pojalla kyllä mielikuvitus pelaa ja osaa narrata aika lennokkaasti mutta tämä korvastavetämis touhu pitää saada loppumaan tai mä oon aivan oikeasti vaikeuksissa täysin perusteetta.

Kerran ku oltiin koko perhe ruokapöydässä ja poika temppuili sen minkä kerkes niin äiti muistaakseni sanoi että pitääkö antaa luunappi johon mä jatkoin "vai pitääkö ottaa korvasta kiinni, että temppuilu loppuu?". Ton jälkeen poika on ruvennut sanomaan äidille että isi vetää korvasta.

Saanen muistuttaa että en todellakaan vedä. Minä en fyysistä kuritusta hyväksy missään muodossa.

Ongelmahan tässä lähinnä on äidin suhtautuminen asiaan joka vaikuttaisi puoltavan pojan kertomuksia ku kerta niitä "purkaumiaki" on korvista löytäny. Poika ittehän nyppii korviaan joskus. En tiedä mikä juttu se on, ei kumminkaan mikään sellainen että siihen olisi syytä kiinnittää huomiota.

Niin että mitäköhän helvettiä tässä nyt sit tekis? Odottelenko asian vaipumista unholaan toivoen että poika lopettaisi "valehtelun" vai otanko härkää sarvista ja pyydän ammattilaisen apua?

Nimittäin jos lapsi ja äiti yhdessä sanovat isin vetävän korvista niin siinä ei isillä ole mitään jakoja selvitä tilanteesta voittajana kun sossu on pelissä mukana. Se on game over.

Saanen vielä kerran muistuttaa että en ole koskaan kurittanut poikaani millään tavoin. En ole vetänyt koskaan korvasta.