Yksinäisyys ja epäonnistumiset huipentuivat rakkaan katoamiseen. Tällaisesta tulee aivan kamala masennus kun onhan siihen taipumusta muutenkin. Voi vitsi... kun niin lähellä ja niin kaukana. Ei ole toivo mennyttä mutta haava porautuu syvemmälle jos ylläpitää rakkautta, odotusta ja ystävien etsintää. Kirjekaverikin jätti välinpitämättömästi ennen muka niin tärkeän meikäläisen.
Hirveä debis
sangen yksinäinen ratsastaja
5317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ainakin itse niin toivon
Eilen "angels in America" -sarjassa joku sanoi Jumalasta, että hän ottaa kuraisilla kourillaan sisälmyksesi ulos, velloo niitä sormissaan ja paiskaa epäjärjestyksessä takaisin sisuksiisi, kipu ja tuska on äärimmäinen. Haavan parsimisen saat hoitaa itse, ketään ei kiinosta pätkääkään.
...mikä ei tapa meitä tekee meidät vahvemmiksi.
ei tapa eikä vahvista, se väsyttää ja kuluttaa voimia pysyvästi.
Elämä, mitä se on? Onnea, joka katoaa, toiveita, jotka särkyvät, jäljelle jää tyhjyys, joka on pakko kohdata, halusitpa tai et. Jotkut kerskuvat tyhjyyden kohtaamisessa olevan jotain "uskonnollista", voi noita pieniä ihmisiä lapsellisissa unelmissaan, sillä annas olla kun tyhjyys osuu kohdallesi.
Pirullinen tilanne (tyhjyys), sillä jos menet paniikkiin, olet hukassa ja vaivut pimeyteen. Pahimmassa tapauksessa kohtalona on kuolla yksinäisyyden kammoittavassa epätoivossa, katkerana, itkuisena, eikä kukaan piittaa paskaakaan. Ainoaksi "pelastavaksi" vaihtoehdoksi jää kylmähermoisuus, pidättäytyminen päihteistä, säännöllinen elämä ja ennen kaikkea tuon kirotun tyhjyyden kanssa on PAKKO alkaa elämään rinnakkaiseloa! Ensimmäinen vaihe on katsoa tyhjyyttä ilman pelkoa röyhkeästi silmiin. Sitten vain minuutti, tunti ja päivä kerrallaan eteenpäin.
Tyhjyyden voi täyttää kaikella mahdollisella mitä tarvitsee. Köyhän on pakko pelata kovilla panoksilla. Uhkapeli on huonotuurisenkin valtti. Pitää uskoa ja yrittää. Mutta eipä siinäkään kaikki: jos minä sain asiani kuntoon, saa kuka tahansa. Ero on luultavasti se, että minä - pakon edessä USKON että asioita voi muuttaa. Ja niinpä ne ovat nyt parhain päin muuttuneetkin. Sain mitä puuttui ja enempää en tarvitse.