Eräs henkilö katsoi aina niin vakavasti, tuimasti, lähes vihaisesti. Kuin olisin tehnyt jotain väärin jo etukäteen. Ja kun puheissakin vähän samaa vikaa. Välillä suoranaista ilkeilyä. Niin vastasin hämmentyneenä tuosta samalla tavoin, peruuttaen vaikkei syytä minun puoleltani ollutkaan. Mitä muuta olisin voinut? Jos kaikki ihmisessä huutaa "pysy kaukana" niin minähän pysyn. Kurjaa vain olla synkempi kuin oikeasti onkaan. Vetäähän se synkäksi ja surulliseksi jos kokee ettei siedetä silmissään:( Jää huono maku suuhun neutraalin sijaan.
Mitä muuta odotit
siksikinkaikkivaihtoon
3444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuttua. Epävarmuus toisen tunteista ja ajatuksista saa myös tätä aikaan. Voi olla vaikeaa uskoa että toinen ihan oikeasti tykkää susta ja joutuu kokoajan olemaan ns. puolustuskannalla ja seurauksena on tää perus "pidä tunkkisi" -asenne jonka johdosta sitten kumpikin pitää mykkäkoulua ja kyräilee toisiaan.
Se johtuu siitä että sinä valehtelet ja minä valehtelen mihin se johtaa? Se että me tiedetään tämä molemmat niin eiköhän jätetä toisemme rauhaan. Emme muuhun kykene.
Ikinä en ole tarkoituksella hänelle valehdellut. Paljon vain sanomatta jättänyt alussa mainituista syistä johtuen. Toisesta tiedän valehdelleen mutten tiedä miksi. Ei syytellä, selitetään vain.