...että nykyinen ("seurakuntauskoinen") esikoislestadiolaisuus on opillisesti lähes sama kuin se vanhoillislestadiolaisuus jonka olemme tunteneet heidän hoitokokouksistaan alkaen. Eli "seurakunta" on korkein auktoriteetti ja ainoa oikea ja erehtymätön, ....."seurakunta", joka todellisuudessa on muutama vanhin tai johtohenkilö .
ootteko huomanneet....
samaaporukkaa
4324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei olla huomattu!
Vanhoillisten Jumalan huoneen hallituta vastaa esikoisissa hengellinen hallitus. Kun lukee vanhoillisten linjauksia 60-luvulla, ne ovat erehdyttävästä samankaltaisia nykyisen tilanteen kanssa esikoisissa.
Otteita Aate- ja oppihistorian pro gradu –tutkielmasta, Synteihin sidotut, Janne Metsänheimo:
"Käsitys Jumalan huoneen hallituksesta ei Päivämiehen teksteissä muodostunut täysin yhtenäiseksi tai edes kovin selkeäksi, mutta keskeinen piirre oli se, että puhujien yhteisiä päätöksiä oli kunnioitettava Jumalan sanana. Vaikka yksittäisten puhujien harhautuminen otettiin huomioon, pidettiin puhujien kollektiivia käytännössä erehtymättömänä. Tämä näkyy suhteessa hoitokokouskäytäntöönkin: koska se oli yhteisesti kerran hyväksytty, sitä vastustavat olivat automaattisesti väärässä. Esimerkiksi Savelan artikkelissa vasta-argumentteja ei edes käyty läpi."
Siionin Lähetyslehden sanomasta vuodelta 1961 pro gradussa:
"Etenkin lehden pääkirjoituksen roolia kantava ”Jumalan huoneen hallinta” keskittyy paitsi eksklusiivisen seurakuntaopin puolustukseen, myös pappislinjan syyttämiseen ”omavanhurskaudesta”. Ulkopuolisten suosion tavoittelua sivutaan useissa kohtaa tekstiä erilaisin vertauskuvin, joilla tarkoitetaan selvästi sitä, että liikkeen teologien toiminta katsottiin kansankirkon oppineiden mielistelyksi ja omavanhurskaudeksi."
"Saarnaaja Matti Suo oli v. 1920 kirjoittanut artikkelin, jossa mainitaan, että ”kaikkina aikoina on Jumala pi-tänyt tarkkaa huolta siitä, että hänen valtakuntansa ja maailmanvaltakunnan välillä olisi selvät rajapylväät”.115 Artikkelin sisältö on tiukkasanainen puheenvuoro ehdottoman eksklusiivisen opin puolesta ja sopi maallikkolinjan opillisiin korostuksiin myös siten, että siinä puhuttiin ”uskottomista papeista” ja puolustettiin eriseuroista erottautumista ja vääräoppisten erottamista Jumalan valtakunnasta. Se, että teksti oli julkaisemishetkellään 40 vuotta vanha, sopi käsitykseen muuttumattomasta opista, jota puolustettiin myös numeron muissa artikkeleissa, joista suurin osa koskee käsillä ollutta hajaannusta."
"Pappislinjaa syytettiinkin ”kirjanoppineisuudesta” ja sen pohjalta syntyneestä ylpeilystä ja heitä verrattiin farisealaisiin. ”Jeesus käskee meitä kavahtamaan fariseusten ja kirjanoppineiden hapatusta, sillä he täyttävät lain kirjaimen eli Mooseksen lakia ja tahtovat olla Jumalan vertaisia.”123 Oppinut sai olla, mutta opetuksen suhteen täytyi olla ”nöyrä, vaatimaton ja kuuliainen Jumalan lapsi”. Tähän kuului seurakunnan Pyhän Hengen kirkastaman opillisen näkemyksen hyväksyminen sellaisenaan.124 Näennäisen ristiriitainen suhtautuminen omaan ja pappislinjalaisten esittämään kritiikkiin toisen näkemystä vastaan rakentuu sen premissin varaan, että Pyhä Henki vaikuttaa vain vanhoillislestadiolaisuudessa (ja tässä tilanteessa maallikkolinjalaisessa vanhoillislestadiolaisuudessa), joten kritiikkiä voi esittää vain ainoasta Jumalan valtakunnasta käsin. Pyhän Hengen ja sen edustaman seurakunnan kritisoiminen puolestaan on synti itsessään ja osoittaa paitsi vääräoppisuutta, myös ylpeyttä ja omavanhurskautta."
Kiitos vastauksesta.
Itse läheltä es.lestadiolaisuuden nykytilannetta seurannena huomaan hyvin samanlaisia piirteitä .
Kiintoisaa on ollut seurata myös niitä molempien herätysliikkeiden valtavirran käsityksistä poikkeavia (asiallisia ) kommenttaja . Samanlaisia kriittisiä arviointeja molemmissa herätysliikkeissä.
Porukasta löytyy tyhmätneitseet myös