Teimme avopuolisoni kanssa keskinäisen testamentin. Hänellä oli yksi rintaperillinen, minulla ei yhtään. Avopuolisoni halusi testamenttiin, että saan omistusoikeuden kaikkeen omaisuuteen, ilman minkäänlaista tilivelvollisuutta lakimääräiselle perilliselle. Hän myös toivoi, ettei rintaperillinen vaatisi lakiosuuttaan minun elinaikanani. Nyt avopuolisoni kuoltua, rintaperillinen vaatii lakiosaansa.
Avopuolisoni omistama kiinteistö laitettiin myyntiin, jotta voin maksaa lakiosan. Mitkä ovat oikeuteni ja mitkä velvollisuuteni? Kiinteistö on ollut yhteisenä asuntona, mutta rintaperillinen ei ole siellä koskaan asunut. Kumpi meistä on vastuussa kaupanteon jälkeen mahdollisesti kiinteistössä ilmenevistä vaurioista? Lainhuuto oli vain vainajan nimissä. Olenko nyt saanut yleistestamentin, vai omistusoikeustestamentin? Entä vaikuttaako testamentin luonne perintöverooni?
Kiitos neuvoistanne jo etukäteen.
Avopuolisoni omistama kiinteistö laitettiin myyntiin, jotta voin maksaa lakiosan. Mitkä ovat oikeuteni ja mitkä velvollisuuteni? Kiinteistö on ollut yhteisenä asuntona, mutta rintaperillinen ei ole siellä koskaan asunut. Kumpi meistä on vastuussa kaupanteon jälkeen mahdollisesti kiinteistössä ilmenevistä vaurioista? Lainhuuto oli vain vainajan nimissä. Olenko nyt saanut yleistestamentin, vai omistusoikeustestamentin? Entä vaikuttaako testamentin luonne perintöverooni?
Kiitos neuvoistanne jo etukäteen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kas kun kukaan ei ole vielä vastannut, niin heitän syötiksi korjausta varten. testamenttien eroista toisessa ketjussa on tyhjentävä selvitys.
Tuo myydyn asunnon vika vastuu rupesi minuakin kiinnostamaan lakiosan maksun yhteydessä. Lakiosan maksajahan saa päättää millä sen hoitaa. Jos minä olisin tilanteessasi ja epäilisin vahvasti kaupan jälkeen tulevan korvaus vaatimuksia, niin antaisin rintaperillisen omistukseen lakiosana 1/2 asunnosta rahan sijaan. Sitten myisimme asunnon yhdessä ja ellei yhteisomistaja suostu, niin hakisin käräjäoikeudelta yhteisomistuksen purkua. Kulut ja mahdolliset vastuut tulisivat puoliksi molemmille. Prosessi on pitkä, eikä kovin halpakaan, mutta, mutta jne.
No, eiköhän ne vastuut saa sentään kohtuullisesti hallintaan huolella laaditulla kauppakirjalla ja ainahan voi yrittää neuvotella etukäteen lakiosa alle puoleen, koska sinun nettosi leikkautuu sievoisella perintöverolla 20t ylittävältä osalta.
En alkanut tähän vastata kun lähes samaa tilannetta on käyty viimeikoina, aikalailla läpi. Tilanteen tekee hauskaksi se, että täyttä varmuutta tilasta ei ole, ainakaan oikeuskäytännössä.
"Lakiosan maksajahan saa päättää millä sen hoitaa."
Tuohon vaan, että lakiosan maksajalla ei ole täyttä vapautta. Hän joko maksaa rahassa tai sitten joutuu sopimaan kuten perinnönjaossa normaalisti miten lakiosa suoritetaan. Omaisuuden realisoinnissahan sehän on lopulta ihan sama kun kaikki muuttuu rahaksi.
Ero tulee tuossa mahdollisessa kaupanvastuissa. Jos on maksanut rahassa, lakiosansaaja ei ole ollut omistaja, eikä voi olla vastuussa. Toisaalta jos ei maksa rahassa on kaikilla mahdollisuus hakea pesänjakajaa, joten minkä sitten katsoo parhaaksi, en osaa muiden puolesta sanoa.
Harvoinhan, jos ihmiset keskenään tekevät, tulee kaikki paperit, ilmoitukset ja vaatimukset tehtyä kirjallisina, eli mitä voidaan jäljeen näyttää tulee myös kysymykseen. Mutta kyllä ne vastuut saa hoitoon, kun kaiken muistaa ja sopuun päästään.
Jos vainajan tilillä ei ole riittävästi rahaa maksaa lakiosaa pois, niin silloin on realisoitava omaisuutta, kuten tässä tapaukessa myytävä kiinteistö. Hullulta tuntuisi, jos lakiosan saaja olisi vastuussa kiinteistöstä, kun ei sitä ole koskaan omistanutkaan, eikä tässäkään tapauksessa omista, jos kerran testamentilla koko omaisuus on sinulle tullut. Eihän siinä mitään järkeä ole, että lakiosan saaja myy osan sinun omastamastasi kiinteistöstä saadakseen lakiosansa. Mielestäni hän on joko lakiosan vaatijan ominaisuudessa, tai myyjän ominaisuudessa, ei hän voi olla yhtäaikaa molempia. Voithan maksaa rintapperillisen pois ja jatkaa elämääsi, myydä, tai olla myymättä. Hae laina ja kuittaa perillinen ulos sopimallanne summalla.
Meinaat+panna+mutkat+suoriksi+maksamalla+rintaperillinen+ulos+pesästä.+Mutta+mistäpä+siepataan+mahdollisesti+home+vaurioisen+talon+puolikkaalle+oikea+arvo,+eli+ainoalle+rintaperilliselle+lakiosana+maksettava+summa?+
Ja lisäksi vielä, miksi lakiosaperillisen olisi suostuttava tuollaiseen rahojen jemmaamiseen? Hän voi ja pitää voida olettaa, että omaisuus on arvostettu oikein perukirjaa varten. Tarkoittaen, että kaikki mahdollinen, niin ylös kuin alaspäinkin arvoon vaikuttavat tekijät on huomioitu. Oikeus maksaa lakiosa rahana on testamenttisaajan etuoikeus, jonka tarkoitus on, että saaja voi pitää saamansa esineet, eikä helpottaa myynti järjestelyitä.
Jos testamenttisaaja ei usko hankkimaansa arvostukseen, hän voi aina ottaa lakiosaperillisen pesään, jolloin vastuut voidaan jakaa suoraan, ilman mitään sopimus kiemuroita. Tarpeet ovat tietenkin eri jos lakiosaperillinen ja testamenttisaaja ovat läheisiä toisilleen kuin jos he ovat kaukaisia.
"Ja lisäksi vielä, miksi lakiosaperillisen olisi suostuttava tuollaiseen rahojen jemmaamiseen? Hän voi ja pitää voida olettaa, että omaisuus on arvostettu oikein perukirjaa varten. Tarkoittaen, että kaikki mahdollinen, niin ylös kuin alaspäinkin arvoon vaikuttavat tekijät on huomioitu."
Jotainpientä muutaman muun nimimerkin kanssa ei näy täysin ymmärtävän, mikä on salainen virhe. Sitä nimittäin EI ole voitu ottaa huomioon arvostettaessa omaisuutta perukirjaa varten, koska se on SALAINEN. Sen tähden omaisuus on arvostettu todellista käypää arvoaan arvokkaammaksi. Ja jos jäämistöön kuuluvassa kiinteistössä on salainen virhe, joka (asianosaisten tietämättä) alentaa sen oletettua arvoa, tuo salainen virhe on myös lakiosalaskelmassa.
Esimerkki:
Jäämistö käsittäa vain kiinteistön, joka perukirjassa on arvioitu 100.000 euron arvoiseksi, joten perillisen lakiosa on 50.000 euroa. Testamentinsaaja ottaa lainan ja maksaa lakiosan perilliselle. Sen jälkeen testamentinsaaja kohta myy kiinteistön 100.000 eurolla (ja maksaa lainan pois). Parin vuoden päästä ostaja löytää kiinteistöstä vian, jota ei voitu kaupantekohetkellä todeta, sekä vaatii kauppahinnan alentamista 40.000 eurolla tai kaupan purkua. Käräjäoikeus tuomitsee myyjän palauttamaan ostajalle kauppahinnasta 30.000 euroa ( korvaamaan ostajan oikeudenkäyntikulut 20.000 eurolla). - Olisiko oikein, että tällä ei olisi mitään vaikutusta lakiosaan, kun se jo on tullut maksetuksi?
Oikeudenmukaista ei olisi, että lakiosan määrittämisessä huomiotta jäänyt salainen virhe jäisi yksin testamentinsaajan kontolle. Jos virhe ei olisi ollut salainen, vaan jo perunkirjoitustilaisuudessa tiedossa, kiinteistö olisi perukirjaan arvioitu 100.000 euron asemesta 70.000 euron arvoiseksi ja siitä laskettu lakiosa 50.000 euron asemesta 35.000 euron suuruiseksi. Salaisen virheen takia perillinen siten olisi lakiosassa saanut 15.000 euron suuruisen perusteettoman edun.
Lakiosasta tehdyssä sopimuksessa tähän olisi voitu varautua. Olisi voitu sopia, että jos kiinteistö mahdollisen salaisen virheen takia osoittautuisi oleellisesti perukirja-arvoa arvottomammaksi, lakiosalaskelma tarkistettaisiin todellisen arvon mukaisesti ja perillinen palauttaisi testamentinsaajalle lakiosasta liikaa saamansa osan. Jos tällaisesta ei ole sovittu eikä virheen paljastuttuakaan voida sopia, testamentinsaaja voi hyvin perustein nostaa perillistä vastaan perusteettoman edun palauttamista koskevan kanteen.
Nyt arvon 00530 ei vaivautunut lukemaan viestiketjua. Kyse oli miten kaupanvastuut eroavat, jos testamenttin saaja maksaa lakiosan rahana vs ottaa lakiosaperillisen pesään ja omaisuus realisoidaan sitten.
Jos maksaa rahalla, lakiosaperillinen ei suoraan salaisen tai muunkaan virheen johdosta joudu palauttamaan mitään, vaan asia vaatii omaa erillistä vaatimusta ja ehkä kannetta sekä mahdollisesti useampaa eri oikeusastetta. Väliajalla testtamentti saaja/myyjä joutuu maksaa hinnanpalautus tuomion mukaisen velvoitteensa itse kokonaan ja sitten ehkä joskus saa osan takaisin lakiosaperilliseltä, jos ja kun perusteettoman edun palautuksen tai muiden vaatimusten perusteet voidaan näyttää toteen.
Ottamalla lakiosaperillisen pesään myyjäksi, tämä on kaupanvastuussa suoraan ja maksamassa osansa, samoin kuin testamenttin saaja. Paljon yksinkertaisempaa.
Kyllä minä ketjun olin lukenut. Toki olin samaa mieltä siitä, että kun myyjinä ovat sekä testamentinsaaja että lakiosan saaja, kauppahinnan palautusvastuu kohdistuu heihin kumpaiseenkin. Ja että näin asia olisi parasta hoitaa. Tähän en puuttunutkaan.
Puutuin siihen, mitä esitit salaisen virheen merkityksestä (eli että on merkityksetön) siinä tapauksessa, että lakiosa on virheestä tietämättöminä laskettu väärin ja maksettu, ja virheestä johtuva kiinteistön liian korkea arvio paljastuu tämän jälkeen. "Hän voi ja pitää voida olettaa, että omaisuus on arvostettu oikein perukirjaa varten." Ei lakiosan saajan sen paremmin kuin maksajankaan pidä voida olettaa, että salaisen virheen rasittama omaisuus olisi arvostettu oikein. Ja kun näin ei voida tehdä, virhe eli perukirja-arvo ja siihen perustunut lakiosan määrä on korjattava sen paljastuttua - joko sopimalla tai sitten oikeusteitse.
En kyllä mielestäni väittänyt, ettei salainen virhe voisi missään nimessä tulla kyseeseen. Vaan kirjoitin kuten lainasit: "Ja lisäksi vielä, miksi lakiosaperillisen olisi suostuttava tuollaiseen rahojen jemmaamiseen? Hän voi ja pitää voida olettaa, että omaisuus on arvostettu oikein perukirjaa varten. Tarkoittaen, että kaikki mahdollinen, niin ylös kuin alaspäinkin arvoon vaikuttavat tekijät on huomioitu."
Joka oli vastauksena huruhuru:n ehdottamaan kauppasumman jemmaamiseen (3-5vuodeksi). Lakiosaperillisen kun ei tarvitse odottaa, kuin kohtuullinen aika saamisensa maksua. Tuollainen järjestely vaatisi mielestäni merkittävää joustoa lakiosaperilliseltä ja edelleen siis mielestä, viittaisi enemmän siihen, että testamentti saaja on tai haluaa olla välinpitämätön kohteen tarkastamisesta ja arvostamisesta perukirjaan ja vain toivoo parasta ja varaa itselleen takaportin jos pahin toteutuu. En näe syytä miksi lakiosaperillisen kannattaisi tuollaiseen suostua.
Tosiasiallisesti tapauksessa kuten ap esitti, lakiosaperillisellä voi olla hyvin vähän mahdollisuuksia itse tehdä tai teettää tarkastuksia kohteeseen tai edes olla tietoinen sen historiasta, joten hän on se osapuoli joka, jos nyt ei nyt ihan suojella, niin joutuu toimimaan "ostajan" asemassa.
Lisäksi vielä, se että myöhemmässä kaupassa todettiin kohteessa salainen virhe, ei tarkoita, että se virhe oli kuolinhetkellä mutta sehän on eri asia.
No kun KKO on omaksunut käytäntönsä kiinteistöjen kaupassa ja näitä alkaa tulla enemmän, ehkä saamme joskus kuulla kuinka herkästi lakiosia katsotaan maksetuksi liikaa tai jonkun saaneen perusteetonta etua.
Laitanpa minäkin lusikkani tähän soppaan. Jos joku on nyt alunalkaenkaan ollut niin härski, että on tuommosen testamentin ottanut vastaan, niin johan on ollut otsaa. Ja siksi kysyisinkin, että minkä hemmetin takia lakiosaperillisen pitäisi jakaa tuollaisen testamentinmetsästäjän kanssa mitään vastuita? Pitäköön paskansa tämä avoleski ja maksakoon rintaperilliselle, mitä hänen lain mukaan kuuluu saada ja leuka pystyyn ja kohti uutta uhria, jolta voisi taas saada ilmaiseksi perinnön.
Ihmisellä on elämässään muutakin kuin lapset, se avokkikin on voinut olla rinnalla vuosikymmeniä, miksi hänen hyvinvoinnistaan ei saisi huolehtia? Onhan rintaperillisilläkin lakiin perustuvat oikeutensa, eivätkä kaikki testamenttia edes ota vastaan, toiset taas jättävät avopuolisoltaan saamansa takaisin tämän lapsille.
Kyllä sellaisellakin jolla on rintaperillisiä pitää olla oikeus jättää osa jäämistöstään kenelle haluaa.
Naiset ja naismaiset miehet ovat enemistönä huijjareina.