Mulla on eräänlainen ongelma... Ollaan oltu tyttöystävän kanssa yhdessä jo parisen vuotta. (Minä 25vuotta, kultani 29). Silti kumppanini ei vielä pysty hyväksymään suhdettamme. Hän ei esimerkiksi pysty menemään kanssani yhdessä sukunsa juhliin ja muihin vastaaviin. Suurin osa hänenkin läheisistään tietää kyllä suhteestamme. Onko vika siis minussa, vai missä? Onko minulta väärin vaatia häneltä, että ei häpeäisi minua? Olen aika varma, että jos pyytäisin häntä valitsemaan, hän ei valitsisi minua... Onko tämä säälittävää vuodatusta... Kiitos kuitenki jo mahdollisista vastauksista:)
Mielipiteitä please:)
grAce
71687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ollutkin paljon, että jos joskus lukisi näitä niin..
Mutta olkoon, jos sä olet jo 25 et siis ihan teini enään katsoisin että sun pitäisi jo osata hiukan pitää puoliasi.
JA ennenkaikkea juttele tyttöystäväsi kanssa.
Miten tuntuu että näihin kysymyksiin ei ole parempaa vastausta kuin että puhu naisesi kanssa.
Kerro sä puolestasi mulle miksi noinkin helppo asia kuin sulla on, eli saada tietää miksi tyttöystäväsi ei vie sua sukunsa juhliin, ei selviä ihan teidän kesken?
Miten me voidaan auttaa? Näytätkö sä tyttiksellesi tämän ja sanot että kato nyt.
Jos se auttaa niin tee toki niin, ja en mä tätä pahalla sano.
Mutta ihmiset puhukaa, niin saa selville onko suhteessa mitään oikeaa vai onko se vain yksi matkalla oikeaan.
Aina voi vaatia selvitystä asioihin jotka painaa suhteessa mieltä, aina pitää puhua asioista aina pitää olla valmis kuuntelemaan tai kertomaan mieltä askarruttavista asioista. Onko maailma muuttunut vai minä sen suhteen että nyt kysytään palstoilta "Miksi tyttikseni ei rakasta" yms.
Ja vielä, sanoit että olet aika varma että jos pyytäisi kumppaniasi valitsemaan hän ei valitsisi sinua. Mitä ihmettä sä sitten mietit miksi hän ei vie sua sukuaan tapaamaan. Olkaa oikeista syistä yhdessä, käyttäkää rakastan sanaa muuhunkin kuin anteeksipyyntöön tai saadaksenne jotain, hitto ihmiset, mä ymmärrän jos on jokin paha paikka niinkuin alempana Tappoanoppi, siinä on hyvä kuulostella onko muilla ollut samoja ongelmia.
Suhteeseen pitää satsata, puhua joka päivä muustakin kuin arkisista asioista, kysyä asioita, kertoa, jakaa sitä omaa ajatusmaailmaansa toisen kanssa, sillai opitaan ja sillai tiedetään toisesta muutakin kuin lempiväri.
Jos kumppani häpeää Sinua, niin minusta suhteella ei ole minkäänmoista tulevaisuutta. Erotkaa välittömästi. Jos kyse on jostain ulkonäköseikasta, käyttäytymisen piirteestä, väärästä sukupuolesta, niin minkä johtopäätöksen voit siitä vetää. Häivytä ihminen elämästäsi heti! Keskustele tiukkaan! "Mikä tämä häpeä on?", kysy.
Edellisessä suhteessa saman seikan kanssa kärvistelin. Sitten huomasin, että enhän minä pysty niitä standardeja ikinä täyttämään, kukaan pysty. Kävi niinkin, että vaatimuksia tuli aina vain lisää, kun edellisen korjauksen persoonaani, käyttäytymiseeni, kaveripiiriini olin tehnyt. Niin juuri, minulla oli aivan vääränlaisia ystäviä, aivan väärässä lähiössä asunto, käyttäydyin aivan liian huomiota herättävästi (olen iloinen ja lennokas). Pääasia oli ettei suhteemme vain paljastu. Poistuin suhteesta vuoden skarppaamisen jälkeen. Olin kyllä typerä sen vuoden, miten en asiaa nähnyt aikaisemmin.
Luulen, että EX oli vainoharhainen, kärsi jotain entisiä möykkyjään, ja sain sen sitten kehitystehtäväkseni, koko sen karmeuden.
mambo virtanen
Oletko jotenkin poikkeava ulkonäkösi suhteen?
Oletko siis ns. (perävaunullinen)rekkalesbo?
Ehkä tyttöystäväsi häpeää ulkonäköäsi. Tai sitten syy on jossain ihan muualla.
tuo nyt asiallinen kommentti? minun mielestä erittäin lapsellinen ja tyhmä.
Jos asiat olisivat noin yksioikoisia,,tässä maailmassa tuskin olisi minkäänlaisia ongelmia. Miten pienistä asioista, kuin loppujen lopuksei olisikin kysymys.
Eix se ois helpointa, me kun ei voida hänen puolestaan vastata.
Täällä sama juttu.Olisi tosi mukava olla tiivimpänä osana kultani elämää,tietää ketä hän muistuttaa tai muuten vaan tavata "läheisiä"ihmisiä. Se ei ole ainakaan toistaiseksi onnistunut. En ole painostanutkaan kyllä. Hän ei ole halunnut viedä minua "näytille" vanhempiensa tai sisarustensa luo. Tuntuu oudolta, koska minulle on tärkeää, että hän tietää olevansa tervetullut sukuun ym. perhepiiriin, hänelle kuitenkin se tuntuu olevan isoasia. Vaikka olen nuorempi häntä useamman vuoden, tuntuu jotenkin että olen enemmän sujut lesbouteni kanssa, kuin hän.Siinä kai asian ydin,,ei vikaa sinussa tai minussa,,,luulisin.