...vyyhti asioita, joiden painon alla olet menettänyt voimasi ja tahtosi. Päivät saattaa mennä "parempaa huomista" odotellessa. Lääkkeitäkin tulee napsittua, jotta kestää sen vyyhdin. Se vyyhti on epäselvä, tuntematon, käsittämätön, tunnistamaton, mutta joka päivä se on siellä, rinnassa ja vatsassa ja mielessä. Sen tonnin painon lopulta hyväksyy ja pyrkii sopeutumaan ja uskottelemaan itselleen, että tämä on mun elämäni.
Ahdistuneen voi olla vaikea lähteä taistelemaan takaisin elämään kun ahdistusta ei vielä ollut. Lääkkeetkin voi pitää sinua "hyväksymisen" tilassa.
Voitin masennuksen, ahdistuksen ja paniikkihäiriöt. Löin nyrkit pöytään ja sanoin mielessäni, että nyt riitti. Otin kynän ja vihon. Monta päivää piirtelin ja kirjoittelin asioita, joita synkästä mielestäni puskee esiin. Lopulta se meni "automaattikirjoitukseksi ja piirtelyksi". Siitä syntyi kartta, tai dokumentti, asioista, jotka minua häiritsee. Sivuja selaillessani ajattelin, että olenko näin hullu. Paljon ikäviä asioita, paholaisen kuvia, aseita, sotaa, rahaan liittyviä asioita, yksinäisyyteen liittyviä kirjoituksia ja piirroksia, omaa rumuuttani, saamattomuuttani, köyhyyttäni yms. kuvaavia tekstejä ja piirroksia. Vihkoon syntyi oma sielunmaailmani.
Siitä tuli kuin opas... ongelmat - päättelyt - ratkaisukandidaatit - toteutus. Se tonnin vyyhti alkoi näkyä yksityiskohtien mukaisesti. Siitä seurasi tunteita, joita en ollut kokenut aikoihin. Lämmin hyvänolon tunne. Se antoi potkua jatkaa alkanutta taistelua. Sain voimiakin. Niiden voimien turvin järjestelmällisyyteni parani. Aloin hoitaa asioita oma-aloitteisesti. Ja huomasin, että asioiden kasaantuminen on yksi hiton iso ahdistaja. Ja varsinkin se, mitä asioita kasaantuu ja mitä se aiheuttaa. Minulle itselleni. Vähitellen elämääni tuli suunta ja vakiorutiineja. Sekä ymmärrys siitä, miten ahdistusta ja yleensä stressin kasaantumista, joka purkautuu paniikkihäiriöinä, voin ehkäistä. Siihen tarvitaan voimaa, päättäväisyyttä, järjestelmällisyyttä ja pitkäpinnaisuutta. Juuri niitä, mitä ahdistus ihmisestä syö.
Opit oli selvät. Se vaiva oman hyvinvoinnin eteen on nähtävä. Koskaan ei saa antaa periksi ja esim. uskotella, että lääkkein selviän, tai sopeutumalla. Terveellisestä syömisestä, terveistä elämäntavoista, unesta, velvollisuuksistaan yms. on pidettä itse huoli. Ja systemaattisesti. Se voi olla raskasta, mutta ei niin raskasta, kuin se vyyhti, joka sut lyö maahan.
Ahdistuneen voi olla vaikea lähteä taistelemaan takaisin elämään kun ahdistusta ei vielä ollut. Lääkkeetkin voi pitää sinua "hyväksymisen" tilassa.
Voitin masennuksen, ahdistuksen ja paniikkihäiriöt. Löin nyrkit pöytään ja sanoin mielessäni, että nyt riitti. Otin kynän ja vihon. Monta päivää piirtelin ja kirjoittelin asioita, joita synkästä mielestäni puskee esiin. Lopulta se meni "automaattikirjoitukseksi ja piirtelyksi". Siitä syntyi kartta, tai dokumentti, asioista, jotka minua häiritsee. Sivuja selaillessani ajattelin, että olenko näin hullu. Paljon ikäviä asioita, paholaisen kuvia, aseita, sotaa, rahaan liittyviä asioita, yksinäisyyteen liittyviä kirjoituksia ja piirroksia, omaa rumuuttani, saamattomuuttani, köyhyyttäni yms. kuvaavia tekstejä ja piirroksia. Vihkoon syntyi oma sielunmaailmani.
Siitä tuli kuin opas... ongelmat - päättelyt - ratkaisukandidaatit - toteutus. Se tonnin vyyhti alkoi näkyä yksityiskohtien mukaisesti. Siitä seurasi tunteita, joita en ollut kokenut aikoihin. Lämmin hyvänolon tunne. Se antoi potkua jatkaa alkanutta taistelua. Sain voimiakin. Niiden voimien turvin järjestelmällisyyteni parani. Aloin hoitaa asioita oma-aloitteisesti. Ja huomasin, että asioiden kasaantuminen on yksi hiton iso ahdistaja. Ja varsinkin se, mitä asioita kasaantuu ja mitä se aiheuttaa. Minulle itselleni. Vähitellen elämääni tuli suunta ja vakiorutiineja. Sekä ymmärrys siitä, miten ahdistusta ja yleensä stressin kasaantumista, joka purkautuu paniikkihäiriöinä, voin ehkäistä. Siihen tarvitaan voimaa, päättäväisyyttä, järjestelmällisyyttä ja pitkäpinnaisuutta. Juuri niitä, mitä ahdistus ihmisestä syö.
Opit oli selvät. Se vaiva oman hyvinvoinnin eteen on nähtävä. Koskaan ei saa antaa periksi ja esim. uskotella, että lääkkein selviän, tai sopeutumalla. Terveellisestä syömisestä, terveistä elämäntavoista, unesta, velvollisuuksistaan yms. on pidettä itse huoli. Ja systemaattisesti. Se voi olla raskasta, mutta ei niin raskasta, kuin se vyyhti, joka sut lyö maahan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Opit oli selvät. Se vaiva oman hyvinvoinnin eteen on nähtävä. Koskaan ei saa antaa periksi ja esim. uskotella, että lääkkein selviän, tai sopeutumalla. Terveellisestä syömisestä, terveistä elämäntavoista, unesta, velvollisuuksistaan yms. on pidettä itse huoli. Ja systemaattisesti. Se voi olla raskasta, mutta ei niin raskasta, kuin se vyyhti, joka sut lyö maahan."
Ei ole varaa syödä kuntoutustuella terveellisesti. Se terveellinen kokkaaminen, mihin minä haluaisin pyrkiä, maksaa mansikoita.
Terveelliset elämäntavat ovat hyvä juttu joo, mutta kyllä mun on saatava välillä nollata pää alkoholin voimin. Selvänä en kestä sitä määrää paskaa, mitä ihmiset päälleni kaatavat. Kännissä asioiden laita muuttuu täysin; eivät tunnukaan enää niin kuoleman vakavilta.
Unta kyllä saan, sillä päivät ovat niin merkityksettömiä, että mieluiten nukun niiden ohi.
Ei tämä raskasta ole.
Raskaampaa on yrittää väkisin parantaa jotain, mikä ei itselle sovi.
Paljon kivempi valittaa ja masennella, koska tietää, että parantuminen on lähes mahdotonta. :) Selviytymismetodi sekin.
On muuten todella hyvvä avaus, kiitoksia!
Voin samaistua kyllä paljon.
Mikä pitää muistaa, on se takaisin lipsahtaminen.
Olen tuon suuntaista toipumista kokenut, mutta lipesin takaisin pimeään rotkoon.
Nyt taas on suunta ylöspäin.
Kiitos, 'stressman_pukee', pistit minut ajattelemaan. Olen just ihan jumissa noin kuin kuvaat, toivoton, onneton kaameassa jokapäiväisessä ahdistuneisuudessani. Mitä mulle on tapahtumassa? Kaikki kuin kaaosta ja kaatuu päälle, tuntuu siltä. Täys tyhjyys. Voiko ahdistuskohtauksen alla ihan seota? Kynän ja paperin käyttö... hmmm.
Mä haluun kuolla!
Kohta mä meen ulos ja sitten.... hahahaaaaaaa. Te ette voi sille yhtään mitään.