Olipa lyhyt elämä, mutta ainakin vihasin paljon
Kun tämä aika muuttuu historiaksi, sitä tullaan muistelemaan kuin maankamaraan revennyttä kuilua.
Surullisen huvittuneina päivitellään vallalla ollutta illuusiota, jonka mukaan jatkuva kasvu olisi ainoa talouden malli. Koko ihmiskunta oli korviaan myöten veloissa noin sadalle äveriäälle, jotka olivat kahmineet itselleen valtaosan maailman rikkauksista.
Eniten tämä aika tullaan muistamaan estottoman vihan aikakautena, jolloin bussikuski ajoi pysäkin ohi, kun kyytiin yritti pieni tummaihoinen poika (hs.fi 27.6.). Jolloin sokeaa naista ja hänen vauvaansa vihattiin netissä: painu sinne mistä tulitkin, epäkelpo! (nyt.fi 15.6.). Jolloin naispuolinen jalkapalloasiantuntija sai osakseen satoja vihaviestejä (yle.fi 16.6.).
Edistys on edistyksellisempää kuin koskaan, mutta se ei auta niitä, jotka oksentavat vihaansa muiden päälle ehkä trollitehtaan juoksupoikina tai ehkä silkkaa reppanuuttaan. Tulevaisuudessa taivastellaan, kuinka ilmiö saattoi jatkua kenenkään hillitsemättä. Silmitön viha erilaisuutta, ulkomaalaisuutta, naiseutta ja mitä milloinkin kohtaan pakottaa vertaamaan tätä aikaa siihen, kun Kolmannen Valtakunnan synkeät opit valtasivat alaa.
On jo nähty, mitä vihalla vihaan vastaamisesta seuraa. ”Pimeyttä ei voi ajaa ulos pimeydellä”, sanoi ihmisoikeustaistelija Martin Luther King Jr. (vaikka se veikin häneltä hengen).
Vieläköhän ehtisi muuttaa historiaa niin, että mahdollisimman harvan tarvitsisi kuolinvuoteella sanoa: Olipa lyhyt elämä, mutta ainakin vihasin paljon.
Miten tänä aikana voisi soveltaa Kingin väkivallattoman vastarinnan metodia?
Pienellä sinnikkäällä vastatrollauksella. ”Tehdä jotain hyvää jos voi”, laulaa Jonna Tervomaa.
Jos voi.
Usein voi.
”Lopulta mieleemme eivät niinkään jää vihollistemme sanat, vaan ystäviemme vaikeneminen”, sanoi King.
Tänä aikana rakastan ihmisiä, jotka pysyvät uskollisina ihmisyydelle. Upottavat kätensä leipätaikinaan sen sijaan että kirjoittavat kommenttikenttään: huora sun pitäis kuolla.
Kiitos, LSL:n bussikuski, joka päästit pelästyneen maahanmuuttajatytön kadun yli ystävällisellä kädenheilautuksella.
Kiitos, tuttava kotikadultani, joka otit suojiisi autosta heitetyn hylätyn koiran.
Kiitos, lahtelainen nuori mies, joka asut vastaanottokeskuksen naapurissa. Sinun olosi lapsuudessa olivat niin kehnot, että sinulla olisi ollut kaikki eväät vihata. Silti sanoit: ”Tekis oikeestaan mieli jututtaa niitä ja ottaa selvää, mistä on kyse.”
Ottaa selvää. Se on jo paljon.
Kaisa Hako
[email protected]
http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/art2282553
.....-.........-.........
Kun tämä aika muuttuu historiaksi, sitä tullaan muistelemaan kuin maankamaraan revennyttä kuilua.
Surullisen huvittuneina päivitellään vallalla ollutta illuusiota, jonka mukaan jatkuva kasvu olisi ainoa talouden malli. Koko ihmiskunta oli korviaan myöten veloissa noin sadalle äveriäälle, jotka olivat kahmineet itselleen valtaosan maailman rikkauksista.
Eniten tämä aika tullaan muistamaan estottoman vihan aikakautena, jolloin bussikuski ajoi pysäkin ohi, kun kyytiin yritti pieni tummaihoinen poika (hs.fi 27.6.). Jolloin sokeaa naista ja hänen vauvaansa vihattiin netissä: painu sinne mistä tulitkin, epäkelpo! (nyt.fi 15.6.). Jolloin naispuolinen jalkapalloasiantuntija sai osakseen satoja vihaviestejä (yle.fi 16.6.).
Edistys on edistyksellisempää kuin koskaan, mutta se ei auta niitä, jotka oksentavat vihaansa muiden päälle ehkä trollitehtaan juoksupoikina tai ehkä silkkaa reppanuuttaan. Tulevaisuudessa taivastellaan, kuinka ilmiö saattoi jatkua kenenkään hillitsemättä. Silmitön viha erilaisuutta, ulkomaalaisuutta, naiseutta ja mitä milloinkin kohtaan pakottaa vertaamaan tätä aikaa siihen, kun Kolmannen Valtakunnan synkeät opit valtasivat alaa.
On jo nähty, mitä vihalla vihaan vastaamisesta seuraa. ”Pimeyttä ei voi ajaa ulos pimeydellä”, sanoi ihmisoikeustaistelija Martin Luther King Jr. (vaikka se veikin häneltä hengen).
Vieläköhän ehtisi muuttaa historiaa niin, että mahdollisimman harvan tarvitsisi kuolinvuoteella sanoa: Olipa lyhyt elämä, mutta ainakin vihasin paljon.
Miten tänä aikana voisi soveltaa Kingin väkivallattoman vastarinnan metodia?
Pienellä sinnikkäällä vastatrollauksella. ”Tehdä jotain hyvää jos voi”, laulaa Jonna Tervomaa.
Jos voi.
Usein voi.
”Lopulta mieleemme eivät niinkään jää vihollistemme sanat, vaan ystäviemme vaikeneminen”, sanoi King.
Tänä aikana rakastan ihmisiä, jotka pysyvät uskollisina ihmisyydelle. Upottavat kätensä leipätaikinaan sen sijaan että kirjoittavat kommenttikenttään: huora sun pitäis kuolla.
Kiitos, LSL:n bussikuski, joka päästit pelästyneen maahanmuuttajatytön kadun yli ystävällisellä kädenheilautuksella.
Kiitos, tuttava kotikadultani, joka otit suojiisi autosta heitetyn hylätyn koiran.
Kiitos, lahtelainen nuori mies, joka asut vastaanottokeskuksen naapurissa. Sinun olosi lapsuudessa olivat niin kehnot, että sinulla olisi ollut kaikki eväät vihata. Silti sanoit: ”Tekis oikeestaan mieli jututtaa niitä ja ottaa selvää, mistä on kyse.”
Ottaa selvää. Se on jo paljon.
Kaisa Hako
[email protected]
http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/art2282553
.....-.........-.........
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hieno ja upea ajankuvaus.Rasistit ja katupartiot ovat niitä joille yhdentyvä maailma tulevina vuosikymmeninä joutuu laittamaanhäpeän leiman.Jotkut elävät vihasssa koko pienen elämän ja kuolevat katkerina.Jokaisen rasistin on syytä miettiä hetki että missä menen
Ne on odinit, jotka kiihottuvat joukkoraiskauksista ja muista seksirikoksista.
Hyvä kirjoitus. Rasistit tulevat tukehtumaan omaan vihakuplaansa, kun maailma ympärillä menee eteenpäin.