Minen olis muistelmat?

Voi miten mehevät naurut sain otsikosta.. he he.

Tänne tulin... kipin kapin ;-)))
Tuli mieleeni eräs onkireissu. Oli harmaa pilvinen päivä kuitenkin lämmin ja pouta, marssimme peräkanaa rantaan veljelläni oli uusi isän tekemä onki olalla kulkien ensimmäisenä kapeaa pellonreunapolkua, matka oli noin nyt ajateltuna noin sadan metrin matka. Sitten vaan vene kuntoon airot vajan seinustalta veneeseen ja vesille,
souydeltiin lähisaaren rantaan ja haettiin sopivat onkipaikat ja tarpeellinen etäisyys ettei siimat sotkeennu ja kaikki meni hyvin. Kalansaalistus alkoi heti ja hyvillämielin siinä nosteltiin tummaselkäisiä ahvenia niiden irrotus koukusta oli vaikeaa ja piti varoa ettei saalis pääse karkuun, no kaikki meni suunnitelmien mukaan oltiinhan järvenrannan asukkaina opittu jo polven korkuisesta kaikki konstit.

Isä auttoi perkaamisessa ja saalista oli meidän mielestä hyvin paljon.
Äiti laittoi nälkäisille kalastajille voissapaistetuista ahvenista annokset valmiiksi nälkäisille kalaastajille, syötyä hakeuduimme pihahurmelle muistelemaan päivän tapahtumia ja aiheeen varmaan lukijakin tietää...kalareissu, se se oli.

Pilvet olivat siirtyneet muihin maisemiin oli haettava aitan seinnustalta varjopaikka siinä oli mukavaa muistella missä järjestyksessä kalat nostettiin.

Muitelot EI kiinosta,

" joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään "

vanhojen asioitten mutelot ja muistaminen on selkeä merkki dementoitumisen alusta,
tai jo pikällä oleva prosessi,
eräskin kaveri aina kertoo joskus nuorena nätyistä kavereista tai sukulaisita,
kyllä tympii kuunnella aina samoja juttuja,
EI JAKSA kuunneella, sori vaan,

Muisteloa? Keskellä kesää voikin muistella mieliinpainuvinta joulua 1964 Södertäljessä.
Olin juuri muuttanut Sölvesborgista ja kaupunki oli täysin outo.
Joulueväänäni oli virolainen ruisleipä, margariinirasia, absolut renattua iso pullo sekä kraanavettä.

Sorruin kännipäissäni suostumaan kuskiksi. Vein kaverit heidän autollaan kaupungin toiselle puolelle tyttökylään.
Paluumatkalla eksyin klo20:n tienoissa pääkadulle. Vastaan tuli ajokieltomerkki ja vasemman puoleisessa liikenteessä väänsi kaiken vasempaan jolloin törmäsin kieltomerkin tolppaan.
Saabin konepelti pamahti pystyyn ja pelkäsin näköni menneen.
Ajoin lähimmän kerrostalon pihaan ja tarkistin, ettei nestettä eikä öljyä vuoda.

Sompailin aikani eksyksissä ja klo 2:n tienoissa heräsin autossa rautatiesillan alla oksentamaan.

Joulupäivänä oli krapula ja pelko anuksessa milloin pollarit tulevat mutta kaupunki oli ollut aattoiltana siihen aikaan hiljainen.
Maksoin omistajille auton keulan. Mittarikilometrien perusteella heput epäilivät minun käyneen Tukholmassa.

Kaikki joulut tuon jälkeen ovat olleet paljon värittömämpiä.

Näin tulkitsen....
On kuitnkin vapaus kirjoitella muistellen kauniita hetkiä ja yhdessä oloa, nuorena kun oli perheet koossa ja tukien omiaan.
Vapautta kai sekin että täysin vierasta kirjoittajaa on hyvä tölviä erona että näyttää olevat samat ikävät ihmiset täällä aina ja iäti, no heilläon ollut tyhä elämä ja samaa yksinäisyyttää edelleen.


Siis onnea valitsemallenne tielle kaikki yksinäiset huonotuuliset!
Eihän noin mutta kuitenkin noin.

Täällä on monen luonteisia kirjoittaji jotkut aivan loistavia!
Sitten vaan joku pieni sanavalinta (kun kirjailijoita emme ole) voi pilata jonkun rauhallisen päivän.
Monimutkaiset arvostelut ovat aina paikallaan, eli lunta TUPAAN, tässä vain pälyillään kenelle sanotaan mitäkin!

Edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, on turha kuitenkin kipinöitä puhaltaa, pitää vaan omana tietonaan ne hyvät mainiten silloin tällöin.
Palsta on tarkoitettu kirjoitteluun aihe vapaa, vain korvien välissä kiehuvaa vihaa pitää pidättää sisällään ja ilkeilyt jättää tykkänään, vain yliampuvat kehut ovat omiaan saamaan eripuraa, jokaisella on vahvat ja heikot puolensa.

Minullakin

Ottaa minkä tahansa nimimerkin on siihen aina jotain lisättävä -;(((

Onhan meillä omat hoksottimet ja osataan hyvät kirjoitkset tunnistaa. Tuo päällepäsmäri ruune yrittää oman makunsa mukaisia kirjoittajia nostaa jalustalle.
Se on suoraan muitten mielipiteiden halveksimista, eikä kaikki täällä halua lukea poliittisia katsauksia, niitä tunkee muutenkin joka tuutista. Onko se muka aina hyvä kirjoittaja, joka vastustaa Soinia ja haluaa monikulttuurisuutta ? Kaikki Sonin kannatajat lytätään, vaikka olisi miten hyviä perusteluja.

Puhutaan usein miten nuoruus on niin hyvää aikaa. Minä muistelen että vaikeaa oli nuoruuskin monine kysymyksineen. Parasta aikaa oli keski-ikä ja nyt tämä vanhuus, työelämä on helpottanut ja kunto on vielä siedettävä. Kellä mitenkin. Minulle suurimmat kriisit ajoittuvat nuoruuteen, kasvukriisit ja traagiset tapahtumat jotka muuttivat elämän liian vakavaksi. Olenkin ajatellut että nyt saan vanhemmiten hyvitystä nuoruudessa koettuihin kärsimyksiin, elämä ottaa ja antaa.