Oon jonkinlaisessa kaukosuhteessa, sillä välillämme on matkaa 300km ja vain kaksi yötä ollaan oltu yhdessä. Silti ollaan päivittäin juteltu whatsapissa (jotain päälle kk)
Juttu tuntuu olevan vielä hirveän avoin.. Ei olla siis vielä suhteessa, vaikka meillä tuntuu olevan suhde.. mutta en halua pelästyttää jätkää karkuun sillä että "noniin me ollaan nyt poikaystävii!" Olen erittäin kiinnostunut jätkästä ja haluaisin saada tän jutun toimimaan. Ihmisenä se on herttainen ja komea ja tollasii on harvassa.
Ongelmana on se että tyypillä on masennus päällä ja se koittaa saada siihen muutakin hoitoa kuin melatoniini. näistä asioista siis ollaan juteltu suht avoimesti. Mutta muu keskustelu on ollut tyyliin sellasta et kerron omista tekemisistä ja se vastaa vaan "K" tai "Mm". Ja kun utelen sen tekemisiä niin se on ollut tyyliin "En tee mitään" tai "meen alkoon". Ikinä se ei aloita keskustelua ja oonkin maininnut tästä asiasta sille ja se on vastannut "Tiedän" tai "Totta"
En tiedä onko syynä masennus ja yleinen apaattisuus, vai onko vika siinä että sitä ei vaan kiinnosta mä. se myös kiertelee kysymyksiä, jotka koskee suhdettamme.
esim. totesin varovasti et voisin tulla taas käymää sillä, johon se että "jos haluut". Tein vastaliikkeen ja sanoin et "jos haluut et haluun". Siihen se että "Mä en lähde noihin väittelyihin mukaan". Ziisus! halusin vaan yksinkertaisen vastauksen siihe et haluuko se nähä ees mua.. Tarkensin kysymystä: "Haluutko et tuun?" Siihen jätkä: "Ei auta että muotoilet sen toisin" Menin hieman sanattomaksi. Jätkä laittaa: "Mä en päästä ketään kotiini jos en halua. Sä saat tulla."
Eli oliko tää nyt niinku joku kiertoilmaus sille, et se haluaa et tuun, mut ei halua myöntää sitä vai häh..
Tänään sitten taas hieman avauduin ja kerroin miten kaipaisin sitä että joku oikeesti välittäis. Kysyin: "välitätkö sä?" johon se "Joo kai". uus kyssäri: "Mistä sä välität" ja se siihen "Hyvä kysymys". Tyyppi halusi siis pysyä vielä elämälle perusteellisten kysymysten ääressä, kuten mitä se syö huomenna. Sanoin että ei ole nyt pakko vastata ja otetaan meistä selvää myöhemmin. Pyysin sitä myös hiomaan vuorovaikutustaitoja ja juteltiin vielä muutama sananen ja se meni nukkumaan.
Eli: mitä mieltä tämmösestä jutusta? Musta tuntuu että se on kyllä jollakin tasolla kiinnostunut musta, kun kuitenkin pyrkii vastaamaan heti viesteihinkin. Ei ole kivaa jos toisella on masennus ja mä lyttäisin sen siksi etten ymmärtänyt sitä. Läheisestä ihmisestä on tutkitusti apua ja se viime vierailulla sanoikin että mun ansiosta sillä on ollut muuta ajateltavaa kuin kaikki paska. Ja se teki muuten aloitteen ja on päästänyt mut sen viereen joten..
Onks mulla mahiksii?
Juttu tuntuu olevan vielä hirveän avoin.. Ei olla siis vielä suhteessa, vaikka meillä tuntuu olevan suhde.. mutta en halua pelästyttää jätkää karkuun sillä että "noniin me ollaan nyt poikaystävii!" Olen erittäin kiinnostunut jätkästä ja haluaisin saada tän jutun toimimaan. Ihmisenä se on herttainen ja komea ja tollasii on harvassa.
Ongelmana on se että tyypillä on masennus päällä ja se koittaa saada siihen muutakin hoitoa kuin melatoniini. näistä asioista siis ollaan juteltu suht avoimesti. Mutta muu keskustelu on ollut tyyliin sellasta et kerron omista tekemisistä ja se vastaa vaan "K" tai "Mm". Ja kun utelen sen tekemisiä niin se on ollut tyyliin "En tee mitään" tai "meen alkoon". Ikinä se ei aloita keskustelua ja oonkin maininnut tästä asiasta sille ja se on vastannut "Tiedän" tai "Totta"
En tiedä onko syynä masennus ja yleinen apaattisuus, vai onko vika siinä että sitä ei vaan kiinnosta mä. se myös kiertelee kysymyksiä, jotka koskee suhdettamme.
esim. totesin varovasti et voisin tulla taas käymää sillä, johon se että "jos haluut". Tein vastaliikkeen ja sanoin et "jos haluut et haluun". Siihen se että "Mä en lähde noihin väittelyihin mukaan". Ziisus! halusin vaan yksinkertaisen vastauksen siihe et haluuko se nähä ees mua.. Tarkensin kysymystä: "Haluutko et tuun?" Siihen jätkä: "Ei auta että muotoilet sen toisin" Menin hieman sanattomaksi. Jätkä laittaa: "Mä en päästä ketään kotiini jos en halua. Sä saat tulla."
Eli oliko tää nyt niinku joku kiertoilmaus sille, et se haluaa et tuun, mut ei halua myöntää sitä vai häh..
Tänään sitten taas hieman avauduin ja kerroin miten kaipaisin sitä että joku oikeesti välittäis. Kysyin: "välitätkö sä?" johon se "Joo kai". uus kyssäri: "Mistä sä välität" ja se siihen "Hyvä kysymys". Tyyppi halusi siis pysyä vielä elämälle perusteellisten kysymysten ääressä, kuten mitä se syö huomenna. Sanoin että ei ole nyt pakko vastata ja otetaan meistä selvää myöhemmin. Pyysin sitä myös hiomaan vuorovaikutustaitoja ja juteltiin vielä muutama sananen ja se meni nukkumaan.
Eli: mitä mieltä tämmösestä jutusta? Musta tuntuu että se on kyllä jollakin tasolla kiinnostunut musta, kun kuitenkin pyrkii vastaamaan heti viesteihinkin. Ei ole kivaa jos toisella on masennus ja mä lyttäisin sen siksi etten ymmärtänyt sitä. Läheisestä ihmisestä on tutkitusti apua ja se viime vierailulla sanoikin että mun ansiosta sillä on ollut muuta ajateltavaa kuin kaikki paska. Ja se teki muuten aloitteen ja on päästänyt mut sen viereen joten..
Onks mulla mahiksii?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä annan yhden neuvon.
Mene sen luokse ja ÄKKIÄ!
Tuo on varoittava merkki masentuneen henkilön kohdalla ja on hyvä käydä katsomassa kyseistä henkilöä tai edes pyytää äitiä (tai muuta erittäin läheistä henkilöä) soittamaan hänelle.
Jos masentunut henkilö puhuu itsetuhoisia asioita tai alkoon menosta sekä vastaa välinpitämättömästi kysymyksiin, hän saattaa juuri tehdä mitä uhkaa tekevän tai jotain muuten varomatonta (ja vaarallista) ellei joku yksinkertaisesti tarjoudu kuuntelemaan henkilöä ja tarjoa henkistä tukea.
Selvää on, että hän haluaa nähdä sinut joten älä mieti asiaa sen kummemmin, vaan sovi milloin lähdet häntä katsomaan ja lähde sinne.
ohhoh apua.. :0 Menisin jos olisi mahdollista koska nyt on töitä ja muita kiireitä.. mutta kyllä niin pian kuin mahdollista!
Eilen kyl tuli taas toivonpilkahdus. Yritin olla laittamatta viestiä päivällä, jotta hän saisi hetken omaa rauhaa. Illalla taas juteltiin (se laitto viestin mulle, eli halus oikeesti tietää mun päivästä). Oli jopa hakenut lehden keskustasta ja tehnyt muutakin kuin vaan maannut sängyssä. ja juteltiin oikeesti ekaa kertaa pitkään aikaan kunnolla, varmaan puolitoista tuntia putkeen. ja myöhemmin koko loppu ilta. Kaikkea syvällisestä siihen että mikä vihannes olisit :DD ja sen sellaista.
Mut mä välitän siintä sen verra et jaksan kuunnella, vaikken aina jaksaiskaan vastaanottaa ilkeilyä ja sieluttomia vastaksia. Ollan nyt taas puhuttu vähä näitäkin asioita läpi että tiedän ettei se tahallaan ole sellainen.
Oon siis varmaan oikeilla jäljillä..
Oot oikeilla jäljillä ja nyt on oikeesti hyvä käydä kattoon sitä jäbää. Vaikeassa masennuksessa on oikeesti hankalaa pitää kiinni asioista, alkaen arkipäivän perusjutuista ja ihmissuhteista. Se että se masennusjaksonsa aikana aloittaa sun kanssa keskustelun oma-aloitteisesti on hyvä juttu. Ja just nyt se tarvii tukea. Se että pystytte avoimesti keskustelemaan asioista on hyvä juttu. Se että pidät siihen kontaktia on hyvä juttu. Masentunut ihminen ei tahallaan ole etäinen. Kunhan sen mielentila tosta kohoaa, teidän suhde voi hyvinkin olla toimiva - anna ymmärtää että oot kiinnostunu siitä ihmisenä ja ole sille läsnä. Se on paras apu minkä voit tarjota.
Terv. nyt 18-vuotias, pitkän vaikean masennuksen kokenut nuori joka onneksi sai apua, SSRI-lääkityksen ja tukea toiselta samanikäiseltä masennuksen sairastaneelta. Hyvää kesää ja silleen c:
Kiitos, samoin! :3