Olen saanut toistuvaan vakavaan masennukseen lääkitykseksi Cipramilin. Voisitteko kertoa ko. lääkkeen vaikutuksista itsellänne? Kuinka kauan olette sitä syöneet? Oliko lopettaminen vaikeaa?
Kertokaa Cipramilista
Tiina
122486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Paljon käytetty Cipramil on kokemuksiini perustuen
huono masennuslääke.Vie yöunet eikä nosta mielialaa.Fontex ja Seronil on paljon tehokkammpia
masennuslääkkeitä kuin Cipramil.Sivuvaikutuksia
ei ole juuri ollenkaan ja mielialan kohoaminen
alkaa parin viikon käytön jälkeen.
Fontexin ja Seronilin vaikuttava aine on sama.
Kyseessä on sama lääke kuin kuuuluisa amerikkalainen "onnellisuuspilleri" Prozac.
Käytä Fontexia tai Seronilia jos haluat parantua
masennuksesta.
Kuule, toi nyt sattuu olemaan vähän yksoikosesti esitetty! Mielialalääkkeissä, varsinkin näissä ns. uuden polven SSRI lääkkeissä vaikutukset ovat yksilöllisiä, koska aivojen välittäjäaineenvaihdunnan korjaaminen on yksilöllistä ja hienosäätöistä puuhaa. Toinen saa avun toisesta joku muu taas eri lääkkeestä. Ja ne mitkään ei oo onnellisuuspillereitä!
Itselläni on vakavan masennuksen vuoksi kokemusta lähes kaikista markkinoilla olevista SSRI lääkkeistä (mm. Seronil, Efexor, Zoloft, Edronax, Remeron). Vasta nykyinen yhdistelmä Remeron ja Cipramil toi avun. Cipramil aiheutti muutaman eka päivän aikkan lievää etovaa oloa. Unet on kohdallaan enkä ola saanut pitempiaikaisia sivuvaikutuksia Cipramilista.
Huom!puhunkin vain omista kokemuksista.Minulle Cipramilista ei ollut apua.Fontexista ja Seronilista sain avun ja pääsin masennustilasta eroon.
Jollekin toiselle Cipramil voi olla hyvä lääke.
Mutta jos Cipramil ei auta sinua niin kokeile vaikka Fontexia.Näin minä tein ja paranin masennuksesta.
Yhtä tehokas masennuslääke on vanhemman polven
Anafranil.Sillä on vain melko paljon sivuvaikutuksia.Busbar niminen ahdistuslääke tehostaa Fontexin vaikutusta ja tehoa.
Puhut vaan omasta kokemuksestasi... niinhän me kaikki. Kuitenkin kirjoitat. "Käytä Fontexia tai Seronilia jos haluat parantua
masennuksesta." Se pisti silmääni sen vuoksi, että itse en noista lääkkeistä saanut apua. Tiedän että oikean lääkkeen hakeminen on joskus tuskastuttavan vaikeaa. Ja olen sitä mieltä, että meidän ei pitäisi lisätä lähimmäistemme hämmennystä näissä asioissa.
Masennuksen, niin kuin minkä tahansa muun sairauden hoidossa toimiva ja luottamukseen perustuva lääkäri-potilassuhde on tärkeä. Jospa me sivulliset tyytyisimme todella kertomaan vain omista kokemuksistamme emmekä pyrkisi antamaan lääkärin arvioon perustuvia ohjeita.
Uskon kyllä, että tarkoituksesi on hyvä ja hienoa kuulla, että olet parantunut. Vakava masennus ei ole leikin asia. Iloa eläääsi jatkossakin! Samoin kuin kysyjällekin!
Lääkäreihin ei kannata uskoa.Parempi on kokeilla itse kaikkia masennuslääkkeitä ja valita se joka
parhaiten sopii ja tuntuu tehoavan.
Lääkärit on väärillä diagnooseillaan ja lääkemääräyksillään ajaneet itsemurhaan tuhansia
masentuneita suomalaisia.
Itse en ole uskonut lääkäreitä vaan tutustunut alan kirjallisuuteen ja valinnut itse lääkkeet
mitä käytän.
Lääkäriltä saa reseptin pyytämällä mille tahansa
lääkkeelle.
Ihminen on itse paras lääkäri itselleen.
Olen syönyt ko. lääkettä pari kk masennukseen. Alussa oli päänsärkyä, hikoilua ja toisinaan pahoinvointia. Samoin kun annostusta nostettiin. Toisinaan tulee yöllä heräiltyä ja valvottua jonkin aikaa (ei haittaa kun en ole töissä).
Mieliala on noussut, ainakin on reippaampi ja eloisampi olo. Olen välillä ollut parikin viikkoa syömättä, enkä huomannut fyysisesti mitään erikoista eli vieroitusoiretta, paitsi että masennus tuli takaisin täyteen teräänsä.
Ihan ok lääke, varsinkin kun olen hyvin lääkekielteinen. Tai olin.
Orgasmin saaminen saattaa hankaloitua ainakin parin ensimmäisen viikon ajaksi, myöhemmin saattaa tulla tavallista hitaammin.
Cipramil lisää iloisten asioiden kokoa.
Eli jos joku lähettää sulle onnittelukortin, ja ennen olisit vain hymähtänyt, niin lääkityksellä olet kokopäivän iloinen.
Cipramil ei siis auta jollei mitään aurinkoista elämässä näy.
Iloinen mielihän on vain kemiallinen tila
aivoissa, jonka pystyy saavuttamaan vaikka
elämässä ei näkyisi mitään aurinkoista.
masennuskin on siis vain kemiallinen tila aivoissa joka syntyy vaikkei olisi mitään surullista tapahtunut... älkää ihmiset tuudittautuko siihen, että lääke tekee onnelliseksi. Menkää terapiaan tai selvitelkää muuten asioitanne, muuten masennus iskee aina uudestaan. Lääke on hyvä kainalosauva matkalla omaan itseen.
>masennuskin on siis vain kemiallinen tila >aivoissa joka syntyy vaikkei olisi mitään >surullista tapahtunut
Riippuu hieman masennuksesta. Sisäsyntyisessä masennuksessa ei tarvita mitään laukaisevaa tekijää, koska masennus johtuu puhtaasti fysiologisista syistä. Jos taasen masennus on aiheutunut ulkoisista tekijöistä, siitä kyllä pääsee ajan myötä luultavimmin yli ilman lääkityksiä ja terapioitakin. Nykyään ihmiset ovat vaan paskahousuja, jotka haluavat, että koko ajan on naminamia. Vai vaatiiko yhteiskunta meiltä, että olemme koneita, joiden pitää toimia koko ajan moitteettomasti?
Pakko laittaa tähän vanhaan viestiketjuun, että cipramil auttoi mua olemaan kelaamatta asioitani oravanpyörämäisesti. Sain ratkaistua ongelmia, enkä jauhanut päässäni samoja asioita. Eli nosti kai aloitekykyäni. Varmaan tosiaan vaikutukset ovat henkilökohtaisia.
Tänä päivän kyllä suosittelisin käyttämään pienillä annoksilla ja sitten parin vuoden sisään poistamaan lääkitys vähentäen pikku hiljaa lääkettä. Lyhyet kaudet näissä ei kai ole toimivia. Samalla tietysti kovaa urheilua, jotta aineenvaihdunta paranee ja aivot toimivat. Se voi olla monelle ainut lääke, joka todella auttaa. Enkä tarkoita nyt mitään lievää liikuntaa vaan pikku hiljaa kovan kunnon hankkimista, mieluusti ohjatusti.