Narkun hovi

Herää. Itse heräsin kun alkoi ex narsistimieheni todellinen luonne paljastua. Siinä vaiheessa oltiin naimisissa ja kaks lasta. Hyvin onnistu peittelemään ja antamaan itsestään unelmamiehen kuvan vuodesta toiseen.. Kai sitä oli vähän naiivi, kun ei todesta ottanut esimerkiksi sitä valtavaa mustasukkaisuutta ja pelkoa että petän..
Yritin lähteä lasten kanssa, takana oli pitkä avioliitto. Lähteminen oli äärimmäisen vaikeaa, kun uhkailtiin lasten tappamisella ja muilla kauheuksilla (ja se ihminen olisi niin voinut hyvinkin tehdä..). Ei ollut pääsyä yksin ulkomaailmaan, en voinut lähteä minnekään yksin. No, sain lopulta mutkien kautta kirjoitettua vuokrasopimuksen asuntoon ja sinne lähdettiin lasten kanssa.. Erohakemuksen lähetin kertomatta.
Asiat eivät näinkään yksinkertaisesti menneet, mutta en kerro tarkemmin, jos vaikka ex-mieheni sattuu pyörimään täällä palstalla ja tunnistaisi minut....

Eli aina ei sitä narsismia kumppanissa näe ajoissa. Ja sitten sitä helposti ikävä kyllä tuudittautuu ajatukseen että kyllä tämä tästä muuttuu kunhan stressaava elämäntilanne menee ohi, kunhan saadaan talo rakennettua valmiikse ja niin edespäin.. Ja sitten ollaan lopulta siinä pisteessä että lähteminen onkin tosi vaikeaa, jopa vaarallista.

Hovin ydin koostuu ihmisistä, jotka itsekin ovat vahvasti kallellaan persoonallisuushäiriöön tai heillä on muu ongelma, joka saa heidät tarttumaan nassen tarjoamiin hunajaisiin ratkaisuihin. Narsisti tekee tähän ihmistyyppiin hyvin suuren vaikutuksen ja nasse viehättyy saamastaan ihailusta. Vetovoima on vahvaa ja molemminpuolista.

Hovin piirissä on myös väkeä sosiaalisen paineen vuoksi. Narsistin huseeratessa jossain ympäristössä on yleensä turvallisinta olla nassen ja hoviväen kanssa hyvissä väleissä. On myös heitä, joita narsistin huikeus ensin viehättää, mutta jotka huomaavat, että kuviossa on jotain mätää ja joilla huomiot tehtyään myös riittävästi rohkeutta ottaa etäisyyttä.

"..onko jostaan muusta kyse,että ei haluta nähdä miten narsku toimii uhriehin?"
Hovin ydin hahmottaa todellisuutta siten, että heidän silmissään uhrit ovat omalla toiminnallaan ja olemisellaan ansainneet kiusaamisen ja väkivallan. Uhrit ovat huonoja, hankalia ja ärsyttäviä ihmisiä, joita narsisti hoveineen koettaa opettaa elämään ja ehkä samalla makselee kalavelkoja. Hovin kannatusjäsenet taas eivät uskalla sanoa mitään narsistille poikkipuolista. He pelkäävät jäävänsä yksin ja päätyvänsä narsistin silmätikuksi. Narsistin entinen ihailija sen sijaan on se ainoa, joka saattaa tulla tukemaan uhria, koska on itsekin saanut kostotoimista osansa.

Hovin kovassa ytimessä heräillään todellisuuteen, kun narsistin härskiys kohdistuu omaan itseen. Eräs nuori hovinarri kasvoi niin itsevarmaksi, että alkoi perätä oikeuksiaan. Silloin vanha narsisti joukkoineen kääntyi häntä vastaan ja nuori joutui taistelun jälkeen poistumaan näyttämöltä. Toinen narri taas järkyttyi, kun huomasi, että narsisti on valehdellut hänellekin asiassa, jota narri kovasti arvosti. Jymäytetyt hovinarrit eivät yleensä pidä meteliä narsistinsa todellisesta luonteesta. Narrin itsetunnolle olisi liian kova isku sanoa ääneen, että jumalainen idoli, jonka puolesta on monesti laittanut itsensä likoon, onkin pelkkä paskanpuhuja.

Ihanteellisesta käytöksestä ja tyylistä huolimatta hoviväki on sekalaista sakkia, josta on hyvä pysyä loitolla. Ihminen, joka viihtyy narsistin seurassa sisältää itsekin aina yllätyksen.

No nämä kaikki ovat vain subjektiivisiä näkemyksiä asioista. Siksi toisen hyvä hyvä on toiselle paha, koska se ensimmäisen hyvä on saatettu ottaa siltä toiselta.
Hovista ei todella osaa sanoa sitä kuka uskoo oikeasti narsistia. Hovi ei välttämättä tiedä olevansa hovi ja kun siinäkin porukassa on useampi narsistinen, joita me olemme kaikki jollakin asteella, niin hoviväkejä on useampi joukko jotka limittyvät toistensa kanssa. Se on sekalainen joukko. Jokainen hoviväestä muodostaa oman mielipiteensä mutta he ei välttämättä kerro sitä julkisesti, vaan näyttelevät narsistin edessä, jolloin he pääsevät itse vähimmällä. Näytellä kannattaisikin narsistin edessä siis valehdella olevansa hänen kannattaja, silloin ei joudu hankaluuksiin narsistin kanssa, välttää turhia riitoja. Kuitenkin voi sitten toimia toisin.

Luulen, että narsisteilla on hyvä mielikuvitus. Narsisti väittää, että minä olen se oikeasti" narsisti" eikä suinkaan hän.
Esim. narsisti on omassa päässään luonut minulle jopa hovin, jonka olemassa olosta minulla ei ole koskaan ollut mitään tietoakaan. Silti narsisti puhuu minun "hovistani". Missähän se minun "hovini" on.
Minua ei ole kukaan koskaan auttanut, ei puolustanut eikä tukenut. Olen aina ollut yksin. Silti minulla tietämättäni on "hovi" jossain.
Olen erakkotyyppi ja tälläkin hetkellä elän yksikseni omissa oloissani enkä tapaa juuri koskaan ketään. Senkin vuoksi minun kimppuuni oli niin helppo käydä, kun narsisti tiesi, että yksikään ihminen ei minua tule koskaan auttamaan eikä puolustamaan.

Minä ehkä olen tuollainen hereillä oleva. Olen omanlaisessa suhteessa narsistiin, ollut muutaman vuoden. Olin jo alkuvaiheessa selvillä valheellisuudesta, mutta kun tapaus oli jotenkin niin tosi törkeän läpinäkyvä, ajattelin vain ensin, että onpas törppö. Sitten kun ällistyin täysin kaksoissidosviestinnästä, joka sekin vaikutti tahalliselta eikä ihan sekopään sekoilulta, valkeni kokonaan mistä on kysymys. En kiistä etteikö itselläni olisi jotain vikaa päässä, kun yleensä jatkoin yhteydenpitoa, olisi ollut tilaisuus lopettaa kokonaan. Nyt en sitten edes halua lopettaa. Olen tosiaan miettinyt mikä minua tässä koukuttaa. Edes seksissä ei ole kehumista, mutta tapahtuu yhteisymmärryksessä. Minä en pelkää yksinäisyyttä, emmekä me koskaan ole viettäneet paljon aikaa yhdessä. Osaa ja ehkä ymmärtää pitää etäisyyttä , koska on luultavasti huomannut olevansa rasittava. Täytyy vain kokoajan muistaa , että on tekemisissä ihmisen kanssa, jonka mitkään puheet eivät koskaan pidä paikkaansa ja joka vielä itsekin sen tietää.

Voi herätä mutta monet eivät uskalla... Todellisuuden kohtaaminen on oikeasti rankkaa kun itsekin sitä työtä juuri itseni kanssa teen eli yritän kohdata todellisuuden oltuani monen narsistin uhri monta vuotta. Samaan aikaan sua halveksutaan ja haukutaan, ja se kyllä vaan lisää halua toipua kun tajuaa miten kieroja nämä ns. hovin jäsenet ja itse narsistit ovat. Eli ei paljoakaan moraalia eikä mitään välittämistä. Mielellään vaan leikkivät että kaikki on hyvin ja pitävät kulisseja pystyssä.

Ei narskun hovi voi herätä mihinkään, koska hovi ei tiedä olevansa hovissa ja narsistin olevan narsisti.

Hoviväki saattaa koostua henkilöistä jotka eivät edes tiedä narsistin olevan narsisti. He eivät ole edes koskaan välttämättä kuulla sanaa narsisti. Tai ovat kuulleet mutta tietävät vain sanan, eivät sitä mitä se tarkoittaa.

Eikä narsisti itse tiedä olevansa narsisti. Hoviväki ei tiedä olevansa hoviväki. Uhri ei tiedä olevansa uhri. Kukaan ei siis tiedä mistään mitään. Aikamoinen pattitilanne.

Siis jos kyseessä olisi rikostutkimus asia jätettäisiin sikseen,koska kukaan ei tiedä mitään, ei ole nähnyt mitään, tekijä ja kohde puuttuvat. Siis ei ole tapahtunutkaan mitään.

Siksi nämä narsisti jutut ovat vaikeita juurikin kun on epäselvää kuka on ja mitäkin.
Sama kuin joku kertoisi 30 vuotta tapahtuneen jälkeen että: "hei, nyt tajusin minä olin silloin uhri, hän ryösti minut". Ikävä kyllä aikaa on mennyt niin kauan ettei ketään voi enää tuomita tai ei edes voida näyttää syyllisyyttä ja tekoja toteen.

Kipeenä vaan täytyy ne pitää....