Mulla on jo vuosia ollut masennusoireita, varmaan 2-3 luokasta saakka, vaikken sitä ole tajunnut kuin näin jälkikäteen. Tilanteeni tajusin joskus 7 luokan lopulla (olen nyt melkein 16/aloitan syksyllä lukiossa), mutten tuolloin tehnyt asialle mitään. Ajan myötä paha olo on kasaantunut ja lisännyt ja vahventanut masennusoireita, etenkin viimeisen vuoden aikana. Mulla alkoi hälyytyskellot soimaan vasta siinä vaiheessa, kun mun vakavimmat oireet (uniongelmat, itsetuhoisuus, syömättömyys, ahdistuneisuus) oikein kunnolla kukoisti ja olin oikeasti tappamassa itseäni kevättalvesta, että nyt saattaisin tarvita jopa apua. Varovasti olen alkuun puhunut parille kaverille ja heidänkin mielestään tarvitsisin ihan oikeaa apua. Ongelma tähän on se, että ahdistun jo pelkästä ajatuksesta lääkärille yms puhumisesta, saati sitten perheelle kertomisesta. Miten te olette hakeneet itsellenne ammattiapua yms? Kiitos kaikille vastanneille ja kerrothan kokemuksesi, vaikka se olisi samantyylinen kuin edelliselläkin, sillä yritän totuttaa itseäni ajatukseen avusta ja silloin helpottaa kun mahd moni kertoo kokemuksensa.
Erilaisia keinoja hakea masennukseen apua?
Yksinäinen_susi_sky
171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei Suomesta saa apua,ainoastaan pillereitä jotka ei auta oikeastaan ketään.Unettomuuteenkin nykyään kirjoitetaan heti neuroleptejä eikä edes yritetä selvittää mistä unettomuus johtuu.
Ainoa todellinen ammattiapu voisi olla jos löytäisit terapeutin/psykologin jonka kanssa tulisit toimeen.Psykiatreja välttäisin viimeiseen asti,ne imaisee sinut sisään siihen sairaaseen systeemiin.