ei jätä rauhaan minua. Eli itse asiaan: tapasin miesystäväni pari kuukautta sitten sokkotreffeillä, me nimittäin tutustuimme tän suomi24 treffien avulla. Olimme heti alusta molemmat sitä mieltä, että tapaamme toistekin, koska meilla synkkasi todella hyvin keskenämme.
Vietimme ensimmäiset viikot aika tiiviisti yhdessä ja kaiken piti olla hyvin eikä edes tuntunut oudolta vuosien sinkkuuden jälkeen taas "opetella" seurustelemaan. MUTTA se miksi tänne kirjoitan on se, että vähitellen minusta on tullut vainoharhainen, epäilevä, mustasukkainen, kaiken kyseenalaistava akka!!
Eihän menneet saisi vaikuttaa, mutta olen kait sinisilmäisyyttäni joutunut usean ihmisen vedättämäksi joskus aiemmin ja pari tuoreinta juttua oli näitä ns. luonnehäiriöisiä, joista toinen juttu sattui vasta syksyllä, kun jouduin tällaisen uhriksi ja menetin sen ihmisen myötä työpaikkani ja juttu käsitellään joskus oikeudessa petoksena.
On jotenkin jäänyt mieleen kaikki ne pettymyket ja katteettomat lupaukset joita olen saanut ja sitten jäänytkin "rannalle ruikuttamaan" tällaisen julman ja valehtelevan ihmisen tekojen takia. En tiedä onko naisen vaistoon luottamista, mutta ne aiemmat kokemukseni ovat saaneet minut jossain vaiheessa epäilemään, että kaikki ei ole ok ja yleensä vaistoni on osunut oikeaan.
Miten tää nyt liittyy miesystävääni?! No, niin että minä epäilen todellakin kaikkea mitä hän sanoo ja tekee tai jättää tekemättä. Eka viikot olimme toistemme kimpussa ja seksikin oli ohjelmassa päivittäin, mutta nyt yht'äkkiä onkin ystäväni ollut jotenkin kylmä eikä seksikään kiinnosta, vaikka kukapa nalkuttavaa muijaa haluaisi!? Valvon yöt jos hän ei ole luonani ja mietin, että missä hän on ja kenen kanssa ja vaikka hän kuinka vakuuttelee, että ei ole ketään toista naista, niin mulla on vain ikävä tunne sisälläni, että kaikki ei ole hyvin.
En haluaisi olla tällainen, koska ystäväni on todella upea ja kultainen ihminen ja olenkin miettinyt sitä, että lopetanko itse suhteen ja vain sen takia, että en loukkaisi häntä jutuillani, mutta en kuitenkaan haluaisi luovuttaa vielä, sillä tiedän, että meillä olisi mahdollisuudet mihin vain, kunhan itseni saisin aisoihin. Euhän minulla ole mitään syytä epäillä mitään, mutta silti nämä pakkomielteiset ajatukset eivät jätä rauhaan.
Tiedän että itsetuntoni on erittäin huono, mutta enpä ole vielä tähän ikään keksinyt miten sitä parantaa, kun vastoinkäymiset seuraavat toisiaan...Olen ajatellut sitäkin, että haen vaikka ammattiapua, jos tää tilanne ei tästä parane, sillä jos minulle suodaan mahdollisuus suhteeseen ihanan miehen kanssa, niin taistelematta en anna periksi. Jos jollakin on omakohtaisia kokemuksia asiasta tai muuten vaan hyviä neuvoja, niin kertokaa minulle niitä, ehkäpä niistäkin jotain oppisin :)
Vietimme ensimmäiset viikot aika tiiviisti yhdessä ja kaiken piti olla hyvin eikä edes tuntunut oudolta vuosien sinkkuuden jälkeen taas "opetella" seurustelemaan. MUTTA se miksi tänne kirjoitan on se, että vähitellen minusta on tullut vainoharhainen, epäilevä, mustasukkainen, kaiken kyseenalaistava akka!!
Eihän menneet saisi vaikuttaa, mutta olen kait sinisilmäisyyttäni joutunut usean ihmisen vedättämäksi joskus aiemmin ja pari tuoreinta juttua oli näitä ns. luonnehäiriöisiä, joista toinen juttu sattui vasta syksyllä, kun jouduin tällaisen uhriksi ja menetin sen ihmisen myötä työpaikkani ja juttu käsitellään joskus oikeudessa petoksena.
On jotenkin jäänyt mieleen kaikki ne pettymyket ja katteettomat lupaukset joita olen saanut ja sitten jäänytkin "rannalle ruikuttamaan" tällaisen julman ja valehtelevan ihmisen tekojen takia. En tiedä onko naisen vaistoon luottamista, mutta ne aiemmat kokemukseni ovat saaneet minut jossain vaiheessa epäilemään, että kaikki ei ole ok ja yleensä vaistoni on osunut oikeaan.
Miten tää nyt liittyy miesystävääni?! No, niin että minä epäilen todellakin kaikkea mitä hän sanoo ja tekee tai jättää tekemättä. Eka viikot olimme toistemme kimpussa ja seksikin oli ohjelmassa päivittäin, mutta nyt yht'äkkiä onkin ystäväni ollut jotenkin kylmä eikä seksikään kiinnosta, vaikka kukapa nalkuttavaa muijaa haluaisi!? Valvon yöt jos hän ei ole luonani ja mietin, että missä hän on ja kenen kanssa ja vaikka hän kuinka vakuuttelee, että ei ole ketään toista naista, niin mulla on vain ikävä tunne sisälläni, että kaikki ei ole hyvin.
En haluaisi olla tällainen, koska ystäväni on todella upea ja kultainen ihminen ja olenkin miettinyt sitä, että lopetanko itse suhteen ja vain sen takia, että en loukkaisi häntä jutuillani, mutta en kuitenkaan haluaisi luovuttaa vielä, sillä tiedän, että meillä olisi mahdollisuudet mihin vain, kunhan itseni saisin aisoihin. Euhän minulla ole mitään syytä epäillä mitään, mutta silti nämä pakkomielteiset ajatukset eivät jätä rauhaan.
Tiedän että itsetuntoni on erittäin huono, mutta enpä ole vielä tähän ikään keksinyt miten sitä parantaa, kun vastoinkäymiset seuraavat toisiaan...Olen ajatellut sitäkin, että haen vaikka ammattiapua, jos tää tilanne ei tästä parane, sillä jos minulle suodaan mahdollisuus suhteeseen ihanan miehen kanssa, niin taistelematta en anna periksi. Jos jollakin on omakohtaisia kokemuksia asiasta tai muuten vaan hyviä neuvoja, niin kertokaa minulle niitä, ehkäpä niistäkin jotain oppisin :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lopeta suhde. Ellet lopeta, kiusaat itseäsi mutta ennenkaikkea partneriasi. Syvenny yhden illan/yön suhteisiin. Niissä kumpikaan osapuoli ei kärsi. Panopuitakin tarvitaan.
Olen samaa mieltä kanssasi ohjeen alkupuolesta, ei tuollaista suhdetta ole syytä jatkaa. Loppuosasta olen toista mieltä: tuon naisen itsetuntoa ei kohdenna yhdenyön panopuu-suhteet, päinvastoin. Suosittelisin pikemminkin keskittymään toviksi itsensä kasaamiseen ja kokoamiseen, noin rikkinäisenä ei saaa aikaisiksi kuin pahaa mieltä kaikille. Jos apua itsensä eheyttämiseen tarvitsee, kannattaa kääntyä mielenterveyskeskuksen puoleen. Aikuisten oikeasti,ennen kuin menee vielä huonommaksi elo.
järkeviä kommentteja. Kehotitte lopettamaan suhteen ja itsekkin sitä olen miettinyt, mutta tänään vietin ystäväni kanssa päivän ja juteltiin asioista. Minä tajusin sen, että ei miesystäväni olisi minua kohtaan niin ihanan huomaavainen eikä viettäisi aikaa kanssani, jos ei minusta välittäsi. Jostain syystä tajuntaani jysähti tänään paljon kaikkea ja jos mahdollista, niin minä yritän jatkossa olla ihmismäisempi, sillä tähän suhteeseen haluamme molemmat satsata. Moni mies olisi jo heittänyt hanskat tiskiin, mutta ystäväni antoi meille vielä mahdollisuuden ja nyt kun tätä kirjoittelen, niin hymyilen vapautuneesti ja lupaan tehdä parhaani että kaikki menisi hyvin. Kiitos kivoista kommenteistanne :)
kukaan ei ole pakosta kenenkään kanssa,siksi on turha vahtia ketään.Mutta jos tuntuu että kärsii esm.juuri oman mustasukkasuuden takia,suosittelen yksin elämistä jonkin aikaa,kyllä luulot karisee.