Voiko kirjan alku olla liian jännittävä? Liian täynnä aukkoja? Rakastan kirjoittaa tarinoita, joissa on jännitystä, toimintaa ja salaisuuksia yms. Näyttää kuitenkin siltä, että alku ei anna lukijalle hengitys taukoa. Heti alussa päähenkilöä jahdataan menneisyydessä. En kuitenkaan kerro miksi ja mitä kiinni jäämisen jälkeen tapahtui. Heti toisessa luvussa päähenkilö löytää ystävänsä verta ja kolmannessa piilottelee yössä jahtaajiltaan...
Etenenkö liian nopeasti? Toisaalta pian näiden jälkeen lähdetään rauhallisempaan menneisyyteen: päähenkilön lapsuuteen.
Etenenkö liian nopeasti? Toisaalta pian näiden jälkeen lähdetään rauhallisempaan menneisyyteen: päähenkilön lapsuuteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Periaatteessa jännittävässä alussa ei ole mitään väärää. Jännitys on hyvästä ja auttaa lukijaa kiinnostumaan, mutta se ei usein yksinään riitä säilyttämään lukijan mielenkiintoa. Jollemme välitä pulassa olevasta henkilöstä, emme välttämättä jaksa seurata heitä siihen asti, että opimme tuntemaan heidät. Sama ongelma on tietysti läsnä kaikissa tarinoissa, mutta toiminnalla pakatuissa kohtauksissa se korostuu. Käytännössä kirjailijan on jollakin tavoin aivan alussa ansaittava lukijansa luottamus, jolloin lukija on valmis uhraamaan aikaansa ja huomiotaan siihen asti, että pääsee sisälle kirjan maailmaan.
Ilman tekstinäytettä on vaikea sanoa, toimiiko alku vai ei, koska kumpikin on mahdollista. Suosittelen hakemaan lukijoita, jotka vastaavat kohderyhmääsi, ja pyytää heitä kertomaan mitä ovat tekstistä mieltä. Tätä tehdessä kannattaa myös muistaa, ettei yksi tai edes kaksi mielipidettä vielä kerro koko totuutta. Lukijoiden puutteessa kaverin mielipiteestä voi tietty aloittaa, kunhan muistaa että kaverit harvoin antavat yhtä hyvää palautetta, kuin etäisemmät genreen perehtyneet lukijat.