Millaista on nuoren 'normaali teiniangsti', entäpä milloin se on masennusta?
Kuinka paljon masennusoireita on ilmaannuttava, että kyse on sairaudesta? Joka päivä? Voiko ruokahalu olla suhtnormaali masennuksessa?
Oon lukenu aiheesta muualtakin aikasen paljon, mutta tää on kyllä aika hankala aihe.
Kiitän kaikkia vastanneita :)
Kuinka paljon masennusoireita on ilmaannuttava, että kyse on sairaudesta? Joka päivä? Voiko ruokahalu olla suhtnormaali masennuksessa?
Oon lukenu aiheesta muualtakin aikasen paljon, mutta tää on kyllä aika hankala aihe.
Kiitän kaikkia vastanneita :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinä varmaan tiedät itse enemmän kuin minä, en ole enää teini, mutta muistan ne ajat. Voisit aloittaa jostain päästä purkamaan tätä ongelmien kimppua. Vaikkapa näin:
- miltä tuntuu, mikä siis ei ole niin kuin haluaisit ja kaipailet enemmän
- erittele, onko kyse ulkopuolisesta ongelmasta vai itsestä lähtevästä
- ulkopuolisille ongelmille toinen ei aina voi paljon apua antaa, mutta se ei pitäisi myöskään liikaa antaa pilata itseltä kaikkea. Minä kärsin nuorena toisten kanssaihmisten typeristä teoista ja se suretti vaikka kuinka pitkiä aikoja, hermoilin, enkä voinut lopettaa, ennen kuin se oli jotakuinkin ohi. Siinä oli se huono puoli, että ongelma toistui taas vaikka seuraavalla viikolla. Sellaista on liian nuoren seurustelu, yökylästelyt, jonkun tutun juominen jne.
- psykologi saataa pilkkoa ihmisen arjen "kapulat tai palapelin palat" esim. paperille tai fläppitaululle. Jos ihminen on liian huolissaan tilanteesta, ongelma ei ratkea, eikä mikään palikka liiku alkaa masentaa.
Purkaminen vaikka näin jonkun toisen kanssa, juuri kuten aloitit keskustelun.
- piirrä paperille ihminen, tikku-ukko keskelle, se olet sinä, ympärilä ovat elämän keskeisimmät asiat ja henkilöt, sitten kukin möhkäle tai olento käydään läpi ja eritellään, mitä siinä on vaikeea, mikä raassa hermoja ja miksi paine ei mene ohi.
- jos on todella kova umpisolmi, eikä "purku" ole helppoa, eivätkä toiset keskustele, niin ei siinä kai ole mitään normaalin ja muun rajaa, milloin voisit pyytää lääkäriltä ajan meilenterveyshoitajalle terapiaan tai keskusteluun. Lääkäri taitaa ne ajat antaa.
Tässä aluksi.
Erittele käsitteitä, mitä tarkoitat teiniangstilla? Kaiva vaikka tässä keskustelun alussa esille wikin tai terveyspuolen määrittelyjä. Onko se pelkoa kasvaa aikuiseksi, tulla sukupuoliseksi tai irrota kotoa vai mitä ajattelit?
Ja masennus se on osittain tasapaksuutta, ihminen on stressitilassa, esim. joutuu opiskelemaan, eikä voi irrottautua ja mennä jonnekin, vähäksi aika erilleen siitä arjesta. Siihen auttaa edes pienet katkokset. Työhyvinvoinnista sanotaan esim. näin, että tiivistahtinen työskentely ilman selkeitä palautumisjaksoja kuormittaa.
Olisi hyvä, jos pystyisi poissulkemaan tällaisen olosuhde stressin.
Tee haku: "kortisoli stressi", "stressihormoni kortisoli"
Siitä on paljon tekstiä, myös mielenterveyteen vaikuttavaa asiaa. Se syntyy usein liian yhtämittaisesta "painattamisesta" ilman palautumista ja voi johtaa uupumukseen.
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo97123.pdf
Mä en osaa muuta nyt sanoa, tein taas auttavan googletuksen: "teini-ikäisen masennus" ja nyt löytyy paljon materiaalia, jos muutkin tätä lukevat.
Teini-ikäisen masennus - näin autat
http://www.terve.fi/raskaus-ja-lapset/teini-ikaisen-masennus-vakava-vaiva-nain-autat
http://www.vauva.fi/keskustelu/3909544/ketju/masentunut_teini_vasynyt_aiti
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/onko_nuorella_kaikki_hyvin/tietoa_psyykkisista_ongelmista/masennus/
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00383
Sen osaan sanoa, että mielenterveys on lievänä ainakin aika joustava käsite, ei sitä erota juurikaan poikkeavasta, mutta jos ei vaan enää pärjää, sillóin on hyvä mennä ihan tavalliselle lääkärivastaanotolle ja kysyä siellä, miten voisit auttaa itseäsi toipumaan. Olen sen verran nähnyt tapauksia, että suosittelen reagoimaan omiin tunteisiin eikä kieltämään ongelmia, kun puhuu se autta, ylipäätäänkin mielenterveysongelmissä auttaa kun kertoo, keskustelee luottohenkilön kanssa ja monesti ohjataan myös kirjoittamaan itselle päiväkirjaa, että saa jotenkin purettua ulos sitä, mitä ei osaa lohkoa ja silti se painaa mieltä.
Psyykkiset pahemmat ongelmat ovat jotain äänten kuulemista, sitä ei kyllä kaikille tule, vaan ihan syysaurinko, kevättalven luonnon muutos voivat aiheuttaa masennusta kaikille. Minä autan niin itseä, että liikun, menen ulos, raittiiseen ilmaan kävelylle. Tiedän, että kun vaan saa vähän itseä pois siitä tasapaksusta olotilasta (= kuin elimistö ja ajatukset olisi vaan seisontaparkissa), kun kävelee vaikka 30 - 60 min, silmissä näkyy eri maisemat, auringon valon vaikutus, niin kotiin palatessa on paljon helpompi olo. Pahaa oloa auttaa aina liikunta, sen on lääkäri minullekin sanonut.
Kävelystä sanotaan vielä, että se rytmittää samalla kun saa liikuntaa ja happea. Juuri tämä rytmitys olisi arjen elämisessä hyvä keino ennakolta lieventää masennusta ja pitää yllä virkeää olotilaa. Aikuisena osaa vähän helpommin jo tunnistaa sen, milloin pitää "viedä itsensä" jalottelemaan ihan kuin koiraa ulkoiluttaisi. Itseä joutuu vähän "pakottamaan" että malttaa lähteä, vaikka netistä ulos liikkumaan.
"Siinä oli se huono puoli, että ongelma toistui taas vaikka seuraavalla viikolla. "
Tuo meni ohi, kun lähti kotoa tai joku perheestä lähti. Tai ulkopuolelta tuli uusi "inputti", josta seurasi taas muutoksia ihmisten käytökseen. Tällaista se elämä on.
"Oon lukenu aiheesta muualtakin aikasen paljon, mutta tää on kyllä aika hankala aihe."
Sinun pitää nyt kertoa ne asiat, mitkä tässä aiheessa ovat hankalia. Ihan vaan otat jotaikin sanoja(verbit, tunteet, paikat, ihmiset) ja kysyt, miten toimia, mitä muut ajattelevat jne. Siis tällaista yksinkertaista asian kokoonpanoa, kun se "jönttimöhkäle" mielestä ensialkuun pilkotaan osiksi.
Kirjoita nyt lista, mitä siien aiheeseen kuluu juuri sinun kohdalla, joku toinen voi kertoa eri asioita. Nitä voi sen jälkeen alkaa miettiä.
"Kuinka paljon masennusoireita on ilmaannuttava, että kyse on sairaudesta? Joka päivä? Voiko ruokahalu olla suhtnormaali masennuksessa?"
No, tähän saisi vastauksen, jos pyytäisi lääkäriltä lähetteen mielenterveyshoitajalle, joka pyytää asiakasta täyttämään sellaisen reilun kymmen kohdan lomakkeen. Niillä kysymyksillä hän päättelee, oletko terapian tarpeessa, tarvitseko ja millaista auttamista.
Ei mielenterveys ole ylivoimainen, toisaalta jotkut tarvistsevat lääkkeitä, joku ei pärjää niitä ilman, minä taas en periaatteesta halua pilata maksaa ja munuaisia lääkkeillä, siksi liikun ja se auttaakin. Osaan toimia jo näiden realiteettien edessä, kokemus tuo siihen apua. Oppii seuraamaan oman kehon reaktioista, mm. kevääseen, syysaurinkoon, joka on keltaista, paista alhaalta ja on vähän melankoolinen, se häipyy, kun ottaa ja lähtee tunnin kuntokävelylle. Syö d-vitamiiniä, myös omega3-kapseleista voisi olla apua.
Masennus voi olla joka päivä esim. syksyllä, mutta voi se pätkiä, siten kuin kerroin säännöllisellä ulkona kuntoilulla. Älä koskaan jää vaan sisään istumaan koneelle, kun masentaa, vaan kävelylle, näkee ihmisiäkin. Ruokahalu vaihtelee, minulla on aina liiankin hyvä ruokahalu, mutta joku voi lihoa tai laihtua joku ei tee mitään, yksilöllistä.
Sanoisin oman kokemukseni pohjalta, että masennusta on hankala tunnista teini-iässä. Itselläni kinkkiset kaverisuhteet saivat mielialani laskemaan niin alas, että makasin päivät pitkät omassa sängyssä ja illalla toivoin katoavani maan päältä.
Teiniangstiksi määrittelisin ehkä hieman pois vetäytyvän nuoren, joka saattaa esim. kaivata huomiota ja siksi käyttäytyä kuin käyttäytyy.
Masennus on kuitenkin astetta vaikeampi asia ja jos koskaan tuntuu siltä, että "tämä ei ole normaalia 'teiniangstia'" niin kannattaa ehdottomasti hakeutua kouluterkkarille/-kuraattorille/-psykologille, jotka osaavat kyllä auttaa jonkin verran, he voivat myös ottaa yhteyttä mm. nuorisopsykiatreihin, jotka käsittelevät eri mielenterveysasiat keskustellen nuoren kanssa. Nupolissa käyminen on myös hyvä vaihtoehto.