Mietin tässä

Tuo nyt on taas sellaista musta-valkoista utopiaa, mielestäni. Nait, jos haluat lapsia! Hei, eihän 2000-luvun yhteiskunnassa todella niin ajattele kuin ääriuskovat! Seksuaalisuus alkaa meillä kaikilla kehittyä jo pikkulapsesta. Nuoruudessa se muuttuu uteliaisuudeksi. Niin se vaan on, että jossain vaiheessa tekee mieli tyydyttää se uteliaisuus, vaikka ei lapsenteko olisi vielä mielessä.
Seksuaalisuus ja sen toteuttaminen on muutakin kuin lapsentekoa. Huolellinen pitää ja kannattaa olla, mutta edelleenkään siinäkään asiassa maailma ei ole musta-valkoinen.

blakkis kirjoitti:

Tuo nyt on taas sellaista musta-valkoista utopiaa, mielestäni. Nait, jos haluat lapsia! Hei, eihän 2000-luvun yhteiskunnassa todella niin ajattele kuin ääriuskovat! Seksuaalisuus alkaa meillä kaikilla kehittyä jo pikkulapsesta. Nuoruudessa se muuttuu uteliaisuudeksi. Niin se vaan on, että jossain vaiheessa tekee mieli tyydyttää se uteliaisuus, vaikka ei lapsenteko olisi vielä mielessä.
Seksuaalisuus ja sen toteuttaminen on muutakin kuin lapsentekoa. Huolellinen pitää ja kannattaa olla, mutta edelleenkään siinäkään asiassa maailma ei ole musta-valkoinen.

Vahingossa laitoin edellisen kirjoituksen väärään kohtaan.

Mutta siihen adoptioon. Se on varmasti joillekin hyvä vaihtoehto. Näkisin kuitenkin, että lapsen kantaminen 9 kuukautta ja sitten antaminen pois, ei sekään ole yksinkertainen vaihtoehto. Omat ongelmansa siinä tulee, kuten esimerkiksi lapsi haluaa tietää täysi-ikäistyttyään biologiset vanhempansa. Kyllä sitä adoptionkin kanssa on lopun elämänsä "naimisissa", mielestäni jopa enemmän kuin abortin.

Oikeasti tuo musta-valkoinen vastaus kuului tähän kirjoitukseen. Mutta jatkan silti.

Uskon toki, että liian monissa tapauksissa ei ole ehkäisty kunnolla ja siitä johtuen ei-toivottuja raskauksia tapahtuu. Prosentteja en todellakaan tiedä, milloin ehkäisy olisi pettänyt.

Tajuan montakin asiaa. Miksi huudat minulle? Tajuan myös sen, että ihmisillä elämäntilanteet ei todellakaan ole niin helppoja tai yksinkertaisia.

Mielestäni on yksinkertaistusta väittää, että ryyppäävien vanhempien olisi pitänyt käyttää ehkäisyä. Ryyppääviä vanhempia voi olla aika monenlaisia! Tai esim juuri omasta rikkinäisyydestä johtuen ei kyetä tekemään aina niin fiksuja ja järkeviä päätöksiä etukäteen. Eikö silloin ole parempi, että niitä yritetään tehdä edes jälkikäteen?

Tai mitäs jos on todella vaikea löytää sellaista ehkäisykeinoa, joka olisi sopiva? SDanotaan vaikka, että nuori pari seurustelee aika vakavasti. Tyttö ei voi käyttää pillereitä tai muita hormonaalisia valmisteita, koska pistävät mielen ja kropan niin sekaisin. Pari ei pitemmässä suhteessa haluaisi käyttää kumia, koska se on hankala ja vie haluja.

Nyt voisit vastata, että nykyisistä keinoista löytyy kaikille joku. Tai että pidemmässä suhteessa ei ole syytä olla haluamatta lasta.

Mutta niinkään se ei taatusti aina mene. Sopivan ehkäisyn löytyminen voi vielä vuosikausia, etenkin, jos ei saa hyvää ohjausta. Suurin osa ehkäisystä on hormonaalista. Ja kumi voi ja SAA toidella v****taa, se on inhimillistä. Pitempikään suhde ei aina tarkoita sitä, että se olisi lopullinen tai edes onnellinen. Sekin on inhimillistä.

Tekstissäsi ei siis mikään saanut minua ajattelemaan, etteikö abortti olisi vastuullinen päätös silloin kuin vahinko on käynyt.

blakkis kirjoitti:

Oikeasti tuo musta-valkoinen vastaus kuului tähän kirjoitukseen. Mutta jatkan silti.

Uskon toki, että liian monissa tapauksissa ei ole ehkäisty kunnolla ja siitä johtuen ei-toivottuja raskauksia tapahtuu. Prosentteja en todellakaan tiedä, milloin ehkäisy olisi pettänyt.

Tajuan montakin asiaa. Miksi huudat minulle? Tajuan myös sen, että ihmisillä elämäntilanteet ei todellakaan ole niin helppoja tai yksinkertaisia.

Mielestäni on yksinkertaistusta väittää, että ryyppäävien vanhempien olisi pitänyt käyttää ehkäisyä. Ryyppääviä vanhempia voi olla aika monenlaisia! Tai esim juuri omasta rikkinäisyydestä johtuen ei kyetä tekemään aina niin fiksuja ja järkeviä päätöksiä etukäteen. Eikö silloin ole parempi, että niitä yritetään tehdä edes jälkikäteen?

Tai mitäs jos on todella vaikea löytää sellaista ehkäisykeinoa, joka olisi sopiva? SDanotaan vaikka, että nuori pari seurustelee aika vakavasti. Tyttö ei voi käyttää pillereitä tai muita hormonaalisia valmisteita, koska pistävät mielen ja kropan niin sekaisin. Pari ei pitemmässä suhteessa haluaisi käyttää kumia, koska se on hankala ja vie haluja.

Nyt voisit vastata, että nykyisistä keinoista löytyy kaikille joku. Tai että pidemmässä suhteessa ei ole syytä olla haluamatta lasta.

Mutta niinkään se ei taatusti aina mene. Sopivan ehkäisyn löytyminen voi vielä vuosikausia, etenkin, jos ei saa hyvää ohjausta. Suurin osa ehkäisystä on hormonaalista. Ja kumi voi ja SAA toidella v****taa, se on inhimillistä. Pitempikään suhde ei aina tarkoita sitä, että se olisi lopullinen tai edes onnellinen. Sekin on inhimillistä.

Tekstissäsi ei siis mikään saanut minua ajattelemaan, etteikö abortti olisi vastuullinen päätös silloin kuin vahinko on käynyt.

Ryyppäävien vanhempien lapsilla on nykyään hyvä elämä? Puhun itsestäni. Olisiko minut pitänyt abortoida? Aborttia perustellaan sillä, että lapsi kärsii joutuessaan elämään tälläistä elämää. En kärsi enää. Lapsuuteni, niin viinanhuuruinen kun se olikin, oli minun lapsuuteni. En olisi sama ihminen nyt ilman valisevia kokemuksia alkoholisti/psyykeongelma äidistä. En haluaisi olla kuollut. En halunnut sitä lapsena enkä halua sitä nyt, vaikka muistoni ovat kipeitä. Ei abortoitu lapsi saa elämää takaisin äidin seuraavan raskauden myötä. Hän, ja hänen ainutlaatuinen sekoituksensa vanhempien DNA:ta kuolee abortin myötä. Jokainen meistä on ainutlaatuinen yksilö. Näitä yksilöitä poistetaan äitinsä kohdusta 11000 vuosittain.
Jos ei halua lapsia, on esimerkkisi nuoren parin PAKKO käyttää jonkinlaista ehkäisyä. Abortti ei sitä ole. Nyky-yhteiskunnassa on niin helvetin helppo saada abortti. Joka elämäntilanteesta löytyy "painava" syy. Alkoholismi, raha, opiskelut, ikä, huumeet, henkilökohtaiset ongelmat, yksinhuoltajuus. Jos vahinko sattuu, niin hups, menenpä aborttiin. Tiedän yhden ääliön, joka kirjaimellisesti jakaa pilluaan pitkin kyliä, ja on tehnyt jo kaksi aborttia. Kaksi kuollutta lasta siksi, ettei tämä tytär osaa huolehtia ehkäisystä. Hän on samanikäinen kuin minä. Seksi on hyvä, ja ihana asia, mutta "väärinkäytettynä" sillä on seuraamuksia. Samalla kun aloitin seksielämäni, tein päätöksen, että aborttia en tee, oli lapsi sitten vaikka Joulupukille.

Nimetön kirjoitti:

Ryyppäävien vanhempien lapsilla on nykyään hyvä elämä? Puhun itsestäni. Olisiko minut pitänyt abortoida? Aborttia perustellaan sillä, että lapsi kärsii joutuessaan elämään tälläistä elämää. En kärsi enää. Lapsuuteni, niin viinanhuuruinen kun se olikin, oli minun lapsuuteni. En olisi sama ihminen nyt ilman valisevia kokemuksia alkoholisti/psyykeongelma äidistä. En haluaisi olla kuollut. En halunnut sitä lapsena enkä halua sitä nyt, vaikka muistoni ovat kipeitä. Ei abortoitu lapsi saa elämää takaisin äidin seuraavan raskauden myötä. Hän, ja hänen ainutlaatuinen sekoituksensa vanhempien DNA:ta kuolee abortin myötä. Jokainen meistä on ainutlaatuinen yksilö. Näitä yksilöitä poistetaan äitinsä kohdusta 11000 vuosittain.
Jos ei halua lapsia, on esimerkkisi nuoren parin PAKKO käyttää jonkinlaista ehkäisyä. Abortti ei sitä ole. Nyky-yhteiskunnassa on niin helvetin helppo saada abortti. Joka elämäntilanteesta löytyy "painava" syy. Alkoholismi, raha, opiskelut, ikä, huumeet, henkilökohtaiset ongelmat, yksinhuoltajuus. Jos vahinko sattuu, niin hups, menenpä aborttiin. Tiedän yhden ääliön, joka kirjaimellisesti jakaa pilluaan pitkin kyliä, ja on tehnyt jo kaksi aborttia. Kaksi kuollutta lasta siksi, ettei tämä tytär osaa huolehtia ehkäisystä. Hän on samanikäinen kuin minä. Seksi on hyvä, ja ihana asia, mutta "väärinkäytettynä" sillä on seuraamuksia. Samalla kun aloitin seksielämäni, tein päätöksen, että aborttia en tee, oli lapsi sitten vaikka Joulupukille.

Ethän tahallaan halua käsittää väärin? Miksi ihmeessä sanoisin, että sinut olisi pitänyt abortoida siksi, että vanhempasi ryyppäsivät? Niin tekivät omanikin.

Mutta en tästä elämästä mitään tietäisi, jos olisin abortoitu. Varmaan vanhempani olisivat voineet saada myöhemmin jonkun toisen lapsen, erilaisen. Mutta siitäkään en tietäisi, ei se minua surettaisi. Minua ei olisi. Ei minulla olisi mitään ajatusta siitä, että voi hitsi, kun vanhempani eivät nyt koskaan voi saada kaltaistani lasta. Tuskin se maailmallekaan niin suuri menetys olisi, vaikka pidän itseäni ihan kivana tyyppinä.

Kysynkin sitä, että surevatko abortin vastustajat niitä jo syntyneitä lapsia, joilla ei kotiasiat ole kunnossa? Entä niitä lapsia, joiden vanhemmat puhuvat synnytyksen jälkeen miten sittenkin olisi pitänyt keskeyttää se raskaus, kun ei tule hommasta mitään?
Eikö ole vastuullista keskeyttää raskaus, jos tietää lapsen saannin olevan huono ratkaisu omassa elämässä? Eikö olisi vastuuttomampaa synnyttää lapsi omien tunteiden vastaisesti huonoihin olosuhteisiin? Aina ei rakkaus lapseen synny pelkästään sillä, että sen synnyttää tähän maailmaan.

Siitä voidaan keskustella ihan loputtomiin käytetäänkö ehkäisyä oikein ja mitkä kaikki asiat ovat syitä abortoinnille. Jos haluaa ajatella, ettei hyviä syitä ole, niin se on piste. Silloin niitä ei omassa elämässä ole. Maailma on kuitenkin paljon muuta kuin omat päätökset ja oma fiksuus. Toiset ovat fiksuja siinä, että ovat selvinneet lapsuuden traumoista. Toiset ovat fiksuja koulussa. Toiset ovat fiksuja sosiaalisesti. Mutta kaikki kaikkialla eivät ole fiksuja ja aina vastuullisia kaikissa asioissa. Tai ovat kipeitä henkisesti.

Missään vaiheessa en ole sanonut, että abortti on ehkäisykeino. Vaikea on mennä sanomaan siitäkään, että mennäänkö abortti tekemään noin vain "hups". Tuskin sitä voit sanoa sinäkään sen yhden ääliön perusteella, joka kylällänne pillua jakaa. Sitäpaitsi, tunnetko hänet kovinkin hyvin? Mitä tiedät hänen elämästään muuta kuin että hän jakaa? Oletko varma, ettei hänellä ole jotain syytä käytökselleen? Itse olen ainakin todennut, että ihmisillä aika usein on syy yllättävänkin monenlaiselle käytökselle.

psyykenlääkkeet

blakkis kirjoitti:

Oikeasti tuo musta-valkoinen vastaus kuului tähän kirjoitukseen. Mutta jatkan silti.

Uskon toki, että liian monissa tapauksissa ei ole ehkäisty kunnolla ja siitä johtuen ei-toivottuja raskauksia tapahtuu. Prosentteja en todellakaan tiedä, milloin ehkäisy olisi pettänyt.

Tajuan montakin asiaa. Miksi huudat minulle? Tajuan myös sen, että ihmisillä elämäntilanteet ei todellakaan ole niin helppoja tai yksinkertaisia.

Mielestäni on yksinkertaistusta väittää, että ryyppäävien vanhempien olisi pitänyt käyttää ehkäisyä. Ryyppääviä vanhempia voi olla aika monenlaisia! Tai esim juuri omasta rikkinäisyydestä johtuen ei kyetä tekemään aina niin fiksuja ja järkeviä päätöksiä etukäteen. Eikö silloin ole parempi, että niitä yritetään tehdä edes jälkikäteen?

Tai mitäs jos on todella vaikea löytää sellaista ehkäisykeinoa, joka olisi sopiva? SDanotaan vaikka, että nuori pari seurustelee aika vakavasti. Tyttö ei voi käyttää pillereitä tai muita hormonaalisia valmisteita, koska pistävät mielen ja kropan niin sekaisin. Pari ei pitemmässä suhteessa haluaisi käyttää kumia, koska se on hankala ja vie haluja.

Nyt voisit vastata, että nykyisistä keinoista löytyy kaikille joku. Tai että pidemmässä suhteessa ei ole syytä olla haluamatta lasta.

Mutta niinkään se ei taatusti aina mene. Sopivan ehkäisyn löytyminen voi vielä vuosikausia, etenkin, jos ei saa hyvää ohjausta. Suurin osa ehkäisystä on hormonaalista. Ja kumi voi ja SAA toidella v****taa, se on inhimillistä. Pitempikään suhde ei aina tarkoita sitä, että se olisi lopullinen tai edes onnellinen. Sekin on inhimillistä.

Tekstissäsi ei siis mikään saanut minua ajattelemaan, etteikö abortti olisi vastuullinen päätös silloin kuin vahinko on käynyt.

Oma aborttini oli kierukka-abortti - kuulemma hyvin yleistä.