Oletko nainen

Miten muuten selvisit pahoinpitely tilanteesta pois ?

Minulla pahoinpitelytilanteista ei päästetty ulos. Yritin ensin poistua tilanteesta mutta muhun tarrattiin kiinni ja heitettiin voimalla maahan tai paiskattiin jotain huonekalua päin.

Jos yritin puhelimeeni päästä käsiksi jotta voin soittaa apua. Alkoi tappelu puhelimestani ja se riuhtaistiin käsistäni ja heitettiin täydellä voimalla seinään. Sinne se hajosi pieniksi osiksi. Yksinkertaisesti poistuminen tappelusta ei onnistunut.

Kerran pääsin rappuun ja ulos se juoksi perään ja mä piilouduin pyörävarastoon piiloon toivoen ettei se heti löydä mua ja ehtii rauhoittumaan vähän..

Kerran se kuristi mua koska huusin apua. Halusi hiljentää minut. Poliisit tuli silloin köymään kun naapuri oli kuullut avunhuutoni jahälyttänyt avun.

Ylempikommentoija kirjoitti:

Miten muuten selvisit pahoinpitely tilanteesta pois ?

Minulla pahoinpitelytilanteista ei päästetty ulos. Yritin ensin poistua tilanteesta mutta muhun tarrattiin kiinni ja heitettiin voimalla maahan tai paiskattiin jotain huonekalua päin.

Jos yritin puhelimeeni päästä käsiksi jotta voin soittaa apua. Alkoi tappelu puhelimestani ja se riuhtaistiin käsistäni ja heitettiin täydellä voimalla seinään. Sinne se hajosi pieniksi osiksi. Yksinkertaisesti poistuminen tappelusta ei onnistunut.

Kerran pääsin rappuun ja ulos se juoksi perään ja mä piilouduin pyörävarastoon piiloon toivoen ettei se heti löydä mua ja ehtii rauhoittumaan vähän..

Kerran se kuristi mua koska huusin apua. Halusi hiljentää minut. Poliisit tuli silloin köymään kun naapuri oli kuullut avunhuutoni jahälyttänyt avun.

Olin raskaana neljännellä kuulla kun lentelin pitkin seiniä ja lankapuhelinpöytää päin. Hiuksista kiinnipitäen iskettiin päätä seinään ja lattiaan kun vauva oli 3kk. Kuristettiin melkein hengiltä (silmät sillä seisoi silloin päässään). Kännissä teki tämän kaiken. Oli ollut 7v. raittiina ja ratkesi juomaan - muuttui sitten ihan toiseksi ihmiseksi kännipäissään. No vauva oli 3kk, kun tutuistuimme turvakotiin ja 10kk kun muutin aluksi äidin luokse vauvan kanssa.
Hän löi ja viskeli, juoksin ulos karkuun pihalle alusvaatteissa. T-paita ja pikkuhousut, paljasjaloin. Kuulin vauvan itkua ja äidinvaisto ja pelko vauvasta pakotti minut menemään sisälle suojelamaan lasta. En tiedä olisiko mitään pahaa vauvalle tehnyt, mutta sisäinen pakko oli mennä lapsen turvaksi sisälle ainakin hakemaan vauva. Siinä sitten ei laskenut vauvan luokse vaan tarttui hiuksista kiinni, löi päätäni oven karmiin ja lopuksi lattiaan. Hölmö olin, kun vuosien päästä sovin hänen kanssaan lapsen vuoksi, kun oli taas raitistunut. Sitten sain kokea enempi henkistä väkivaltaa. Olisi hän lyönytkin, mutta yllytin uhmakkaasti ja hän perääntyi. Sitten selvin päin hän kerran raiskasikin minut. Heräsin siihen kun väkivalloin jalkojani revitään erilleen. Saunassa hän sitten ilkkui, että on ollut raju rakastaja kun on mustelmat reisissä. Minua haukkui aina vieraille ja äidilleen ja ystäviäni haukui minulle. Ja minä olin se ilkeä ja paha.
Kun hän ei saanut enää otetta minuun, alkoi henkisesti kiusaamaan lastamme. Se oli se viimeinen pisara, mutta muutenkin halusin erota. Lapsen takia kestin niinkin pitkään. Mutta kun lapsi menee itkien ruokapöydästä huoneeseen, niin rajansa kaikella. Tulin siihen tulokseen, että ero tai mielenterveyden menetys. Valitsin eron ja en ole sekuntiakaan katunut. Vielä yritti hallita minua senkin jälkeen. Nyt uusi nainen ja lapsi vuosia. Lapsi tuntuu oireilevan, mitä olen nähnyt ja kuullut. Oma lapsi jo aikuinen, Ei voi enää vaikuttaa minuun. Säälin hänen naistaan.

Olen kokenut jotain samaa mitä tuossa sun tarinassa oli.. mutta se mies ei ollut koskaan humalassa kun niin toimi... Selvinpäin kaikki.

Et tehnyt rikosilmoituksia siitä?

Mä keräsin valokuvia vammoistani, nauhoitin tappeluitamme. tallentelin uhkailu viestejä, ravasin lääkärissä näyttämässä jälkiäni ja keräsin lääkärin lausuntoja itselleni niistä jotta jos tarvetta on niin mulla on todisteita joilla saan nostettua syytteet ja haettua lähestymiskieltoa...


Monet tuon mun exän pahonpitelyt laukaisi se että yritin pois tappelusta. Poliisilla uhkaaminen oli toinen joka johti varmaan päälle karkaukseen.

Pelkäätkömiesminua kirjoitti:

Olin raskaana neljännellä kuulla kun lentelin pitkin seiniä ja lankapuhelinpöytää päin. Hiuksista kiinnipitäen iskettiin päätä seinään ja lattiaan kun vauva oli 3kk. Kuristettiin melkein hengiltä (silmät sillä seisoi silloin päässään). Kännissä teki tämän kaiken. Oli ollut 7v. raittiina ja ratkesi juomaan - muuttui sitten ihan toiseksi ihmiseksi kännipäissään. No vauva oli 3kk, kun tutuistuimme turvakotiin ja 10kk kun muutin aluksi äidin luokse vauvan kanssa.
Hän löi ja viskeli, juoksin ulos karkuun pihalle alusvaatteissa. T-paita ja pikkuhousut, paljasjaloin. Kuulin vauvan itkua ja äidinvaisto ja pelko vauvasta pakotti minut menemään sisälle suojelamaan lasta. En tiedä olisiko mitään pahaa vauvalle tehnyt, mutta sisäinen pakko oli mennä lapsen turvaksi sisälle ainakin hakemaan vauva. Siinä sitten ei laskenut vauvan luokse vaan tarttui hiuksista kiinni, löi päätäni oven karmiin ja lopuksi lattiaan. Hölmö olin, kun vuosien päästä sovin hänen kanssaan lapsen vuoksi, kun oli taas raitistunut. Sitten sain kokea enempi henkistä väkivaltaa. Olisi hän lyönytkin, mutta yllytin uhmakkaasti ja hän perääntyi. Sitten selvin päin hän kerran raiskasikin minut. Heräsin siihen kun väkivalloin jalkojani revitään erilleen. Saunassa hän sitten ilkkui, että on ollut raju rakastaja kun on mustelmat reisissä. Minua haukkui aina vieraille ja äidilleen ja ystäviäni haukui minulle. Ja minä olin se ilkeä ja paha.
Kun hän ei saanut enää otetta minuun, alkoi henkisesti kiusaamaan lastamme. Se oli se viimeinen pisara, mutta muutenkin halusin erota. Lapsen takia kestin niinkin pitkään. Mutta kun lapsi menee itkien ruokapöydästä huoneeseen, niin rajansa kaikella. Tulin siihen tulokseen, että ero tai mielenterveyden menetys. Valitsin eron ja en ole sekuntiakaan katunut. Vielä yritti hallita minua senkin jälkeen. Nyt uusi nainen ja lapsi vuosia. Lapsi tuntuu oireilevan, mitä olen nähnyt ja kuullut. Oma lapsi jo aikuinen, Ei voi enää vaikuttaa minuun. Säälin hänen naistaan.

Tein kaiken tuon salassa ex-mieheltäni. Se ei aavistanut edes että kerään todisteita sitä vastaan... Piilotin niitä varmoihin paikkoihin etten jää kiinni koska tiesin että se tuhoasi kaikki ne ja sen jälkeen mut pahoinoideltäis ehkä ihan hengiltä.

Toisaalta ehkä se esti mua tekemästä ilmoitusta, koska itsekin olin turvautunut väkivaltaan puolustaessani itseäni. Olisin ollut itsekin syytettynä ja se pelotti ehkä vähän mua..

:D hurjia juttuja...

Olen koska rakastan hakkaamista ylikaiken. ;))

fetissinion kirjoitti:

Olen koska rakastan hakkaamista ylikaiken. ;))

Hakeudu hoitoon. Tuo on todella sairasta.