Tavattiin ensimmäistä kertaa silloin kun olit ihan tuoreessa suhteessa naiseesi. Tuolloin en tiennyt, että juuri te kaksi olitte yhdessä. Ihastuin ja koin sielunkumppanuutta sinuun, mies. Nyt ymmärrän, että siinä elämänvaiheessa ei mies ihastu toiseen, varsinkaan minunlaiseeni ihmiseen (minuun tuskin kovin moni ihastuu yleensäkään). Pitkään elin harhassa ja elättelin toivoa siitä, että olisit tuntenut minua kohtaan jotain muutakin kuin velvollisuutta työn takia.
Kyllä, kirjoittelen edelleen silloin tällöin sinulle täällä. Harvemmin kylläkin, mitä aiempina vuosina.
Nyt ymmärrän...mitään ei koskaan sinun taholtasi ollut, eikä tule olemaan. Ei tykkäämistä, rakkautta, sielunkumppanuutta tai edes ystävyyttä. Vain ohimenevä velvollisuus ja unohdus. En ole sinulle mitään. Anteeksi, jos joskus häiritsin elämääsi, en minä pahalla tarkoittanut.
Kyllä, kirjoittelen edelleen silloin tällöin sinulle täällä. Harvemmin kylläkin, mitä aiempina vuosina.
Nyt ymmärrän...mitään ei koskaan sinun taholtasi ollut, eikä tule olemaan. Ei tykkäämistä, rakkautta, sielunkumppanuutta tai edes ystävyyttä. Vain ohimenevä velvollisuus ja unohdus. En ole sinulle mitään. Anteeksi, jos joskus häiritsin elämääsi, en minä pahalla tarkoittanut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarkenna vähän ja missä asiayhteydessä. Anna vihjettä itsestäsi , jotta tunnistan sinut.
Nimimerkkini jonkinlainen vihje. Hänen työpaikallaan aina tavattiin. Olin hyvä kuuntelemaan tein "työtä käskettyä" vaikka olinkin "asiakas". Hän oli hyvä työssään ja annoinkin palautetta. Kynät oli aina hukassa...
Nimikaiverrus...se osaa aina kotiin...
Mekin tavattiin ensimmäisen kerran 2009 (mutta taisi olla enemmänkin syksy). Ajattelen sua välillä vieläkin ;)