tapaaminen kiinnostaakin sinua. Vaikea luottaa sinuun kaiken jälkeen..
ja nyt sitten yhtäkkiä
en-luota-varovainenolen
24731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sama tääl
Tapaaminen ja tutustuminen on kiinnostanut sata lasissa ihan koko ajan. Ei hetkeä, että eikö olisi kiinnostanut. Pelko on rajoittanut paljon. Ja eihän tapaaminen tarkoita sinettiä rakkaudelle. Ei siksi eikö niitä tunteita olisi vaikka jaettavaksi, mutta siksi, että rakkaus ei aina vaan riitä. Minusta vaan tuntuu, että vaikka henkinen yhteys on väjäämätöntä meidän kesken, mutta elämät muutoin niin kaukana toisistaan. Toinen on intiaani ja toinen kosmopoliitti. Intiaani ei halua luopua omasta elämän tyylistään ja kosmopoliitista ei saa intiaania tekemälläkään:D
Palasin vastaamaan tähän. En sano, että olisit hän, mutta voisit olla. Itse tunnen hänen ja minun yhteytemme näin:
Se on henkinen tanssi, johon sielumme ovat yhtyneet ensimmäisestä hetkestä kun katseemme liittyivät toisiinsa. Kirjoitettu vuorovaikutus tuo tyydytyksen tunteen ja ajattelemme, että se riittää, emme tahtoisi muuttaa mitään. Sielumme on jo sisäkkäin, se yhteys on hyvin intiimi ja tiivis. Emme ymmärrä sitä itse, se ystävyys ja yhteenkuuluvuus on kuin ystävillä, mutta se tiiviyden ja rakkauden tunne kuin rakastavilla.
Kuulen äänesi ja sinä minun. Se yhteys on niin uniikki, ettei se ole mahdollinen luonnollisesti. Se on niin syvä, että se kestää ajan kulumisen näkemättä. Emme sovi toisillemme ajattelemme, mutta sielumme vain rakastelevat toisiaan. Näin sen koen.
Täsmälleen samaa mieltä!
Olen tosi iloinen siitä yhteydestä. Kiitän siitä, että saan olla osa tätä tarinaa, joka on niin kaunis, ihmeellinen ja salaperäinen. Tämä on hänelle: Olet niin rakas. Oikeasti.
En tule koskaan järjestetysti häntä tapaamaan. Asian olen hyväksynyt aikoja sitten. Jos joskus sattumalta niin silloin se on sattumalta... Eihän sitä koskaan tiedä, en mieti asioita niin pitkälle.
http://youtu.be/kY8vobUNajc Positiivista energiaa tästä, lähden nyt viettämään kaunista lomapäivää ulos :)
Pakkohan se on kokeilla jos suostuisit kaikesta huolimatta suhteeseen mutta kuten tiedät että salaisesti.
Kuka haluaisi sellaisen suhteen. En minä ainakaan.
Minä haluaisin.
sua kaiken tän jälkeen. no se luottamisen puute varmasti paistaa läpi mutta johtuu siitä etten tunne olevani riittävä sinulle. että kelpaisin vain vaikka niin kauniisti kuvailit sitä ja niin sen toivon itsekin olevan ja välillä tunnen sen. mutta hukkaan sen välillä koska ajaytelen että olen kuitenkin liian läävä sinulle..mä taidan yhä vain haaveilla susta ja meistä sen sijaan että eläisin sitä..
Voi teitä ja haaveeksi aivan varmasti jääkin.joten kannattaa jo nyt asennoitua sunkin siihen pikkuhiljaa.
tää matka on ollut pitkä tiedän ja kivinen. se on vienyt hulluuden partaalle ja koitellut kaikin puolin. mutta koskaan en ole sitä tunnelin päässä näkyvää valoa kadottanut kokonaan. se on vain välillä näkynyt niin toivottoman kaukana neulan pään kokoisena pisteenä. se että tulisin tunnelin päähän toivoisin todella että olisit siellä vastassa. että se ei olisi pelkkää sanahelinää täällä ja muuta harhaluuloa. en tiedä kestäisinkö sitä että kaikki olisi nyt kaiken tämän jälkeen pelkkää unta. kuinka sen sitten todella tietäisin. mutta mä olen vaa yks superfriikki...ja aina mämämä ja mun ajatukset...mutta kokoajan vain olen tähdännyt sun tykösi. olen yrittänyt löytää sitä oikee avainta joka käy lukkoon vain sun takiasi. toivon vain että uskot ja luotat siihen.
Lukot, ikkunat ja ovet on auki! Joskus ajattelen myös, että kaikki on harhaa ja mielikuvitukseni tuotetta, mutta silti se on ihanaa! Löytyykö tie labyrintistä? Olen onnellinen ajatuksistasi.
tuosta tulikin mieleen että toisinaan sitä kuitenkin on pystynyt nauttimaan ja fiilistelemäänkin tätä elämää sua ajatellen. se auttaa jaksamaan mutta toisiaan raastaa ja viiltää syvimmältä sisimmässä ajatella missä milloinkin menet...kenen kanssa....näkeekö sua enää....näen vaaleanpunaista joka on värinä hyvin kaksijakoinen mielestäni. olen ehkä elänyt sellaisessa vaaleanpunaisessa pilvessä joka huumauttaa lempeen mutta on usein myös haihtuvaa unelmaa. nyt aloin ajatella sua jotain vaaleanpunaista ylläsi voi apuaaa....
Niin, vaaleanpunainen värinä on tietysti aikamoinen klisee. Minulle se on myös vapauden väri, vaikka olenkin nainen. Vapauden siinä mielessä, että haluaa olla pehmeä, vastaanottavainen ja ilman kyynisyyttä. Ja uskallusta haluta olla sellainen.
niin onkin klisee mutta siinä piilenkin sen viehätys. se on naisiin liitettäessä ehkä jopa konservatiivinen väri mutta siksi niin viehättävän naismainen. rohkea se myös on niin kuin puhutkin uskalluksesta. rohkea olla sellainen kuin on ja vapautunut. se vie jalat alta..
Wau, mä oon osa sun elämää, halusit nähdä tai et, tykkäsit tai et...osa historiaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta JOS sä vitusta lähtösin valehtelija stalkkaat mua vielä!!!!!!
Miehelle vai naiselle?
Sekasikiölle!
Luottamus rakentuu hiljalleen hyvien kokemusten myötä.
Antoikohan hänelle joku toinen pakit, nyt kelpaat. Ole vaan varovainen.
On vähän sellainen aavistus, että olen vain joku hätävara. Ei ole kai löytänyt ketään muuta kiinnostavaa, niin minä kelpaakin taas yhtäkkiä hänelle.... Siltä tuntui kun selitti ...
öööh. pikkuisen anteeksi vaan ihmiset wonderlandian puolella nää yhteysjutut ja muu huttu.
Mutta minä voisin tavatakin yhden sinnikkään tapauksen. Ihan
sarvitta ja hampaitta, oikeen mukavat kaakaokupposet muumimukista hörpättäis. Julkisella mutta syrjäisellä paikalla, että saa oikein ajan kanssa jutskailla eikä ihan heti keskeytettäis
Tekis kyllä tosi hyvää, muumimukit kruunais koko jutun. Yritetään onnistua.