Luulen kärsiväni paniikkihäiriöstä. Kuinka kauan paniikkikohtaus teillä muilla kestää? Luin jostain, että kesto olisi n. 10 minuuttia. Voi kun olisikin.... Itselläni kohtaus kestää useamman tunnin, ehkä kolme. Akuutein hätä yleensä hieman lyhyemmän ajan ja ahdistus pidempään.
Olen kärsinyt paniikkikohtauksistani koko viime syksyn eikä loppua näy. Jos esim. käteen koskee, alan miettiin heti, että mitähän se vois olla. Koskaan en pysty ajatteleen, että se ois joku harmiton juttu tai että mitä sitten, vaan aina kehittelen syyksi jonkun kamalan sairauden ja luulen, että kuolen. Ja siitä se lähtee. Aikaisemmin pystyin tässä vaiheessa vielä lopettamaan ja ajatteleen, että ei mua mikään vaivaa. Nyt en enää. Ennen pelkäsin mennä lääkäriin, kun luulin, että siellä paljastuu joku vakava sairaus, oli syy sinne menoon mikä tahansa. Nyt tilanne on sikäli kääntynyt päälaelleen, että olen juossut lääkärissä tiheään ja petyn aina, kun ne sanoo, ettei ole mitään aihetta jatkotutkimuksiin. Toivoisin, että tutkisivat tarkemmin. Mutta niinpä olen alkanut epäillä, että vika löytyykin omien korvieni välistä.
Kohtaus menee siis niin, että säikähdän jotain oiretta ja alan kuvitella kaikenlaista. Sitten syke nousee ja alkaa huimata ja pyörryttää. Olo tuntuu siltä, kun ois ihan muissa maailmoissa. Lääkkeeksi sykkeeseen sain joulua ennen Propral nimistä lääkettä. Vaikuttaako sitten enemmän mieleen vai sydämeen, niin kyllä se hieman tilannetta helpottaa. Kohtaus voi alkaa myös niin, että ajattelen, että onpa mulla hyvä olo. Ai niin, mut ei mulla voi hyvä olo olla, että mitähän nyt. Ja siitä se lähtee. Lääkäri sanoi, että tää vois olla paniikkia, kun valittelin kohonnutta sykettä. Ja sanoi, että pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää olla hermostumatta, kun kerran olen ihan terve. Hyvä neuvo, mutta ei ole ihan niin helppoa.
Miten lähditte hakemaan paniikkihäiriöönne apua? Tai miten ajattelitte, että se on sitä? Minkälaista lääkitystä siihen on? Jotain olen täältä sivuilta lueskellut. Itse olisin valmis jotain lääkettä kokeilemaan, jos tää olo sillä helpottaa. Elämässäni on muuten kaikki kohdallaan. Omasta mielestäni en ole mitenkään masentunut.
On hyvä lukee täältä muiden kokemuksia. Se vähän helpottaa omaa oloa. Tsemppiä kaikille!
Olen kärsinyt paniikkikohtauksistani koko viime syksyn eikä loppua näy. Jos esim. käteen koskee, alan miettiin heti, että mitähän se vois olla. Koskaan en pysty ajatteleen, että se ois joku harmiton juttu tai että mitä sitten, vaan aina kehittelen syyksi jonkun kamalan sairauden ja luulen, että kuolen. Ja siitä se lähtee. Aikaisemmin pystyin tässä vaiheessa vielä lopettamaan ja ajatteleen, että ei mua mikään vaivaa. Nyt en enää. Ennen pelkäsin mennä lääkäriin, kun luulin, että siellä paljastuu joku vakava sairaus, oli syy sinne menoon mikä tahansa. Nyt tilanne on sikäli kääntynyt päälaelleen, että olen juossut lääkärissä tiheään ja petyn aina, kun ne sanoo, ettei ole mitään aihetta jatkotutkimuksiin. Toivoisin, että tutkisivat tarkemmin. Mutta niinpä olen alkanut epäillä, että vika löytyykin omien korvieni välistä.
Kohtaus menee siis niin, että säikähdän jotain oiretta ja alan kuvitella kaikenlaista. Sitten syke nousee ja alkaa huimata ja pyörryttää. Olo tuntuu siltä, kun ois ihan muissa maailmoissa. Lääkkeeksi sykkeeseen sain joulua ennen Propral nimistä lääkettä. Vaikuttaako sitten enemmän mieleen vai sydämeen, niin kyllä se hieman tilannetta helpottaa. Kohtaus voi alkaa myös niin, että ajattelen, että onpa mulla hyvä olo. Ai niin, mut ei mulla voi hyvä olo olla, että mitähän nyt. Ja siitä se lähtee. Lääkäri sanoi, että tää vois olla paniikkia, kun valittelin kohonnutta sykettä. Ja sanoi, että pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää olla hermostumatta, kun kerran olen ihan terve. Hyvä neuvo, mutta ei ole ihan niin helppoa.
Miten lähditte hakemaan paniikkihäiriöönne apua? Tai miten ajattelitte, että se on sitä? Minkälaista lääkitystä siihen on? Jotain olen täältä sivuilta lueskellut. Itse olisin valmis jotain lääkettä kokeilemaan, jos tää olo sillä helpottaa. Elämässäni on muuten kaikki kohdallaan. Omasta mielestäni en ole mitenkään masentunut.
On hyvä lukee täältä muiden kokemuksia. Se vähän helpottaa omaa oloa. Tsemppiä kaikille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
hei..luin kirjoituksesi ja huomasin siinä paljon samaa kuin itsessäni.mä pelkään kanssa aina jos mulle tulee joku vaiva että nyt se on jotain vakavaa ja kuolen ja jos menen lääkäriin niin se sanoo heti sen olevan jotain vakavaa..sulla vaan on nyt niin että uskallat sinne mennä.voi kun mäkin saisin sen verran rohkeutta että uskaltaisin ilman että pelkään.parempi se on mennä vaikka pientä vaivaakin näyttämään kuin ei ollenkaan..saa ainakin helpotuksen kun kuulee ettei se ollutkaan niin vakavaa kuin oli luullut..mulla ei ole mitään lääkitystä paniikkiin vaan käyn terapiassa ja se on jonkin verran auttanut..nyt olen ruvennut juomaan aloevera geeliä ja sen pitäisi myös auttaa paniikkiin.ja auttaa myös moneen muuhunkin vaivaan..mm..nukun paremmin kuin ennen..tsemppiä sulle ja hyvät jatkot kyllä kaikki kääntyy parhain päin..ota yhteyttä psykatriin ja juttele siellä se antaa sulle paljon helpotusta..
Heips.
Sun kirjotukses oli ihan kun mun tarinaa. MÄ olen kanssa nykyään ihan paniikissa millon mistäkin oireesta. Ja mulla kyllä niin sanottu kohtaus kestää monesti pitkään jopa päiviä tuntuu että ahdistaa ja on epätodellinen olo. Vuosi sitten nää vaivat alkoi ja välillä on helpompaa ja välillä taas mennään alamäkeä ja lujaa vauhtia. Luulenpa että itse kärsin enempikin yleisestä ahdistuneisuus häiriöstä kuin paniikista. Siinähän ihminen voi olla peloissaan ja ahdistunut pitkiäkin aikoja eikä niinkun kohtausmaisesti. Käyn terapiassa nyt ja sit on rauhottava lääke pahimman varalle. MUlla kanssa alkaa samoin niin että syke nousee ja sit säikähdän sitä ja siitähän se olo sitten pukkaa päälle. Ja samoin jos voin hyvin niin mietin et millonkohan tää hyvä olo loppuu ja monesti se siihen sitten loppuukin. NYt olen lueskellut tosta akupunktiosta ja ajattelin sitä kokeilla jos vaan uskallan, sitä aika moni on kehunut. Lääkitystäkin kokeilin mut se vaan pahenti oloa joten lopetin sit sen. Mut joillekkinhan se voi tuoda tosi nopeestikkin helpotusta. YKs mikä varmasti auttais niin olis se että oppis rentoutumaan mut mä olen itse ainakin niin kova touhuumaan aina kaikkee et toi rentoutuminen jää aika vähiin. Rankkaa tää on mut kyllä mä uskon et joskus nää helpottaa. SUn kannatais kans varata aika psykologille ja päästä jonnekkin juttelee, jo se saattaa helpotta oloa kun oppii ymmärtämään et mitä tää on.
Ssri-lääke ja rauhoittava on mulla lääkkeenä. Eli suoraan kannattaa mennä mielenterveystoimistoon/psyk.polille ja varata aika psykiatrille. Muistan kuinka vaikea oli ekaa kertaa sinne mennä. En kokenut olevani masentunut, mitä nyt paniikki ja ahdistus sitä ehkä aiheutti. Itse diagnosoin itseni jo ennen kun menin psykiatrille, tiesin mikä vaivaa. Ei kannata jäädä odottelemaan, sillä oireet voivat pahentua.
Tutultahan tuo kuullostaa. Minulla ovat oireet iän myötä muuttuneet monellakin taavalla. SSRI-lääkkeitä en ole suostunut syömään. Oxepan jaa Propral yhdessä otettuna saavat olon kohentumaan hetkessä, mutta otan niitäkin vain hätätilanteessa. Viime vuonna löysin luontaislääkkeet ja niistä on ollut paljon iloa. Karnosiini ja E-EPA ovat auttaneet nopeasti ja merkittävästi. Suosittelen lämpimästi niiden kokeilua.
Kokemuksiani ja muidenkin mielipiteitä voi lukea täältä:
www.tukiasema.net
keskustelu
lääkehoito
Terve Lissu!
Itse olen kärsinyt paniikkihäiriöstä noin 6 vuotta ja sen kanssa on tullut ihan hyvin toimeen. Lääkityksenä olen käyttänyt Cipramilia, Propralia ja joskus myös aikaisemmin Xanoria eli rauhoittavia. Cipramil tuotti ensin huonomman olon ja sitä kesti muutaman viikon kunnes olo lähti paranemaan. Tosin kärsin edelleenkin silloin tällöin paniikkikohtauksista, jotka ilmenevät tällä hetkellä kovina rintakipuina, jolloin juuri kuvittelee että sydän pysähtyy ja sitä sitten aina pitää lähteä tunnustelemaan " kuinka lujaa se nyt lyö" :) .
Tällä hetkellä syön lääkkeitä lähinnä satunnaisesti, Propralia. Oloa helpottaa kovasti kun on aina mukana esim. pilleri kohtausta varten. Itsellä olo helpottaa aika nopeasti pillerin syönnin jälkeen, vaikka vaikutus alkaa todellisuudessa paljon myöhemmin. Kohtaukset ilmenevät nykyään lähinnä krapulassa mutta huono ja levoton olo kestää yleensä jopa kolme päivää.
Ensimmäinen lääkärikäyntini tuotti purkillisen Propralia ja paketin Xanoreita, johon lääkäri ilmoitti vielä: "Näillä se lähtee". Ei lähtenyt mutta olo parani huomattavasti kun otti yhden rauhoittavan.
Tämän taudin kanssa tuli suoritettua koulut ja pidettyä esitelmät, joten kyllä ahdistavista tilanteista selviää. Lääkkeiden suhteen on tärkeää löytää juuri sinulle sopiva annostus. Itselläni se on niin minimissä, että otan vain puolet miedoimmasta mahdollisesta. Vaikutus on lähinnä sitä, että tietää jotain ottaneensa, niin sekin rauhoittaa.
Ikävää näissä oireissa on tietysti se, että ei enää oikein tiedä onko oikeasti kipeä vai ei? Aina kun johonkin sattuu niin ei osaa sanoa onko se päästä kiinni vai tosi kyseessä. Lääkärit kyllä lopettavat kyselyn siinä vaiheessa muista asioista, kun imoittaa kärsineensä paniikkihäiriöstä ja sanovat että oireet johtuvat siitä. Tosin näin se ainakin omalla kohdallani on ollut lähes aina.
Oireesi täsmäävät ainakin omiini täysin. Olen 26-vuotias mies. Käyn töissä ja elämä on raiteillaan.