Ei opintolainalle

Pitää paikkansa, että ajatus opiskelussa on se, että opiskelija tutkintonsa avulla työllistyisi paremmin, mutta nykyään hirmu suuri osa aloista on hyvin riskialttiita. Työllistymisen mahdollisuus voi jo nyt olla heikko ja osassa niistä aloista, jotka juuri nyt työllistävät melko hyvin, on epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Muutamia varmasti hyvin työllistäviä oppiaineita lukuun ottamatta on hankala ennustaa tulevaisuuden työllistäviä oppiaineyhdistelmiä ja tehdä ennustusten mukaan päätöksiä siitä, kuinka monta opiskelijaa kuhunkin oppiaineeseen kuuluisi vuosittain hyväksyä sisään. Jokaisesta ei voi tulla lääkäriä, sairaanhoitajaa tai juristia (jne.), joten osa opiskelijoista joutuu valitsemaan työllistymisen kannalta riskialtiimpia pää- ja sivuaineyhdistelmiä. Työllistymistodennäköisyys alalle onkin sitten luokkaa "fifty-fifty" tai heikompikin, joten kyllä kannattaa pohtia, onko syytä ottaa lainaa. Jos sen sijaan opiskelee esim. lääkäriksi tai juristiksi, niin on täysin varmaa, että lainatut rahat kyllä pystyy korkoineen maksamaan takaisin. Monella muulla alalla työllistyminen on huomattavasti heikompaa. Opiskelemaan nämä tyypit kuitenkin menevät, koska muuten jäisivät mm. jäätelökioskille myymään jätskiä. Eli siis: kun todetaan, että ammatillista perustutkintoakaan eivät kaikki voi suorittaa, eikä esim. lääke- tai oikeustieteelliseen mitä todennäköisimmin tule lainkaan valituksi kovan kilpailun vuoksi, niin valinta on usein tehtävä sen väliltä, haluaako jäädä loppuiäkseen sinne jäätelökioskiin myyjäksi vai lähteekö opiskelemaan korkeakoulututkintoa, joka antaa nyt edes jonkinlaisen mahdollisuuden työllistyä tai vastaisuudessa edetä parempipalkkaisiin tai mielekkäämpiin töihin. Kuten mainittu, se mahdollisuus voi olla pieni (ks. esim. millainen on työllisyys tradenomeilla, biologeilla, insinööreillä tai joillakin humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla), mutta sentään jotakin valoa voi olla tunnelin päässä.

"Miten ihminen jaksaa opiskella, ellei ainakin kuvittele työllistyvänsä? Mikä on koko opiskelun tarkoitus silloin?"

Kysymys on ihan puhtaasti siitä, että opiskelijoista merkittävä osa luultavasti juurikin *kuvittelee* työllistyvänsä vastoin parempaa tietoa. Toiveikkuushan voi olla kovinkin suurta nuorilla opiskelijoilla opintojensa alussa (esim. perusajatus siitä, että opintojen aikana taloudellinen tilanne voi parantua kun allonpohjasta noustaan, mikä parantaa työllistymisnäkymiä), mutta totuus voi sitten myöhemmin valmistumisen kynnyksellä lyödä päin kasvoja. Kaikessa on kyse siitä, että elämme jonkinlaista massakorkeakouluvaihetta, joka on saattanut tulla jäädäkseen. Koetaan, että jos käyt lukion ja ellet heti yo-lakin saatuasi hanki ihan kädentaitoja vaativaa ammattia aikuiskoulutuksena (ammatillista perustutkintoa, jonka myöhemmin työkokemusta kartutettuasi täydennät ammattitutkinnoksi), niin joudut hankkimaan korkeakoulututkinnon joko ammattikorkeasta (~kanditaso) tai yliopistosta (~maisteri) ellet halua tehdä loppuikääsi "hanttihommia". Kuitenkin vain pieni osa ylioppilaista pääsee opiskelemaan hyvin työllistäviä aloja kuten lääke- tai oikeustieteitä. Voidaankin esim. kysyä, miksi mm. lääkäriliitto ei oikein haluaisi lisätä lääkiksien aloituspaikkoja. Juristitkin työllistyvät hyvin, joten sielläkin puolella voitaisiin lisätä sisäänottomääriä, jotta aloituspaikkojen määrä vastaisi paremmin tilannetta työmarkkinoilla.