Oon joutunut aivan liian monen narsistin tai narsistisen henkilön kohteeksi ja nyt tuntuu etten saa edes kunnolla hengitettyä kun olen vihdoin ja viimein saavuttanut edes jonkinlaisen itsenäisyyden ja päässyt eroon näistä kiduttajista joita näyttää olevan paikassa. Paha olo on ajoittain niin voimakas että tuntuu kuin sua kidutettaisiin, tai että happi yksinkertaisesti loppuu.
En saa henkeä
raskasta
30391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Määrittelemätön ahdistuksen tunne ... kandee tutkiskella itseään lähteekö se itsestä vai onko se jonkun toisen ahdistuksen heijastus - ne pitää erottaa toisistaan. Toiminta sitten sen mukaan.
Osaan kyllä tutkiskella itseäni mutta kaikki ei ole minun vikani vaan joskus se paha olo oikeasti johtuu siitä että sua ollaan kohdeltu huonosti. On aivan ymmärrettävää että kaltoinkohtelu ja kiusaaminen aiheuttaa pahaa oloa ja ahdistusta.
Niinhän se on. Miten muuten voisi ollakaan?
Niin ystävyys, kuin rakkaussuhteissakin, vanha sanonta: 'Vakka kantensa valitsee.' pitänee paikkansa.
Tunnepuolella tuo lienee niin, että ja kun vastavuoroiset olettamukset toisesta kohtaavat, syntyy ystävyys/rakkaussuhde. Missä vaiheessa vakka oivaltaa, ettei se kansi sovikaan, tai toisinpäin, lienee se ydinoivallus.
Kaikki ihmiset eivät ole kusipäitä toisilleen, koska kyseessä on aina kaksisuuntainen tunnemaailman kohtaaminen. Kusipäiden erottaminen omasta kusipäisyydestä on välillä vaikeaa.
Toisten kusipäisyyttä ei tietenkään pidä aina laittaa omaan piikkiin, mutta oma osuus pitää tiedostaa. Ja tarvittaessa muuttaa elämäänsä siten, ettei tarvitse olla itselle sopimattomien ihmisten kanssa tekemisissä.
En ymmärrä miksi tällä palstalla joku alkaa aina kääntämään asian niin että se kirjoittaja joka puhuu kiusatuksi ja kaltoinkohdelluksi joutumisesta on itse jotenkin osasyyllinen kiusaamiseen tai kaltoinkohteluun. Ei se aina ole niin ja on väärin että ihmisiä syyllistetään kun he puhuvat pahasta olostaan. Eri asia olisi sanoa esim. että kannattaa miettiä miksi joutuu tai on joutunut tuollaiseen tilanteeseen useaan kertaan. Itse tiedostan sen. Joskus haluaisi vain puhua omasta pahasta olostaan ja kokemuksistaan!
Eli siis ilmaista tunteitaan ilman että joutuu analysoiduksi.
Korjaan. Kiusaaminen tai kaltoinkohtelu ei ole KOSKAAN uhrin vika.
Jaa-a, empä tiedä, kyllä se syy joskus sieltä peilistä kurkistaa, niin ikävää kuin sen onkin tunnustaa. Jos itse on alkanut pelailemaan ja leikkimään jonkun ihmisen kanssa tarkkaillen sitä, kuinka pitkälle toinen on valmis menemään, niin onhan se vähän sellaista ikävää, jos taipumusta tuollaiseen on. Ollaan niin pelinaista olevinaan ja sitten, kun käy köpelösti, niin katkeraa kalkkia riittää joka tuuttiin.
"Jos itse on alkanut pelailemaan ja leikkimään jonkun ihmisen kanssa tarkkaillen sitä, kuinka pitkälle toinen on valmis menemään, niin onhan se vähän sellaista ikävää, jos taipumusta tuollaiseen on."
TUO EI OLE UHRIN TOIMINTAA, vaan persoonallisuushäiriöisen ihmisen toimintaa. Eli tulkitsit aloitukseni niin että minä olisin se persoonallisuushäiriöinen, eli kiusaaja, joka ei ole totta. Narsisti toimii juuri niin eli kääntää totuuden ylösalaisin. Väittää että uhri on syyllinen, ja syyllinen on uhri.
Onnekseni kokemukseni ovat opettaneet miten narsistinen henkilö toimii. Eli juuri noin. Kääntää totuuden ylösalaisin.
Kuinka irtautua uhriutumisesta?
Siitä voisi aloittaa kokonaan oman ketjun.
Niin tänne kirjoittaessaan ottaa sen riskin, että joku lukee ja tekee jonkinlaisen "analyysin" lukemansa perusteella ja vastaa/kommentoi jotain muuta kuin aloittaja toivoi.
Itsekin aloituksesssa kohdistin ensin huomioni sanoihin happi loppuu, ja mietin että kyseessä saattaa olla paniikkikohtaus, että mahtaneeko aloittaja tietää että paperipussiin hengittäminen auttaa. Mutta eteenpäin lukiessa tilanne sitte ilm. rauhoittui, huomio kiinnittyi hengityksestä tähän palstaan.
Mutta jo tämmösellä palstalla tosiaan asioita tulkitaan ja analysoidaan pelkästään kirjoitettujen sanojen perusteella ja itsekukin saattaa kiinnittää huomiota eri asioihin ja osallistujat/kommentoijat ovat tavallisia ihmisiä, jotka aina eivät osaa valita niitä sanojaan niin yksilöllisesti/oikealla tavalla ettei kenenkään tarvitsisi loukkaantua/syyllistyä. Mielestäni se on sula mahdottomuus.
Välttämättä ei se toisen tarkoitus ole edes syyllistää, vaan lukija sitten tulkitsee niin/hänestä tuntuu, aina mua pyritään syyllistämään/syyllistetään/syytetään, kun ollaan herkillä omassa asiassa. Virhetulkinnan mahdollisuus on suuri puolin ja toisin.
Varsinkin jos ajatellaan kovin mustavalkoisesti, että on vaan kaksivaihtoehtoa, hän joka on syyllinen kaikkeen ja hän joka kokee itsensä "viattomaksi". Alkuaikoina kun tänne tulin, niin keskusteluissa paljon korostettiin juuri tuota uhrin viattomuutta. Nykyään onneksi perspektiivi on sentäs jonkin verran laajentunut ja ymmärretään, että uhrillakin on jonkinlainen vastuu ja valinnan mahdollisuus oman elämänsä suhteen.
En usko, että kukaan täällä on sitä mieltä, että kiusaaminen/kaltoinkohtelu on uhrin vika, mutta tiedän kyllä itsekin miltä tuntuu, kun toinen pyrkii syyllistämään itse tehdyistä/omista valinnoistaan kuin myös mitä on vääränlainen/liiallinen syyllisyyden tunne.
Muistan aikoinaan kun menin kirkkoon, jonkinlaista lohdutusta hakemaan niin pahaksi onnekseni pappi oli valinnut aiheeseekseen avioerot/miten nykyään liian heppoisin perustein erotaan. Siellä minä sitten rääyin yksin kirkon penkissä ja melki kuvittelin, että pappi oli valinnut aiheen minun takiani/puhui minulle, syyllisti/moitti minua.
Ajattelisin ettei kovin suuria toiveita siitä, että aloitukset/keskustelut sujuvat/muut ihmiset toimivat halutulla tavalla, että saa rauhassa purkaa tunteitaan/pahaa oloaan ei mun mielestä kannata tämmösille yleisille palstoille asettaa. Ennemminkin jos tilanne on kovin akuutti ja on kovin paha olo, niin näiden kirjoitusten lukeminen saattaa jopa pahentaa sitä pahaa oloa.
Kiitos, juuri noin olen itsekin ajatellut, en ole ihan uskaltanut persoonallisuushäiriöksi nimetä, mutta sairaana toimintana olen tuollaista pitänyt. En ole kääntänyt mitään totuutta ylösalaisin, sillä kyse oli minun kokemuksestani tilanteessa, jossa pelinainen uhriutti itsensä saaden sillä tavoin huomiota itselleen. Hänen mielestään muut olivat syyllisiä ja jopa narsisteja, eihän sitä voi tietää, vaikka kuinka haluaisi ymmärtää, mutta voi olla kyse myös vain kierosta ihmisluonteesta.
Sori, jos otit kirjoitukseni niin, että juuri sinä olisit tuollainen, sillä kommenttini vain kirposi irti yökkäyksenä, kun luin tätä ketjua, eikä se ollut henkilökohtaisesti juuri sinulle, vaan kaikille heille, jotka tässä uhriutumisestaan kirjoittelevat.
Kuinka irtautua uhriutumisesta? Tuossa on hyvä kysymys. Vastausta ehkä monet etsivät juuri näillä kertomuksilla, onnistuvatko vai jäävätkö jankkausasteelle itsensä kanssa. Eihän sekään helppoa ole, että ymmärtää itseä ja omaa käytöstä kriisitilanteissa, saati että sitten ymmärtäisi sellaisen ihmisen käytöstä, jota ei yhtä hyvin tunne kuin itseänsä. Ja vaikka olisi itsensä rannalle kyennyt pelastamaan, niin sen perusteella, yhteen kokemukseen nojautuen voi olla vaikeaa asettua toisen saappaisiin, koska harvoin nyt niin identtisiä tapauksia on olemassa.
Hassu yhteensattuma, että kirjoiteltiin liki samaan aikaan.
Minäkin muistan, kuinka menin kirkkoon lohdutusta hakemaan, niitä vastauksia etsimään. Sattuma vaiko johdatus oli siinäkin mukana, kun tuntui, että aihe kosketti. Itse sain siitä voimaa jatkaa ja kykenin ajattelemaan asiaa toisesta näkökulmasta, sain ikäänkuin vahvistuksen epäröivään ajatukseeni. Miten vapauttava ja vahvistava kokemus se oli ja tunsin, että olen kuin olenkin oikealla tiellä. Siinä hetkessä tuntui, että ainakin yksi kannattelee eteenpäin. Aiheena oli , kuinka puolison sairaus tekee toiset meistä niin heikoiksi, että jättävät ja menevät lihan himonsa perässä ja tuotiin esille niitä ihmisen heikkouksia puolin ja toisin, jotka tuonkaltaiseen tilanteeseen johtavat. Vertauskuva, jota käytettiin, sopi omaan tilanteeseen liiankin hyvin.
Onhan se niinkin, että jokaiseen meistä on rakentunut tietty tapa kohdata haastavia tilanteita. Omani on on sellainen, ettei niin huonoa olekaan, josta ei sitä jotain pientä positiivista pilkkua voi löytää, jonka avulla ponnistelee eteenpäin. Tästä ajattelutavasta johtuen tuntuu, että melkein suutun, kun joku vain etsii vikoja toisesta ja itsensä pulmuseksi asettaa.
No, itse ny otin tuon kirkkojutun lähinnä esimerkkinä siitä että miten usein me herkillä ollessamme ensi reaktiona saatamme luulla, että jonkun sanat ovat osoitettu/tarkoitettu nimenomaan minulle, että pappikin ny mukamas syyllistäisi minua, vaikka itsessähän ne tunteet, sekin että kokee itseään syyllistettävän viriävät...
Kyllä minä tiesin, ettei pappi puhuessaan aihetta minun vuokseni valinnut, eikä minua tarkoittanut, saati pyrkinyt syyllistämään minua. Pappi oli niin tuttukin, että joskus toisessa tilaisuudessa juttelinkin hänen kanssaan kokemuksestani, mikä omalla laillaan kuitenkin auttoi, kykeni itkemään kunnolla.
Minusta KPistä kirjoittaja on aika ikävä tyyppi itse. Jo sana KP vesittää kaiken mitä hän kirjoittaa. Kukaan yhtäänkään asiallinen kirjoittaja ei kirjoita käyttäen mitään KP ilmauksia. On vain rumaa.
Ikävä että katkaisee keskustelua.
Vaikea vastata aloitukseen muuten, tuntuu että ahdistus on pääasiallinen ongelma... missä aiheuttajat? Vai onko siis vain jäänyt ahdistus?
Jos on jäänyt vain ahdistus, niin siinä mielessä voi todeta, että ahdistus on se, mitä kuuluu silloin hoitaa... Oli se tullut mistä tahansa. Tietenkin niitä juttujakin voisi purkaa, mutta sitten se pitäsisi tehdä. Useat kertovat täällä palstalla jotain.
Tuolta minustakin tuntui joka päivä työpaikallani ja iltapäivisin aloin tuntea fyysistä pahoinvointia.
Kiusaaminen voi tosiaan aiheuttaa myös fyysisiä oireita.
No siis ensinnäkin nämä narsistit tuppaavat kasaantumaan.
Kun on yhden narsistin uhri, niin kohta on neljän tai viiden.
Minä sitten kilttinä tyttönä kaikkien toivomuksesta aloin hakea vikaa itsestä, kun ei yksinkertaisesti sopinut todeta tulleensa kiusatuksi. Sillä tavalla kaikki vääristyi oikein kunnolla pariksi vuoksikymmeneksi. Asia taisi kuitenkin olla niin yksinkertainen, että tulin kiusatuksi.
Aivan niin. Itsekin vuosikausia etsin vikaa itsestäni. Vasta nyt monen monen vuoden jälkeen ja monen narsistin jälkeen tajuan ettei se vika olekaan minussa! Kuinka helpottavaa.. ja nyt voin sitten aloittaa toipumisen. Totuus on hyvin selkeä ja yksinkertainen.
Jossain aikaisemmassa keskustelussa, joku kirjoitti ettei narsisti yleensä tiedä olevansa narsisti ja uhri välttämättä tajua olevansa uhri. Olen samaa mieltä. Minä näistä asioista selvillä olevana ja pohtineena, olen alkanut nähdä liikaa narsisteja ja narsistisia kuvioita joka paikassa. Omassa nykyisessä suhteessa, sukulaisissa , yhden puolisossa , epäilen jopa omaa äitiäni ja suurimmaksi yllätykseksi vanhassa pitkässä suhteessa. Työpaikallani,joka oli pienehkö yksityinen yritys myös oli jotenkin outo ilmapiiri ja mielestäni pääjohtaja ainakin oli narsisti. Jopa nauroi työhönotto tilanteessa ja sanoi meillä on täällä kaikilla omat ajat. Tajusin myöhemmin mistä oli kysymys. Pari alempaa pomoa sitten oli niitä kiusatekijöitä, jotka tekivät kaikkensa firman eteen. Itsetuhoisuus, ehkä tiedostamaton voi selittää huonot suhteet , mutta sukulaisiani en ole voinut valita. Yhtä välttelen niin paljon kun pystyn ja tuo työkin minun oli silloin pakko ottaa. Mietin vain siis, että vetääkö jotkut ihmiset narsisteja jotenkin etityisesti puoleensa tai sitten alitajuisesti hakeutuu näiden seuraan.
No omakohtaisesti ajattelen, että asia menee niin, että kun on yhden narsistin uhri, siinä ikäänkuin muokkaantuu tunnetila sellaiseksi tietynlaiseksi mitä nyt narsistilta jää tilaa, niin siihen samaan ihmiseen on sitten helppo muidenkin narsistien tarttua, kun hän on jo valmiiksi sopivassa tunnetilassa.
Ja sitten kun hän puhuu ongelmastaan, muut narsistit hoksaavat tilaisuutensa tulleen, kun kuuntelevat kertomusta.
Eli kun narsistilta hakee apua, saakin monta narsistia ympärilleen. Tästä syystä en enää liiemmälti hae apua tai empatiaa tilanteeseen, niin jo alkaa narsistit vähetä.
Narsistipiruja on todellakin joka oksalla. Jostain syystä muut myös antavat heille valtaa kiivetä korkeimmille oksille:
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1461299105660
On niin helppoa syyttää narsistia siitä, että se on narsisti, mutta se tie ei vie mihinkään jos jotain niin se vain pitää ihmisen yhdessä asennossa. Mustavalkoista ajattelua, sinä olet narsisti ja minä olen uhri... sinä käyttäydyt kuin narsku ja minä alan käyttäytyä kuin uhri. Päästäänkö tästä mihinkään...
Joskus pitää miettiä niinkin että avioliitossakin ero ei aina ole vain toisen ihmisen syy. En tarkoita sitä että jommassa kummassa olisi enemmän syytä kuin toisessa, enkä kiellä että toinen tekisi virheitä enemmän mutta jos haluaa koota itsensä takasin kokoon niin on hyväksyttävä omatkin vajavaisuutensa.
Kaikissa on vikoja kukaan ei ole täydellinen
Kyllä se usein on niin, että kipeä parisuhde muodostuu "auttajasta" ja "autettavasta", eikä "autettava" edes halua parantua, vaan syödä "auttajansa" voimat mitätöimällä ja kiusaamalla tätä.
Kumpikaan ei siis ole täydellinen. Toinen uhraa itsensä ja toinen imee toisesta veretkin, mutta ero on siinä, kumpi pyrkii tekemään oikein ja kumpi täysin tarkoituksellisestikin väärin.
"On niin helppoa syyttää narsistia siitä, että se on narsisti, "
Ei pidä paikkaansa. On äärettömän vaikea edes todeta, että rakas ihminen on narsisti. Haluaisi kaivaa koko maailman ympäri, että löytyisi joku muu vaihtoehto. Narsistiksi toteaminen on vaikeinta mitä on.
"jos jotain niin se vain pitää ihmisen yhdessä asennossa. "
Ei pidä paikkaansa. Saa vihdoin ajattelemaan eroa, mikä koukuttuneelle on vielä vaikeampaa kuin muille.
"Mustavalkoista ajattelua"
Ei pidä paikkaansa. Narsistiksi toteaminen on erittäin pitkän tien pää yleensä.
"sinä käyttäydyt kuin narsku ja minä alan käyttäytyä kuin uhri."
Sinulla viiraa...
..." miettiä niinkin että avioliitossakin ero ei aina ole vain toisen "...
Plaa plaa kaa kaa
Menehän parisuhdepalstalle, tämä ei sovi sinulle.
Mikähän sinullakin on, ku et tunnu kestävän tietynlaista kirjoittelua lainkaan. Se, että käsket täältä jonkun menemään jollekin toiselle palstalle kertoo jo aika paljon omasta asenteestasikin.
Aikoinaan täällä perusteellisesti käsiteltiin niin tapailu- kuin parisuhteitakin, joissa arveltiin toisen osapuolen olevan se narsu. Ei siis tänne kirjoiteltaessa tiedetty, että onko, mutta täällä keskustelijat sitten aina sen verran pönkäsivät, että vaikea suhteilutapaus saatiin narsuksi ristittyä.
Hyi, että nyt sanoin tuhmasti, mutta kun oikein satuilee, niin se kääntyy itseään vastaan sekin.
Niin no mietin kyllä, että mitäpä sitä kaikkeen vastaamaan, mahtuuhan maailmaan noita... Että ihan ei mistään kestämisestä sentään ole kyse. Harvemmine palstakirjoittelussa pinna palaa, aniharvoin, jos milloinkaan.
Mutta mutta... Tämä on palsta, jolla tosiaan on aihepiiri... Etkö pidä aiheen rajauksesta. Keskustelemme äärimmäisen vaikeasta psyykkisestä tilasta nimeltä narsismi... että jos sinua ei kiinnosta NPH, niin voithan itsekin tehdä johtopäätökset, vai voitko?
Ja ethän täältä kysy autonkorjausvinkkejäkään, vaan menet autopalstalle niitä kysymään, eikö niin?
Pyrkimyshän on parantua. Voitko syyttää tiikeriä olemasta tiikeri?
Ihan simppeli näkemys asia, mistä ei tarvitse kenenkään suuttua. Voi toki suuttua täällä netissäkun saa rähistä ja sanoa mitä haluaa. Vapaa maa, enkä minäkään aijo nyt mennä minnekäään geologia palstalle. piste
Ainoastaan lääkärin kannattaa antaa diagnooseja, hienoa etä ihminen on huomannut mikä on oikein ja väärin ja että missä ei kannata olla, mutta jos ei tunnusta omia virheitään niin saattaa helposti juuttua samaan ja löytää samanlainen ihminen rinnalle.
Tuosta ahdistuksesta vielä sen verran... kanattaa miettiä kaikessa rauhassa sitä omaa tunnetilaa ja miettiä, mikä asioissa oikein ahdistaa. luovu mielummin kostosta ja vihasta, se ei maksa mitään. antaa tunnetilojen palaa pois kyllä se savu hälvenee kun ei oo mitä polttaa
Hei, voimia sulle. Itse elän nyt ja toisen narsistin jälkeistä aikaa ja juuri tuolta tuntuu. Vuosi erosta, mutta vielä saanut minut mukaan reissuun ja yhteisen mökin vuokraamiseen. Nyt olen lähdössä yksin kahdeksi vkoksi ulkomaille. Josko nyt pääsisin irtautumaan ja nauttimaan olosta. Itsetunto luhistuu narsistin otteessa täysin ja sen uudelleen kokoaminen on helvetillinen urakka....