On mukava välillä päästä arjesta irti ja touhuta ihan muuta.Tavata ystäviä, joilla on saman suuntainen arvomaailma.Harrastaa jotakin.
Harrastuksena voi olla raamatun tekstin tutkiskelu tai sen kuuleminen toisen selittämänä.Joko ihan vaan tarinana tai sitten liitäen siihen hengellisen ulottuvuuden.
Avioparilla useasti on sama tai sitten kummallakin omansa harrastus.
Lapset saattavat alkaa harrastaa vanhempien kanssa samaa lajia, tai hakevat oman harrastuksensa.On vaikea kuvitella,että lapsi jos valitseekin raamatun tekstin tutkimisen harrastuksekseen,myös hengellinen ulottuvuus tulee mukana aina.
Vanhoillislestadiolaisuudessa oletetaan,että näin tulisi aina tapahtua.
Jos näin ei tapahdu,vanhemmat alkavat surra lapsen kohtaloa.
Se on tavallaan itsensä kiusaamista ja toisaalta vallan käyttöä lasta kohtaan.
Harrastuksena voi olla raamatun tekstin tutkiskelu tai sen kuuleminen toisen selittämänä.Joko ihan vaan tarinana tai sitten liitäen siihen hengellisen ulottuvuuden.
Avioparilla useasti on sama tai sitten kummallakin omansa harrastus.
Lapset saattavat alkaa harrastaa vanhempien kanssa samaa lajia, tai hakevat oman harrastuksensa.On vaikea kuvitella,että lapsi jos valitseekin raamatun tekstin tutkimisen harrastuksekseen,myös hengellinen ulottuvuus tulee mukana aina.
Vanhoillislestadiolaisuudessa oletetaan,että näin tulisi aina tapahtua.
Jos näin ei tapahdu,vanhemmat alkavat surra lapsen kohtaloa.
Se on tavallaan itsensä kiusaamista ja toisaalta vallan käyttöä lasta kohtaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Jos näin ei tapahdu,vanhemmat alkavat surra lapsen kohtaloa.
Se on tavallaan itsensä kiusaamista ja toisaalta vallan käyttöä lasta kohtaan."
Yle areenassa olevassa dokumentissakin lestadiolaisäiti sanoo että hänestä tulee surullinen jos lapset eivät usko hänen opettamalla tavalla ja kieltää uskon. Aivan järjetöntä kasvatusta kun lapsi ei saa itse päättää elämäänsä. Tuommoisella vanhemman asenteella uskon kieltäneeseen lapseen ei ole koskaan terveellistä suhdetta kun vanhempi haluaa vain hänen palaavaan takaisin.
Tuosta tekstistäsi jäin pohtimaan että tuntevatko vanhempani edes rakkautta minua kohtaan kun olen luopunut vl-uskosta. He välittävät varmasti mutta rakkaus voi puuttua kun tiedän heidän surevan päätöstäni. Heidän usko määrittää suhteemme laadun ja sisällön. Omiin harrastuksiini kuuluu myös henkisyys ja raamatun tutkiminen ja asioistani puhuessa he vain toteavat kuinka minua pidetään hulluna jos puhun tuollaisia..
Silloin kun vanhempi suree,hän myös rakastaa.Rakkauden tunne on niin suuri,että tuntee surua.
Hulluksi nimittäminen ei ole kaunista.He eivät ymmärrä, mitä sanovat.
He ovat niin suuressa tunnemyrskyssä, että tulee sanottua harkitsematonta.Mutta toistan; heidän rakkaus sinuun ei ole kadonnut.
Toivon, että tilanteenne saa onnellisen ratkaisun.Rukoile, se helpottaa.
Kyllä mutta vanhempi ei voi surra lapsensa elämänpäätöksiä jos ne eivät ole samat kuin itsellään vaikka kuinka uskoisi lapsensa joutuvan helvettiin. Jos näin ei lapsi voi olla avoin. Lahkoista eronneilla ei ole juuri koskaan aitoa suhdetta vanhempien kanssa jos heidän usko määrittää ehdot suhteelle. Usko ei voi mennä rakkauden edelle koska tällöin rakkaus vaatii toiselta jotain.