Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Synkinkin suru

    Ja ikävä väistyvät lopulta. Tunteet tuppaavat väistymään olivat ne sitten hyviä tai pahoja, ihastusta tai vihastusta. Voit pysähtyä vain ihmettelemään tunteiden kulkua. Ne rientävät kuin repaleiset pilvet antamatta tarttumapintaa. Voit pysähtyä, odottaa. Tarkastella tunnetta. Seurustella sen kanssa. Ja viimein se väistyy, kun on kulunut yö tai taitettu kivikkoinen taival. Aika armahtaa, ja se on toivottoman toivo. Synkeimmällä hetkellä kuvittelet olevasi yksin, kukaan ei voisi ymmärtää sinua. Mutta se ei ole totta. Tunteiden kokeminen on ihmisyyttä ja niiden jakaminen tekee ihmisyydestämme totta, sillä myös kipu kuuluu siihen.
    5165
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    Anna kun arvaan, olet se vittuilijamies. Tekstisi on vittuilua. Vittuilet jollekin naiselle. Vittuilet myös tuolla järki ja tunteet-palstalla niiden runojesi kanssa.

    Äänestä

    • Olen nainen ja voisin pahoittaa mieleni kommentistasi. Kaikki kirjoittamani on omaa syvästi kokemaani ja siksi totta. Eikä tekstini tarkoitus ole vittuilla vaan lohduttaa ikävässä ja luoda toivoa.

      Äänestä

    • Valoa_ikkunassa kirjoitti:

      Olen nainen ja voisin pahoittaa mieleni kommentistasi. Kaikki kirjoittamani on omaa syvästi kokemaani ja siksi totta. Eikä tekstini tarkoitus ole vittuilla vaan lohduttaa ikävässä ja luoda toivoa.

      Surullinen tuo ensimmäinen kommentti. Älä välitä siitä.

      Äänestä

    Kuolema korjaa kaikki tunteet - kaikilta! Turha huolehtia!

    Äänestä

    Tekee mieli sanoa haista paska....no niin. Ajankohtaisemmat surut peittävät alleen vanhemmat surut, mutta kyllä ne siellä silti on!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Sadetta_ikkunassa kirjoitti:

    Ja ikävä väistyvät lopulta. Tunteet tuppaavat väistymään olivat ne sitten hyviä tai pahoja, ihastusta tai vihastusta. Voit pysähtyä vain ihmettelemään tunteiden kulkua. Ne rientävät kuin repaleiset pilvet antamatta tarttumapintaa. Voit pysähtyä, odottaa. Tarkastella tunnetta. Seurustella sen kanssa. Ja viimein se väistyy, kun on kulunut yö tai taitettu kivikkoinen taival. Aika armahtaa, ja se on toivottoman toivo. Synkeimmällä hetkellä kuvittelet olevasi yksin, kukaan ei voisi ymmärtää sinua. Mutta se ei ole totta. Tunteiden kokeminen on ihmisyyttä ja niiden jakaminen tekee ihmisyydestämme totta, sillä myös kipu kuuluu siihen.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu