Suomalaisten suku-nimistä.
Kirjoittanut
Aug. Ahlqvist.
Siitä ei ole kovan kauan, kuin nähtiin julkisissa lehdissämme ilmoitus kolmelta suomalaiselta oppi-pojalta Oulussa, jossa he laillisessa järestyksessä kuuluuttivat muuttaneensa suomalaiset nimensä ruotsalaisiksi, jotka he myös silloin ilmoittivat. Muutamia kuukausia myöhemmin nähtiin toinen saman-lainen ilmoitus kolmelta toiselta nuorelta mieheltä (ne olivat kisälliä), jotka samoin muuttivat nimensä ruotsalaisiksi. Tämmöinen peri-juurensa peittäminen on entisiin aikoin kyllä ollut tavallinen Suomessa, ja muissakin maissa tapahtui ennen useasti, että opin tielle joutunut nuorukainen muutti eli tavallisesti käänti oma-kielisen nimensä joko latinaiseksi eli kreikkalaiseksi, jonka jokainen näitä kieliä lukenut vielä nytkin havaitsee niistä monista, meidänkin maassa löytyvistä nimistä, joilla on loppuna joko latinainen pääte -us eli kreikkalainen sana -ander. Vaan tämä on jo kauan sitten hävinnyt muissa kansoissa, ja meilläkin nähdään yli-opistomme oppilais-luetteloon vuosi vuodelta enenevän suomalaisia nimiä, todistus siitä, että opin tielle lähteneet Suomalaiset elikkä oikeammin ne, joiden vallassa nämä lapsuudessansa ovat olleet, eivät enää häpeä suomalaista nimeä.
Sitä kipeämmin viileksi jokaisen Suomen kieltä rakastavaisen sydäntä, tuosta yllä-mainitusta ilmoituksesta nähdessään, että tämmöinen häpeäminen sivistymättömässä osassa kansaamme vielä on voimassa, sillä muuta syytä kuin suomalaisen peri-juurensa halveksimisen emme voi luulla näillä pojilla olleen nimi-muuttoon. Semmoisten miesten ja niiden nimien katoamisesta ei tosin ole suurta vahinkoa Suomen kansalle; joka ei muista käskyä: kunnioita isääs ja äitiäs, joka syyttä häpeää niitä, jotka häntä heikkoudessansa ovat korjanneet ja elättäneet, joka kieltää sen kansan, jonka lait suojelevat häntä ja jonka sivistys pyytää häntä ihmiseksi, - semmoinen mies on hävitön konna, jonka uusi nimi, vaikka se olisi kuinka korea ja minkä-kielinen tahansa, pitäisi teloittajalla lyötettää kaakkiin ja joka itse pitäisi häpeällä ajettaa maasta niinkuin kansansa petturi ja kavaltaja. Edellä kerrotussa tapauksessa luulemme kumminkin tuhmuuden olleen pää-syynä nimien muuttamiseen, vaan se seikka ei huojenna suomi-rakkaan mieli-karvautta asiasta, koska hänen tässä tapauksessa täytyy muiden päälle muuttaa se syytös kylmä-kiskoisuudesta kansaansa kohtaan, joka nimen-muuttajia, näiden ollen täydellisesti vastaavaisia, olisi kohdannut itsiään. Painavin soimaus kohtaa tässä seura-kunnan kirkko-herraa, jota epäelemättä tiesi näiden herras-miesten aikomuksen; oliko hänellä niin vähä vaikutusta seura-kuntalaisiinsa, että mainitut pojat hänen kiellettyänsäkin täyttivät pahan aikomuksensa? elikkä oliko hän niin laimea kansallisissa tunteissaan, että se hänestä oli yhden-tekevä, muuttuivatpa nimet hänen kirkon-kirjoissaan vaikka kiinalaisiksi? Jommin kummin, sillä kolmatta siihen ei voi ajatella, on tämä surkuteltava asia päässyt liikkeelle. Se olisi kuitenkin voinut estyä toisellakin tavalla, jos nim. näiden veitikkojen lähimmäiset seuralaiset olisivat vähänkään olleet suomalaisuuden henkeä; nämä olisivat kieltäneet heitä hurjasta työstänsä, tahi jos he eivät olisi sitä totelleet, niin olisi naapurien ja seuralaisten käytös voinut nimen-muuttajille tehdä elämän niin tukalaksi, ett'ei kunnian kukko heille koskaan laulaisi.
Lue koko artikkeli: http://www.histdoc.net/historia/ahlqvist.html
Kirjoittanut
Aug. Ahlqvist.
Siitä ei ole kovan kauan, kuin nähtiin julkisissa lehdissämme ilmoitus kolmelta suomalaiselta oppi-pojalta Oulussa, jossa he laillisessa järestyksessä kuuluuttivat muuttaneensa suomalaiset nimensä ruotsalaisiksi, jotka he myös silloin ilmoittivat. Muutamia kuukausia myöhemmin nähtiin toinen saman-lainen ilmoitus kolmelta toiselta nuorelta mieheltä (ne olivat kisälliä), jotka samoin muuttivat nimensä ruotsalaisiksi. Tämmöinen peri-juurensa peittäminen on entisiin aikoin kyllä ollut tavallinen Suomessa, ja muissakin maissa tapahtui ennen useasti, että opin tielle joutunut nuorukainen muutti eli tavallisesti käänti oma-kielisen nimensä joko latinaiseksi eli kreikkalaiseksi, jonka jokainen näitä kieliä lukenut vielä nytkin havaitsee niistä monista, meidänkin maassa löytyvistä nimistä, joilla on loppuna joko latinainen pääte -us eli kreikkalainen sana -ander. Vaan tämä on jo kauan sitten hävinnyt muissa kansoissa, ja meilläkin nähdään yli-opistomme oppilais-luetteloon vuosi vuodelta enenevän suomalaisia nimiä, todistus siitä, että opin tielle lähteneet Suomalaiset elikkä oikeammin ne, joiden vallassa nämä lapsuudessansa ovat olleet, eivät enää häpeä suomalaista nimeä.
Sitä kipeämmin viileksi jokaisen Suomen kieltä rakastavaisen sydäntä, tuosta yllä-mainitusta ilmoituksesta nähdessään, että tämmöinen häpeäminen sivistymättömässä osassa kansaamme vielä on voimassa, sillä muuta syytä kuin suomalaisen peri-juurensa halveksimisen emme voi luulla näillä pojilla olleen nimi-muuttoon. Semmoisten miesten ja niiden nimien katoamisesta ei tosin ole suurta vahinkoa Suomen kansalle; joka ei muista käskyä: kunnioita isääs ja äitiäs, joka syyttä häpeää niitä, jotka häntä heikkoudessansa ovat korjanneet ja elättäneet, joka kieltää sen kansan, jonka lait suojelevat häntä ja jonka sivistys pyytää häntä ihmiseksi, - semmoinen mies on hävitön konna, jonka uusi nimi, vaikka se olisi kuinka korea ja minkä-kielinen tahansa, pitäisi teloittajalla lyötettää kaakkiin ja joka itse pitäisi häpeällä ajettaa maasta niinkuin kansansa petturi ja kavaltaja. Edellä kerrotussa tapauksessa luulemme kumminkin tuhmuuden olleen pää-syynä nimien muuttamiseen, vaan se seikka ei huojenna suomi-rakkaan mieli-karvautta asiasta, koska hänen tässä tapauksessa täytyy muiden päälle muuttaa se syytös kylmä-kiskoisuudesta kansaansa kohtaan, joka nimen-muuttajia, näiden ollen täydellisesti vastaavaisia, olisi kohdannut itsiään. Painavin soimaus kohtaa tässä seura-kunnan kirkko-herraa, jota epäelemättä tiesi näiden herras-miesten aikomuksen; oliko hänellä niin vähä vaikutusta seura-kuntalaisiinsa, että mainitut pojat hänen kiellettyänsäkin täyttivät pahan aikomuksensa? elikkä oliko hän niin laimea kansallisissa tunteissaan, että se hänestä oli yhden-tekevä, muuttuivatpa nimet hänen kirkon-kirjoissaan vaikka kiinalaisiksi? Jommin kummin, sillä kolmatta siihen ei voi ajatella, on tämä surkuteltava asia päässyt liikkeelle. Se olisi kuitenkin voinut estyä toisellakin tavalla, jos nim. näiden veitikkojen lähimmäiset seuralaiset olisivat vähänkään olleet suomalaisuuden henkeä; nämä olisivat kieltäneet heitä hurjasta työstänsä, tahi jos he eivät olisi sitä totelleet, niin olisi naapurien ja seuralaisten käytös voinut nimen-muuttajille tehdä elämän niin tukalaksi, ett'ei kunnian kukko heille koskaan laulaisi.
Lue koko artikkeli: http://www.histdoc.net/historia/ahlqvist.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos minun suku-nimeni olisi esim. Kauranen.
En kehtaisi muuttaa sitä Snellmanniksi.
Vaikka olisihan se hienoa?
Onneksi suku-nimeni on Ruotsalainen :)
-
Te toiset kirjoittajat.
Älkää alkako jankuttaa tätä typerää aloitusta.
H.