Edesmennyt isäni testamenttasi omistamansa ok-talon puolikkaan leskelleen. Lisäksi voimassa oli yksipuolinen avioehto eli isällä ei ollut oikeutta puolisonsa omaisuuteen, mutta puolisolla on hänen omaisuuteensa. Ok-talon puolikkaan arvo noin 200 000 €, muu omaisuus noin 150 000 €. Tasinkoon laskettava omaisuus siis yhteensä noin 350 000 €, josta menee 175 000 € suoraan leskelle ja loppu 175 000 € jaetaan perillisten kesken.
Kysymys:
Vähennetäänkö lesken tasinko tasaisesti kaikesta kuolinpesän omaisuudesta eli 100 000 € ok-talon puolikkaasta ja 75 000 € muusta omaisuudesta, minkä jälkeen lisäksi leski saa testamentin perusteella loput ok-talosta eli 87 500 € (= 100 000 € - rintaperillisten lakiosa 25 000 €/2 ). Muille perillisille jää jaettavaksi toiset 87 500 €.
Vai voidaanko vaatia, että lesken tasinko 175 000 € vähennetään ensisijaisesti ok-talosta, jolloin hän perisi vain loput ok-talon arvosta eli 25 000 €, ja rintaperillisille jäisi jaettavaa 150 000 €?
Oletan jälkimmäisen olleen isäni tahto, mutta miten tämä menee lain mukaan?
Kysymys:
Vähennetäänkö lesken tasinko tasaisesti kaikesta kuolinpesän omaisuudesta eli 100 000 € ok-talon puolikkaasta ja 75 000 € muusta omaisuudesta, minkä jälkeen lisäksi leski saa testamentin perusteella loput ok-talosta eli 87 500 € (= 100 000 € - rintaperillisten lakiosa 25 000 €/2 ). Muille perillisille jää jaettavaksi toiset 87 500 €.
Vai voidaanko vaatia, että lesken tasinko 175 000 € vähennetään ensisijaisesti ok-talosta, jolloin hän perisi vain loput ok-talon arvosta eli 25 000 €, ja rintaperillisille jäisi jaettavaa 150 000 €?
Oletan jälkimmäisen olleen isäni tahto, mutta miten tämä menee lain mukaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Te tasingon maksajina päätätte millä maksatte.
Kuka omistaa talon toisen puolikkaan, leskikö? Siinä tapauksessa, koska leskellä on muutenkin oikeus jäädä taloon, tasinko kannattaa antaa talosta. (Toki jos leski on iäkäs ja talon arvo nousussa, muukin voi olla järkevää.)
Jos joku muu omistaa talon toisen puolikkaan (te lapset oman äitinne perintönä?), leskellä ei ole hallintaoikeutta, joten myymällä talon (vaikka leskelle, jos on kiinnostunut) saatte tietää oikean hinnan, mikä vähentää jälkipuheita ja rahaa on muutenkin helpompi jakaa.
Teillähän on saatu mukava tilanne aikaan, on osattu käyttää avioehtoa ja testamenttia mutta päädytty täydelliseen umpisolmutilanteeseen, ellei joku nyt luovu jostain. Laista ei valitettavasti ole kauheasti apua teidän tilanteessa, koska molemmat esittämäsi vaihtoehdot ovat oikein. Mitään ensisijaista vähennyskohdetta ei ole.
Ensin selvitetään pesä, eli maksetaan tasingot. Ositus, kuten perinnönjako on ilman jakajaa, sopimus, eli mihin yhteisymmärrykseen päästään. Jos leski hyväksyy tasinkonaan talonpuolikkaan tai osan siitä, se voidaan tehdä niin. Jos ei, voitte ja saatte aina maksaa rahana. Jos talonpuolikkaan testamenttisaajana olisi joku muu, ei teidän valinnanvapaus olisi ihan samanlainen.
Ja sitten perinnönjaossa leski saa loput talosta, kunhan, jos niin vadittte, lakiosanne täyttyy, jonka leski voi maksaa tietenkin rahassa teille. Eli olette aika lailla lesken tahdon varassa.
Jos kyse on toisesta vanhemmastanne voi olla kokonaisverotehokkainta siis teille, ettei hän ota kaikkea mitä saa, veroprogressio ja mahdollinen luovutuksen verovapaus. Jos ei ole vanhempanne riippuu hänen asebteesta omaisuuteen. Mutta kysykää leskeltä.
Kiitos vastauksista. Leski ei ole vanhempamme, enkä tiedä, onko hän halukas antamaan rintaperillisille yhtään enempää kuin on pakko. Siksi asiasta täällä jo etukäteen kyselinkin. Eli jos leski ryhtyy hankalaksi, niin hänen ei ole pakko ottaa taloa tasinkona? Toki toivon parasta ja koitamme neuvotella hyvän ratkaisun. Oman käsitykseni mukaan avioehto ja testamentti tehtiin juuri sen turvaamiseksi, että leskelle jää talo (josta hän jo omistaa toisen puolen), ei sen takia, että hän saisi lopustakin omaisuudesta puolet. Harmi, että asia ei ole lain puolesta niin selkeä.
Kyllä se näin on että tasingon luovuttaja määrää mitä omaisuutta tasinkona luovutetaan.
Ei leski voi kieltäytyä talon puolikkaasta varsinkaan jos omistaa toisen puolikkaan.
"Kyllä se näin on että tasingon luovuttaja määrää mitä omaisuutta tasinkona luovutetaan."
Jaa, mikäs on se oiva pykälä, johon tuo väite perustuu? Itse väitän, että AL 98 ja 100 tai muissakaan pykälissä, jotka asiaan soveltuvat tai viitataan, ei puhuta mitään siitä, että maksaja määrää mitä toisen on pakko ottaa, siis muuta kuin rahaa. On toki muutama poikkeus siihen, että toinen saa ottaa tiettyjä esineitä.
"Ei leski voi kieltäytyä talon puolikkaasta varsinkaan jos omistaa toisen puolikkaan."
Miksei saa? Eikö ositus olekaan sinun mielestäsi sopimus, jossa molempien osapuolten pitää hyväksyä lopputulos? Toimitusositushan on sitten eri asia ja siinäkin pakko on kyseenalainen, koska yhteisomistus ei säily osituksen jälkeenkään, testamentin takia. Voisi väittää, että jakajan on huomioitava testamentin legaatti ja pyrkiä siihen, että legaatin kohde on jäämistössä, että testamentti voidaan toteuttaa.
"Jaa, mikäs on se oiva pykälä, johon tuo väite perustuu? Itse väitän, että AL 98 ja 100 tai muissakaan pykälissä, jotka asiaan soveltuvat tai viitataan, ei puhuta mitään siitä, että maksaja määrää mitä toisen on pakko ottaa, siis muuta kuin rahaa."
Kuinkas "Jotainpientä" nyt noin huolimattomasti on avioliittolakinsa lukenut?! Tässä AL 104 §, johon mainittu väite perustuu:
"Osituksessa, jonka eloonjäänyt puoliso ja ensiksi kuolleen puolison perilliset tai puolisot toimittavat, saa se puoli, jonka tulee luovuttaa omaisuutta, itse päättää, mitä se haluaa luovuttaa. Sellaisen omaisuuden sijasta, jonka se tahtoo itse pitää, on lupa antaa rahaa omaisuudelle osituksessa määrätyn arvon mukaan." http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#L2P103
Arvomääräinen tasinko on 175.000 e. Siten "kirkonrotta" saa luovuttaa leskelle tasinkona 175/200 vainajan omistamasta asunnon puolikkaasta sekä testamentin perusteella loput 25/200 tuosta puolikkaasta, jolloin leski, joka itse omisti puolet asunnosta, saa koko asunnon omistukseensa. Perilliset sitten jakavat perintönään loput 150.000 e.
Ilmeisesti testaattorin tahto oli juuri tuo eli asunnon turvaaminen leskelle, kuten "kirkonrotta" arvelee.
Jos vainaja olisi omistanut koko asunnon 400.000 ja testamentannut sen leskelleen, ja muuta omaisuutta olisi vain 100.000, tasingon määrä olisi ollut (500.000 : 2 =) 250.000 € ja lakiosat yhteensä 125.000 €. Lapset olisivat tällöin luovuttaneet leskelle asunnosta tasinkona 25/40 (= 250.000 €). Loppuosaa 15/40 osaa asunnosta (=150.000 €) koskisi testamentti, joka kuitenkin 25.000 euron osalta loukkaisi lasten lakiosaa. Leski saisi koko asunnon omistukseensa, jos suorittaisi pesän ulkopuolisilla varoilla lapsille lakiosasta puuttuvan 25.000 €. Muussa tapauksessa asunnosta tulisi lasten omistukseen 5/80 ja lesken omistukseen 75/80.
Jos leski aikoo myydä asunnon ennen kuin on puolisonsa kuoleman jälkeen asunut siinä 2 v, ositus luovutusvoittoveron minimoimiseksi on syytä tehdä ennen asunnon myymistä.
Omalaatuinen näkemys sinulla AL 103 § merkityksestä. Tietenkin ositus voidaan suorittaa kuten esitit mutta kyse olikin, voiko pakottaa. Mitä teet kun leski ei allekirjoitakkaan osituskirjaa, jossa määräät hänelle tuon talon? Miten sitten pakotat? AL 103§ tarkoittaa, että tasingon saaja ei voi vaati mitään tiettyä mutta sopimus vaatii silti molempien suostumuksen.
Ja kun haet jakajaa osituksen suorittamista varten ja leski näyttää testamentin jakajalle ja väittää, ettei perillisillä ole edes oikeutta määrätä asunnosta, sillä siitä on jo määrätty, eikä osakkaat voi olla missään tapauksessa kiinteistön omistajia ja kiinteistö tulisi luovuttaa hänelle PK 11:2 ja 22 luvun perusteella jakamattomasta pesästä hänelle.
Oma näkemykseni on, että testamentti velvoittaisi jakajaa siinä määrin, että tämän tulee yrittää pitää kiinteistö kuolinpesässä osituksen jälkeen (PK22:3), kun se kerran on mahdollista. Testaattorin tahto tietenkin ohjaa tulkintaa mutta siitä tarvitaan kuitenkin näyttöä ja toimet (testamentti ja sen sanamuoto) osoittavat siihen suuntaan, että avio-oikeuden jälkeen leski saisi vielä talon.
Ainahan (dispositiivisissa asioissa) sopimuksen osapuolet voivat yhdessä sopimukseen kuuluvista asioista, tässä siis tasingosta, keskenään sopia, jos sopimaan pystyvät.
Jos sopimusta ei synny, päätöksen tekee pesänjakaja. AL 103.1 ei ole vailla merkitystä, vaikka jako menisi pesänjakajalle, pesänjakaja kun tasingosta määrätessään on velvollinen ottamaan huomioon tasingon luovuttajan mielipiteen. Pesänjakaja toki voi määrätä tasingosta toisinkin, mutta ei ilman erityistä syytä. Tällaiseksi käy vaikkapa se, että tasingoksi tarjottu omaisuus on saajalle syystä tai toisesta kohtuuttoman huonoarvoista. Lähtökohtaisesti siten tasingon luovuttaja tässäkin tapauksessa päättää siitä, mitä tasinkona luovutetaan.
Aarnion-Helinin Suomen avioliitto-oikeus -teoksessa kirjoitetaan: "Vaikka pesänjakajalla onkin viimekätinen ratkaisuvalta, hänen on kuultava tasingon luovuttajan mielipidettä. Jakaja voinee poiketa siitä ainoastaan silloin, kun maksuehdotus on shikaaniluonteinen tai saajan kannalta kohtuuton. Näin on asianlaita esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, että tasinkona tarjotaan omaisuutta, joka on hankalasti realisoitavaa taikka tasingon saajalle täysin hyödytöntä."
Testamentti on tulkittava niin, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Jos testaattorin pyrkimyksenä katsotaan olleen, että leski saa puoliksi omistamansa asunnon kokonaan omistukseensa (kuten "kirkonrotta" sen on tulkinnut), ei estettä ole sille, että tämä toteutetaan ositus- ja testamenttisaannoin.
Olen samoilla linjoilla, että usein vaikeasti todisteltava testaattorin oikea tarkoitus vaikuttaa ja etenkin se onko testamentti tekstinsä ym. perusteella todella legaatti.
Asiantuntija en ole, mutta eiköhän rintaperillisten vaatimana lakiosa määritetä lesken tasingon jälkeen, eli 175t pesästä se on 87500 ja se maksetaan rahana.
Ellei testaattorin oikea tarkoitus muuta osoita jää leskelle siis rahaa 150000-87500= 62500 ja koko talo, josta hän voi mieltää tasingoksi 175000-62500= 112500 ja lopun 87500 legaatiksi. Testamenttihan on siltä osin tehoton mitä pesässä ei ole.
Vaikka tasingon luovuttajan mielipidettä ei voi ohittaa ilman kunnon perusteita kuten lainaamassasi sanotaan. Kuitenkin ap:n tapauksessa luovuttaja haluaa antaa jotain, jonka saaja saisi joka tapauksessa.
AP:n tapauksessa on tehty yksipuolinen avioehto ja testamentti, nuo jo yksin osoittavat merkittävää suosimistarkoitusta, eli vasta näyttöä kyllä saisi näyttää, pelkkä väite/näkemys ei nyt ihan riitä. Tietenkin näyttöä jos on, asia toinen.
Ja Ap kysyi voivatko he pakottaa, ei sopia.
Eli mielestäsi osituksen osapuolet olisivat oikeutettuja ryhtymään toimiin, jolla testaattorin määräämät legaatit tehtäisi tyhjäksi? Ap:n tapauksessa silloin kun legaatin saaja ja kun osituksen osapuolet yhdessä sopivat asiasta, olen samaa mieltä mutta muuten en?
Asia on päivänselvä.
Tehdään ositus:
perilliset luovuttavat osuuden asunnosta tasinkona (175.000€)
Testamentti:
leski saa testamnetin nojalla asunnosta loput (25.000€)
Perilliset jakaa lopun pmaisuuden keskenään.
Teoretisoinnit on jonnin joutavia tässä casessa.
Leski ei anna tasinkoa- tasingon antavat rintaperilliset leskelle, että avio-oikeus toteutuu. Puolet vainajan ja lesken yhteenlaskettujen omaisuuksien säästöstä on avio-osa, ilman avioehtoa.