Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    en tee mitään elämälläni

    en nauti asioista enää ja tunnen todella olevani henkisesti sairas. olen koko ajan negatiivinen ja todella sairasta on se, että toivon joka yö muuttuvaksi joksikin toiseksi, unelmoin koko ajan jonkun muun elämästä, oikeastaan koko elämäni menee siinä, että toivon olevani joku muu. olen ihminen, joka kuuntelee tuttavien huolia ja itse asiassa se on todella mukavaa, kun joku minulle haluaa avautua, mutta itse olen sen verran sisäänpäin kääntynyt, etten edes omille vanhemmille uskalla kertoa mitään, eli saati sitten millekkään psykoterapeutille... mitä voisin tehdä, että voisin parantua ja että alkaisin taas nauttia elämästäni?
    21241
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Ehkä pitäisi muiden huolien kuuntelemisen sijaan oppia kuuntelemaan enemmän (myös) itseä? Siinä olisi varmaan tärkeää löytää myös joku ihminen, jolle kertoa aidoista, syvemmistä tunteistaan ja ajatuksistaan - ja tulla kuulluksi ja kuunnelluksi, saada vastakaikua.

    Voisiko olla olemassa tai jostakin löytyä joku muu sellainen ihminen, jos et haluaisi puhua terapeutille? Mikset voisi puhua terapeutille? Toki muunkinlaisia auttajatahoja on olemassa... Lisäksi monilta paikkakunnilta löytyy mm. erilaisia masentuneiden vertaistukiryhmiä, joissa on mahdollista jakaa luottamuksellisesti omia kokemuksia.

    Äänestä

    Sairauden tunnottomuus......lääkkeettömyys

    Nöyryys.....avun hakeminen......rehellisyys itseään kohtaan

    Toivo......tämä elämä

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    saisinkoapua kirjoitti:

    en nauti asioista enää ja tunnen todella olevani henkisesti sairas. olen koko ajan negatiivinen ja todella sairasta on se, että toivon joka yö muuttuvaksi joksikin toiseksi, unelmoin koko ajan jonkun muun elämästä, oikeastaan koko elämäni menee siinä, että toivon olevani joku muu. olen ihminen, joka kuuntelee tuttavien huolia ja itse asiassa se on todella mukavaa, kun joku minulle haluaa avautua, mutta itse olen sen verran sisäänpäin kääntynyt, etten edes omille vanhemmille uskalla kertoa mitään, eli saati sitten millekkään psykoterapeutille... mitä voisin tehdä, että voisin parantua ja että alkaisin taas nauttia elämästäni?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu