Moikka, aattelin kirjottaa tänne kun en oikein tiedä kenelle puhua.No, minulla on ystäviä tavallaan ihan riittävästi, mutta, hirveän usein tuntuu siltä että kaverini eivät piittaa minusta ollenkaan.Ensinnäkin minulla on ehkä 1 kaveri joka välillä soittelee minulle ja kysyy tulenko käymään ulkona tai jotain, mutta, se ei riitä, koska ennen olin aina kavereideni kanssa joka päivä ja me soiteltiin toisillemme, mutta ei enää!aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa vuosi sitten ja hän on aivan ihana, ja olenkin miettinyt että olenkohan laiminlyönyt pahastikkin ystäviäni kun aloin seurustelemaan.silloin nimittäin kaverini sitten haukkuivat minua välillä siitä että minkä takia olen aina poikaystäväni kanssa enkä heidän.Mutta olen taas alkanut olemaan päivittäin kavereideni kanssa päivittäin, omasta mielestäni aivan riittävästi, mutta tuntuu ihan siltä että jotain puuttuu..en oikein ymmärrä.Tälläkin hetkellä yksi kaverini on minulle vihainen koska olin eilen puoli tuntia myöhässä, vaikka sanoin että saatan tulla myöhässä.ja myös toinen kaverini on vihainen minulle!!vaikka en kyllä itseasiassa sanonut hänelle yhtään mitään pahaa!!ja joka kerta kun minulla menee hermot jonkun kaverini kanssa, ja yritän puhua siitä toisille, he käyvätkin haukkumaan minua!Mutta he kuitenkin sitten puhuvat aina minulle kui joku ärsyttää jossain kaverissa..Mitä mieltä te olette?olenko minä tehnyt väärin vai kaverini?olisi tosi ihanaa jos edes joku vastaisi.. :)
Olenko toiminut väärin ystävieni suhteen?
Pelokas
5565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulle kävi sama homma..eli rupesin seukkaamaan ja yht äkkiä huomasinkin että kaikki kaverit oli kaikonnu ympäriltä..ja oli tosi ilkeetä ku kaverit ei ees tykänny mun poikakaverista.. niillä oli vähän riitaa ja sellasta.mut elämään kuuluukin se että jotkut vanhat kaverit jää taaksepäin elämässä. on myös tosi ihanaa kun on "kasvanut jo teini" vaiheen yli ja on saanu uusia ystäviä! muut vanhat kaverit vieläkin dokaa joka viikonloppu ja örmyää ja käyttäytyy kun mitkäkin kakarat!ei jaksa kiinnostaa enään sellanen homma! et oo mun mielestä tehnyt mitään väärin. kyllä se on muakin potuttanu joskus kun mun kaverit rupes seukkaamaan ja ei pitäny yhteyttä..mut se menee ohi! elämä eessä ja tukka takana!
Niin, toi on kyllä totta että ei jaksa enää kiinnostaa ollenkaa kaupungissa kännissä rymyäminen..Mun kavereista 90% tekee niin..edelleen..eikä ne sit taas voi ymmärtää sitä miten mä jaksan olla kotona kattomassa perjantai iltana leffaa poikakaverini kanssa!mutta ei voi mitään, en mä välttämättä sitten juuri niitä kavereita tarvi joita mun tunteet ei kiinnosta ollenkaan, mun mielestä kuitenkin kavereille pitäisi voida puhua kaikesta, mutta ei, nää mun ns.ystävät on ihan toista maata..mutta kiitti sulle kun sä ees vastasit!
minäkin vietän mielummin poikakaverin kanssa illan vaikka tv:n ääressä ku missään baarissa tai muualla nolaamassa itteeni..kyllä ne sinunkin kaverit joskus aikuistuu! Kannattaa hankkia uusia ystäviä jos siltä tuntuu. Mulla on pari uutta kamua ja elämä loistaa! muista että olet oman elämäsi tähti! varsinkin näin nuorena vielä elämä saattaa tuntua hirveen raskaalta tai muuten hirveen vaihtelevalta..ihmissuhteet nyt aina on sellasia mitä on.. mutta hyviä jatkoja sulle! ja hanki paljon uusia ystäviä! niitä ei voi koskaan olla liikaa!
olen itse seurustellut n. vuoden, ja ennen seurustelua pidin vain hauskaa kavereideni kanssa, tehtiin vaan kaikenlaista hullua. Sitten tapasin poikaystäväni, ja yhtäkkiä vietinkin kaiken aikani sen kanssa, edes huomaamattani. Suorastaan takerruin siihen. Eikä asiaa helpottanut se, että poikaystäväkin halusi olla koko ajan mun kanssa. Sitä vaan leijui pilvissä kaiket päivät, ja suhteet kavereihin melkein katkesi, kun en enää lähtenyt niiden kanssa mihinkään. Nykyään en ONNEKSI ole koko aikaa poikaystävän kanssa, muuten varmaan tappaisin sen, niin ihana kuin se onkin. Ymmärrän kyllä kavereitani oikein hyvin, ymmärrän että ottaa päähän kun ystävästä tuleekin ihan tylsä, eikä se enää lähde mihinkään. En nykyään tajua, miksi sen poikakaverin kanssa piti vaan nyhjätä kahdestaan, koska olen aika sosiaalinen luonne ja haluan olla menossa. Siis EN vietä kaikkia iltoja kotona Enää kotona, tukehtuisin muuten. Välillä on pakko päästä tuulettumaan, KAVEREIDEN KESKEN. Ja onhan niitä kavereita vielä jäljellä, onneksi. :)
Silti kaverit vielä nykyäänkin syyllistää jos olen poikaystäväni kanssa. Ottaa päähän.
kaverit ja seurustelu on vaikea tilanne -silti kavereita ei koskaan kannata hylätä seurustelun takia! En itse ainakaan hylkäis kaveriani vaikka se seurustelisikin jonkun ääliön kanssa -kunhan kaverini tahtoo silti nähdä mua.
-ja muuten.. jos te ette seurustelisi.. etteköhän tekin olisi vielä kaupungilla "teineilemässä"? Mä ainakin olisin. Ja olenkin, koska se on hauskaa.. :) Sopivassa annoksessa seurustelua ja sopivassa kavereita ja hauskanpitoa on just hyvä.
Nuoruuteen kuuluu monenlaiset asiat. Osa on positiivista ja osa negatiivista. Hetkittäin sitä heittäytyy lapselliseksi, toisinaan ei malttaisi odottaa aikuiseksi kasvamista. Yllätys onkin suuri, kun huomaa saaneensa lisää vuosia, mutta ajatukset tuntuvat edelleen yhtä tuoreilta kuin torilta ostetut mansikat. Kysymys kuuluukin: ”kenen kanssa ne haluaa jakaa?”
Ajatellaan ajatuksia hetken aikaa myös tunteina. En ole ekspertti sanomaan, miten sinun tulisi toimia, voin vain yrittää neuvoa. Tunteista tiedän kuitenkin sen verran, ettet pystyisi rakastamaan ystävääsi samalla tavalla kuin poikaystävääsi. Et koskaan pystyisi jakamaan ystävän kanssa sitä samaa tunnetta. Hullu voi olla monella tapaa, mutta vasta sitten kun on rakastunut, tietää mitä se tarkoittaa. Voit sanoa sen ystävillesi, ja he eivät välttämättä ymmärrä sitä. He ymmärtäisivät, jos olisivat itse rakastuneita. Rakkaus ei kuitenkaan sulje pois ystävyyttä. Totta kai joillekin voi olla vaikeaa hyväksyä toisen muutos (rakkaus yleensä muuttaa ihmistä tai ainakin näkökulmaa). Mutta totuus on kuitenkin se, ettet ole hylännyt ystäviäsi. Sinun elämääsi ei vain nyt kuulu kaikki ne asiat, mitä he tekevät. Se että sulkee joitakin asioita elämästään, kertoo valinnasta jonka olet tehnyt itsellesi. Jokaisella on oikeus olla onnellinen, eikä sitä voi kieltää! Yritä kuitenkin kertoa ystävillesi, että heidän ajatuksensa ja tunteensa ovat yhä osa elämääsi, mutta poikaystäväsi on myös osa sinua. Kun ihmiset ovat sinun kanssasi tekemisissä, he näkevät rakastuneen puolesi. Voi olla (ja todennäköisesti onkin), ettei siihen aina osata suhtautua. Nuoruus on kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus, olipa mukana murheita tai ei, joten älä syyllistä itseäsi rakastumisesta. Voit myös olla itse aloitteentekijä ja kertoa ystävillesi, mitä todella ajattelet tilanteesta. Sano reilusti, ettet halua tuntea syyllisyyttä rakastumisestasi. Ja kun se ensihuuma (joka voi todellakin kestää jopa kaksi vuotta) tasaantuu, huomaat kyllä ystäväsi, mikäli he vain malttavat odottaa ”hulluuden” laantumista. Ja ainahan sitä voi piristää ”ulkopuolelle” jääneitä ystäviään pikkukehuilla. ”Mukavaa että olet olemassa. Kiitos että olet ystäväni. Oletpas sinä tänään hyvännäköinen jne.” Positiivisia sanoja löytyy helposti ja niiden käyttäminen tekee ilmapiiristä aina paremman.
Vanha totuus kertoo: ”Vaikka kuinka huutaisi äänensä käheäksi, mutta jos ei kuule kaikua, on aika siirtyä edes puoliväliin vastaan. Silloin nimittäin jompikumpi seisoo liian kaukana”.
Kaikkea hyvää sinulle ja muillekin rakastuneille!
Ystävällisesti: Flag