Opettajakoulutus on hajautettava

Pienten koulutusyksiköiden lakkauttaminen ja koulutuksen keskittäminen isoihin yksiköihin on vallitseva suuntaus. Välittömiä säästöjä saadaankin kiinteistöistä. Sen pidemmälle päättäjämme tuskin ovat asiaa ajatelleet. Opettajien kouluttamisen keskittäminen nimittäin aiheuttaa opettajan kelpoisuuden hankkineiden opettajien työttömyyttä eikä edes kokonaan siksi, että merkittävä osa vastavalmistuneista mieluummin tekee vapaaehtoisesti muiden alojen töitä kuin muuttaa yliopistokaupungista pois heittäen hukkaan saamansa koulutuksen. Hyvin monet yliopisto-opiskelijat löytävät elämänkumppaninsa opintojensa aikana. Nuo parisuhteet johtavat usein avioliittoon ja perheen perustamiseen. Hyvin usein opettajan puolison työllistymismahdollisuudet yliopistopaikkakunnalla ovat paljon paremmat kuin siellä missä opettajien työllistymismahdollisuudet ovat parhaat eli syrjäseuduilla. Esimerkiksi jonkin teknillisen korkeakoulun tai tiedekunnan ympärille kehittyneen yritysklusterin työllistämän miehen ja opettajavaimon muodostama pariskunta ei voi noin vain muuttaa kauas yliopistopaikkakunnalta varsinkaan, jos pariskunnalla on lapsia, koska miehelle ei löydy töitä maaseudulta.

Pitäisi laskea kuinka moni julkisen alan akateemisesti koulutettu, kuten opettaja, jollaisten työpaikat ovat jakautuneet ympäri maata yhtä tasaisesti kuin koko maan väestökin, on työttömänä, muilla aloilla tai pahasti vajaatyöllistettynä opiskelupaikkakunnillaan, koska ei voi muuttaa puolison työn takia. Vähintään samassa määrin pitäisi karsia tällaisten alojen opiskelupaikkoja varsinkin paikkakunnilta, joilla sijaitseva yliopisto on suuri verrattuna yliopistopaikkakunnan työssäkäyntialueen väestöpohjaan ja/tai joilla on yliopistokoulutusta aloilla, jotka synnyttävät merkittäviä korkean osaamisen työpaikkakeskittymiä. Varsinkin Tampereen, Turun ja Oulun opettajakoulutusta pitäisi karsia rajusti, koska näiden kaupunkien työssäkäyntialueilla on erittäin suurta ylitarjontaa kelpoisuuden saaneista opettajista. Koulutuspaikkoja pitäisi siirtää Oulun osalta Lapin yliopistoon Rovaniemelle, Tampereelta ehdottomasti takaisin Hämeenlinnaan. Keski- ja Etelä-Pohjanmaata palveleva opettajatuotanto pitäisi keskittää vähintäänkin keskittää Vaasan yliopistoon.

On erittäin paljon järkeä, että lähes jokaisessa maakunnassa olisi oma yliopistokoulutusyksikkö, jossa koulutettaisiin tämän maakunnan tarvitsemat virkamiehet eli opettajat, sosiaalityöntekijät yms. mahdollisuuksien mukaan. Ajankohtaisista lakkautussuunnitelmista Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksen lakkauttaminen on onnetonta. Tämä tulee merkitsemään vaikeuksia kelpoisten opettajien rekrytoimisessa Etelä-Savossa ja pahentamaan kelpoisten opettajien työttömyyttä Pohjois-Karjalassa, kun opettajakoulutusta siirretään Joensuuhun. Myös Kajaanin opettajakoulutuksen siirtäminen Ouluun oli virhe.

Sellaiset koulutus- ja tutkimusalat, joissa keskittymisen edut ovat sisällöllisistä syistä suuret ja joissa työpaikat siirtyvät luonnostaan sinne missä koulutusta on, kuten teknologia, saavatkin keskittyä muutamaan yliopistoon Suomessa.